Nilkki

Jos joskus kirjoitetaan kirja, jossa saa parjata jotakuta kirjallisuuden henkilöä sydämensä pohjasta, minä ilmoittaudun mukaan etulinjassa. Sättisin ilomielin ja sanoja säästelemättä Liza Marklundin Annika Bengtzon -dekkareiden Thomasia. Olkoonkin vaikka kuinka päähenkilön aviomies, hän on siitä huolimatta kaamea tyyppi. Suorastaan säälin Annikaa, joka on kimpassa - ainakin aika monessa sarjan dekkarissa - hänen kanssaan. Thomas on tietenkin lasten Ellenin ja Kallen isä, mutta ei se tee hänestä yhtään parempaa miestä. 

Mikä Thomasissa sitten häiritsee? Ainainen naisten jahtaaminen, Annikan vähätteleminen, omituinen luottamus siihen, että Annika antaa kaikki toilailut anteeksi, ilkeys, luokkatietoisuus. Pitääkö listaa vielä jatkaa?

Panttivanki-dekkaria lukiessani melkein ilakoin, kuin Thomas on se, joka kirjassa joutuu panttivangiksi. Myönnetään: ehkä tämä kertoo enemmän minusta kuin Afrikan turvattomasta tilanteesta.

Lomakavereita: Harry ja Annika

Lomamatkalla Tallinnassa Harryn kanssa. 

Onneksi olen varsin tietoinen seuraavasta seikasta: olen tylsä lomakaveri, koska istun/pötkötän/kokkaan nenä kiinni kirjassa. Äskeinen joululoma ei ollut poikkeus.

Siksi minulla onkin lomia varten paperiset leikkikaverit. Tällä kertaa he olivat Harry Hole ja Annika Bengtzon. Lukaisin toisen kerran mielestäni parhaan Nesbø-dekkarin Suruton erästä vielä epävarmaa projektia varten ja uusimman Marklundin, koska työkaveri sattui sen omistamaan ja minä sain puhejudolla keploteltua Ajojahdin itselleni loman ajaksi.

Millaiset leikit meillä olikaan! Annika ja Harry lähinnä raahasivat minua pitkin Osloa ja Tukholmaa, ja minä tietenkin hidastin heidän tutkimuksiaan kiljuen välillä jännityksestä. 

Mitähän tapahtuisi, jos Annika ja Harry oikeasti joskus kirjan sivuilla tapaisivat? Luulen, että olisin hieman mustasukkainen, koska pelkään, että Harry vaihtaisi minut, uskollisen lukijansa, menevään iltapäivälehden toimittajaan, jonka toinen luonto on jahdata rikollisia. Minähän taas yritän karttaa heitä. 

Tästä kummallisesta ajatusleikistä tulee mieleen, oliko loma jotenkin liian pitkä, koska ajattelen näin levottomia?