Sanoista pitävälle maailma tarjoaa rajattomasti ilmaista hupia. Ilahduin kovasti kuullessani, että maamyyrän viralliseksi nimeksi hyväksyttiin sen vanha nimitys kontiainen. Sana kuvaakin otusta paremmin - eihän se kuulu myyriin lainkaan, vaan on hyönteissyöjä.
Niin ovat myös päästäiset, joita ensi kerran kuulin kutsuttavan supiaisiksi viettäessäni pääsiäislomaa Ylä-Karjalassa. Urosvahvistuksemme tosin arveli, että perin osuvaa sanaa tavataan maaseudulla käyttää kaikenlaisista tarkemmin määrittelemättömistä, hiirtä muistuttavista pikkuotuksista.
Supiainen. Se hymyilyttää vieläkin.
5 kommenttia:
Minulle supiainen on aina ollut nimenomaan päästäinen: hiiriä tai myyriä ei sillä nimellä kotona kutsuttu. Mutta enpä ollut tajunnut, että se on oikeasti sanana niin kivan kuuloinen :)
Minusta supiainen kuulostaa juuri päästäiseltä; puuhakkalta ja vilkkaalta, viuskuttavaa ääntä pitävältä pikkuotukselta, jolla on pitkä ja liikkuvainen kärsä. Ja pippurinen luonto.
Päästäinen taas on liian verkkainen sana. Päääääästäinen. Sen sanomiseen menevässä ajassa nimen haltija ehtisi jo pistellä poskeensa muutaman etanan tai kuoriaisen ja kiroilla siinä sivussa ohikulkijalle
Supitisup. Joo, ihana sana.
Toivottavasti kaikki Moleskine-vihkojen käyttäjät alkaisivat suomentaa vihkonsa kontiaisennahoiksi.
Jep! Kontiainen, sekin on sellainen maisteltava sana, sopiva maan alla hiljakseen möyrivälle, isokouraiselle eläimelle.
Mitenkäs karjapiekko?
Lähetä kommentti