Teimme siipan kanssa vuotuisen vierailun Absurdistaniin. Toisin sanoen kävimme lelukaupassa katsomassa, löytyisikö sieltä joululahjaa miehen kummipojalle.
Silmä sattui leluröykkiöiden keskellä lasten naamiaisasuihin. Niitä on nykyisin joka lähtöön: valmiita kostyymeja teräsmiehille, batmaneille, prinsessoille, tontuille ja ties mille. Katsoimme huvittuneina tarjontaa ja aloimme avautua lähes yhteen ääneen:
- Silloin kun minä olin pieni...
- ...naamiaisiin puettiin aina vanha lakana...
- ...johon oli leikattu silmänreiät!
Jos hyvin kävi, lakana oli sentään valkoinen. Muistan kyllä olosuhteiden niin vaatiessa todistelleeni itselleni, että haamu voi ihan hyvin olla vihreäkin (ei sentään 70-luvun kukkakuoseilla koristettu).
Myös muuta rekvisiittaa lastenjuhliin löytyy hyllykaupalla. Vaikkapa kummitusaiheisiin kemuihin - joita nykyisin toki Halloweeniksi kutsutaan - ei tarvinne enää askarrella pahvista ja piipunrasseista hämähäkkejä tai suhrata liiduilla paperille luurankoa hämärästi muistuttavia olentoja. Kaiken kuviteltavissa olevan saa valmiina, kunhan vanhemmat kaivavat kuvetta.
Kaipa nykylapset ovat onnellisessa asemassa meihin käpylehmillä leikkineisiin verrattuna. Aivan erityisen onnellisia lienevät ne, jotka käärivät rahat krääsäkaupasta.
Mutta niiden muotopuolien hämähäkkien askarteleminen oli kyllä puolet huvista. Vähintään. Toinen puoli tuli siitä, kun kuvitteli loput kamaluudet sieltä lakanan silmänrei'istä tihratessaan.
3 kommenttia:
Etolassa kattelin niitä lasten naamiaisasukokonaisuuksia (ja himoitsin itselleni sellaista ruusupantaa), jotkut ovat jopa käännettäviä. Aika tylsää imho, musta lasten ja aikuistenkin naamiaisissa hauskinta on asujen innovatiivisuus ja kotikutoisuus tai sitten autenttisuus, olin itse parissakin ala-asteen naamiaisessa geisha (hah hah haa, pullea pieni vaaleaverikkö geishana), kun äite oli tuonut Kiinasta silkkiasun ja tupsutossut.
Kassalta on hyvä seurata ihmisten elämään. Lasten synttäreihin vanhemmat saavat nykyään helposti kulumaan 100e! (Lahja vielä erikseen) Minusta ihan käsittämätön summa.
S-T
Lupiini, niinpä, juuri se itse tekemisen ja oivaltamisen ilo taitaa jäädä valmiista tekeleistä puuttumaan. Mutta ehkä joku tykkää. Ja kai tykkääkin, kun niitä kerran läjäpäin myydään.
S-T, lehdistä on tullut luettua, etteivät tavalliset kotisynttäritkään kakkuineen ja mehuineen ole välttämättä enää mitään; kemut pitää järjestää seikkailupuistossa tai Mäkkärissä. Eiköpä liene Ameriikasta tämäkin trendi rantautunut meille.
Lähetä kommentti