Paljon melua kirjoista

Ruotsinkielinen alkuteos Jär voitti Finlandian 1988, mutta suomenkielisen käännöksen kanteen on näemmä päässyt lipsahtamaan väärä vuosiluku. Gösta Ågren: Tääl WSOY 1989 Suom. Caj Westerberg 75 sivua Alkuteos: Jär . 1988 (Söderströms) Heti alkuun minun on myönnettävä, että runous ei todellakaan kuulu erikoisalueisiini. Ei sillä, ettenkö ajoittain nauttisi runojen lukemisesta, sillä ne herättävät tunteita ja kutkuttavat ajatuksia eri tavoin kuin muut kirjallisuuden lajit. Runojen tulkinta minulta ei kuitenkaan luonnistu, joten lukijat toivottavasti voivat armahtaa, jos arvostelussani harhaudun välillä metsään. Huolimatta amatööriydestäni runouden saralla halusin kuitenkin käsitellä vielä tämän vuoden puolella yhtä Finlandia-voittajaa, sillä onhan vuosi 2014 ollut Finlandia-palkinnon 30-vuotisjuhlavuosi. Uusin voittaja, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät , ilmestyi jouluna pukin kontista ja onkin nyt hyvässä vauhdissa, mutta tälle vuodelle en valitettavasti...

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein Otava 2014 317 sivua Ensimmäinen luettu joululahjakirja oli Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein . Romaani vaikutti hauskalta tapaukselta ja aloinkin lukea sitä huumorin toivossa joulupäivänä. Hyvinhän tästä hymy irtosi, vaikken ihan ääneen sentään naureskellut. Romaani kertoo Eevi ja Kari Puttosesta, jotka voittavat lotossa seitsemän miljoonaa. Helsingissä asuva lapseton pariskunta tulee juuri toimeen, kunnes Eevin viemässä lottokupongissa ovatkin kaikki numerot oikein ja kolmen viikon kuluttua tileille rapsahtaa sievoiset summat rahaa. Romaani kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti sitä, mitä lottovoittajille tapahtuu kun numerot ovat oikein: miten asiat hoituvat Veikkauksen toimistolla ja mitä pankkineuvoja heille suosittelee. Välillä tuntui, että olisi lukenut pikemminkin tositarinaa lottovoittajista kuin romaania. Härköstä en tosiaan ollut toukokuussa luetun  Takana puhumisen taitoa  ennen lukenut muuta kuin Häräntappoaseen vuosia ai...

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat Otava 2013 411 sivua Suom. Katariina Kaila Alkuteos: And the Mountains Echoed . 2012. Kas niin. Haluatte kuulla tarinan, ja minä kerron teille sellaisen. Mutta vain yhden. Älkää kumpikaan pyytäkö lisää. Ensinnäkin on jo myöhä, ja sinulla ja minulla, Pari, on huomenna edessämme pitkä matka. Sinun täytyy nukkua hyvin tänä yönä. Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat alkaa syksystä vuonna 1952 ja siinä matkataan aina vuoden 2010 talveen saakka. Tarinan tärkeimmät henkilöt ovat pienessä Shadbaghin kylässä asuvat sisarukset Pari ja Abdullah, jotka joutuvat jo pienenä erotetuiksi toisistaan. Abdullah jää perheineen kylään ja Pari viedään Kabulin kaupunkiin rikkaan rouvan tyttäreksi ja sieltä edelleen Pariisiin. Romaanissa seurataan useita eri kohtaloita, joilla on kuitenkin kaikilla osansa Parin ja Abdullahin tarinassa. Romaanin parasta, mutta myös ontuvinta antia on se, että se liikkuu ajassa ja paikassa koko ajan. Ollaan niin Afganista...

Viimeinen luukku avautuu hiljalleen. Satumaista joulua lukijoillemme! Tuutikki Tolonen & Liisa Kallio (kuv.): Joulusatuja. 24 satua joulun odotukseen HANNA: Jouluaaton kruunaa Tuutikki Tolosen kirjoittama ja Liisa Kallion kuvittama Joulusatuja. 24 satua joulun odotukseen . Tästäkin kirjasta olen aiemmin kirjoittanut toisaalle, mutta lisään sen mielelläni varsin osuvasti viimeiseen luukkuumme. Kirjassa on nimenmukaisesti 24 satua, jotka voi lukea yksi kerrallaan kuin joulukalenterina. Kaunis kuvitus ja klassiset sadut todella tuovat mieleen lapsuuden joulun. Ja mistäs muusta tässä ihanassa juhlassa olisikaan kyse (paitsi ruuasta, läheisistä ja hyvästä mielestä). ;)

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli Tammi 2014 207 sivua Tämän kirjoituksen saaminen blogiin onkin vienyt enemmän aikaa kuin aavistin. Tarkkaavaiset lukijat ehkä muistavat, että luin tämän kirjan marraskuun lukuhaasteen ja Finlandia Junior -ehdokkuuden yhteydessä, ja mainitsin joulukuun alussa arvostelun olevan tulossa. Ja tässähän se on, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Myönnän, että en olisi välttämättä tarttunut teokseen aivan heti, ellei se olisi ollut kilpailemassa Finlandia Junior -palkinnosta – joka lopulta jaettiin Maria Turtschaninoffin fantasiakirjalle Maresi . Olen kirjoittanut Turtschaninoffin voittajasta lastenkirjallisuuslehti Onnimanniin , joten siitä en valitettavasti jaa näkemyksiäni blogissamme (vaikka voin sanoa, että palkinto meni mielestäni oikeaan osoitteeseen). Kiinnostuneet voivat etsiä uusimman lehden (numeron 4/2014) käsiinsä ja lukaista arvostelun sieltä. Mutta sitten tämän kertaisen teoksen eli Saku Heinäsen lastenromaanin...

Yksi yö jouluun on... China Miéville: Toiset HANNA: 23. luukun numeroa kaksi edustaa China Miévillen Toiset . En ole tätä uuskumman genreen sijoittuvaa dekkaria vielä ehtinyt lukea, mutta olen kuullut siitä ja kirjailijasta paljon hyvää, joten eiköhän tämäkin teos jossain vaiheessa blogiimme ilmesty. Jos vain malttaisi ola haalimatta jatkuvasti lisää luettavaa. Kolme venäläistä klassikkoa ELINA: Numero kolme tulee sen sijaan kirjasta Kolme venäläistä klassikkoa.  Teos sisältää Fjodor Dostojevskin Kellariloukon , Nikolai Gogolin Muotokuvan ja Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan . Teos on päätynyt hyllyyni muistaakseni jonkun alennusmyynnin kautta niihin aikoihin kun luin yliopistolla venäläisen klassikkokirjallisuuden kurssia. Enpä enää muista edes luinko tästä kirjasta kaikkia kolmea osaa, ehkä olisi kertauksen paikka. Ainakin Gogolia olisi mukavaa lukea pitkästä aikaa.

22. luukku auetkoon! Luvassa on tuplasti Tolkienia. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (Kaksi tornia). HANNA: Kuvassa näkyy Tolkienin Taru sormusten herrasta , jonka kohdalla on tietenkin syytä kiinnittää huomio trilogian toiseen osaan Kaksi tornia. Kalenterissa on ollut jo aiemmin puhetta nostalgisista fantasiasarjoista, ja tämä opus jos mikä loistaa kruununa muistojen yllä. Kaksi tornia puolestaan oli osista se, joka lähti kunnolla kuljettamaan tarinaa eteenpäin. Siksi suosittelen, Elina, että sinnittelisit sinne saakka! ;) J.R.R. Tolkien: Kaksi tornia ELINA: Kuten Hannan tekstistä voi päätellä, niin minulle tämän trilogian lukeminen ei ole ollut helppoa. TSH nököttää kirjahyllyssäni nimellä ikuisuusprojekti . Olen nimittäin aloittanut kyseisen teoksen lukemisen ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten ja lukuisten yrityskertojen jälkeen olen päässyt parhaimmillaankin vain Sormusten ritareiden loppupuolelle. En edes tiedä, miksi trilogian luke...