Paljon melua kirjoista

  Blogiamme jo jonkin aikaa seuranneet muistavat ehkä, että Maria Turtschaninoff on yksi ehdottomasti suosikkikirjailijoistani eikä hänen uusin romaaninsa sekään pääse pettämään, vaikka eroaakin tyypiltään hieman aiemmista. Suomaa on jopa hieman haikean kaunis kuvaus erään suvun vaiheista eräällä tilalla sekä suomalaisten luonto- ja metsäsuhteesta mystisine voimineen – ja luonnonkuvaus on aina ollut Turtshaninoffin merkittävimpiä vahvuuksia. Kirja alkaa 1600-luvulta, kun pohjalaiseen Nevabackcaan ilmestyy riuska isäntä, joka päättää pistää itselleen korpeen pystyyn tilan. Maihin kuuluu myös Haltianevana tunnettu suoalue, jonka kääntäminen tuottavaksi maaksi ei kuitenkaan noin vain onnistu, kun nevan haltia pyytää miestä pidättäytymään koskemasta suohon. Petturuus suota ja luontoa kohtaan ei tiedä hyvää. Pikkuhiljaa tila saadaan sukupolvelta sukupolvelle kuitenkin valmiiksi, ja suvun tarinaa seurataan 1600-luvulta miltei nykypäiviin saakka. Suomaa on kuitenkin episodiroma...

Olen Turtschaninoffin fani, sillä olen tykännyt lähes hänen kaikista fantasiakirjoistaan ja luonnonläheisestä kerronnastaan erittäin paljon. Helsingin alla on kuitenkin poikkeus tähän jatkumoon, sillä tästä puoliksi tosimaailmaan ja puoliksi myytteihin perustuvasta romaanista en tahtonut saada otetta. Helsingin alla -romaanin päähenkilö on ysiluokkalainen Alva, joka on aina kokenut olevansa erilainen kuin muut. Hänellä on myös ollut muistihäiriöitä ja hän tarkkailee ympäristöään herkeämättä haluten painaa mieleensä jokaisen ihmisen ja yksityiskohdan. Hänen epäilyksensä osoittautuvat pian todeksi, kun häntä seuraa nahkatakkinen Nide, joka kertoo olevansa Helsingin alla sijaitsevan Alistadin asukas ja Alvan olevan puolestaan valtakunnan kadonnut prinsessa. Alva lähtee Niden matkaan Alistadiin. Alvan perään lähtee hänen koulutoverinsa Joel, joka on ihastunut Alvaan ja epäilee Niden aikeita. Joel kohtaa oman seikkailunsa Alistadissa, ennen kuin löytää Alvan – ja hän oli oikeassa epä...

Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Punaisen luostarin kronikoita #3) Tammi 2018 383 sivua Suom. Marja Kyrö Alkuteos: Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret Kesäkuu jäikin näemmä tahattomasti melko köyhäksi blogikuukaudeksi, kun emme kirjoittaneet yhdestäkään kirjasta. Molemmat olemme toki saaneet kirjoja tässä välissä luettua, mutta vaatimattomista säistä huolimatta kesäkuukaudet ovat vieneet lomamatkoineen ja juhannusmökkeilyineen mennessään. Itsekin luin nimittäin Maresin voiman loppuun jo toukokuun loppupuolella, mutta vasta nyt heinäkuun lomatunnelmissa saan kirjoitettua siitä. Katsotaan, mitä on jäänyt muistin sopukoihin teoksesta mieleen. ;) Maresin voima on jatkoa Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita -fantasiasarjalle, jonka edeltäjiä ovat Maresi ja Naondel . Näistä kahdesta Naondel sijoittuu kauemmas menneisyyteen, joten sikäli Maresin voima on ”suoraa” jatkoa Maresille : se jatkaa nimen mukaisesti Maresin tarinaa. Ensimmäise...

 Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita. 397 sivua Tammi 2016 Suom. Marja Kyrö Alkuteos: Naondel. Krönikor från det Röda Klostret. Viimeistä vuoden 2016 kirjoista viedään. Itse asiassa kirjoitin Naondelista jo aiemmin tekstin, joka kuitenkin mystisesti katosi jonnekin bittiviidakkoon, ja sen mukana kaikki muistiinpanonikin aiheesta häipyivät. Tämän vuoksi teksti saattaa tällä kertaa jäädä tavallista ja aiottua lyhemmäksi. Nuorten fantasiaromaani Naondel kertoo jo Turtschaninoffin aiemmassa teoksessa Maresissa esitellyn Punaisen luostarin syntytarinan. Naondelissa kerrotaan viiden naisen kertomus: heistä jokainen joutuu saman julman miehen vangiksi mutta jokaisella on oma taustansa ja heitä kohdellaan myös hyvin eri tavoin. Ensimmäinen naisista on Kabira, joka nuorena rakastuu kunnianhimoiseen visiirin poikaan Iskaniin ja tulee paljastaneeksi tälle vartioimansa pyhän lähteen Anjin salaisuuden. Iskan pettää Kabiran, imee voimaa...