"Heini
on intohimoinen lukija ja kirjoittaja, joka on kirjallisuuden ja
journalistiikan opiskelujen kautta päätynyt asumaan Lontooseen. Hänen
mielestään parhaita kirjoja ovat sellaiset, jotka saavat ihon kananlihalle ja
paras paikka lukea on kauas menevä bussi."
Kolme kaupunkia kirjojen ystäville
Vieraissa kaupungeissa vierailu on aina jännittävää. Jalkojen alla lepäävät
uudet, tutkimattomat kadut eikä koskaan tiedä varmasti, mihin ne johtavat. Ehkä
vielä kihelmöivämpää on tutustua uusiin kaupunkeihin kirjallisuuden
kautta. Monet tuntevat James Joycen
Dublinin ja Shakespearen tai Dickensin Lontoon, mutta maailmassa riittää paljon
mielenkiintoisia, vähemmän tunnettuja kirjallisia kaupunkeja: Pietari, Budapest
ja Istanbul ovat kaikki täynnä kaunokirjallista historiaa.
Pietarin kahdet
kasvot
Vaikka Pietari on fyysisesti aivan lähellä, siellä tuntee monella tapaa
astuvansa vieraaseen maailmaan. Ikivanhoja kivisiä katuja kulkiessaan
vierailija tuntee selvästi kaupungissa vaikuttaneiden suurten kirjailijoiden
hengen: täällä ovat askeltaneet myös Tolstoi ja Dostojevski.
Erityisen kiehtovan Pietarista tekee sen myyttinen asema maan
kirjallisuudessa, jossa Pietari on aina ollut kaksijakoinen kaupunki: toisaalta
se on valoisten puistojen, kauniiden rakennusten ja rakastavaisten ikuinen
kulttuurikaupunki, toisaalta tuhoon tuomittu, löyhkäävien takakujien, epätoivon
ja hulluuden kaupunki. Tätä ovat omalla tavallaan kuvanneet suuret kirjoittajat
aina Gogolista Anna Ahmatovaan ja Andrei Belyihin.
Kaupungissa on enemmän kirjallisuusmuseoita kuin missään muualla
maailmassa. Täällä voi vierailla esimerkiksi Dostojevski-museossa asunnossa,
jossa Karamazovin veljekset -teos
syntyi ja jossa on yhä kirjailijan huonekaluja ja kirjeitä. Leo Tolstoi -museo
omistaa mittavan kokoelman alkuperäisiä, käsinkirjoitettuja tekstejä ja
Pushkinin kotimuseossa Moika-joen varrella voi yhä nähdä verijäljet sohvalla,
jolle kirjailija kuoli kaksintaistelun jälkeen. Pushkinin kodista on hyvä
jatkaa Literaturnoye Café -kahvilaan, jossa Pushkin, aivan kuten henkilöhahmonsa
Jevgeni Onegin, söi viimeisen ateriansa.
Matkalukemiseksi: Täällä jos missään kannattaa uppoutua Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen.
Orhan Pamukin
mystinen Istanbul
Monelle Istanbul on yhtä kuin kirjallisuuden Nobel-voittaja Orhan Pamukin kirjoissaan
kuvaama Istanbul, maaginen kaupunki jossain uuden ja vanhan, länsimaistumisen
ja perinteen välimaastossa. Hänen teoksensa ovat myös hyviä opaskirjoja
kaupungissa ensi kertaa vierailevalle. Kuten Pamuk kirjoittaa: ”Nauttiaksesi
Istanbulin sivukujista ja arvostaaksesi sen raunioissa sattumanvaraisesti
kasvavia viiniköynnöksiä sinun on ennen kaikkea oltava niille tuntematon”.
Pamukin omaelämäkerralinen Istanbul -
muistot ja kaupunki ja traaginen Viattomuuden museo vievät matkalle 50-
ja 60-lukujen nopeasti muuttuvaan Istanbuliin ja erityisesti Nisantasi-asuinalueelle,
jossa Pamuk vietti ensimmäiset vuotensa. Täällä voi nähdä ja kokea modernin,
äärettömän rikkaan Istanbulin, jossa naiset kantavat poikkeuksetta merkkilaukkuja.
Toinen ääripää taas löytyy Istanbulin korkeimmasta kohdasta, 1500-luvulla
rakennetun Mihrimah Sultan -moskeijan juurella kiemurtelevilta,
labyrinttimaisilta pikku kujilta, jossa voi ihmetellä kaupungin ikiaikaisia
rakenteita ja kaduilla kortteja pelaavia vanhoja miehiä.
Pamukin kirjoista välittyvä kaunis ja melankolinen kuva kaupungista
tiivistyy hyvin näkymään kuuluisalta, kahta mannerta yhdistävältä
Galata-sillalta. Päivisin silta täyttyy kalastajista, mutta hienoimmillaan se
on auringonlaskun aikaan. Aivan kuten nuori Pamuk aikoinaan, voit seisoa
sillalla kuunnellen meren kohinaa ja lokkien kirkunaa kaupungin siluetin
piirtyessä terävänä punaista taivasta vasten.
Viattomuuden
museossa rakastettunsa menettävä mies muuttaa tämän talon museoksi, jonne hän kerää
naisesta ja heidän yhteisestä ajastaan muistuttavia esineitä. Nyt yksi
Istanbulin suosituimmista nähtävyyksistä on kirjan museoon perustuva,
todellinen Viattomuuden
museo.
Matkalukemiseksi: Pamukin Istanbul -
muistot ja kaupunki, tietenkin.
Kirja- ja
kahvilahistoriaa Budapestissa
Unkarin kirjallinen historia on pitkälti sidottu Budapeastin
historiallisiin kahvitaloihin, jotka nousivat kukoistukseen 1900-luvun alussa.
Kahvitalot olivat kirjailijoiden kohtaamispaikkoja, työpaikkoja – välillä jopa
lähes koteja. Kahvilat tarjosivat kirjailijoille ilmaista mustetta sekä paperia
ja halvan ”kirjoittajan menun”, johon kuului leipää, juustoa ja leikkeleitä.
Tarinan mukaan kirjailija Ferenc Molnár halusi Budapestin legendaarisimpiin
kahviloihin kuuluvan New York Cafen pitävän ovensa
auki vuorokauden ympäri ja heitti siksi paikan avaimet Tonavaan. Loistokkaassa
New York Palace -hotellin alakerrassa sijaitseva kahvila oli 1900-luvun alussa
maan kirjallisen eliitin tukikohta ja on säilyttänyt arvokkaan ilmapiriinsä
nykypäivään saakka. Toinen vahvan kirjallisen historian omaava kahvila on Centrál Café, jossa on
kirjoitettu monia tärkeitä romaaneja ja perustettu maan tärkein
kirjallisuusjulkaisu Nyugat.
Cafe Pilvax oli aikoinaan Unkarin kansalliskirjailijana pidetyn ja
unkarilaisen runouden maailman tietoisuuteen nostaneen runoilija Sándor Petőfin
kantakahvila, jossa hän johti kirjallisia keskusteluja ja kirjoitti kuuluisan, vuoden
1848 suureen vallankumoukseen vaikuttaneen Nemzeti dal(”kansallislaulu”)
-runonsa. Valitettavasti kahvila tuhottiin vuonna 1912 sodan jaloissa. Lähes
kaikki tärkeimmät Unkarin kahvitalot suljettiin liian poliittisina neuvostovallan
ajaksi, mutta New York Cafen Ja Central Cafen lisäksi monet ovat avanneet ovensa
uudelleen viime vuosina.
Eniten kahviloista ja niiden kirjallisesta historiasta saa irti
osallistumalla ohjatulle kahvilakierrokselle, johon kuuluu
kulttuurin lisäksi myös runsaasti kakun syömistä. Historiallista teemaa on
Budapestissa helppo jatkaa myös hotellissa – esimerkiksi Budapestin vanhimpiin hotelleihin kuuluva
Hotel Gellert ja barokkityyliin rakennetty taidehotelli Art'otel ovat
mielenkiintoisia majapaikkoja. Matkanvaraussivusto Expedialta löytyy hyviä
tarjouksia hotelleihin
Budapestissa.
Matkalukemiseksi: Nobel-voittaja Imre Kerteszin Kohtalottomuus.
Heini
