Nobelisti Gabriel García Márquezin pääteos Sadan vuoden yksinäisyys on kiinnostanut minua jo vuosikaudet. Muistan katselleeni kirjaa lapsuudenkotini kirjahyllyssä ja sen nimi tuntui valtavan kiehtovalta ja houkuttelevalta. Olen joskus parikymppisenä lukenut Márquezilta Rakkautta koleran aikaan , enkä muista tuosta teoksesta juuri muuta kuin että pidin siitä valtavasti. Niinpä lähdin lukemaan tätä maagisen realismin merkkiteosta suurin odotuksin. Osin jouduin suurien odotuksieni vuoksi pettymäänkin, mutta oli kirja silti valtavan huikea lukukokemus. Romaani alkaa Macondon perustamisesta, viidakon keskellä olevasta kuumasta pienestä kylästä. Romaani kuvaa Buendían suvun elämää ja vaiheita kylässä. Se kertoo kuitenkin enemmänkin kuin vain kylästä tai suvusta ja sen ihmisistä, se peilaa koko Kolumbian historiaa samalla. Buendían suvun jäsenet eivät ole mitään tapettiin sulautuvia hiirulaisia vaan räiskyviä, huikentelevaisia ja enemmän tai vähemmän kummallisia persoonia, jotka värittävät ol