John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti
tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut.

Omassa hyllyssäni on majaillut jo pitkään John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta jostain on päähäni pinttynyt ajatus, etten välttämättä pitäisi siitä. Ajattelin sen varmaan olevan niitä tavanomaisia teininyyhkytarinoita, jotka kaikessa melankolisuudessaan saavat vain pyörittelemään silmiä. Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole mitään sellaista. Se on itseironinen, hauskakin ja koska puhutaan syövästä, niin tietysti surullinen. Toisille itkettävä. Romaani on kuitenkin enemmän voimauttava kuin masentava kuvaus sairaasta nuoresta.

Hazelin äiti haluaisi kovasti tyttärensä saavan elää normaalia teinin elämää, johon kuuluu kaverit ja ulkona käyminen. Ylipäänsä elää elämää. Ei täysin mutkaton juttu, sillä Hazelilla on ollut kilpirauhassyöpä, mutta nyt hänellä on kehkoissa etäpesäkkeitä, joiden takia hän vetää perässään pientä happisäiliötä. Hän pysyy enimmäkseen neljän seinän sisällä lukien ja miettien kuolemaa.

Äidin aikaansaannoksena Hazel käy vertaistukiryhmässä kerran viikossa muiden nuorten syöpäkuntoutujien kanssa, jotka tosin vaihtuvat koko ajan - kuoleman sivuvaikutusta. Siellä hän tutustuu Augustukseen, jolla on ollut luusyöpä, mutta joka on tullut ryhmätapaamiseen kaverinsa pyynnöstä. Augustuksesta tulee paras asia Hazelin elämässä ja päinvastoin.

"Minua olisi voinut hermostuttaa - istuin sentään tuntemattoman pojan autossa matkalla hänen kotiinsa tuskallisen tietoisena siitä, että romukeuhkoni haittaisivat sopimattomien lähentelyjen torjumista, mutta hän ajoi niin ällistyttävän huonosti, etten voinut ajatella mitään muuta."

Tärkeässä asemassa on myös Hazelin pakonomainen tarve saada tietää mitä hänen lempikirjansa, Peter Van Houtenin Viistoa valoa, lopussa oikeasti käy. Onko Hollantilainen tulppaanimies ketku ja mitä tapahtuu Annan hamsterille? Greenin kirja tuntuu aidolta, se ei yritä liikaa tai tunnu pelkältä itsesäälivyöryltä. Hazel tietää mitä tuleman pitää ja kenties suojakeinona suhtautuu asiaan pessimistisellä huumorilla. Augustuksen kanssa hän saa kokea tavallisempaa teinielämää.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★
John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

(The Fault in Our Stars, 2012)

Wsoy, 2013

Omasta hyllystä

Muita postauksia
John Green: Kaikki viimeiset sanat
John Green: Arvoitus nimeltä Margo

John Green - Arvoitus nimeltä Margo

"Minä uskon, että jokaisen ihmisen kohdalle osuu ihme."

John Greenin esikoiskirja Kaikki viimeiset sanat sai minulta erittäinkin positiivisen vastaanoton ja sen tähden olin kovasti odottanut tätä kolmatta suomennosta. Arvoitus nimeltä Margo ei napannut samalla tavalla.

Takakannesta: Quentin Jacobsen on aina ollu rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen hän ja Margo ajautuivat eri kasteihin: upea ja kekseliäs Margo suosittuihin, nörttimäinen Quentin marginaaliin. Kun ninjaksi pukeutunut Margo koputtaa Quentinin ikkunaan ja kutsuu tämän koko yön kestävälle kostoretkelle, poika lähtee mukaan. Seuraava aamuna Quentin palaa kouluun sydän täynnä uutta läheisyyttä Margon kanssa, mutta käy ilmi, että tyttö on kadonnut. 

 "Ei kuulosta yhtään siltä Margolta, jonka minä tunnen", Lacey sanoi, ja ajattelin Margoa, jonka minä tunsin, Margoa jonka Lacey tunti, Margoa jonka hänen äitinsä tunsi, me kaikki katsoimme häneen kuvaansa naurutalon eri peileistä."

Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä, mutta kirjan ihan alkua ja loppua lukuunottamatta hoettiin lähinnä, että "Missä Margo?". 200 sivua 'missä margoa' alkaa aikalailla ottaa päähän. Kavereidenkin puheet menevät Quentinilta täysin ohi, kun hänen pieniin aivoihinsa ei mahdu kuin Margo, varsinainen pakkomielle. Suoraan sanottuna alkoi tympimään koko Margo. Eniten kuitenkin pidin hänen hahmostaan, joten sääli, että hän oli juuri se ketä etsitään. Ennemmin vähä-älyinen Ben olisi kadonnut. Paitsi kuka nyt häntä olisi lähtenyt etsimään.

"Tarkoitan vain, että sinun täytyy lakata tähyilemästä taivaalle, koska jossain vaiheessa vilkaiset alas ja huomaat itsekin leijuneesi pois."

Pidin kirjan alusta niin kovasti! Margo ja Quentin tekemässä jäyniä, Margo ninjapukuisena. Ah, olisinpa yhtä nuori jälleen. Arvoitus nimeltä Margo on kirja rakkaudenkaipuusta, ystävyydestä ja siitä, että emme tiedä ikinä toisistamme kaikkea. Kirjan lukemisen jälkeen uskon, että tarina toimii paremmin elokuvana. Ainakin Cara Delevingne on ihana. Tsekatkaa myös Greenin veljesten youtube-kanava vlogbrothers.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★½
John Green - Arvoitus nimeltä Margo

(Paper Towns, 2008)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu

Kirjankansibingo: Kasvokuva (Kolmas bingo!)

Muita postauksia
John Green: Kaikki viimeiset sanat

John Green - Kaikki viimeiset sanat

satakolmekymmentäkuusi päivää ennen
Viikkoa ennen kuin käänsin selkäni perheelle, Floridalle ja koko lapsuuselämälleni lähteäkseni sisäoppilaitokseen Alabamaan, äiti halusi järjestää läksiäisjuhlat.

Kaikki viimeiset sanat on John Greenin esikoisromaani ja minun ensimmäinen Greenini. Kirjailijan kirjoista on tykätty kovasti myös täällä blogimaailmassa, joten uskoin vahvasti lukemieni juttujen perusteella etten tulisi pettymään, ja onneksi olin oikeassa.

Viimeisten sanojen pakkomielteisellä opettelijalla, Miles Halterilla, ei ole ollut kunnon elämää ennen kuin hän päättää mennä Culver Creekin sisäoppilaitokseen. Todellisia ystäviäkin hänellä on pyöreä nolla, mutta kaikki tämä tulee muuttumaan. Kämppäkaverikseen Miles saa Everstin, jonka johdolla poika saa maistaa todellista elämää, oli se sitten laillista tai ei. Lisäksi saman asuntolan arvaamaton Alaska herättää Milesin mielenkiinnon ja kouluvuodesta muodostuu Milesin tähän astisen elämän paras aika.

Teksti etenee vaivattomasti, eikä Green yritä kikkailla tai muutenkaan lisäillä mitään turhaa. Hänellä on hyvin miellyttävä ja humoristinenkin tapa kirjoittaa: "Jos Eversti kuvitteli, että saisi minut puolelleen sanomalla minua kaveriksi, hän oli oikeassa.", joka ainakin itseäni miellytti kovasti. Toki toinen osuu kirjasta on synkempi sattuneista syistä, mutta silti alkuosan kaltainen kepeys ja positiivinen elämänasenne säilyy.

Kirjankertojan Milesin viimeisten sanojen opettelu oli todella hellyyttävää. Hän ei ole tottunut moniin kavereihin ja saakin nyt kasan omalaatuisia ystäviä, joiden jalkoihin hän ei kuitenkaan jää, vaan hänestä tulee heidän kanssaan samanvertainen. Kaikki muutkin hahmot ovat onnistuneesti rakennettuja ja osa herkullisen kahoja. Tai ainkin hyvin erilaisia. Sellaisista henkilöistä lukee toisinaan hyvin mielellään, mutta tosielämässä he olisivat aikamoinen maanvaiva. Alaska varsinkin on hyvin ailahteleva luonne, josta ei aina ota oikein selkoa, eikä hänen seuraavasta askelestaan ikinä tiedä. Sana on tytöllä hallussa, mutta itsevarmuuden alle kätkeytyy jotain aivan muuta kuin mitä päällepäin näkyy.

En keksi kirjasta pahaa sanottavaa, vaikka kuinka yritän. Tässä sai elää toisenlaisen teinielämän, johon kuului salaisia tupakkahetkiä, heinäladossa vietettyjä öitä ja jäyniä. Kirjan nimi on hyvin suomennettu, ainakin jos vertaa muihin Greenin kirjoihin, jotka herättävät lähinnä hilpeyttä (Tähtiin kirjoitettu virhe, Arvoitus nimeltä Margo). Pahemminkin olisi nimitäin voinut käydä: Alaskaa etsimässä. - naurun tyrskähdys -

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★½
John Green - Kaikki viimeiset sanat

(Looking for Alaska, 2005)

WSOY, 2014
Cover design: HarperCollinsPublishers Ltd

Kirjastosta lainattu