Näytetään tekstit, joissa on tunniste ****. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ****. Näytä kaikki tekstit

22.7.2019

Kutsu minua nimelläsi (André Aciman)




Yritän kiriä lukupinoa kiinni, ja vaikka se on pieni, on projekti edennyt hitaasti. Toukokuun ainoaksi kirjaksi jäi André Acimanin Kutsu minua nimelläsi, jonka olin lukemista ennen nähnyt elokuvana ja tykkäsin siitä tosi paljon. Mietin ainoastaan, että miten viipyilevä tarina toimii luetussa muodossa. Tylsistyisinkö. No en tylsistynyt! Kaukana siitä. Kävinpä myös kuuntelemassa sympaattisen oloisen kirjailijan haastattelun ennen elokuvan katsomista jo toista kertaa, mutta nyt kirjan lukeneena.

Takakannesta: 17-vuotias Elio on tottunut siihen, että hänen perheensä tarjoaa joka kesä vuokrahuoneen jatko-opiskelijalle. Kesällä 1987 italialaiseen huvilaan saapuu amerikkalainen Oliver, ja Elion maailma järkkyy. Filosofianopiskelija Oliver on älykäs, rento ja hurmaava siinä missä vielä teini-ikäinen Elio on ujo ja sisäänpäin kääntynyt. André Aciman kuvaa mestarillisesti ensirakkauden syntyä, sitä miten Oliver alkaa hallita Elion jokaista liikettä ja ajatusta, miten Elio tekee kaikkensa uskaltaakseen lähestyä rakkautensa kohdetta - ja miten vaikeasti tulkittava jo aikuinen Oliver on. Elion ja Oliverin intohimo palaa hetken kirkkaana ja Italian aurinko on ikuinen, mutta täydellinen kesä on lyhyt.

Aciman kuvaa ihanasti ja käsinkosketeltavan todentuntuisesti Elion ensirakkautta; Siitä syntyvää hyvänolon tunnetta, mutta myös tuskaa kun ei ole varma toisen tunteista ja haluaa silti olla vain toista lähellä. Ajatukset täyttyvät Oliverista ja Elion hyvinkin tarkkaan pohtivat pään sisäiset keskustelut itsensä kanssa on jotain niin hyvin tuttua! Näin jälkikäteen ajateltuna elokuvassa oli tosi hienosti saatu näytettyä nämä kaikki kirjavat ja monimutkaiset tunteet. Ehkä vähän harmittavasti kirjassa ollutta kiinnostavaa Vimini-lasta ei elokuvasta löytynyt ollenkaan.

Kirjan miljöönä on ihana Italian kuuma kesä, joka on kyllä täydellinen näyttämö kiihkeälle, nuorelle rakkaudelle. Kutsu minua nimelläsi saa jatkoa syksyllä, kun julkaistaan jatko-osa Find me.


André Aciman: Kutsu minua nimelläsi
(Call me by your name, 2007)
Tammi, 2019
Kirjastosta

27.2.2019

Oksi (Mari Ahokoivu)







Tätä sarjakuvaa ei voinut ohittaa! Kesti hetken ennen kuin sain lainattua Mari Ahokoivun Oksin kirjastosta, mutta jo ilmestymisensä aikoihin pistin sarjakuvaromaanin heti muistiin. Oksi ammentaa suomalaisesta mytologiasta ja karhuista: Kertomus äideistä ja tyttäristä, tähdistä ja myyteistä. Karhuemon pennuista yksi ei ole kuin muut. Mikä se on? Kuka sen on lähettänyt?
Yksi karhuemon pennuista, Parka, on erilainen ulkonäöltään ja toiset kiusaavat sitä, haukkuvat oudoksi. Tämä pieni olento haluaa olla kuten muut: iso ja vahva karhu ja Parka saa pyrkimyksiinsä apua Sotka-linnulta.




Oksi on näyttävä albumi. Pääasiassa sarjakuvaromaanin kuvitus on hyvin tummaa, mutta aina välillä sivuilta löytyy värikkyyttää revontulien ja laulujen muodossa. Teksti on sivuosassa, joten loistamaan pääsee upea, tunnelmallinen kuvitus, jossa metsän voi kuulla havisevan hiljaa ja karhun tassujen rapisevan puun kantoa vasten.



Mari Ahokoivu: Oksi
Asema Kustannus, 2018
Kirjastosta

10.2.2019

Taru Sormusten Herrasta (J.R.R. Tolkien)


Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu.

Alle vuosi sitten sain tartuttua pitkältä ja rankalta vaikuttavaan projektiin eli Taru Sormusten Herrasta -trilogian läpi kahlaamiseen. Taru Sormusten Herrasta kansien väliin mahtuu kokonainen trilogia eeppistä fantasiaa. Elokuvat on nähty moneen kertaa ja pidennetyt versiot vielä päälle, joten tarina oli ennestään hyvin tuttu. Ehkä juuri siksi jännitti tarttua kirjaan, kun filmit on niin rakkaat, eikä projektin aloittamista helpottanut sekään, että aikoinaan Hobitti ei saanut minua kiljumaan riemusta. Pidin sitä hieman pitkäveteisenä, mutta halusin antaa Taru Sormusten Herrasta -kirjalle mahdollisuuden eikä sen lukeminen ei ollutkaan sellaista tarpomista mihin olin ennalta varautunut vaan jouhevaa kerrontaa!

Takakannesta: Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukkaita. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja vihollinen uhkaa, pienet ja hiljaisetkin joutuvat tekemään sankaritöitä.

Hobitti Frodo Reppuli saa haltuunsa näkymättömäksi tekevän taikasormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Hänen on lähdettävä pimeyden valtakuntaan Mordoriin tuhoamaan sormus. Pitkälle, vaaralliselle matkalle hän saa seurakseen ystävänsä Samin ja suojakseen saattueen.


Kontu osuudet - eli ihan alku - olivat melkein lemppareitani, joten lukemisen aloittaminen oli kivutonta ja tarina pyörähti heti mukavalla tavalla käyntiin. Tosin olisin ihan hyvin voinut sinne Kontuun loppuajaksikin, varsinkin kun tiesin edessä olevan piiiiitkän ja karun matkan. Ei kun vaikeuksia kohti!




Frodo sai harteilleen raskaimman ja uuvuttavimman työn kantaessaan sormusta, mutta suuren työn tekee myös Sam pitäessän huolta rakkaasta ystävästään ja venyessään huimiin suorituksiin päämäärän saavuttamiseksi. Olin myös iloinen siitä, että Legolaksella oli paljon viisaampia puheenvuoroja kuin leffoissa😂. Hän ja Gimli olivat mainio parivaljakko. Naisten edustus jää minimaalisen pienelle tasolle, vaikka yksi heistä tekeekin erittäin merkittävän uroteon. Ja sitten on Gandalf ja Merri ja Pippin... kaikkia ihania hahmoja!

Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
Yksi Sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin joka varjojen saartama on. 

En osaa tehdä suurta eroa trilogian eri osien välille. Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu sulautuivat saumattomasti suureksi kokonaisuudeksi - olivathan ne yhtenä niitenä kirjassa. Yllättävää oli kirjan erilainen loppu verrattuna elokuvaan. Positiivista: taistelua paljon vähemmän luin leffoissa. Onneksi! Eihän kukaan jaksa sivu tolkulla lukea päiden katkomisista.


J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
(The Lord of the Rings, 1954-55)
Wsoy, 2001
Omasta hyllystä

26.1.2019

Yksi meistä valehtelee (Karen M. McManus)


Seksivideo. Pelko yllätysraskaudesta. Kaksi pettämisskandaalia.
Ja siinä oli vasta tämän viikon päivitys.

Laitoin Karen M. McManusin kirjan muistiin jo silloin kun se englanninkielisenä ilmestyi mehevän kuuloisen juonen vuoksi ja toivoin, että se joku kaunis päivä suomennettaisiin. Tällä kertaa toiveisiini vastattiin! Yksi meistä valehtelee kirjalla on melkeinpä The Breakfast Club -elokuvalta kuulostava juoni - ilman kuolemaa tosin.

Takakannesta: Viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, vain neljä selviää siitä hengissä. Jokainen on epäilty ja kaikilla on jotain salattavaa.

Bronwyn tähtää Yalen yliopistoon eikä ole koskaan rikkonut yhtäkään sääntöä. Koko koulun lemmikki Cooper on tähti baseballkentällä. Nate on paha poika ja ottaa jo ensiaskelia rikollisuralla. Tanssiaisten kuningatar Addy yrittää pitää kasassa täydellistä elämäänsä. Simon on luonut koulun pahamaineisen juoru-appin: hän tuntuu tietävän kaikkien pimeimmätkin salaisuudet.
Simon kuolee vuorokausi ennen kuin aikoi paljastaa jotain synkkää Bronwynin, Cooperin, Naten ja Addyn elämästä. Kuolinsyy ei ole onnettomuus, ja he kaikki ovat epäiltyjä. 

Kaikilla on salaisuuksia. Vain sillä on merkitystä, kuinka pitkälle on valmis menemään niitä suojellakseen.

Niin kuin takakannen tekstistä voi päätellä, Yksi meistä valehtelee vaikuttaa alkuun stereotyyppejä viljelevältä perinteiseltä high school romaanilta, jossa jälki-istunnossa toisiinsa törmäävät pahis, urheilija, hikari ja prom queen. Todella nähty kuvasto niin kirjojen kuin television saralla. Kirja kuitenkin onnistuu tarinan edetessä syventämään hahmoja ja saamaan näihin mukaan muitakin sävyjä kuin ne ennalta-arvattavat. Salaisuuksia alkaa tietenkin vähitellen paljastua Simonin juorupalstan kautta ja yksi jos toinenkin joutuvat selittelemään tekosiaan ja murhaajan titteliä pyöritellään kiivaasti nuorten päiden yläpuolella.

Kertojanääni vaihtelee lyhyissä luvuissa nuorten kesken eli kaikki pääsevät ääneen. Kiinnostavimmaksi koin Bronwyn ja Naten uudelleen lämmenneen suhteen, sillä ulkoisesti he ovat ei kaikkein todennäköisin parivaljakko.




Karen M. McManus - Yksi meistä valehtelee
(One of Us is Lying, 2017)
Wsoy, 2018
Omasta hyllystä

25.10.2018

Matt Haig - Kuinka aika pysäytetään


Olen vanha.
Se on tärkein asia, jonka kerron. Asia, jota todennäköisesti et usko. Jos näkisit minut, luulisit minua varmaankin noin nelikymppiseksi, mutta se olisi täysin väärä luulo.

Olen onnistunut ohittamaan täysin Matt Haigin kirjat, vaikka Radleyn perheen olen joskus omistanutkin ja se on edelleen kilometrin mittaisella lukulistallani. Tänä vuonna suomeksi ilmestyneen Kuinka aika pysäytetään -kirjan aikamatkustusteema kiehtoi sen verran, että kirja pääsi heti tuoreeltaan lukuun ja hieno se olikin!

Takakannesta: Tom Hazardilla on salaisuus. Hän näyttää tavalliselta 41-vuotiaalta mieheltä, mutta on harvinaisen tilansa vuoksi elänyt jo vuosisatoja. Tom on nähnyt Elisabetin aikaisen Englannin ja jazz-ajan Pariisin ja maailmaa Etelämereltä New Yorkiin. Nyt hän janoaa tavallista elämää.Selvitäkseen hengissä Tomin on jatkuvasti vaihdettava identiteettiään. Nyt hänellä on täydellinen ammatti: historianopettaja lontoolaisessa koulussa. Opettajana hän voi kertoa lapsille sodista ja noitavainoista kuin ei olisi ollut itse todistamassa niitä. Tom voi yrittää häivyttää mielestään alati kantapäillä vaanivan menneisyytensä, kunhan hän vain muistaa yhden säännön - rakastua ei saa.

Ensinäkemältä Tomia voisi pitää aivan tavallisena miehenä, mutta vuosien kuluessa voisi huomata, ettei hän näytä vanhenevan ollenkaan. Tom on neljäsataavuotias, mutta nelikymppiseltä näyttävä.  Hän kuuluu muiden itsensä kaltaisten kanssa Albatrossi-järjestöön, joka vastapalveluksen hinnalla pitää heistä huolta siirtämällä heidät kahdeksan vuoden välein uuteen paikkaan, jotta he eivät paljastuisi maailmalle. Tom ei ole - omien sanojensa mukaan - mikään seksikäs vampyyri, vaan hän vanhenee siinä missä muutkin, mutta paljon hitaammin. Tärkeää on olla herättämättä huomiota tai nousta keskipisteeksi. Rakastuminenkaan ei ole toivottua, sillä siitä ei koskaan voisi tulla kestävää. Kahdeksan vuoden määräaika umpeutuu väistämättä.

Haig kuljettaa tarinaa hienosti eri aikakausien välillä Tomin muistojen mukaan. Ripotellen kirjailija valottaa Tomin neljänsadan vuoden pituista elämää aina sieltä 1500-luvulta lähtien ja hänen ensirakkaudestaan, josta toipuminen on vienyt aikaa, mutta äkkiä näyttääkin siltä, että sydän voisi olla avoinna uudelle rakkaalle. Hienoja ajatuksia sisältyy ajan ja ikuisuuden pohtimiseen. "Jos voisin olla pelkäämättä sitä, että aika kuluu -- miten eläisin?" Elämä virtaa vääjäämättömästi eteenpäin kohti väistämätöntä loppua, eikä voimalla vyöryävää virtausta vastaan voi uida, mutta voimme tehdä valintoja. Maailma muuttuu, mutta jotkin asiat pysyvät aina samoina ja merkityksellisinä.

"Jos tässä hetkessä tekee väärän päätöksen, se jää kummittelemaan. -- Yksi käännös väärään suuntaan riittää eksyttämään perin pohjin. Se, mitä teemme nykyhetkessä, pysyy luonamme. Se tulee takaisin. Mistään ei voi selviytyä ilman seuraamuksia."

Merkkaan itselleni muistiin Radleyn perheen lisäksi myös Haigin nuorille suunnatut joulukirjat.


Matt Haig - Kuinka aika pysäytetään
(How to Stop Time, 2017)
Aula & Co, 2018
Kirjastosta

11.10.2018

Liv Strömquistin teoksia





Liv Strömquistin teokset ovat aiheensa puolesta varmasti kuuminta hottia tänä aikana kun pinnalla ovat esimerkiksi feminismi, politiikka, luokkayhteiskunta, tasa-arvo ja ilmastonmuutos. Blogeissa olen törmännyt näihin sarjakuva-albumeihin vähän väliä, mikä on huippua ihan senkin kannalta, että todella harvoin mikään  s a r j a k u v a  on niin monella luvussa ja sen jälkeen vielä esiteltynä blogin puolella! Pidän tästä suuntauksesta ja toivon jatkossakin törmääväni vastaavaan ilmiöön.😄


PRINSSI CHARLESIN TUNNE
Kymmeneen lyhyempään sarjakuvaan jaettu albumi pohtii mitä on rakkaus, parisuhde ja avioliitto. Se kyseenalaistaa suhteen valta-asetelmat ja normit, joita emme välttämättä ole edes tulleet ajatelleeksi, sillä ne ovat niin iskostettuja päähämme. Strömquist ehtii samalla tarttua moniin muihinkin kysymyksiin, jotka tarjoavat hauskoja ja huolestuttaviakin oivalluksia: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia?

Albumista poimittua:
  • Lause "miehet saavat avioliitossa pallon jalkaansa" on huuhaata; eron jälkeen miesten fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi ja itsetunto huonontuvat. Toisinkin kuin naisilla, joihin ero vaikuttaa aivan päinvastoin. 
  • Patriarkaatti loi tilanteen, jossa naiset olivat pakotettuja ajamaan sivellisyyden kulttuuria: nujertamalla oman seksuaalisuutensa he saivat pääsyn yhteiskunnan tauloudellisiin mahdollisuuksiin.
  • "Rakkaudesta" on perinteet hylänneessä, uskonnottomassa ja individualistisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti tullut se asia, joka luo elämään merkitystä.

Strömquist on käyttänyt hyödyksi tutkimustietoa ja haastatteluja, joiden lähteet on merkattu albumiin ylös, jos kiinnostaa tutkia jostain asiaa lisää. Prinssi Charlesin tunne herätti paljon ajatuksia ja tuntemuksia kuten alun neljän todella hyvin tienaavan mieskoomikon vitsien peruselementtien esittely. Ehkä olisi aika päivittää kliseitä? Kaikesta en ollut samaa mieltä ja välillä albumi näyttäytyi hyvinkin kyynisenä, mutta kaiken kaikkiaan vahva suositus.

Prinssi Charlesin tunne







✚   ✚   ✚

 
NOUSU JA TUHO
Nousu ja tuho käsittelee puolestaan kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista. Se ei ole yhtä napakka paketti kuin Prinssi Charlesin tunne, vaan mielenkiintoni hiipui puolessa välissä. Voi toki johtua siitä, että politiikka - varsinkaan Ruotsin - ei ole erikoisalaani tai varsinkaan suuria intohimon kohteitani. Alun mielenkiintoisen ilmastonmuutos-osion jälkeen siirryttiin ihan liian nopeasti politiikkaan.

Takakannesta: Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen äärimmäisen rikkauden ongelmaan? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen?

Albumista poimittua:

  • Tosi-TV:ssä työväenluokka esitetään ja dramatisoidaan vajavaisina ja viallisina ihmisinä ja heistä voi tulla "kokonaisia ihmisiä" vain seuraamalla asiantuntijoiden neuvoja, joita leimaavat keskiluokan sosiaaliset arvot. 
  • "Luulen, että menestykseni mediassa perustuu siihen, että... olen aina uskaltanut panostaa johonkin epävarmaan, koska minulla on erittäin hyvin pärjäävien, valkoisten vanhempieni tarjoama taloudellinen perusturva."
  • Globaalin kapitalismin taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja ahneuden voi nähdä tiettyjen liian rikkaiden sukujen perinnöllisenä psyykkisenä häiriönä.

Sarjakuva onneksi loppuu varsinaiseen herkkupalaan eli asiantuntijoiden ehdotuksiin siitä, kuinka poistaa äärimmäinen vauraus, sillä sehän on valtava maailmanjaaluinen ongelma. Näyttää äkkiä luettuna hassun hauskalta ajatukselta, mutta on siinä ideaa. Strömquistin mukaan 1% maailman väestöstä omistaa enemmän kuin jäljelle jäävät 99%. Se pistää miettimään.

Nousu ja tuho


✚   ✚   ✚


Kiitos Sammakolle näiden kustantamisesta ja lukulistalle jää vielä Strömquistin Kielletty hedelmä.


Liv Strömquist
Prinssi Charlesin tunne (Prins Charles känsla, 2010)
Nousu ja tuho (Uppgång och Fall, 2016)
Kirjastosta

10.9.2018

Olemisen mestarit // Ghosts and Ruins



Olemisen mestarit
Kamut-sarjakuvista tuttu tekijä Patrick McDonnell on lyönyt hyntyt yhteen Eckhart Tollen kanssa ja tuloksena on syväluotaava kirja ei mistään vähemmästä kuin elämästä itsestään. Olemisen mestarit on ylistyslaulu ainutlaatuisen elämän ihmeelle ja luonnolle. Se kehottaa vaalimaan jokaista hetkeä ja ja huomaamaan pieniltäkin tuntuvat asiat: sateen ropinan, linnunlaulun ja ihan vain hiljaisuuden. "Onni piilee yksinkertaisissa näennäisen tavallisissa asioissa." Luontoa kuuntelmalla voi oppia paljon ja löytää itsestään jotain kadonnutta tai josta ei tiennyt.

Olemisen mestarit on mietelmäkirjanen, jossa on aina aukeamalla pieni tekstipätkä tai lause ja toisella sivulla McDonnellin kuva tai kuvasarja aiheesta. Ne muodostavat yhdessä melkein kuin meditaatiokirjan. Teoksella on hyvin rauhoittava vaikutus ja se on armelias ihmisyyttä ja olemista kohtaan. Itse aloin taas haaveilla lemmikkieläimestä.

"Lemmikkien tärkeää tehtävää
ei ole aina tunnustettu.
Ne pitävät tässä maailmassa
miljoonat ihmiset järjissään."







 

✚   ✚   ✚ 


Ghosts and Ruins
Siirtykäämme aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Ben Catmullin albumissa ei ole mitään hempeää tai iloista. Se on täynnä pieniä, karmivia tarinoita, joita ei missään nimessä kannata lukea yksin pienessä ränsistyneessä mökissä keskellä ei-mitään toisin kuin alla olevassa kirjan alkupuheessa suositellaan. Tai no omapahan on mielenterveytesi.

"Welcome to Ghosts and Ruins, a compendium of old, forgotten haunted houses, their strange histories, and the experiences of those brave enough to visit. It is highly recommended that you read this book alone late at night in the dark far away from civilization, preferably during a power outage."

Kirja pitää sisällään kauhutarinoita, joiden voima perustuu hiljaisuuteen ja liikkumattomuuteen. Se kertoo järkyttäviä tarinoita samaan tyyliin kuin minä voisin listata päivän ostokset. Kylmäntoteavasti lukijan eteen räväytetään piinaavia haamuja, kummitustaloja ja vuohi. Ei kannata nauraa, se on oikeasti aika pelottava. Monet kirjan kuvat ovat vähintäänkin häiritseviä ja mielensyövereihin kummittelemaan jääviä - vaikkakin todella taidokkaasti tehtyjä.




Olemisen mestarit
Teksti: Echart Tolle
Kuvitus: Patrick McDonnell
(Guardians of Being, 2010)
Basam Books, 2010
Kirjastosta


Ben Catmull - Ghosts and Ruins
Fantagraphics Books, 2013
Kirjastosta

31.8.2018

Elokuun sarjakuvat





Elokuu oli hyvä sarjakuvakuukausi ja löytyi useampi todella hieno albumi. Aivan kaikkia lukemiani sarjakuvia en tähän postaukseen laittanut, ettei siitä tulisi liian pitkä, mutta hyviä vinkkejä näistäkin varmasti löytyy!


Juuri
Kuvataiteilija Sanna Hukkanen on työskennellyt Tansaniassa ja nuo vuodet saivat hänet pohtimaan omia juuriaan. Sarjakuvassa Juuri pariskunta on palannut hiljattain Tansaniasta ja alunperin Suomesta kotoisin oleva naisen pohtii huonoja ja hyviä puolia kotimaassaan. Ihmiset ovat epäkohteliaita ja jotkut suhtautuvat vihamielisesti tummaihoisiin, mutta pimeällä voi olla ulkona ja sosiaaliturva estää kadulle joutumisen. Juuri saa pohtimaan Suomea ulkomaalaisen näkökulmasta.


✚   ✚   ✚ 


Sisaret 1918
Kymmenen suomalaista sarjakuvataiteilijaa ovat tarttuneet Suomen sisällissodan tarinoihin ja nuo tarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta. Valitut tarinat kertovat naisten ja lasten näkökulmasta sodan julmuuksista ja siinä on sekä punaisia että valkoisia.

Kirkkaimpina mieleen jäivät Elina Ovaskaisen muonituskampanjassa toiminut Maija, joka joutui tapahtumien keskipisteeseen Helsingissä, punakaartin päämajassa. Mari Ahokoivun Helena, jossa vielä vuosia myöhemmin sodan kahtiajako näkyy katkeruutena edelleen. Kuvituspuolella ihailin erilaisten tyylien rikkautta kuten Emmi Niemisen herkkää, Reetta Niemensivun veikeää ja Tiitu Takalon vahvaa kynänjälkeä. Taidokas antologia.


✚   ✚   ✚  


Päällystakki
Albumi on Kivi Larmolan sarjakuvasovitus Nikolai Gogolin klassikkoromaanista Päällystakki, joka kertoo Venäjällä 1800-luvulla eläneestä kansliakirjuri Akakista. Vanha ja raihnainen Akaki saa uuden takin ja uusi elämä alkaa. "Kenties vaatteet eivät tee miestä, mutta siihen, millainen mies on, ne vaikuttavat kummasti." Ihmiset suhtautuvat heti aivan erilailla mieheen, kunnioittavammin olettaen ulkoisesti seikoista hänen olevan rikas. Vaan kuinka kauan heiveröinen onni kestää..



Sisaret 1918, Juuri ja Päällystakki



✚   ✚   ✚ 


Huone yhdelle 
Pieni sarjakuva Ilona Piiposta, kolmannen kerroksen vanhapiiasta, joka tuntee oman elämänsä olevan vähäpätöisempi kuin muiden ja näiden ajatusten siivittämänä hän ottaa äkkilähdön Italiaan. Matka opettaa hänelle armollisuuteen itseään kohtaan. Sarjakuva on voimauttava ja lohduttava yksinäisille ja se rohkaisee uskaltamaan. Hieno!


✚   ✚   ✚   



Agatha - The Real Life of Agatha Christie
Albumi alkaa Agathan katoamisesta ja muisteluiden varjolla se käy läpi suurpiirteisesti melkein kaiken lapsuudesta aina kuolemaan. Aika hyvin siis tulee käytyä läpi koko murhamamma Agatha Christien elämä. Hauska lisä albumiin on Hercule Poirotin hahmo, joka luomisensa jälkeen ei jätä Agathaa rauhaan, vaan ilmestyy milloin minnekin kirjailijatarta ärsyttämään huomioillaan ja keksinnöillään.

Kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Agathan omaelämäkerta Vanha hyvä aikani. Koska olen sen jo lukenut, ei albumi antanut kauheasti mitään uutta tietoa, mutta en silti kokenut tylsistyneisyyttä millään tasolla. Tekstiä on suhteellisen paljon ja tyyli on hyvin tasainen ja hillitty.


✚   ✚   ✚ 


Mikki ja hukkunut meri
Ei enää upeammaksi voi kuvitus mennä; sille yksinään olisin antanut täydet viisi tähteä. Kuvitusta ajatellen en ole naismuistiin yhtä tarkkaan, värikkääseen ja laadukkaaseen teokseen törmännyt. Paperikaan ei ole mitään hepposta vaan mukavan tuntuista käsissä.

Mikki, Hessu ja Minni seikkailevat ja sukeltevat merten syvyyksissä etsien vastauksia tieteellisiin kysymyksiin. Albumi sijoittuu 17. suursodan jälkeiseen vuoteen ja se on hyvin futuristishenkinen kaikkine teknologioineen mitä ei ole olemassa, mutta toisaalta se tuntuu myös vanhahtavalta sävyjensä vuoksi. Olen stempunk-fani, joten nautin ilmalaivoista, kojeista ja erityisesti Hessun asuista.

Huone yhdelle, Agatha ja Mikki ja hukkunut meri


Sanna Hukkanen - Juuri
Arktinen Banaani, 2015
Kirjastosta


Sisaret 1918
Arktinen Banaani, 2018
Kirjastosta


Kivi Larmola - Päällystakki
Like, 2010
Kirjastosta

★½
Agatha: The real life of Agatha Christie 
Teksti: Anne Martinelli ja Guillaume Lebeau
Kuvat: Alexandre Franc
SelfMadeHero, 2014
Kirjastosta


Mikki ja hukkunut meri
Mickey et l'ocean perdu
Sanoma, 2018
Kirjastosta


Ina Majaniemi - Huone yhdelle
2017
Kirjastosta

14.8.2018

The Beatles -sarjakuvia


"Me olimme vain bändi, josta tuli kovin, kovin suuri. Siinä kaikki."
John Lennon

Huomasin sattumalta haalineeni kirjastosta kaksi Beatles aiheista sarjakuvaa, jolloin syntyi välittömästi idea esitellä ne molemmat samassa postauksessa. Tiesin lukulistaltani löytyvän vielä kolmannen albumin samasta aiheesta ja sekin oli äkkiä lainattu. Kaikki kolme sarjakuvaa keksittyy periaatteessa samaan bändiin, mutta ne ovat hyvin erilaisia. Kaksi niistä seuraa jotain yksittäistä henkilöä Beatlesin takana ja vain yksi esittelee koko bändin yhteistä taipaletta kuuluisuutta kohti.


✚   ✚   ✚ 


MAURI KUNNAS: PIITLES - TARINA ERÄÄN ROCKBÄNDIN ALKUTAIPALEESTA

MITÄ Nimi antaa jo osviittaa siitä, että kyseessä on humoristinen albumi Beatlesin tarinasta, mutta vähääkään Mauri Kunnasta tietävät osaisivat arvaavat senkin etukäteen. Piitles kertoo bändin jäsenten syntymästä aina ensimmäisen levyn tekoon Abbey Roadille asti. Musiikin teosta ja soittamisesta nauttivat nuoret harjoittelivat ahkerasti yhdessä ja nuoruus kahmaiseekin ison siivun albumia. On vaikea sanoa tarjoaako se Beatlesia enemmän tunteville mitään uuttaa, mutta paljon tässä on ainakin asiaa ja tietoa. Huumorin lisäksi teoksesta löytyy tietysti vauhtia ja ilmeikkyyttä. Piitles on taattua Kunnasta, eikä albumin lukeakseen täydy edes olla mikään vannoutunut Beatles-fani.

KUVITUS Täyteläisen albumin jokainen aukeama on täynnä ruutuja ja tekstiä on paljon; se näyttääkin nojaavan yhtä paljon kuvaan kuin tekstiin. Kunnaksen hyppysissä Beatlesin jäsenet - ja muut - ovat saaneet yksilölliset, tunnistettavat lookit ja ilmeet. Yksityiskohtia täynnä olevat kuvat hivelevät silmiä räjähtäessään eloon.

PLUSSAT 
+ hahmojen ilmeikkyys
+ veikeä meno
+ paljon faktaa
 
MIINUKSET
- liikaa tekstiä




✚   ✚   ✚ 


VIIDES BEATLE - BRIAN EPSTEININ TARINA
MITÄ Takakannesta:  Oli vuosi 1961, ja 27-vuotias Brian Epstein asteli kosteaan liverpoolilaiskellariin katsomaan tuntematonta rokkibändiä - ja maailma muuttui ikuisiksi ajoiksi. Viides beatle on Epsteinin ennenkertomaton tositarina. Se on kertomus aidosta visionääristä, joka löysi Beatlesin, alkoi näiden manageriksi ja teki Beatlesistä ennennäkemättömän suuren kansainvälisen tähden, kirjoittaen pop-musiikkialan säännöt samalla uusiksi. Brian Epstein oli kuitenkin aito ulkopuolinen, joka haki jatkuvasti paikkaansa maailmassa. Hän auttoi Beatlesin rakkauden sanoman levittämisessä kaikkialle maailmaan, mutta kuoli tuskallisen yksinäisenä varhaisessa 32 vuoden iässä kyltymättömän kunnianhimon ja sen oheistuotteina syntyneiden loputtomien, näennäisesti ylitsepääsemättömien vaikeuksien musertamana. 

Brian Epsteinin tarina käy tunteisiin. Brian löysi Beatlesista, tuntemattomasta rockbändistä, jotain itseään ja halusi välittömästi alkaa heidän managerikseen, vaikka kokemusta hänellä ei ollut. Janoa sitäkin enemmän. Brian innokkuus vakuutti leppoiset bändin jäsenet ja työteliäs matka kuuluisuuteen saattoi alkaa. Samalla Brian taisteli henkilökohtaisessa elämässään homoseksuaalisuutensa kanssa. Unelmissa on voimaa.

KUVITUS Jos pelkkien kuvien perusteella uskallan arvella, niin kaikista näistä albumeista on tähän käytetty eniten aikaa. Kunnianhimoinen teos, jonka upeat kuvat ovat kuin elokuvan kuvakäsikirjoitus. Ihailen. Andrew C. Robinson Värimaailma on tummansininen tai keltainen tunnelmasta riippuen. Erityisen hieno kohtaus on John F. Kennedyn murha. Kuvissa on liikettä ja syvyyttä ja ne vangitsevat katsomaan.

PLUSSAT 
+ tunnetasolla vaikuttava
+ elokuvamaiset kuvat
+ värimaailma
+ syvällinen tarina

MIINUKSET
- mitähän tähän pitäisi kirjoittaa...




✚   ✚   ✚ 


ARNE BELLSTORF: BABY´S IN BLACK - ASTRID KIRCHHERTIN & STUART SUTCLIFFEN TARINA

MITÄ Takakannesta: Taidekoulusta valmistuneen ja valokuvaajan assistenttina työskentelevän Astrid Kirchherrin suhde taiteilija Klaus Voormanniin on kuolemassa pikkuhiljaa. Eräänä iltana, Astridin kanssa riideltyään, Klaus kulkee yksinään Reeperbahnilla. Keskellä yötä hän ryntää Astridin ovelle kertoakseen mitä hän on juuri St. Paulissa kokenut: viisi nuorta brittiä, jotka soittivat rock’n’rollia nimellä The Beatles…

Arne Bellstorf teki sarjakuvaromaanin tekemiensä Astrid Kirchherrin haastatteluiden pohjalta. Pohjmmiltaan Baby´s in Black kertoo Astridin ja Beatlesin jäsenenä tunnetun Stuartin suhteesta, mutta se taitavasti sivuaa myös Beatlesia. Astridin törmätessä ensimmäistä kertaa Beatlesiin Hampurissa he ovat vasta aloittamassa uraansa, eikä heitä oikein tunneta. Rikkaasta perheestä lähtöisin oleva valokuvaaja Astrid ihastuu taiteelliseen Stuartiin ja he aloittavat suhteen. Mustavalkoiseen albumiin on sekoitettu suomea, englantia ja saksaa samaan syssyyn.

KUVITUS Ruuduissa on käytetty vahvaa mustaa viivaa ja mustaa laveerausta. Hahmot ja esineistö on yksinkertaistettu ja jälki näyttää vaivattomalta. Pelkistetty tyyli aiheuttaa sen, että muutamaa henkilöä oli vaikea erottaa toisistaan, sillä esimerkiksi hiustyylit näyttävät kaikilla ihan samoilta ja ihmisillä ei ole oikeastaan mitään persoonallisia piirteitä kasvoissa tai kropassa. Muuten pidän Bellstorfin pehmeästä ja luonnosmaisesta kädenjäljestä.

PLUSSAT 
+ flow
+ tunnelma
+ luonnosmaisuus

MIINUKSET 
- persoonattoman näköiset miehet




✚   ✚   ✚  


TYYLINÄYTTEET 

Ylhäältä alas: Mauri Kunnas, Arne Bellstorf, Andrew C. Robinson



Mauri Kunnas - Piitles
Otava, 2012
Kirjastosta


Vivek J. Tiwary - Viides Beatles: Brian Epsteinin tarina
Kuvitus: Andrew C. Robinson ja Kyle Baker
(The Fifth Beatle, 2013)
Kirjastosta

½
Arne Bellstorf - Baby's in Black
Sammakko, 2010
Kirjastosta

27.7.2018

Ranmaru Kotone - Your name (#1-3)


En koskaan muista, mitä unta näin.
Mutta on kuin jokin puuttuisi. Kuin etsisin jotakin.

Your name -mangatrilogia perustuu palkittuun samannimiseen animaatioelokuvaa ja mangan on tehnyt Ranmaru Kotone.

Takakannesta: Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.
Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla Taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? Onko kaikki pelkkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...?



Kaukana toisistaan asuvat Mitsuha ja Taki vaihtavat kehoja selittämättömästä syystä ja vaikka tuttavapiiri ihmettelee heidän väillä muuttuvaa luonnettaan, ovat nuoret itse hämmentyneimpiä. Päiväkirjojen avulla he pystyvät kommunikoimaan keskenään ja yrittävät selvittää tilannetta. Kolmannessa osassa tilanne muuttuu jo jännittäväksi.

Vetävä Your name -trilogia sai minut taas piirun verran kiinnostuneemmaksi mangoja kohtaan ja pitäisikin lukea viimein hyllyssä odottavat Sailor Moonit loppuun. En kuitenkaan voi olla kaipaamatta aina näiden kohdalla värejä, varsinkin kun ihan ensimmäiset sivut on väreinä ja sen jälkeen joutuu tyytymään mustavalkoiseen. Mutta se onkin ainoita isoja miinuksia ja käsitän värillisyydestä koituvat kulut. Aina voi haaveilla😉


Ranmaru Kotone - Your name 1-3
Sangatsu-manga, 2016
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...