Paljon melua kirjoista

Riikka Ala-Harja: Reikä Like 2013 154 sivua Kurkin parvekkeelta, katson näkyykö pihassa liikettä. Piha on tyhjä. Männyt huojuvat leikkikentän ympärillä. Lipputangossa ei liehu lippu, Eevertti ei juoksentele pihalla. Tähyilen ripustaako joku onnittelulakanaa, onko joku jo väijyssä, että tietäisin olla valmis yllätysjuhliin. Ei ristin sielua. Tarmon viisikymmenvuotispäivänä kukaan ei järjestä yllätysjuhlia. Hän on ottanut vapaapäivän työstään kirjastonhoitajana ja odottaa kotona puhtaassa silitetyssä paidassa. Vain naapurin vanha rouva Annikki ja hänen koiransa Eevertti käyvät oven takana ja minuutit matelevat eteenpäin. Tarmosta tuntuu, että hänen elämänsä suunta on ollut jo pitkään sama. Tarmo on päähenkilö samannimisessä novellissa, joka on Riikka Ala-Harjan ensimmäisen novellikokoelman ehdoton helmi. Kokoelman pisin novelli pitää otteessaan ja vaikka se pelaa osin kliseisillä kuvilla kirjastonhoitajan elämästä niin se on mielenkiintoinen ja tarjoaa lukijalle koko ajan j

Alice Munro: Kerjäläistyttö. Tarinoita Flosta ja Rosesta. Tammi 1985 suom. Kristiina Rikman 259 sivua Alkuteos: The Beggar Maid . 1977.  (Kanadassa ensin nimellä Who Do You Think You Are? ) Nobel-kirjailijoiden sarjaa jatkaa viime vuonna Nobelin saanut Alice Munro, jolta en ollut aiemmin lukenut vielä mitään. Aloitin tällä teoksella, jonka löysin vanhempieni kirjahyllystä ja ilmeisesti se on Munron tuotannossa hieman poikkeava. Munro kirjoittaa novelleja, mutta tätä kokoelmaa luin oikeastaan alusta loppuun romaanina, sillä novellit kertovat kaikki Rosesta ja kuroutuvat yhteen,  vaikkakin väliin jää myös pitkiä ajallisia harppauksia. Rose syntyy Länsi-Hanrattyssä köyhään perheeseen, jossa äitipuolena on kokoelman alaotsikossakin mainittu Flo. Länsi-Hanrattyn asukkaat saattavat vain haaveilla Hanrattya halkovan joen toisella puolella asumisesta ja rikkaammasta elämästä. Rosen mennessä yliopistoon hän tutustuu Patrickiin, jonka vanhemmat omistavat tavarataloketjun

Pablo Neruda: Kysymysten kirja Loki-Kirjat 1999 suom. Katja Kallio 79 sivua Alkuteos: Libro de las preguntas . 1974. Toisinaan kirjastosta tarttuu mukaan jokin runokokoelma, tällä kertaa se oli Nerudan postuumisti julkaistu Kysymysten kirja . Runoja on mielestäni mukavinta lukea liikaa analysoimatta ja rauhassa jokunen runo kerrallaan, siksi mietinkin alkuun etten edes kirjoittaisi tästä kokoelmasta mitään. Päätin kuitenkin jokusen sanan koota ajatuksistani, sillä runoista ei tässä blogissa ole vielä kirjoitettu ja postaus avaa samalla Nobel-kirjailijoiden kategorian (Neruda sai Nobelin vuonna 1971). Nerudaa olen lukenut sekä suomeksi käännettynä että joitakin runoja myös espanjaksi. Tämä kokoelma kääntyi mielestäni varsin vaivattomasti suomen kielelle, sillä runot on aseteltu kysymysten muotoon kuten kokoelman nimikin jo paljastaa. Välillä runot ovat kuin aforismeja, välillä taas ilkikurisia ja humoristisia huomioita maailmasta. Jos olenkin huomaamattani kuollut  ke

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta WSOY 2013 47 sivua Viimein pääsin tutustumaan teokseen, joka on herättänyt paljon keskustelua ja johon olen jo pidemmän aikaa – erityisesti niin kauan kuin teos on nököttänyt hyllyssäni – halunnut syventyä. Finlandia Junior-ehdokkaanakin ollut Aino & Ville Tietäväisen Vain pahaa unta on sarjakuvan ja kuvakirjan hybridi, jossa nämä kaksi kerronnan muotoa vaihtelevat joustavasti ja toisiaan tukien.    Yleisesti en ole paljoakaan tutustunut sarjakuvaromaanien kerrontaan, jotakin hassua yliopiston kurssia lukuun ottamatta. Teos teki minuun siitä huolimatta vaikutuksen kaikessa lyhykäisyydessään, ja kykenin arvostamaan sen sekä sarjakuvakerrontaa että kuvakirjojen tekniikoita yhdistävää tyyliä. Kuten tekijät jo teoksen alussa toteavat, kaikki kuvatut unet ovat todellisia ja yhtäläisyydet oikeisiin henkilöihin – tekijöihin itseensä – ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Ville ja Aino Tietäväinen ovat isä ja tytär, j

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi Tammi 2000 268 sivua Sain Hannalta lainaan Sinisalon romaanin Ennen päivänlaskua ei voi ja Hannan arvion kyseisestä teoksesta voi lukea täältä . Parina helteisenä päivänä ehdin istua parvekkeella nauttimassa auringosta, jääkahvista ja romaanista, jonka luki suorastaan hetkessä. Kuten Hanna jo omassa tekstissään kirjoitti, on Sinisalon Finlandia-palkittu teos yhdistelmä reaalimaailmaa ja fantasiaa. Siinä tuodaan tavallisen tamperelaisen kerrostaloyhtiön pihalle taruihin ja satuihin perinteisesti yhdistetty peikko, jonka kerrostalossa asuva Mikael eräänä iltana löytää ja vie kotiinsa. Tässä sadussa Mikael on kultakutrinen elovenapoika ja peikko taas Yrjö Kokon Pessistä ja Illusiasta nimensä saanut Pessi, mustaturkkinen, takkuinen siimahäntä, joka levittää ympärilleen peikon hajua ja nukkuu päivät. Muutaman käänteen jälkeen Mikael ymmärtää antaa sille ravinnoksi eläviä gerbiilejä ja marsuja ja piilottaa viiriäisenmunia pitkin

Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika WSOY 2013 Suomentanut Tapani Kärkkäinen 388 sivua Alkuteos: Czas pogardy. 1995.   Moikka pitkästä aikaa, kaikki lukijamme! Äänessä on jälleen kerran Hanna: kuukauden päivät ovat vierähtäneet edellisestä bloggailusta, ja niiden päivien aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua niin paljon, etten ole juurikaan ehtinyt kirjojen saatikka blogin äärelle. Nyt pääsen kuitenkin viimein korjaamaan tilanteen ja kirjoittamaan puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri -saagan toisesta osasta Halveksunnan aika . Noituri on Sapkowskin fantasiasarja, johon lukeutuvat novellikokoelmat Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka sekä saagan ensimmäinen osa Haltiain verta . Noiturista on tehty myös kirjasarjalle perustuva tietokoneroolipeli, johon olen aikoja aiottuani vihdoin ja viimein saanut aikaiseksi tutustua. Siitäkin ehkä nyt tai myöhemmin, mikäli aikaa ja/tai tilaa riittää. Sapkowskin kirjoista olen lukenut kaikki, jotka ovat ilme