Paljon melua kirjoista

Rutger Bregmanin Hyvän historia on tietopläjäys, joka saa uskomaan ihmiskuntaan ja ihmisen hyvyyteen huonoinakin aikoina. En voi kuvitella voimakkaampaa viestiä nykypäivänä (tai varmaan milloinkaan historiassa, sillä ainahan maailmankirjat tuntuvat olleen sekaisin). Aloitin kirjan kuuntelun keväällä, joten sen loppuun saattamisessa vierähti tovi. Niinpä tiedossa ei ole tarkkaa kuvausta Bregmanin kirjoituksista vaan enemmän fiiliksiäni aiheesta – ja vaikea tätä tietopakettia olisi tiivistääkään. Kuuntelin kuitenkin juuri puheen, jonka Bregman piti Nordic Business Forumissa: puhe pyöri paljolti samojen asioiden ja esimerkkien ympärillä kuin Hyvän historiakin , joten se oli hyvää muistutusta myös tämän arvion pohjalle. Bregman pyrkii kääntämään vallitsevan ihmiskäsityksen päälaelleen. Viimeistään kouluikäisestä alkaen opimme uskomaan, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, pahantahtoinen tai vähintään välinpitämätön toisia kohtaan sekä suorastaan alkukantainen, vaikkakin tämä k...

Sanon heti alkuun, että Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous oli valitettavasti melkoinen pettymys. Koen, että Jonkmanin aie kirjassa on hyvä, mutta toteutus kääntyy itseään vastaan. Jonkman itse tunnustautuu kirjassa introvertiksi todeten, että ei tuntenut tätä puolta itsessään aiemmin elämässään, sillä nykykulttuuri pakotti hänet tavoittelemaan ekstroversiota (tämä on varmasti kulttuurisidonnainen asia – itselleni ei ole ikinä ollut lainkaan epäselvää, että olen introvertti, vaikka ympäröivä maailma ihannoisikin ekstroversiota). Tästä syystä Jonkman halusi kirjoittaa kirjan, jossa hän kumoaa introvertteihin kohdistuneita ennakkoluuloja ja kertoo, miksi introvertit ovat mielettömän hyviä työntekijöitä – tunnollisia, piilossa sosiaalisesti taitavia, älykkäitä, tarkkoja, kekseliäitä… Kaiken kaikkiaan Jonkman yhdistelee introversioon piirteitä, jotka eivät siihen kuulu – sekä hyvässä että pahassa. Esimerkiksi monet introvertit ovat varmasti tunnollisia ja ahkeria – k...

Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä  oli kirja, jollaista en ollut aiemmin lukenut. En olisi tarttunut kirjaan ilman lukupiiriä, jonka kuukauden kirjaksi se valikoitui.  Helmetin lukuhaaste on ollut todella kiva keino saada luettavakseen kirjoja, joita ei muuten lukisi, mutta samalla tavalla toimii myös hyvä lukupiiri, jossa kaikki vuorollaan saavat päättää luettavista kirjoista. Olin suoraan sanoen kovin ennakkoluuloinen Väärän kissan päivästä , mutta se pääsi yllättämään positiivisella tavalla. Tarina alkaa kun Kaarna, Marrasvirta-nimisen kaupungin arkkitehti, aviomies ja pienen Iines-tyttären isä, saa yllättäen soiton hoitokodista, että hänen äitinsä on kuolemaisillaan ja hänen pitää tulla samantien paikalle. Kaarna lähtee hetimiten kohti hoitokotia läpi kaupungilla olevan syysriehan. Äiti Alice Kaarna on kärsinyt jo pitkään muistisairaudesta ja pian poika huomaa joutuvansa luottamaan omaan muistiinsa, kun alkaa hurja jahti läpi kaupungin karnevaaleja. Sama...

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi Atena 2013 300 sivua Kuulutko sinäkin siihen ryhmään, joka aamuisin tuijottaa sekaista vaatekaappia, josta pursuilee vaatteita joka suuntaan, lempipaita on pyykissä ja vaikka vaatevuoret meinaavat kaatua päälle niin mitään päällepantavaa ei ole koko kaapissa? Minä ainakin tunnustan kuuluvani. En lähde vaatekaupoille useinkaan siksi, että tarvitsen jotakin vaan siksi, että tekee mieli ostaa jotakin. Jos näen jossakin kaupassa kivan paidan, joka sopii päälle niin ostan sen miettimättä sen enempiä. Siksipä siellä vaatekaapissa onkin valloillaan aikamoinen kaaos eikä kaikkien vaatteiden seasta tosissaan ole helppoa löytää puettavaa. Hyvän mielen vaatekaappi oli hyvä herätys tälle hamsterille. Saramäen teos lähtee liikkeelle juurikin hänen omista lähtökohdistaan - siitä että hän itsekin on ostellut jatkuvasti uusia vaatteita. Saramäki jakaa monia omia kokemuksiaan ja tämän vuoksi hänen teokseensa on myös hyvin helppo samastua. Hän kertoo ...