Alice Munro: Liian paljon onnea

Alice Munro: Liian paljon onnea
Kanada, 2009
365 sivua

MIKSI?: Ihastuin Munroon todella aikaisemmin tänä vuonna kun luin novellikokoelman Karkulainen. Halusin tämän uutuuden käsiini ehdottomasti.

LYHYESTI: Novelleissa liikutaan skandaalilehdistöaiheissa, mutta niin hienosti ihmisiin keskittyen, ettei kirjailijaa voi mitenkään syyttää "myyvien" aiheiden valinnasta.

FIILIS: Ensimmäisen novellin luin melko järkyttyneenä. Sen aihe oli kauhea, mutta silti vangitseva. Yöllä näin vielä kamalaa painajaista, joka mukaili novellin aihepiiriä. En taida muistaa, milloin kirja olisi aiheuttanut pahan unen. Jatkoin silti ahneesti ja aiheetkin hieman lempenivät.

Aiheet vaihtelevat kirjassa, mutta jokainen yksittäinen novelli luo hienon ja eheän kokonaisuuden. Tarinoiden nopeasti luotu jännite ja tapahtumat riittävät itsellään hienosti. Yksi suosikeistani, "Vapaat radikaalit", saa jopa jännityskertomuksen piirteitä. Munron taito ja kirjoittamisen hienous on kuitenkin toisaalla. Novelleiden ihmiset ovat tavallisia, keitä vaan, ja heille sattuu aivan tavallisia asioita. Heidän havainnointinsa, ristiriitansa ja ajatuksensa tulevat lukijan iholle. Näissä tarinoissa jokin hetki muuttaa koko elämän. Joskus se hetki menee päähenkilöltäkin ohitse. Kieli on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, kuten myös kerronta.

Monet novelleista jäävät elämään mieleen. Toisista toki löytää jotain enemmän kuin toisista. Minä löydän joistain lauseistakin taikaa. Novellin päätöslauseena on aivan uskomattoman voimallista kirjoittaa: Minusta tuli aikuinen, ja vanha.

Kirjan niminovelli, Liian paljon onnea, poikkeaa jotenkin kaikista muista. Se on sijoitettu viimeiseksi ja sisälsi ensimmäisen Munro pettymykseni. En vain päässyt siihen enää mukaan, vaikka olin todella pitänyt kirjasta.

LAINAUS:

"Pitkän aikaa menneisyyden karistaa harteiltaan helposti ja jotenkin automaattisesti, kunnolla. Tapahtumat eivät katoa, ne vain muuttuvat merkityksettömiksi. Mutta sitten tulee käännekohta, jolloin kaikki se mikä on kertaalleen koettu ja tehty nousee pintaan tuoreena ja huomiota hakien, ja asioille pitäisi tehdä jotain, vaikka on selvä, ettei niille mitään mahda."

ERITYISTÄ: Munro täyttää alkavana vuonna 80 vuotta!?! Ihailen suuresti tällaisen terän säilymistä kirjoittamisessa. Munro kirjoittaa edelleen merkittävää tekstiä tarvitsematta menneitä meriittejä.

MUUTA: Munron, Lahirin ja muidenkin tänä vuonna lukemieni novellien myötä olen karistanut kaikki ennakkoluuloni novelleja kohtaan. Hyvä novellikokoelma voi olla aivan yhtä hyvä kuin romaani. Hyvän novellin kirjoittaminen on todella ihailtava taito.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Chris Cleave: The Other Hand

Chris Cleave: The Other Hand (Little Been tarina)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
400 sivua (Gummerus)

MIKSI?: Suosituksena eräässä kirjakaupassa maailmalla. Kiinnostuin myös takakannen vuoksi, koska juonen tiivistämisen sijaan siinä sanotaan: "We don't want to tell you what happens in this book. It's a special story and we don't want to ruin it." (Vaikka tämä on tietysti markkinointikikka, minulle se toimi tällä kertaa.)

LYHYESTI: Vetävä ja järkyttäväkin tarina kahden naisen maailmojen kohtaamisesta. Toinen tulee pakolaisena Nigeriasta, toinen on englantilainen naistenlehden päätoimittaja. Tarina avautuu hiljalleen.

FIILIS: En voinut päästää tätä kirjaa käsistäni. Tarina, kieli, hahmojen kiinnostavuus ja järkyttävien tapahtumien avautuminen veivät täysin mukanaan. Little Bee tarkastelee englantilaista yhteiskuntaa omasta afrikkalaisesta näkökulmastaan: miltä asiat näyttävät kun ei ole tiennyt mitään pesukoneista tai tulevaisuuden olemassa olosta. Sarah taas ei ole mikään tyypillinen länsimainen sankaritar: hän ei ole kummoinenkaan äiti tai vaimo. He molemmat päätyvät jakamaan surua, joka on kuitenkin eri. Hyviksiä ja pahiksia on vaikea erotella. Myös Sarahin pojan Batman-pakkomielle on hieno kuvaus lapsen surusta.

Kirja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja epäkohtiin. Se puuttuu pakolaisten kohteluun, ihmisten vapauden illuusioon ja yksilöiden vastuuseen. Romaani herättää kysymyksiä siitä, minkälainen ihminen oikeasti olen ja miten pystyn elämään todellisuuden kanssa. Toisaalta se on hyvinkin karu, mutta kuitenkin toiveikas.

Henkilöiden kohtaamisessa on ainutlaatuista aitouden tuntua, vaikka kirjassa on myös vikansa. Jossain kohtaa nojataan liikaa stereotyyppeihin ja loppu on liian nopea ja pakotetun tuntuinen. Joku epätasaisuus kirjassa myös on, jota en ihan osaa kuvailla. Liian vakavissa aiheissa on myös se hankaluus, että niistä tulee helposti liian nopeasti ohitetun vaikutelma.

"Without a future, how can you preserve the vision of government? We could try as hard as we liked in my world. We could have a most diligent Home Secretary of Lunchtime. We could have an excellent Prime Minister of the Quietest Part of the Late Afternoon. But when the twilight comes - do you see? - our world disappears. It cannot see beyond the day, because you have taken tomorrow. And because you have tomorrow in front of your eyes, you cannot see what is being done today."

MUUTA: Tämä on Cleaven toinen romaani ja kulkee yhdysvaltalaisena versiona nimellä Little Bee. Esikoinen Incendiary on myös kehuttu. Kirjailijan nettisivut ovat erittäin kattavat ja kiinnostavat, niille tästä. Kirjan englanti on vivahteikasta ja hauskaa, ei tätä tosin ole käännettykkään. (Vaikka ehdottomasti kannattaisi.)

TÄHDET:
+ + + + (+)

JOuLUiLoA!

Rauhaisaa ja kirjojen täyttämää joulunaikaa

sekä kiitos kuluneesta blogivuodesta!

bloggaamattomia kirjoja

Olen palannut enkä voi kai syyttää edes joulukiireitä extra-poissaolosta (tein nimittäin tänään 3 tunnin mittaisen jouluunvalmistautumisen). Työnantajan joulukiireet ovat sitten erikseen. Aurinko oli ihana ja toimi juuri siihen mihin sen pitikin. Minun pitäisi päästä kertomaan teille lukemistani kirjoista, mutta ne ovat olleet niin hienoja, ettei niitä voi noin vain kiireessä kuitata. Pidin paljon Munrosta, josta on tullut yksi suosikkikirjailijoistani tämän vuoden aikana. Liian paljon onnea aiheutti tosin yhden painajaisen, mutta se kertokoon kirjailijan taitavuudesta. Toinen tänä vuonna löytämäni suursuosikki on Jussi Valtonen, jolta luin myös toisen teoksen, Vesiseinä. Siitäkin lisää myöhemmin. Sattumalöydöksenä lomalta tarttui mukaan Chris Cleaven The Other Hand, joka osoittautui tosi vetäväksi tarinaksi ja teki sen mitä olen pitkään kirjalta odottanut: jotain mitä ei voi jättää mitenkään kesken ja valvottaa läpi yön. Lisäksi olen löytänyt uuden suosikkimuumin: Muumilaakson marraskuu on aivan fantastinen! Kesken on myös useampi kirja... mutta ajallansa ehdin näistä kirjoittamaan. Nyt täytyy kuitenkin paistaa kinkkua, neuloa pipo ja aloittaa uusi loma :) Ja se arvontakin on tulossa, ehkäpä uuden vuoden kunniaksi?!

Rare Exports

Jos halajaa jotain muuta kuin tiptaptiptap- joulutunnelmaa, kannattaa käydä katsomassa Rare Exports. Ei se mikään täydellinen ole: vähän vähemmän v-sanaa ja verta olisi ihan hyvin riittänyt kertomaan tarinan, mutta hauska se on ja raikas. Suosittelen tätäkin, ainakin niille joiden lapsuuden joulutunnelmaa ei ihan helposti saa pilalle :)

Antoine De Saint Exupery: Pikku prinssi (pop-up)

Antoine De Saint Exupery: Pikku prinssi (pop-up)
1943 Ranska
60sivua

LYHYESTI: Aivan upea uusintapainos Pikku Prinssistä. Tästä tykkää kaikki lapsesta vaariin. Minun mielestäni pitäisi ainakin tykätä :) Olen itse lukenut kirjan lukemattomia kertoja ja silti tykkään aina yhtä paljon tarinasta. Nyt sain vielä ihastella ihania pop-up kuvia ja leikkiä joidenkin sivujen "vipujen" kanssa. Mahtavuutta! Hieno puoli kirjassa on myös se, että sen hinta on ollut todella alhainen, kannattaa tsekata lähimmästä kirjakaupasta. 

Kirjasta löytyy luukkuja, vipuja ja todella hienoja alkuperäiskuvitusta vastaavia pop-uppeja. Suosittelen!

pupuset

En ole pitkään aikaan kertonut mitään pupusista, mutta he voivat oikein hyvin. Minulle on tullut hyvinkin selväksi mistä tulee termi jyrsijä, mutta suurimmilta tuhoilta on kuitenkin vältytty. Ei noista mitään sylipupuja ole tullut, mutta suostuvat halittaviksikin. Uteliaisuutta riittää ja karkaavat varmasti, jos yhtään on huolimaton. Hauskoja otuksia :)

aurinko

Minä päätin karata aurinkoon. Joskus kun on surkeaa niin haaveilee vaan katoavansa jonnekin: päätin toteuttaa tämän, vaikkakin kovin kiltisti ja vain viikoksi. Tätä lukiessanne olen jo kasvattamassa hiilijalanjälkeäni tai saapunut sinne missä ilma tuoksuu vähän erilaiselta. Mukaani otan Harjukaupungin salakäytävät ja Munron Liian paljon onnea. Tällä välin tänne pitäisi päivittyä muutama kirjoitus, ehkäpä arvontakin...

L.M. Montgomery: Sininen linna

L.M. Montgomery: Sininen linna
Kanada 1926
280 sivua, Karisto

MIKSI?: Monelta taholta suositeltu lohtukirjaksi. Ja toimiikin hienosti sellaisena.

LYHYESTI: Nuori nainen murtautuu irti kaikista säädyllisyyden kahleista etsiessään todellista elämää.

FIILIS: Kirja kuuluu vaikeasti arvioitaviin. Tätä ei halua liiaksi analysoida tai jakaa.

Kyseessä on suloinen kirja. Olen nuoruudessani lukenut Annat ja Runotytöt, mutta en sen koomin ole palannut Montgomeryyn. Romaanin sanotaan olevan hänen ainoa aikuisille suunnattu ja ilmeisesti sen tunnettavuus ja suosio on varsin vankka ainakin Atlantin toisella puolen.

Valancyn yksitoikkoinen ja kahlittu vanhapiikaelämä muuttuu täysin kun hän saa tietää olevansa vakavasti sairas. Hän päättelee, ettei ole reilua kuolla jos ei ole elänytkään ja kaikkien sukulaistensa kauhuksi "tulee hulluksi": eli alkaa tehdä asioita eri tavoin kuin ennen. Kapina on huvittavan pieni tämmöisestä 2010-luvun näkökulmasta, mutta toimii edelleen.

Kyseessä on aikuisten satu, joka muistuttaa paljon Tuhkimoa: kaltoinkohdeltu tyttö, joka haaveilee prinssistä (tässä tapauksessa sinisestä linnasta) ja lopulta, monen vaiheen jälkeen kaikki käy hyvin. Suomennos ei ole mitenkään loistava ja voin kuvitella kirjan toimivan parhaiten englanniksi. Siltikin Montgomeryn huumori, ironia ja viisaus tavoittaa lukijan yli 80 vuotta myöhemmin. Valancyyn samaistuu edelleen. Ajalleen uskollisena kirja on kovin kiltti ja ennalta arvattavakin, mutta ehkä se tekee tästä juuri täydellisen lohtukirjan. Nykyajan onnettomiin loppuihin tottunut melkein yllättyy :)

MUUTA: arvioita mm.
Sallan lukupäiväkirjassa
Insinöörin kirjahyllyssä
ja myös Saran kirjoissa 

TÄHDET:
+ + + +

Kiitos vinkistä!

Lopulta Valencynkin ruusupensas kukkii...

kirjalahjoja jouluun?!

 Kokosin tänä vuonna lukemistani kirjoista tämmöiset listapoiminnat vaikkapa joululahjavinkeiksi. Kategoriat ovat omiani ja mahdollistavat näiden erinomaisten kirjojen erottamisen muista luetuista.
Paljon hyviä ja lukemisen arvoisia kirjoja on tänä vuonna luettu muitakin, vaikkei olekaan tässä listattuna. Vuosi ei ole vielä lopussa, mutta tämän verran ja tähän asti on päästy. Kaikista kirjoista löytyy haulla ainakin jonkinlainen arvio blogista. 

top5 ulkomaiset:
Kim Echlin: Kadonneet
Kathryn Stockett: The Help (suomeksi Piiat)
Jhumpa Lahiri: Tuore maa (novelleita)
Jennifer Egan: The Keep
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

top3 kotimaiset:
Jussi Valtonen: Siipien kantamat
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Riikka Pulkkinen: Totta

novellit:
Alice Munro: Karkulainen
Alice Munro: Liian paljon onnea

historiallisia:
Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar
Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Kamila Shamsie: Poltetut varjot

elämänkerrat:
Andre Agassi: Andre Agassi
Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

suloiset:
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
 Garth Stein: Tiellä pysymisen taito  
sarjakuvat: 
Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni.

numerot:
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor

lapset:
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (POP-UP kirja)
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu (2010, uudella kuvituksella)

nuoret: 
Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia 
Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

klassikot:
Tove Jansson: Taikatalvi
Doris Lessing: Viides Lapsi

juoksu: 
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Jean Echenoz: Pitkä juoksu
 Jussi Siirilä: Juoksija

valokuvat:
Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

Tässä vielä tänä vuonna lukemani kirjat. Näissä on muutama sellainen, josta en ole kertonut blogissa syystä tai toisesta. Varmasti jokunen kirja myös puuttuu, mutta pääpiirteissään saldo on tässä. Tälle vuodelle on kertynyt n.90 kirjaa, mikä on hitusen vähemmän kuin ajattelin (en taida saada 100 rikki). Ei se mitään.

tammikuu: 

Andrew Miller: Kivun mestari

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Julia Franck: Keskipäivän haltija

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa

Kim Echlin: Kadonneet

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

Stef Penny: Erämaan armo

Kathryn Stockett: The Help

Doris Dörrie: Mitäs nyt tehdään?

Veikko Huovinen: Pojan kuolema

Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar

helmikuu:

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Jean Echenoz: Pitkä juoksu

Doris Lessing: Viides Lapsi

Alice Eve Cohen: What I Thought I Knew

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Henning Mankell: Kiinalainen


Jennifer Saake: Hannah´s Hope

John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä.

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

Susanna Alakoski: Sikalat

maaliskuu:

Jennifer Egan: The Keep

Anne Enright: Valvojaiset

Sheldon B. Kopp: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!

Me muut. Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Toim. Hiidenheimo, Lång, Ritamäki & Rotkirch

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Elina Tiilikka: Punainen mekko

huhtikuu: 

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Garth Stein: Tiellä pysymisen taito

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Anne Tyler: Pako

Leena Louhivaara: Saa katsoa 

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Jussi Siirilä: Juoksija

toukokuu:

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit

Karin Fossum: Jonas Eckel

Michelle Gagnon: The Tunnels

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty 

Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen 

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

kesäkuu:

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor

heinäkuu:

Tiina Lymi: Susi sisällä

Douglas Kennedy: Leaving the World

Paul Auster: Invisible

Maria Von Trapp: Laulava Trappin perhe

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Joanne Harris: Sinisilmä

Marianne Keyes: Brightest Star in the Sky

David Ebershoff: 19th Wife

elokuu:

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

Amelie Nothomb: Samuraisyleily

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli lasten ristiretki

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

syyskuu:

Ian McEwan: On Chesil Beach

Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille

Alice Munro: Karkulainen

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi

Pirkko Saisio: Punainen erokirja

Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni.

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu

PNG: Maailma mustavalkoinen

lokakuu:  

Harlan Coben: Lupaus

 Sami Hilvo: Viinakortti

Riikka Pulkkinen: Totta

Harlan Coben: Viaton

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä

Andre Agassi: Andre Agassi

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi


marraskuu:

Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatioista

Justin Halpern: Sh*t My Dad Says

joulukuu:


Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Tove Jansson: Taikatalvi

 Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

L. M. Montgomery: Sininen linna

Chris Cleave: The Other Hand
Alice Munro: Liian paljon onnea

Jussi Valtonen: Vesiseinä

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Suomi 2010
144 sivua, Otava

LYHYESTI: Pakinamaisia kirjoituksia kirjailijana ja miehenä olemisesta.

FIILIS: Jos ja kun pääsee yli siitä, että taas yksi kirja käsittelee sitä miten ah voih onkaan niin raskasta olla ujo kirjailija (ja mies!) niin tämä oli oikein viihdyttävä. Hykertelin monille lauseilla, ajatuksille ja kiteytyksille ihastuneena. Tamminen on minulle uusi tuttavuus ja mielelläni lukisin lisää. Ilmeisesti tämä teos on jonkun asteinen jatko-osa 6 vuotta sitten ilmestyneelle Muistelmat nimiselle kirjalle.

Kirjoitukset liittyvät väljästi toisiinsa, jos ollenkaan. Monet käsittelevät kirjoittamista ja ilmeisesti kirjailijaa itseään antaen tragikoomisuudessaan aidon vaikutelman. Tamminen kertoo siitä, miten todellisuus ja eläminen on ristiriidassa kirjailijanuran kanssa ja muistakin kuluneista ja arkisista aiheista, mutta kirjoittaa myös miten kirjailija joutuu jatkuvasti pelkäämään plagiointia ja toisten aiheiden varastamista. Vaaraan kätketty armollinen puoli osoittautuu todeksi: vaikka kaksi kirjailijaa kirjoittaa tismalleen samasta aiheesta, tulee lopputuloksesta aina eri.

Suosittelen tätä bussilukemiseksi ja siihen väsyneeseen iltaan kun haluaa jotain lyhyttä ja raikasta. Kirjan kanssa on myös tarpeellista kantaa mukanaan alleviivauskynää tai muistivihkoa. 

Haluaisin lainata paljon, mutta lainaan vain yhden.
"Ajatus on pallo tai se on maisema, kolmiulotteinen joka tapauksessa. Lause on jana. Siihen janaan ajatuksen pitäisi mahtua. Menee tunkemiseksi. Niin suoraa asiaa ei olekaan, ettei sitä kirjoittaessa joutuisi vääntämään suoremmaksi."

MUUTA: Kirjan nimi on aivan maino. Kolmella sanalla mielenkiinnon ja uteliaisuuden herättäminen on poikkeuksellista. Parasta on se, että lauseen esiintyminen kirjassa tulee silti yllättäen ja hauskuuttaa.

TÄHDET:
+ + + +

Onko kokemuksia Tammisesta, tästä tai muista kirjoista?

Tove Jansson: Taikatalvi

Tove Jansson: Taikatalvi
Suomi 1957
121 sivua

MIKSI?: Olen lukenut liian vähän muumeja aikuisena. Aion korjata asian.

LYHYESTI: Muumipeikko herää kesken talviunien ja talvi onkin ihan kamala. Talvesta löytyy myöhemmin puolensa, mutta kevään odotus osoittautuu parhaaksi kaikesta.

 FIILIS: Muumit koukuttaa! Tästä saa niin monia ajatuksen aiheita, lohdutusta, hymyä ja yllätyksiä, että Janssonia pitäisi määrätä reseptillä ihmisille. Tuotantoa riittää moneen vuodenaikaan ja tunnelmaan.

- Miten sinun päästäisesi ovat oppineet lentämään? Muumipeikko kysyi. - No jaa, sanoi Tuu-tikki. - Ei pidä kysellä kaikkea. Ehkä joku haluaa rauhassa säilyttää salaisuutensa. Älä huolehdi niistä, äläkä lumestakaan.

Miten kauhistuttavaa onkaan kun kaikki tuttu on muuttunut toiseksi, aurinko ei näyttädy ja kaikki tutut vaan nukkuvat. Paitsi Pikku Myy, mutta hänkään ei halua muistella kesää. Tuu-Tikki on vähän kummallinen ja paikalle ilmestyvä Hemuli tykkää niin kamalasti talvesta ja nauttii kaikesta ja on niin onnellinen, että hänestä pitäisi hankkiutua eroon. Miten paljon Muumipeikolla lopulta onkaan kerrottavaa kun äiti vihdoin herää ja kaikki hillotkin on syöty.

Mutta sitä ennen:
"Nyt tuli kevät, mutta ei niin kuin hän oli kuvittellut. Sitä ei tarvittu enää vapauttamaan häntä vieraasta, vihamielisestä maailmasta, vaan se seurasi luonnollisena jatkona sitä uutta elämystä, jonka hän oli voittanut omakseen. Hän toivoi pitkää kevättä, jota saisi odottaa niin pitkään kuin suinkin."

Lastenkirja? En oikeasti tiedä minkä ikäistä kohderyhmää Jansson on joskus ajatellut, mutta minä ainakin kuulun siihen.

Kevättä sitten odotellessa. Syksyn pimeydessä ja lumen peittäessä kaiken on joskus vaikea uskoa, että siltä se ajallaansa tulee. Ja tuleeko se niin kuin olin kuvitellut?

Mitkä on teidän suosikkimuumeja?

TÄHDET:
+ + + +

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla
Suomi 2010
383 sivua, Otava

MIKSI: Sattui olemaan uutuushyllyssä vapaana (1viikon lainoissa). Olen lukenut suurimman osan Hämeen-Anttilan kirjoista ja pitänytkin niistä, tosin vähenevässä määrin.

LYHYESTI: Yrityksenä on ilmeisesti kuvata monikansallista maailmaa, jossa ihmiset pohtivat sitä mistä ovat kotoisin ja minne kuuluvat.

FIILIS: Tämä olisi luultavasti jäänyt kesken, jos useampi teistä ei olisi ollut kiinnostunut arviosta. En ehkä oikein ymmärtänyt kirjan pointtia - toki se loppua kohti parani kun tarinat tulevat yhteen ja selkeämmiksi, mutta kovin ohut on kirjan punainen lanka.

Kirjassa ollaan toisaalta Englannissa ja käydään läpi 5-kymppisen Olivian elämäntarina, johon liittyy häpeää hänen juuristaan. Samaan aikaan Suomessa tehdään elokuvaa pojasta, joka rakastuu muslimityttöön. Kuvauksissa on mukana myös Olivian poika. Tarinassa on paljon sivujuonteita ja harhapolkuja, jotka eivät vie minnekään. Olisin kai kaivannut jotain puhuttelevampaa - tuli fiilis, että kirjassa on monen tarinan alku tai osa, jotka on sitten täytynyt saada väkisin yhteen.

Suomi-luvuissa viihdyin paremmin ja pidin myös Olivian tarinan käänteisestä aikajärjestyksestä, joka tässä tapauksessa toimi hienosti. Kirjassa näyttäytyy selvästi se, miten historia toistaa itseään muuttuvassa ajassakin. Kieli on paikoittain oivaltavaa ja parhaimmillaan lyhyissä kuvauksissa. Mutta silti, olen pettynyt. Dialogitkin tökkivät. Arvostan Hämeen-Anttilaa kirjailijana, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että määrä korvaa laadun hänen tuotannossaan.

MUUTA: Älä MISSÄÄN tapauksessa lue kirjan takakantta. Se nimittäin kertoo koko kirjan tarinan jo etukäteeen. Inhoan tällaista tapaa ja se kyllä useimmiten kertoo myös kirjasta: tarina on niin ohut, ettei takakantta pysty tiivistämään muuten kuin sanomalla kaiken. Minusta tämä takakansi keksii jopa enemmän kuin kirja itsessään antaa ymmärtää, mikä on vieläkin moitittavampaa.

TÄHDET:
+ + +

Hesarin (kehuvaan) arvioon tästä. Luin sen vasta omani jällkeen ja vähän vaikuttaa kuin olisimme lukeneet eri kirjan...