Paljon melua kirjoista

  Ihan hämmennyin siitä, miten hyvä kirja tämä oli. Olin kyllä lukenut Kiekkokaupungista hyvää ja suunnittelin sen lukemista pari vuotta sitten yhteen kirjahaasteeseen, mutta se jäikin pois ja sopikin itse asiassa hyvin tähän tämänvuotiseen Helmetin lukuhaasteeseen. Silti tartuin tähän vähän skeptisesti, koska Kiekkokaupunki kertoo pienen kaupungin juoniorijääkiekkojoukkueesta, ja vaikka MM-lätkää seuraankin, myönnän että aiheena tämä kuulosti siltä, etten voinut ymmärtää, miten jääkiekkokirja on saanut niin paljon kehuja. Ja myönnän senkin, että ensimmäiset 70 sivua jatkoin saman miettimistä. Hahmoja on paljon, näkökulmat vaihtuvat usein enkä meinannut saada kenestäkään otetta. Puhumattakaan siitä, että jääkiekkoa hehkutettiin koko kaupungin henkireikänä – varsinkin juoniorijoukkuetta, jossa pari lupaavaa tulevaisuuden NHL-tähteä näyttää jo kynsiään. Kiekkokaupunki kertoo nimittäin ruotsalaisesta pikkukylästä nimeltä Björnstad, jonka ainoa elinkeino tuntuu olevan lähein...

Unelma puusta lopettaa Maja Lunde ilmastokvartetin ja osoittaa, ettei sarjan huipennukseen tarvita kiihtyvää tahtia tai suuria taisteluita. Sen sijaan vauhti suorastaan hiipuu tässä romaanissa, jossa lopulta ei tapahdu paljon mutta joka antaa lukijalle ajattelemisen aihetta. Aivan kaikkinensa en kuitenkaan ollut lopetukseen tyytyväinen, vaan joitain elementtejä jäin kaipaamaan. Ilmastokvartetissa Lunde kuvaa ympäristökriisin seurauksia ihmiskunnalle itsenäisissä teoksissa, jotka kaikki sijoittuvat kuitenkin samaan kriisien riuduttamaan maailmaan. Sarjan aloittavassa Mehiläisten historiassa mehiläiset ovat kadonneet, mikä tiettävästi on eräs pahimmista kuoliniskuista ihmiskunnalle ja yhteiskunnille sellaisina kuin ne tunnemme. Toisessa osassa Sininen Etelä- ja Keski-Eurooppa ovat pahan kuivuuden riivaamia ja ihmiset pyrkivät pakolaisleireiltä pohjoiseen, jossa sataa senkin edestä. Kolmannessa osassa Viimeiset pelastetaan puolestaan sukupuuton partaalla käynyt mongolianvillihevon...

  Pelattu elämä on ensimmäinen kirja, jonka luen Mazosilta, vaikka hänen monet aiemmatkin kirjansa ovat kutkuttaneet. En aivan täysin edes tiennyt mihin tartun, sillä tuli pienenä yllätyksenä, että Pelattu elämä onkin niin omakohtainen teos, vaikka Manzos kuljettaakin hyvin mukana myös yleistä analyysia. Mutta tietyssä mielessä koen, että aloitin väärästä kirjasta: lukemalla henkilökohtaisiakin asioita kirjoittajasta, jonka aiemmat teoksetkaan eivät ole vielä tuttua muuten kuin Pelit-lehden sivuilta. Manzos on Pelit-lehden pitkäaikainen avustaja ja kirjoittanut monta kirjaa, jotka käsittelevät pelejä. Manzosilla on tietämykseni mukaan – vaikka en hänen muita kirjojaan ole lukenutkaan – tavallista syväluotaavampi ja filosofisempi ote peleihin kuin toisilla. Mitä muuta voisikaan ajatella, joka on kirjoittanut kirjan siitä, miten pelit heijastelevat maailman suuria kysymyksiä ( Pelien äärettömät maailmat ). Ja sehän iskee suoraan tällaiseen pohdiskelijaan, joka näkee peleissä ki...

  Hyvää itsenäisyyspäivää! Sen kunniaksi kirjoittelen Finlandia-voittajasta vaikkakin tosi viime vuodelta. Ja sopiihan kirjan nimi tietyllä tavalla itsenäisyyteen. 😊 En varmastikaan tee oikeutta Vaivan arvoiselle (kirjan nimi on Vaivan arvoista , mutta helpotan elämääni nyt taivuttamalla sen näin), joka voitti tietokirjallisuuden Finlandian 2022. Syy, miksi en tee sille oikeutta, on kaksitahoinen: luin (tai kuuntelin) sen yli puoli vuotta sitten ja sen kuuntelussakin oli pitkiä taukoja. Vaivan arvoista ei nimittäin ole kirja, jota kuuntelee tai lukee vauhdilla. Se ottaa aikansa, kuten myös kirjat, joita se kuvaa. Vaivan arvoisessa Sutinen nimittäin kuvaa useampaa kirjaa – klassikkoa tai muuta kirjaa – jotka on määritelty haastaviksi ja vaikeiksi lukea joko rakenteensa, kielensä tai pituutensa (ellei jopa näiden kaikkien) vuoksi. Esseitä on yhteensä kolmetoista, ja niihin lukeutuu sellaisia tunnettuja klassikoita kuin Rikos ja rangaistus sekä tuntemattomampaa matkakir...