Koko ajan muttei kuitenkaan

Olen lukenut paljon Cunninghamia ennen ja jälkeen, mutten ole saanut jalostettua ajatuksiani tänne blogiin saakka. Luin ainakin Suzanne Collinsin Nälkäpelin toisen osan (Vihan liekit), josta pidin valtavasti. Sitten luin Carol Shieldsin Pikkuseikkoja, joka on hänen vanhin suomennettu teoksensa. Se oli taattua kirjailijaa - niin viisas ja tarkkanäköinen romaani pienistä asioista, jotka ovat kuitenkin tärkeitä. Sitten luin vielä Marianne Cederwallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, joka oli mainio veijaritarina naisista, jotka päättävät kostaa. 

Ehkä luin vielä jotain, mutten muista enkä ainakaan kirjoita siitä.

Niin tietenkin, vanhoja Imageja luin oikein antaumuksella, Jyväskylän suurajoista, kasvisruoasta ja perheväkivallasta. Kaikki elokuva- ja kirja-arvostelut. Hyvä Kalle Kinnunen, Juha Itkonen ja Katja Kallio!

Nyt luen Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, enkä yli sadan sivun jälkeenkään tiedä, kehittyykö kirjasta mitään hienoa. Katellaan.