Poika nimeltä Joulu (Matt Haig)

Nikolas oli onnellinen poika.
Tai oikeastaan ei ollut.

Joulussa pitää ainakin yksi joulukirja lukea jos ei muuta! Joskus taisin olla sen verran hullu, että luin yhden joulukirjan päivässä aina aattoon saakka. Ja kirjalla meinaan kuvakirjoja, vaikka joukossa muutama romaanikin saattoi olla. Erittäin omistautunutta touhua. Tänä vuonna joulukirjan kunnian sai Matt Haigin Poika nimeltä Joulu. Olen aina tämän sekä muiden hänen joulukirjojensa kohdalla ihaillut niiden hienoja, kimaltelevia kansia.

Takakannesta: Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki – aivan kaikki – on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi – se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.

Poika nimeltä Joulu on Joulupukin tarina. Sen alussa Nikolas ja hänen isänsä Joel asuvat koko Suomen toiseksi pienimmässä mökissä, jossa on vain yksi huone. Päivisin Niklas haaveilee taikaolennoista Miika-hiiren kanssa, sillä muuten hänellä on leikkikalunaan vain naurisnukke. Joelille koittaa tilaisuus hankkia rahaa ja hän lähtee joidenkin miehien kanssa tutkimusmatkalle Pohjoiseen tarkoituksena löytää Tonttuvaara. Noiden kuukausien ajaksi Nikolasta tulee hoitamaan Charlotta-täti, joka ei ole kovin mukava ihminen. Oikeastaan ei yhtään. Kuukaudet kuluvat, mutta isää ei kuulu ja olot tädin kanssa käyvät tukaliksi, joten Nikolas lähteen isänsä perään.

Matt Haigilla on mahtava tyyli kirjoittaa. Aina pilke silmäkulmassa ja näihin nuortenkirjoihin se sopii loistavasti, sillä välillä tunnelmat ovat hyvinkin synkät. Charlotta-tädin mukanaolo oli suorastaan ahdistavaa, eikä Tonttuvaara ollut aivan sellainen iloinen vilinäkylä kuin Nikolas oli etukäteen käsittänyt. On mahtavaa että tarina sijoittuu kaiken lisäksi Suomeen! Chris Mouldin kuvitus on veikeää ja hyväntuulista ja sopii kirjaan kuin nenä päähän.

★★★½
Matt Haig - Poika nimeltä Joulu

(A Boy Called Christmas, 2015)

Aula&Co, 2016

Kirjastosta

Muita postauksia
Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa (Timo Parvela ja Pasi Pitkänen)

Kani kallisti veikeästä päätään ja suki korviaan,
jos ne nyt edes olivat korvat, ja jos se nyt edes oli kani.

Oli hyvin iloinen yllätys kuulla, että Kepler62-sarja saisi toisen "tuotankokauden", sillä ykkönen oli jo huippuhyvä ja rakastuin päätä pahkaa Pasi Pitkäsen kuvituksiin. En epäile hetkeäkään ettenkö olisi nuorempanakin ihastunut sarjaan. Kepler62 - Uusi maailma jatkaa tarinaa parin vuoden aikaraon jälkeen siitä mihin ykköskauden viimeisessä kirjassa jäätiin. Veljekset Joni ja Ari ovat muiden nuorten kanssa päätyneet Kepler62-planeetalle, jonne he ovat luoneet kylän suojaisaan notkelmaan planeetan arvaamattomia myrskyjä piiloon. Mukaan on päätynyt myös häijy asetehtailija Vallvik, joka haluaa tehdä planeetasta eliitin asuinsijan sitten kun Maa on asumiskelvottomassa kunnossa.

Joitain suuria muutoksia on ehtinyt tapahtua tämän ja viime kirjan välillä, sillä Ari ja Joni eivät ole enää yhdessä. Kaksi heimoa seuraa Jonin kamppailua planeetalla, jossa ruoka uhkaa loppua gangsterikanien pilatessa viljelmät ja nälkä aiheuttaa eripuraa leirissä ja uhkaa yltyä kapinaksi asti. Kirjassa näyttäytyy ensimmäistä kertaa myös salaperäinen X.

Mikään ei ollut yksinkertaista elämässä. Oli toivoa ja oli toivottomuutta. Kaikki saattoi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. Siksi mikään ei saanut olla peruuttamatonta. Oli olemassa loppuja ja uusia alkuja. Oli olemassa vihaa, mutta myös rakkautta.

Kepler62: Uusi maailma on sävyiltään ja tarinaltaan synkempää materiaalia, vaikka se suunta olikin odotettavissa ykköskauden viimeisten kirjojen jälkeen. Kylä kokee hurjia vastoinkäymisiä, eikä Jonillakaan ole vastausta kaikkeen, vaikka hänestä päällikkö tehtiinkin. Pidin kovasti X:stä, jolle jäi varmasti vielä pari ässää hihaa seuraavia osia varten. Niitä odotellessa!

★★★★
Kepler62: Uusi maailma - Kaksi heimoa
Timo Parvela ja Pasi Pitkänen

Wsoy, 2018

Kirjastosta

Kepler62-sarja
Kutsu (#1)
Lähtölaskenta (#2)
Matka (#3)
Pioneerit (#4)
Virus (#5)
Salaisuus (#6)

Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo Sapiens

Keskustelu oli niin hienovarainen, etten
ensin edes tajua, että minua kiristetään.

Simon on ihastunut - mutta hän ei tiedä tarkalleen kehen. Simon tietää ainoastaan pojan nimimerkin Blue ja että he käyvät samaa koulua, sillä se ovat viestitelleen toisilleen sähköpostilla jo jonkin aikaa. Bluelle Simon on uskaltanut paljastaa olevansa homo, mutta parhaat kaverit - vanhemmista puhumattakaan - eivät sitä tiedä. Kaikki uhkaa kuitenkin paljastua, kun luokkakaveri Martin ryhtyy kiristämään Simonia. Vaitiolonsa hintana hän haluaa tutustua paremmin Simon ystävään Abbyyn, mutta vaikka Simon yrittäisi parhaansa ei ole takeita, että Abby haluaa tutustua Martiniin.

Osa kirjasta on hellyyttävää Simonin ja Bluen välistä sähköpostien lähettelyä ja heidän tutustumista toisiinsa. Lukija tietysti odottaa jännittyneenä milloin kaikki paljastuu ja mitä siitä seuraa. Ja kuka on Blue? Luulin erittäin fiksuna arvanneeni kuka Bluen takana on, mutta väärin meni, vaikka tarkemmin ajateltuna tietenkin se oli hän. Onhan tämä happily-ever-after -nuortenkirja, joka loppuu parhainpäin.

"Sivumennen sanoen, eikö olisi reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla ulos kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä? Tuli vaan mieleen."

Synkkyyttä ei muutenkaan Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta ei löydy. Simonilla on muutamia todella hyviä kavereita, hän käy innoissaan koulun näytelmäharjoituksissa ja välit perheeseen on hyvät. Lisäksi orastava ihastus saa mielialan kattoon. Uskottava ja hyväntuulinen nuortenkirja tarjoaa söpöyttä ja syvyyttä. Varoitus: Aiheuttaa akuutin Oreo-keksi nälän.

Kirjan pohjalta tehty elokuva Minä, Simon pyörii vielä parhaillaan elokuvateattereissa.

★★★½
Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo Sapiens

(Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, 2015)

Otava, 2018

Arvostelukappale

Pridelukuviikko

Seita Vuorela - Karikko

Oletetaan, että olet löytänyt sisäänpääsyn paikkaan
jossa kukaan aikuinen ei ole käynyt vuosiin.

Enää en osannut pysytellä erossa Seita Vuorelan kirjasta, jota uskollisesti olen säästänyt hyvään hetkeen. Tosin jokainen hetki on hyvä Vuorelan kirjoille. Niissä on mukaansatempaavuutta, mutta myös syvyyttää ja kauniita ajatuksia lauseiden takana. Epätoivoa ja toiveikkuutta. Sitä elämää itseään.

Takakannesta: Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa. Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.

Mitjaa ei ollenkaan haittaa heidän jäämisensä leirintäalueelle. Häntä kiehtoo kohtaamansa salaperäinen ja vähäpuheinen tyttö sekä villi poikajoukko rannalla. Jengi ei puhu vanhemmistaan ja kysyttäessä he sanovat olevansa hylkyjä. Kirjan välissä on lukuja Siilosta ja tuosta yöstä Mitja kantaa veljensä kanssa mukanaan syyllisyyttä. Parasta on kun ei juuri tiedä mitään tarinasta etukäteen, takakannen verran vain, sillä kirja avautuu hiljalleen ja miten voimakas siitä kasvaakaan! Se saa syvällisiä, kauniita merkityksiä ja vaikka alku hieman takkusi oli loppupuoli silkkaa nautintoa, kun tarinan idea lähti avautumaan. Karikko on todella upea kirja!

Ehkä sinua, ainakin jos olet tyttö, ihmetyttävät tällaiset vaihtelevat tuulet ja pidät niitä tyhminä. Mutta me ei varsinaisesti mahdeta niille mitään. Viha on vähän niin kuin musta aalto joka nielaisee ja saa sanomaan ja tekemään asioita. Yhtä nopeasti se on myös poissa. Niinpä minä en tuntenut enää vähäisintäkään kaunaa Nikolaita kohtaan, kun hän hetken päästä vinkkasi minut mukaansa.

Vuorela ei ole ikinä pelännyt tarttua vaikeisiin aiheisiin, mutta maagisen realismin avulla hän tekee niistä silti kauniita ja monikerroksisia. Tunnelma on jälleen huikaiseva ja unimainen kuten Jani Ikosen mustavalkoiset kuvat. Vielä en ole ehtinyt pohtia mitä kirjan kansi oikein haluaa viestittää tai kuvastaa. Karikko käsittelee surua ja irti päästämistä ja se on todella koskettava, joten nenäliinavaroitus.

★★★★★
Seita Vuorela - Karikko
Kuvitus: Jani Ikonen

Wsoy, 2012

Kirjastosta

Muita postauksia
Seita Vuorela: Viima
Seita Vuorela: Lumi
Seita Parkkola: Usva

Kepler62 (#5, #6)

Poika otti omenan. Puusta.
Tai ainakin hedelmä muistutti etäisesti omenaa.

Myöhäisheränneenä aloitin Kepler62-sarjan lukemisen vasta vuoden alussa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, sillä miten olisin jaksanut odottaa parikin vuotta ennen kuin sarja tulee päätökseensä. Niinpä. Kyse on kuitenkin ihmiskunnan tulevaisuudesta ja huimasta avaruusseikkailusta örkkeineen ja salaisine kapseleineen.

Virus (#5)

Alun lainaus on viidennen kirjan ensimmäinen lause ja edellistä Kepler62-postausta linkittäessäni huomasin sen olevan itseasiassa aivan sama lause kuin mistä kaikki aikoinaan lähti liikkeelle ensimmäisessä osassa. Hauskaa - oli se sitten suunniteltu tai suunnittelematon juttu.

Takakannesta: Vuodenajat vaihtuvat tiuhaan: värikäs syksy on ohi yhdessä päivässä ja tilalla on hyytävä kylmyys ja lumimassat. Luonnonoloja vastaan kamppailevat lapset joutuvat silmäkkäin myös yhä isompien epäilysten kanssa. Joku heistä tietää asioista enemmän kuin muut. Kun Ari ja Marie löytävät oudon luotaimen ja sen lähettämän salaperäisen viestin, heidän on vihdoin aika päättää seisovatko he samassa vai eri leirissä.
 
Leirissä on havaittavissa hajaannusta ja kaikkien motiiveista ja todellista tarkoitusperistä ei voi olla varma. Ari ja Joni suhtautuvat epäilevästi Marien jatkuviin katoamisiin, eikä tyttö suostu kertomaan retkien päämääristään muille. Hyvin nopeasti muuttuvat luonnonolot aiheuttavat päänvaivaa ja ongelmatilanteita tutkimusmatkailijoille sekä salaperäinen kapseli, joka on tähän asti pysynyt visusti kiinni ja muiden ulottumattomissa. Luvassa on suuria paljastuksia ja kirja tietysti loppuu kaikkien aikojen cliffhangeriin juuri kun alkoi vasta todenteolla tapahtua!

Salaisuus (#6)

Takakannesta: Paniikki on vallannut retkikunnan. Lapset ovat saaneet tietää olevansa eläviä viruspommeja ja Olivia on kätkenyt vastalääkkeet. Jani on kadonnut. Ylimääräisen kapselin salamatkustaja on ilmiselvästi kaiken takana, ja hänen henkilöllisyytensä on yllätys kaikille. Pitääkö mikään Kepler62-projektissa enää paikkaansa?

Leirissä on varsinainen härdelli päällä monien paljastusten myötä ja lisää on tulossa. Kirja etenee edelliseen osaan verrattuna huimalla vauhdilla ja tunnelma on synkkää synkempi. Sarja on oikeastaan edennyt samalla tavalla kuin vaikka Potterit: iloisesta seikkailusta synkkään taisteluun hyvän ja pahan välillä. Kaikkiaan Kepler62 on koukuttava sarja, josta voi hyvin nauttia kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta!

Vähintään yhtä tärkeää tekstin lisäksi on Pasi Pitkäsen häikäisevät kuvitukset, joilla on omissa silmissäni suurin rooli ja ne määrittelevät tunnelman sekä vievät välillä tarinaa itsekseen eteenpäin. Mahtavaa panostusta ja todella hieno ja kunnianhimoinen kolmen tekijän projekti!

★★★★★
Timo Parvela & Bjorn Sortland
Kepler62: 
Virus (Wsoy, 2017)
Salaisuus (Wsoy, 2017)
Kuvitus: Pasi Pitkänen

Kirjastosta

Kepler62-sarja
Kutsu (#1)
Lähtölaskenta (#2)
Matka (#3)
Pioneerit (#4)

Georgia Byng - Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu

Mooly Moon katsoi vaaleanpunaisia, läiskikkäitä 
jalkojaan, jotka olivat kirjavat kuin sikanautasäilyke.

On tämä uudelleen lukeminen kivaa puuhaa. Molly Moonit luin lapsuudessa ja silloin kaikki kirjat luki niin intensiivisesti mukana eläen, että muistin helposti jopa osan tapahtumista. Tuolloin kirjoitin lukupäiväkirjaan, että "Varo vain Harry Potter!" 😄 Melkoinen haastaja Molly onkin, vaikka tarina ei ole lähellekään yhtä eeppinen kuin arpiotsaisen pojan seikkailut pimeyden voimia vastaan.

10-vuotias Molly Moon asuu Hardwick House-orpokodissa, jonka ilkeä johtajatar Andersson on ottanut Mollyn silmätikukseen. Orpokodin muutkin lapset ovat ilkeitä hänelle ja Mollyn ainut ystävä on Rocky, joka saakin itselleen adoptioperheen. Molly löytää sattumalta kirjastosta ikivanhan Hypnoosikäsikirjan, jonka oppien voimin hänen on mahdollista lentää New Yorkiin aikomuksenaan muuttaa elämänsä kertaheitolla parempaan suuntaan ja etsiä samalla Rocky. Mukaansa Molly ottaa orpokodin johtajattaren Petula-mopsin. Aivan tytön kannoilla on katala professori Nockman, joka havittelee itselleen Hypnoosikäsikirjaa ja sitä kautta - ei mitään vähempää kuin - koko maailman herruutta.

Kirjassa on tuttu, toimiva tarina kiusatusta päähenkilöstä, joka lopulta näyttää kaikille ja jonka elämä muuttuu paremmaksi. Happy end. Pidin kirjan sanomasta ja sen sisältämistä viisaista ajatuksista. Itsensä rumaksi mieltämä Molly oppii lopulta pitämään peilikuvastaan "Hän oli totisesti muuttunut sen marraskuun illan jälkeen, jolloin oli seissyt kukkulalla ja vihannut elämäänsä ja itseään" ja tunnistaa oikeat ystävänsä. Samaistumista ei haittaa myöskään se, että Mollyn lempipaikkoja on (tietenkin) kirjasto.

Kirjassa on mukavasti huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä, jotka varmasti pitävät etenkin nuoret lukijat otteessaan, enkä minäkään voi väittää olleeni tylsistynyt. Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu on Georgia Byngin esikoisteos ja sen jälkeen on ilmestynyt kolme jatko-osaa. Hienot nettisivut löytyy (banneri!♥) täältä.

★★★★½
Georgia Byng - Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu

(Molly Moon's Incredible Book of Hypnotism, 2002)

Wsoy, 2003
Halloween lukuhaaste

Omasta hyllystä

J. K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter ja viisasten kivi

Likusteritie nelosen herra ja rouva Dursley sanoivat
oikein ylpeinä, että he olivat aivan tavallisia totta tosiaan.

Kun yhdestä lempikirjoista tehdään uusintapainos ja mukaan toiseksi tekijäksi otetaan yksi tämän planeetan hienoimmista kuvittajista, niin lopputulos on ei sen vähempää kuin mestariteos. Ihailen J. K. Rowlingia ja Jim Kayta niin paljon, joten ihanaa kun saa todeta, että Pottereiden lumo ei ole kadonnut mihinkään ja melkein hotkaisin kirjan yhdeltä istumalta. Tämä on tätä kirjarakkautta ja lukumisen iloa parhaimmillaan!

Harry Potter ja viisasten kiven alkuasetelma on suurimmalle osalle hyvin tuttua, mutta kerrataan: Orpopoika Harry asuu Likusteritiellä äitinsä siskon perheen luona, mutta siinä missä perheen suurikokoista Dudley-poikaa lellitään ja hellitään, joutuu pieni ja hintelä Harry asumaan ahtaassa komerossa portaiden alla. 11-vuotispäivänään Harry saa kirjeen, joka muuttaa hänen elämänsä. Hän pääsee Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun.



Nyt aikuisena tarinasta on auennut uusia ulottuvuuksia. Ennen päällimmäisenä jäi mieleen hyvän ja pahan välinen taistelu ja ystävyys, mutta niiden rinnalle teemoiksi nousi erilaisuus, oman itsensä löytäminen ja rohkeus. Pääasiassa muistin hyvin paljon tapahtumia, mutta en aivan kaikkea. Yllätyin eniten siitä miten hauska kirja Harry Potter ja viisasten kivi on! On ollut mahtavaa aikalailla kasvaa Harryn mukana, joten sarjan nostalgia-arvo on huima.

Jim Kayn kuvat ovat todella upeita; täynnä yksityiskohtia, elävyyttä ja värejä. Ne henkivät kirjan tunnelmaa ja ovat onneksi täysin riippumattomia esimerkiksi elokuvien henkilöiden ulkonäöstä. Hirviön kutsun kautta tutustuin viime vuonna ensimmäisen kerran Kayhin ja haluaisin kovasti tutustua hänen töihinsä lisää.



Lempihahmojani ovat Hermione ja Hagrid sekä Dumbledore ja Kalkaros, joissa molemmissa on vielä paljon salaperäisyyttä, eikä aivan voi tietää mitä pinnan alla kytee. Loppuvuosi on turvattu, sillä hyllyssä odottaa Salaisuuksien kammio ja kohtahan ilmestyy lisäksi kolmas kuvitettu osa, joka on se aivan lemppareista lempparein!

★★★★★

J. K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi
Kuvitus: Jim Kay

(Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997)

Tammi, 2015

Omasta hyllystä

Muita postauksia
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
J. K. Rowling: Käen kutsu
J. K. Rowling: Paikka vapaana

Jim Kay: Hirviön kutsu

Cecily von Ziegesar - Gossip Girl-sarja

Oletteko koskaan pohtineet, millaista etuoikeutettujen elämä oikeasti on?
Okei, minäpä kerron, satun nimittäin olemaan yksi harvoista ja valituista.

On se hyvä, että välillä tulee tutkailtua oman hyllyn kirjoja vähän kriittisemmällä silmällä, sillä joku aika sitten mietin, että mitä ihmettä Cecily von Ziegesarin Gossip Girl-sarja oikein tekee vielä hyllyssäni? Omistan siis koko sarjan, sillä nuorena tykkäsin niistä niin paljon, että luin suomentamattomat osat englanniksi (se kertoo jo paljon!). En kuitenkaan viitsinyt heittää niitä noin vain pois, vaan päätin sitten lukaista sarjan ensimmäiset kuusi osaa läpi 😂 Ja voi hyvänen aika sentään...

Takakannesta: Tervetuloa New Yorkin nuorten, kauniiden ja rikkaiden maailmaan. Heillä on kaikkea yllin kyllin. Valtavat asunnot, rahaa ja vapautta tehdä mitä huvittaa, sillä isä ja äiti eivät ole koskaan kotona. Vanhemmat eivät siis tiedä heidän elämästään mitään, mutta salaperäinen Gossip girl tietää: kenellä on syömishäiriö, kuka on juonut liikaa juhlissa ja kuka seurustelee kenenkin kanssa... 

Gossip girl pitää netissä juorupalstaa, jossa seurataan yksityisen tyttökoulun kiihkeitä tapahtumia. Sisäoppilaitoksesta potkut saanut Serena van der Woodsen on palannut entiseen opinahjoonsa, mutta vanhat ystävät ovat kaikkea muuta kuin innoissaan. Häikäisevä ja haluttu Serena varastaa taas heidän poikaystävänsä, juonittelee itsensä opettajien suosioon ja yksinkertaisesti pilaa ylivoimaisuudellaan heidän elämänsä. Tai niinhän tytöt luulevat, mutta Gossip girl tietää paremmin. Serenasta liikkuu kuumia juoruja... Tulossa on yllätysten syksy.

Eiköhän tuo takakansi kertonut kaiken oleellisen. Gossip girl raportoi nettisivuillaan päähenkilöiden tekemisistä ja pitkin sarjaa tulee huomattua, että ihmiset juoruavat mitä ihmeellisimpiä juttuja. Nämä päähenkilöt ovat tietysti Uper East Siden eliittiä, mutta mukaan on päässyt myös muutama tavis Brooklynistä. Vanhempia ei kauheasti näy. "Blairin elinympäristössä kaikkien vanhemmat olivat samanlaisia - niin kauan kuin jälkikasvu ei töpännyt eikä nolannut heitä, se sai periaatteessa tehdä mitä halusi." Nuorten elämä muodostuu koulun lisäksi lähinnä brunsseista, juhlista, hyväntekeväisyystapahtumista, shoppailusta ja tanssiaisista.

Päähenkilöt:

Supermallin kropalla varustettu Serena näyttää hyvältä vaikka kauhtuneessa ja tupakan polttamassa kouluhameessa. Hän vetää magneetin lailla miehiä puoleensa ja rakastuu joka sekunti uuteen kundiin (vaikka aika nopeasti muidenkin kumppanit vaihtuvat). "Serena oli tyttö, jonka jokainen muisti. Tyttö, jota jokainen hartaasti vihasi. Hänen ei tarvinnut yrittää loistaa. Hän loisti jo muutenkin kirkaammin kuin kaikki muut." Naispuolinen Hannu Hanhi.

Kultapoju ja tyttöjen päiväunien kohteen Naten tärkein tehtävä kirjassa on pilven polttaminen ja juopottelu ilman taukoja. Ajattelunmerkkejä hän osoittaa ensimmäisen kerran nelososassa. Naten tyttöystävä Blair on oman elämänsä Audrey Hepburn: aina tyylikäs ja moitteeton, jonka kalenteri on täynnä menoja: komiteoita, tennistä ja kursseja. Syömishäiriöstä kärsivällä Blairilla on kaksi haavetta: Yale ja neitsyyden menettäminen Natelle. Mainittakoon myös Chuck (tv-sarjassa lempihahmoni, mutta kirjassa inhokki), seksihullu limanuljaska, jota siedetään vain perhesuhteiden takia.

Brooklynin vahvistuksista ensimmäisenä ketjupolttaja ja piinattu sielu Dan, joka elää kiinalaisella noutoruualla ja rustaa synkkiä runoja. Tämä kalpea laiheliini on rakastunut Serenaan (tietysti) ensisilmäyksellä. Danilla on 14-vuotias pikkusisko Jenny, joka on isorintainen, lyhyt blondi. Hän on Serenan vankkumaton ihailija ja maalaa mieluusti erikoisia muotokuvia. Sitten on vielä kalju Vanessa. Koulun kummajainen ja taiteellisia dokumentteja intohimoisesti harrastava taiteellisten vanhempien tytär, joka on ihastunut Daniin.

Aivottomampaa kirjallisuutta ei tule heti mieleen. Yhteistä samannimisen tv-sarjan kanssa ei ole muuta kuin samannimiset hahmot ja se syvällisyys mitä tv-sarjaan on edes yritetty saada, niin siitä ei ole kirjoissa tietoakaan. Pelkkää pintaliitoa.

XOXO Gossip girl

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★½
Cecily von Ziegesar - Gossip Girl

Eliittinuoret (Wsoy, 2002) 
Tiedät että rakastat minua (Wsoy, 2002)
Kaikki kuuluu minulle (Wsoy, 2003)
Koska olen sen arvoinen (Wsoy, 2003)
Pidän siitä juuri noin (Wsoy, 2004)
Olet se jonka haluan (Wsoy, 2004)

Omasta hyllystä

Elina Rouhiainen - Kesytön (#1) ja Uhanalainen (#2)

Se päivä oli kaunis.

Susiraja-sarja on kyllä roikkunut lukulistallani, mutta viimeisen sysäyksen sarjan aloittamiselle antoi horisontissa häämöttävä Hel-YA -kirjallisuustapahtuma, jonka yksi panelisteista oli Elina Rouhiainen. Luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja täytyy ehdottomasti lukea loputkin! Jos johonkin haluaa verrata, niin Susiraja on kuin pohjoismainen vastine Twilightille (kaikella rakkaudella) ja pohjoismaisella tarkoitan sitä, että Washington on vaihtunut Kainuuseen ja vampyyrit ihmissusiin. Päähenkilö sen sijaan on edelleen itseään etsivä nuori ja juoni koukuttava.

Kesyttömässä kaikki alkaa kotona, Helsingin Kalliossa, maalaavasta Raisa Ojasta, joka 17-vuotiaana saa kuulla poliiseilta boheemi äitinsä kuolleen yllättäen. Raisa muuttaa asumaan Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea ja ainut syy miksi hän järjestelyyn suostuu on halu saada selville äitinsä salattu menneisyys, josta ei kotona ikinä puhuttu. Raisan uusi huoltaja on hänen Jaska-enonsa, josta tyttö ei ole ennen kuullutkaan mainittavan.

Kylässä ei tunnu olevan kaikki ihan kohdillaan: luokka on täynnä hyvännäköisiä, treenattuja oppilaita, jotka käyttävät merkkivaatteita ja tietenkin he ottavat Raisan silmätikukseen. Joukon johtajana on komea Mikael, josta Raisa ei meinaa saada silmiään irti. Haaveilua ei estä sekään, että Mikael seurustelee koulun kauneimman tytön kanssa. Raisa saa Nikosta, toisesta outolinnusta itsensä lisäkseen, ystävän, joita yhdistää samat kiinnostuksen kohteet.

Suurimmaksi osaksi kirjan keskiössä ovat Raisa ja Mikael sekä ihmissusi-kuvion selviäminen. Rouhiainen kirjoittaa ahmittavaa tekstiä ja Kesytön päätyi silloisesta keskeneräisten pinosta luettavaksi selvästi muita useammin (luinkohan edes ollenkaan muita...). 400 sivua luki läpi hetkessä. Vaikka ihastuin hahmoihin on pakko mainita, että Jaska jätti minut hyvin kylmäksi, sillä hänestä ei kerrottu yhtään mitään. Todellinen seinäruusu. Muut koin persoonallisiksi ja toiveisiini syventää joitain hahmoja vastattiin seuraavassa osassa.

Uhanalaisessa Raisa palaa odotetusti Hukkavaaraan, sillä kaikkia salaisuuksia ei ole vielä paljastettu, eikä hän voi unohtaa Mikaelia, elämänsä suurta rakkautta. Raisa tietää ettei toisesta visiitistä tule yhtään sen helpompi kuin ensimmäisestäkään, sillä asiat ovat muuttuneet laumassa. Muuten Mikael ei olisi tullut hakemaan häntä kotiovelta asti.

Olin helpottunut, että Niko pysyi kuvioissa mukana, sillä tässä osassa hänet oltaisiin voitu hyllyttää helposti. Raisan, Nikon ja Mikaelin yhteiset sanaharkat ja ilveilyt nostattivat hymyn huulille. Rouhiainen taitaa koukuttavan tekstin lisäksi myös herkullisen dialogin. Pidin erityisesti siitä, että Jennin hahmoa syvennettiin ja että hän ja Raisa jopa lähenivät.

Nyt on vielä kaksi jännittävää osaa jäljellä ja Raisan erikoislaatuisuus hieman hämärän peitossa ja monta asiaa edelleen selvittämättä, joten mielenkiintoisia hetkiä luvassa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★
Elina Rouhiainen
Kesytön (Tammi, 2012)
Uhanalainen (Tammi, 2013)

Kirjastosta

Mintie Das - Storm Sisters: Kuohuva maailma (#1)

He soutivat ääneti. Kasvava kuu ei juuri valaissut,
mutta vesillä heidän oli aina helpompi olla.

Huomaan kantaneeni kirjastosta kotiin kasan nuorten- ja YA-fantasiaa, joten luvassa taitaa olla tuhti sukellus noihin maailmoihin. Laajennan tässä samalla pikku hiljaa omaa lukumukavuusaluettani. Nykyisin Suomessa asuvan Mintie Dasin Storm Sisters -sarjan aloittaa tyttöpiraateista kertova Kuohuva maailma.

Takakannesta: Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä. He ovat naamioituneet merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, mutta se ei riitä. Vauhdikas pakomatka alkaa 1780-luvun Shanghain hämyisiltä kujilta ja oopiumiluolista, vie heidät halki Intian valtameren aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.

Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko sittenkään hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat tyttöjen menneisyyden salaisuudet? Ja tärkein kysymys kaikista: mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui?

Stormit ovat suuri joukko merten suojelijoita, joiden tehtävänä on suojella hädässä olevia ja tuhota viholliset. He tulevat eri puolilta maailmaa ja heillä on laivoja kaikilla merillä, joista osa on kuin kaupunkeja tyrmine, kirjastoineen ja sekatavarakauppoineen. Stormit myös puhdistavat käyttövesiä lirium-nimisellä kasvilla, jota löytyy hankalasti veden alta. Ruumiillisen harjoittelun lisäksi tärkeää ovat ankarat moraalisäännöt ja henkiset voimavarat. Stormilaisuus ei ollut suorittamista, ihminen itse oli Storm.



Tuhon päivänä kaikkiin Stormien laivoihin hyökättiin ja stormit lakkasivat olemasta. Kasvottomat sotilaat tappoivat tyttöjen vanhemmat ja nyt Charlie, Sadie, Liu, Raquel ja Ingela ovat yrittäneet selvittää kuka iskun takana oli. 17-vuotias poikamainen Charlie on laivan vanhimpana kapteeni. Keskimmäisiä ovat kirjaviisas ja huolehtivainen Sadie, järkevä Liu ja eläväinen Raquel sekä joukon nuorimpana 11-vuotias Ingela, arvaamaton kauhukakara.

Kuohuva maailma on vauhdikas meriseikkailu, jonka paras puoli on jämäkät tytöt ns. miesten maailmassa. "Kun hänen vuoronsa koittaisi, hän ei olisi läheskään yhtä kiltti. Senpä tähden tytöt kaikkine tunteiluineen ja moralisointeineen eivät kuuluneetkaan merelle." Kirja tarjoaa raikkaan oloisen näkökulman. He eivät haikaile prinsessalaivojen perään tai pelkää toimintaa. Yhdessä he selviävät kaikista vastoinkäymisistä ja voivat luottaa täysin toisiinsa.

Romaania rytmittää tyttöjen lyhyet lokimerkinnät lukujen alussa. Periaatteessa tämä kai on young adult-kirja, mutta omaan makuuni tuntui enemmän nuortenkirjalta. Voisinpa nuorentaa itseäni kymmenen vuotta, sillä nyt en voinut olla huomaamatta kirjan lapsellisuuksia ja turhan selittelevää kieltä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★
Mintie Das - Storm Sisters: Kuohuva maailma

(The Sinking World, 2014)

Tammi, 2016

Kirjastosta

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti
tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut.

Omassa hyllyssäni on majaillut jo pitkään John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta jostain on päähäni pinttynyt ajatus, etten välttämättä pitäisi siitä. Ajattelin sen varmaan olevan niitä tavanomaisia teininyyhkytarinoita, jotka kaikessa melankolisuudessaan saavat vain pyörittelemään silmiä. Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole mitään sellaista. Se on itseironinen, hauskakin ja koska puhutaan syövästä, niin tietysti surullinen. Toisille itkettävä. Romaani on kuitenkin enemmän voimauttava kuin masentava kuvaus sairaasta nuoresta.

Hazelin äiti haluaisi kovasti tyttärensä saavan elää normaalia teinin elämää, johon kuuluu kaverit ja ulkona käyminen. Ylipäänsä elää elämää. Ei täysin mutkaton juttu, sillä Hazelilla on ollut kilpirauhassyöpä, mutta nyt hänellä on kehkoissa etäpesäkkeitä, joiden takia hän vetää perässään pientä happisäiliötä. Hän pysyy enimmäkseen neljän seinän sisällä lukien ja miettien kuolemaa.

Äidin aikaansaannoksena Hazel käy vertaistukiryhmässä kerran viikossa muiden nuorten syöpäkuntoutujien kanssa, jotka tosin vaihtuvat koko ajan - kuoleman sivuvaikutusta. Siellä hän tutustuu Augustukseen, jolla on ollut luusyöpä, mutta joka on tullut ryhmätapaamiseen kaverinsa pyynnöstä. Augustuksesta tulee paras asia Hazelin elämässä ja päinvastoin.

"Minua olisi voinut hermostuttaa - istuin sentään tuntemattoman pojan autossa matkalla hänen kotiinsa tuskallisen tietoisena siitä, että romukeuhkoni haittaisivat sopimattomien lähentelyjen torjumista, mutta hän ajoi niin ällistyttävän huonosti, etten voinut ajatella mitään muuta."

Tärkeässä asemassa on myös Hazelin pakonomainen tarve saada tietää mitä hänen lempikirjansa, Peter Van Houtenin Viistoa valoa, lopussa oikeasti käy. Onko Hollantilainen tulppaanimies ketku ja mitä tapahtuu Annan hamsterille? Greenin kirja tuntuu aidolta, se ei yritä liikaa tai tunnu pelkältä itsesäälivyöryltä. Hazel tietää mitä tuleman pitää ja kenties suojakeinona suhtautuu asiaan pessimistisellä huumorilla. Augustuksen kanssa hän saa kokea tavallisempaa teinielämää.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★
John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

(The Fault in Our Stars, 2012)

Wsoy, 2013

Omasta hyllystä

Muita postauksia
John Green: Kaikki viimeiset sanat
John Green: Arvoitus nimeltä Margo

Kissani Jugoslavia & Valoa valoa valoa (+prideviikon saldo)

Kuin kaksi marjaa

Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia

Maahanmuutto, rakkaus, kuolema ja kissa. Siihen Kissani Jugoslavia tiivistyy. Kirja kertoo Eminestä ja Bekimistä. Emine on Jugoslavian maaseudulla varttunut albaanityttö, jossa naisen tehtävä on miellyttää miestään. Valtion hajotessa perhe matkaa Suomeen ja alkaa sopeutuminen uuteen maahan, joka aiheuttaa lähinnä suuren ulkopuolisuuden tunteen ja häpeän. Minusta tuntui että suomalaiset katselivat meitä kuin häkkiin teljettyjä eläimiä. Turhautuminen kuuluu osana tunteiden kirjoa. He eivät tunne kuuluvansa kotimaahan eikä uusi maa ota hyvin vastaan. Me jäimme eristyksiin - kahteen erilaiseen maailmaan, jotka jollakin tavalla kuitenkin alkoivat muistuttaa toisiaan, emmekä me enää kuuluneet kumpaankaan. Olimme irtolaisia, marginaaliin työnnettyjä kiertolaisia, ihmisiä vailla kotimaata, identiteettiä ja kansallisuutta.

Bekim asuu nyky-Suomessa, jonne hän on tullut pienenä poikana Jugoslaviasta. Hänellä ei ole ystäviä ja suomalaisten pinnalliset puheet olivat sietämättömiä. -- kaikkien näiden vuosien yksinäisyys on ollut niin julmaa, että joskus minusta tuntuu siltä kuin kukaan ei tietäisi olemassaolostani. Asenteet maahanmuuttujia kohtaan ovat kamalaa luettavaa. Hävettää. En voi millään tietää miltä tuntuu olla maahanmuuttuja Suomessa, mutta Kissani Jugoslavia avaa sitä puolta hyvin. Kirja ei ole pelkästään maahanmuuttokirja, se kertoo yleensäkin ihmisistä, heidän tunteistaan, identiteetin etsimisestä, yksinäisyydestä ja johonkin kuulumisen halusta.

"Voiko todella olla niin, mietin silittäessäni sen karheaa päälakea,
että siltä odotetaan pahinta siksi, että se sattuu olemaan käärme?"

Statovci jättää paljon lukijan varaan ja vastuulle, ja osa symboliikasta jääkin arvoitukseksi. Nuoren Eminen tarina oli kirjan mielenkiintoisimpia osuuksia ja Bekimin luona asunut puhuva kissa taas hirvittävä ja epämieluisa.

⧫         ⧫         ⧫

Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa

Tsernobylin räjähtäessä keväällä 1986 Mimi saapuu samaan kouluun kuin Mariia. Mariia lupautuu näyttelemään Mimin ystävää ja 14-vuotiaat tytöt ystävystyvät ja rakastuvat. Kun rakastuu ei enää leijaile ilmassa vaan löytää jotakin mistä pitää kiinni. Mariian perheeseen kuuluu sairas äiti, isä ja veli, jotka kaikki tuntuvat etäisiltä, eivät vanhemmat ymmärrä tytärtään. Mariia ei viihdy hiljaisessa kodissaan, vaan haluaa elämää ja ääntä. Mimi puolestaan asuu Seka-Sorto nimisessä talossa yhdessä isoäidin, Kylli-tädin, 59:n ja 62:en kanssa. Isä on muualla ja äiti on tehnyt itsemurhan.

Kirjan kertojana on Mariia, joka puhuttulee vähän väliä lukijaa, neuvoo, kritisoi itseään ja kokeilee kuuluisien kirjailijoiden neuvoja kirjoittamisesta (tai on kokeilematta). Tekstikappaleet ovat hyvin lyhyitä, välillä runomaisia. Jatkuvasti toistuva HYVÄT LUKIJAT! -fraasi tempaisi pois tarinasta ja aiheutti pientä ärtymystä, kun mielummin olisi halunnut upota paremmin tarinaan.

"He aikoivat jatkaa elämistä. He hengittävät Jumalan ilmaa ja säteilvät

valoa valoa valoa

jonka nimi on

elämänhalu"

Kirjassa kauniita ajatuksia ja erikoisempaan kerrontatapaan tottui. Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni. Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni. Välillä oli raskastakin lukea kipuilevien nuorten elämästä. Mimin kanssa Mariia kuitenkin pystyy olemaan Takki auki. Sydän auki. Mimi loi hänen elämäänsä valon valon valon.

Valoa valoa valoa on vuoden 2011 Finlandia Junior -palkittu.

___________________________________________

★★★½
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia

Seven, 2014

Omasta hyllystä

★★★
Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa

Karisto, 2011
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela/Stiili

Kirjastosta

⧫         ⧫         ⧫

Prideviikko on kohta päätöksessään enkä huomenna ole postausta ole julkaisemassa, joten tämä olin minun osaltani tässä. HLBTQ kirjallisuutta jäi tosin julkaistavaksi ensikin viikolle, kun eilisen myräkkä ja huonosti toimiva netti pisti julkaisutahtini uusiksi. Kiitos Niinalle teemaviikosta!

Postaukset
Violette Leduc: Thérése ja Isabelle
Jean Cocteau: Valkoinen kirja
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Timo Parvela - Kepler62 (osat 1-4)

"Poika otti omenan. Valvomossa istuva iäkäs vartija huokaisi syvään. Arviolta kolmetoistavuotias omenavaras tuijotti röyhkeästi suoraan valvontakameraan"

kirjan alku

Olen ollut hitaasti heräävää sorttia Kepler62-sarjan suhteen. Avaruusseikkailukirjasarjan ovat luoneet ja kirjoittaneet yhdessä Timo Parvela ja norjalainen Bjorn Sortland ja riemastuttava kuvitus on Pasi Pitkäsen varmaa käsialaa. Hän onkin ainut tekijöistä, joka on minulle ennestään tuttu. Mainitaan häneltä nyt vaikka huikea Mörkövahti.

Toisaalta onnittelen itseäni siitä, että luin kirjat vasta nyt, kun käsilläni oli kaikki neljä tähän mennessä ilmestynyttä osaa samalla kertaa. Hulluksi sitä olisi tullut odottamisesta. Tänä vuonna ilmestyvät viimeisetkin osat, joten taattua menoa luvassa vielä parin kirjan verran. Alla kuvaukset kirjoista ja lopussa pohdintaa (hehkutusta) sarjasta.

*  *  *

Kutsu (#1)
13-vuotias Ari pitää huolta sairaasta veljestään Jonista. He elävät maailmassa, jossa luonnonvarat ovat huvenneet dramaattisesti. Vapaa-aikansa veljekset viettävät uuden Kepler-pelin parissa, joka on kaikkien huulilla, ja pääsevät niiden harvojen joukkoon, jotka ovat pelanneet sen läpi. Kukaan ei tiedä mitä pelin viimeisen tason loppuun suorittaneille tapahtuu, mutta siitä kulkee villejä huhuja. Kyseessä ei ehkä olekaan pelkkä peli, vaan kutsu. Mutta kuka on kutsuja ja minne se heidät vie?

Lähtölaskenta (#2)
"On aika. Olkaa kunniaksi ihmiskunnalle." Vanha kenraali Livingstone hyvästelee joukon lapsia, jotka ovat lähdössä tuhoutuvalta maapallolta kauas avaruuteen etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. Sukkula vie heidät avaruusasemalle, jolla tähtipurjehtijat Santa María, Pina ja Niña odottavat matkalaisiaan. Ari pitää huolta pikkuveljestään Jonista ja epäilee, että lähtijöille ei ole kerrottu aivan kaikkea tulevasta tehtävästä. Edessä on matka tuntemattomaan.

"Kukaan lähelläni ei puhu siitä, mutta olen pitkään pohtinut, onko maailmamme tuhoutumassa lopullisesti. Meitä on liian paljon, sääolosuhteet ovat liian huonot, ihmiset ovat sotineet liikaa, bakteerit ovat vastustuskykyisiä. Tunnelma ei niin sanotusti ole huipussaan."

Matka (#3)
14-vuotias Marie on rikkaan asetehtailijan tytär. Hänkin onnistuu apua saatuaan pelaamaan Kepler-pelin loppuun, ja hänet lennätetään Nevadaan, Area 51:lle. Hän saa erityiskoulutusta aseidenkäytössä ja miettii, miksi se on niin tärkeää. Hän tapaa Arin ja Jonin sekä Olivian, joukon johtajan, jonka erityisalaa on lääketiede. Marie löytää avaruusolion, Kuiskaajan, jota pidetään vankina Area 51:llä ja joka varoittaa häntä lähtemästä avaruusmatkalle. Marie ilmoittaa, ettei hän halua lähteä mukaan, mutta hänet huumataan ja lähetetään matkaan vastustuksesta huolimatta.

Pioneerit (#4)
Avaruusalus saapuu vihdoin määränpäähänsä. Kepler 62e osoittautuu elinkelpoisemmaksi planeetaksi kuin lapset Maasta lähtiessään kuvittelivat. Paratiisissa on kuitenkin varjonsa - yksi miehistöön kuuluvista lapsista sairastuu vakavasti. Lisäksi ryhmä löytää jälkiä muista elollisista olennoista. Keitä tai mitä ne ovat? Ovatko ne ystävällisiä vai vihamielisiä?

*  *  *

Kepler62 on sellainen sarja, että oksat pois! Osat ahmii yhdeltä istumalta ja ne sopivat kaikille lapsille/nuorille sukupuolta katsomatta - sekä nähtävästi vähän vanhemmallekin lukijalle 😆 Sarjan dystopinen maailma on synkkä maapallon vedellessä viimeisiään, mutta siinä on nasevaa huumori, joka keventää tunnelmaa. Tarina koukuttaa ja se on hyvin tapahtumarikas seuratessaan lasten jännittävää matkaa avaruuden halki.

Pitkäsen upea nelivärikuvitus on visuaalisesti järisyttävän näyttävää työtä. Se ottaa paljon tilaa ja voimakkaat, kokoaukeamankin kuvat kuljettavat vauhdikkaasti tarinaa eteenpäin omalta osaltaan. Toivottavasti tämä kuusiosainen sarja päätyy vielä joskus vaikka samojen kansien väliin.

Omista ennakkoluuloista on sanottava sen verran, että scifi ja avaruus ovat sellaisia termejä, jotka yleensä saavat minut kiertämään kirjan kaukaa, mutta Kepler62:en kutsuhuuto oli sen verran voimakas, että ne oli luettava. Nyt on vain kiltisti odotettava tulevia viimeisiä osia.

★★★★★
Kepler62 -sarja:
Kutsu (2015)
Lähtölaskenta (2015)
Matka (2016)
Pioneerit (2016)
Teksti: Bjorn Sortland ja Timo Parvela
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Wsoy, Kirjastosta