kuvaamisen sietämätön vaikeus

Neulominen on kiehtova harrastus, jota moni neuloja haluaa reflektoida blogin välityksellä. Myös neulebloggaaminen on kiehtova harrastus, joka tarjoaa neulojalle ihan uudenlaisia haasteita. Neulominen itsessään on melko yksinäistä puuhaa, vaikkakin tietysti kivempaa kaverin kanssa, mutta neulebloggaamista on vaikea harrastaa yksin. Kirjoittaminen toki sujuu yksinkin, mutta entä kuvaaminen? Neulebloggaajan paras kaveri on kuvaustaitoinen ja erittäin motivoitunut. Kumman tahansa ominaisuuden puuttuminen aiheuttaa väistämättä jonkinlaisia vaikeuksia, mutta jos valinnanvaraa on, suosittelen panostamaan motivaatioon. Koska kuvaajasta on iloa vain, jos se kuvaa. 

Motivoituneen kuvaajan puutteessa alkaa äkkiä kaivata apuvälineitä kuten jalustaa ja itselaukaisijaa. Monta bloggausta olen lukenut senkin metodin heikkouksista. Uskon kuitenkin, että se peittoaisi mennen tullen tämän, joka on minun ulottuvillani: kännykkäkamera lapsen kädessä. (Järkkäriähän sille ei missään tapauksessa uskalla antaa.) 

"Kulta, kun äiti haluaisi tämän pipon siihen kuvaan, niin että voisitko tulla vähän lähemmäs." 

"Tule nyt ihan oikeasti vähän lähemmäs!" 

Samalla kun pitkämielisinä ja kärsivällisinä motivoidaan ja houkutellaan lasta oikealle kuvausetäisyydelle, ohjeistetaan pitämään kunnolla kiinni kamerasta puhelimesta. Viimeksi se lipsahti hankeen ja kastui sen verran, että pysyi mykkänä kokonaisen vuorokauden. 

Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki (pesukone huovutti viimevuotisen) 

Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Pohjanneito (Lyijy) 

Puikot/Needles: 3 mm ja 3,5 mm 

Kun etäisyys alkaa olla kohdillaan, saadaan vielä jännittää esimerkiksi sitä, osuiko kohdistus suunnilleen oikein. Tässä osui, mutta useimmissa kuvissa varsinaisesta kohteesta näkyy siivu jommassakummassa laidassa. Tai sitten kamera sattuu tärähtämään juuri kuvanottohetkellä. Värejähän se toistaa joka tapauksessa vain sinnepäin, eikä kuvanlaadustakaan voi olla turhan tarkka. 

Varmuuden vuoksi, ja joskus siksi ettei paikalla ole edes sitä lasta, täytyy yrittää kuvata myös ihan itse. Selfieissä on omat ongelmansa: Kuvakulma on liian lähellä, mikä saa nenän näyttämään valtavalta ja kasvot muutenkin kummallisen kuperilta. Jostain syystä tulee kuvattua alhaaltapäin ja siten myös  katsottua alas, mikä tietysti korostaa kaksoisleukaa, siis niilläkin joilla sellaista ei edes ole. Ja entäs katse? Mihin sitä oikein pitäisi katsoa? Helposti tulee kohdistettua katse suoraan puhelimeen kameraan. Mikä vetää kulmat hieman ryppyyn ja näyttää siltä että kuvaa tässä otan, mistäs sitä pitikään painaa...  

Kameran ohi katsominen taas saa sinut näyttämään hyvässä tapauksessa hieman poissaolevalta. Yleensä kuitenkin hullulta tai humalaiselta. Kohdistusongelmat, joita näköjään esiintyy myös aikuisilla, voivat vahvistaa tätä vaikutelmaa. Kuvia purkaessa kannattaakin sitten unohtaa turha itsekriittisyys ja oikaista siitä, missä aita on matalin. Jotta jotain tulisi edes joskus blogattua. 

loop & loom

Millä lahjoa neulojan lasta? Kummitäti lahjoi omaa tytärtäni Loop & Loom-askartelupaketilla, mikä oli neulojan mielestä erittäin onnistunut idea. Loop & loomit ovat kuulemma kauhean suosittuja kouluikäisten keskuudessa. Pakettiin kuuluu alusta, muovinen virkkuukoukku ja pussillinen pieniä, erivärisiä kumilenkkejä sekä muovisia s-kirjaimen muotoisia pidikkeitä, joilla valmis ranneke kootaan. 

Kumilenkit viritellään alustaan ja silmukoidaan erilaisiksi muodostelmiksi koukun avulla. Yksinkertaisin asettelu valmiiksi "virkattuna" näyttää tältä.  

Minuun itseeni tämä muovinen eleganssi ei oikein iske, mutta on hauska seurata sivusta kun muksut kehittelevät erilaisia väriyhdistelmiä. Meininki on kuin kirjoneulojien kokoontumisajoissa. Esikoululainen oppi rakentamaan alkuasetelman itsenäisesti parilla harjoituskerralla. Tänään pohti, pitikö alusta kääntää kun kuminauhat on pujoteltu pidikkeisiin. Totesi sitten vastausta odottamatta että piti, koska "muutenhan se lähtee purkautumaan kun ensimmäisen lenkin nostaa". Lapsen hahmotuskyky on hämmästyttävä! Se ei nimittäin jokaiselta aikuiseltakaan luonnu. Ketjun rakenteen näkeminen vaatii samaa hahmotuskykyä kuin pitsineuleesta karanneen silmukan tavoittaminen. Itse olen kehittänyt kykyni neulomalla ja paljon, mutta mukulalta se näköjään löytyy luonnostaan. Googlesta löytyy jos jonkinmoista ohjetta erilaisten rannekkeiden tekemiseen (pikkutyttöjen tekemät videot ovat minusta jotenkin hellyttäviä). Täytynee ruveta etsimään monimutkaisempia malleja, jotta saadaan lapselle hieman enemmän haastetta. 

erilainen viikonloppu

 

En tiedä miten reissua tulisi luonnehtia, mutta tulipa tehtyä. 

Ja saatanpa tehdä uudelleenkin.

Kaikki ei tietenkään mennyt niinkuin stömrössä, mutta ainakin opin, mistä itse pidän: 

rauhallisista aamuista 

kiireettömästä kävelemisestä 

säännöllisistä ruoka-ajoista 

metsän kuuntelemisesta 

jutustelusta 

suopursun tuoksusta

jalkojen upottamisesta kylmään jokiveteen kävelyn jälkeen

ja anopin neulomista villasukista. 

Ne ovatkin katoava luonnonvara nykyään.

miten tilataan Karnaluksista

Ei liene vaikea arvata, että halvinta mahdollista vaihtoehtoa metsästävä saumurikuumeilija päätyy jossain vaiheessa Karnaluksin sivuille. Karnalukshan on aikamoinen käsite käsityöharrastajien keskuudessa. Minulle se tosin on avautunut vasta tämän syksyn myötä. Olen kyllä lukenut kanssaneulojien toiselle puolelle lahtea suuntautuneista villanhakureissuista, mutta kesti hyvän tovin sisäistää valikoiman laajuus sekä se, että Karnaluks toimii myös verkossa. Karnaluksissa muuten selkeästi tiedostetaan suomalaisen asiakaskunnan olemassaolo! Tilaaminen onnistuu niin verkkokaupan kautta kuin sähköpostitse, ja tarvittaessa sieltä saa neuvojakin. Ihan suomenkielellä.

Minusta Karnaluksin sivut tuntuivat sekavilta, enkä ymmärtänyt lainkaan logiikkaa, jolla ne on rakennettu. Tuntui, että valitsee sivupalkista mitä hyvänsä, saa sivullisen tuotekuvia, jotka eivät edes ole samasta tuoteryhmästä. Pieni avaus Karnaluksin verkkokaupasta on siis ehkä ihan paikallaan. Ainakin itse googlasin tätä postausta kuumeisesti vielä viikko sitten. Klikkaa siis itsesi Karnaluksin sivuille. Voit syöttää sivun myös google-kääntäjän kautta. Itsekin tein ensin niin, mutta pidän kääntäjän kieltä sen verran ontuvana, että alkuperäiset sivut tuntuvat kuitenkin selkeämmiltä. Näin siellä suunnistaminen luontuu:

• Tuotteet löytyvät vasemmasta sivupalkista. Eestinkieliset sanat on melko helppo ymmärtää kun hieman keskittyy (esim. viltimine=huovutus, kudumine=neulonta jne.). Melko hauskojakin sanat ovat! Kaikki on merkitty myös englanniksi. Saumurit löytyvät kohdasta 'Masinad ja seamed / Machines & Equipment'.
• Tuoteryhmän klikkaus avaa sivun keskiosaan sen omituisen epäselvän tuotevalikon. Esimerkiksi tuon 'Masinad ja seadmed' -valikon tulos näyttää lankakeriä, nuppineuloja ja neppipihtejä. Valinta ei siis avaa hakutulosta sivulle, vaan on pysyttävä siellä vasemmassa sivupalkissa. Sinne avautuu alavalikko äsken klikatun otsikon alle, ja siitä valikosta löytyvät kyseiseen tuoteryhmään kuuluvat tuotteet.
• Kun tästä alavalikosta valitsee haluamansa tuoteryhmän, ilmestyvät tuotteet kuvien kera sivun keskiosaan. Tarkastellakseen kutakin tuotetta tarkemmin täytyy klikata nappia 'loe edasi / read more' - eli lue lisää. Lisätietoihin pääsee myös yksinkertaisesti klikkaamalla tuotekuvaa. 
• Ostaakseen täytyy sitten vain merkitä laatikkoon haluttu kappalemäärä ja klikata tuote ostoskoriin napista 'lisa ostukorv'. Ostoskori näkyy sivun oikeassa yläkulmassa Eestin, Suomen ja Venäjän lippujen alapuolella. Aluksi 'ostukorv on tühi', mutta kun lisäät sinne tavaraa, 'ostukorvis on 1 toode / X toodet'.
• Ostoskoria pääsee selaamaan oikeassa yläkulmassa olevan ostoskorin kuvan alta napista 'vaata / view', ja kassalle johtaa viereinen nappi 'tellima / order'. 
• Tilauslomake on helppo täyttää sillä se on osin suomenkielinen. Toimitustapavalikosta löytyy kohta 'Tilaus Suomeen 10€'. 
• Tilausvahvistus tulee sähköpostiin heti ja lasku pienellä viiveellä. Tilisiirto on ainakin tällä haavaa ainut maksutapavaihtoehto.  
• Tämän jälkeen Karnaluksista ei enää kuulu mitään - kunnes Itellan auto ajaa pihaan. 

Näin jouhevasti legenda kertoo Karnaluksin toimivan, ja näin jouhevasti se ainakin minun kohdallani myös toimi. Tilasin sunnuntaina kun tajusin, että Karnaluksista saa nyt sitä haaveilemaani Jukia suomalaisittain varsin edulliseen hintaan. Lisäsin tilaukseen vielä sähköpostitse saumurilankoja, jotka eivät ainakaan vielä ole verkkokaupassa. Laskun maksoin maanantaina ja tänään perjantaina postikusti kantoi saumuripaketin eteiseen. Jos nyt jotain huonoa haluan asiasta sanoa, niin kivijalkaliikkeestä olisi kaltaiseni saumurinoviisi saanut asiallisen opastuksen. Saattaa mennä tovi jos toinenkin, että pääsemme Jukin kanssa sinuiksi.

tahtoo saumurin!

On mulla valmistakin, mutta ennenkuin pääsen siihen käsiksi, on kiljaistava ilmoille eräs akuutisti iskenyt tarve. Ihan puun takaa se tuli, vaikka olenkin sen tulemista uumoillut: haluan saumurin! Viisi vuotta olen ommellut käytettynä ostetulla Pfaffilla, ja ollut siihen oikein tyytyväinenkin. Kone on parantanut kaikki koulun käsityötuntien aiheuttamat traumat, joten on tyytyväisyyteen aihettakin. Se ei tee hyppytikkiä, ei surttaa lankaa eikä muutenkaan temppuile. Jos Kun ongelmia tulee, ne eivät ole koneesta johtuvia, vaan peiliin katsominen auttaa paikantamaan niiden alkulähteen. 

Kuvituksena ihana Pfaffini, koska sitä saumuriahan mulla ei ole.

Saattaa olla että Pfaff on hemmotellut minut pilalle, niin hyvä kaveri se on ollut. Samanmoista kaveruutta kaipaisin saumurilta. Mutta mistä sellaisen kaverin tunnistaa? Kävin utelemassa sitä Mansen Tikistä, josta Pfaffini on kotoisin. Tiedän, että hyvä kauppamies se Tikin isäntä on, mutta en silti kyennyt suodattamaan kaikkea kuulemaani, vaan aloin tottakai himoita tuliterää Elnaa. Elnan hinta taas on saanut miehen selaamaan nettikirppiksiä apinan raivolla. Eikä käytetyn koneen ostaminen minullekaan mikään peikko ole, hyviä kokemuksiahan minulla käytetystä on. Ongelma on, etten tiedä saumureista juuri mitään. Ompelukoneissa hyvä käytetty kone saattaa olla tuhannesti parempi kuin uusi muovirimpula, mutta onko saumureissa tilanne sama? Toimiiko kaksikymmentä vuotta vanha Hobbylock tai Juki? Vai kannattaako sittenkin satsata pieni omaisuus uuteen? Onko merkillä väliä, ja jos on niin miksi?

Saumurin tuleva käyttöaste tottakai mietityttää myös. Epäilys on, tuleeko sitä edes käytettyä. Enhän mä edes ompele neuloskankaita! Toisaalta en ompele neuloksia, koska ompelukoneella se on hankalanpuoleista. Monet kivat kuosit ovat kuitenkin usein jotain neulosta. Ja useimmat käyttökelpoiset vaatemallit näyttävät myös olevan joustaville materiaaleille suunniteltuja, ainakin lastenvaatteissa. Siis voihan sitä pusata muksuille mekkoa toisen perään, mutta suurempi tarve olisi t-paidoille, legginseille ja sellaiselle. Vakuuttelen itselleni ja miehelle. Ompelutaitonihan eivät hääppöiset ole. Tosiasiassa olen kuitenkin tainnut harkintakynnyksen nyt ylittää. Saumurin tarve tuntuu todelliselta, ja kuvittelen oppivani sillä ompelemaan.

hiilikuituiset neulepuikot

Puikoilla Holst Garnin Coastia, jonka värikartta on muuten niin hengästyttävän herkullinen, että haaveilen ties minkälaisista yhdistelmistä (raitoja!), vaikka puuvillapitoiset langat eivät muuten suosikkeihini kuulukaan. Hiilikuidusta valmistetut Knit Pron Karbonz-pyöröt taas edustavat uusinta tekniikkaa neulenörttien päänmenoksi. Suuren puikkopettymykseni jälkeen olen metsästänyt täydellisiä puikkoja, joten hiilikuidun testaaminen oli ikään kuin pakollista.

Mainospuheet väittävät hiilikuitupuikkoja katkeamattomiksi. Vaikka tämä väite olisi helppo tenavatestillä kumota tai vahvistaa, terävän neulepuikon antaminen lapsen käteen on turhan riskaabelia touhua. Luottakaamme siis mainospuheeseen ja siihen, että minun puikkoni ovat säilyneet ehjinä. Neuloessa puikot joustavat mukavasti, mutta puikon ja metallipään saumakohta tuottaa pientä hankaluutta ajoittain. Tosin se voi johtua myös juuri tästä lanka & puikko -yhdistelmästä. Kaapeli on niin pehmeä ja taipuisa ettei sen kanssa ole tarvinnut juurikaan väitellä, mistä olen erityisen tyytyväinen.

Karbonz-puikkoja valmistetaan tällä hetkellä 1,5-3,5 -millisinä. Sen kokoluokan puikkotarpeen voisin näillä korvatakin. Puupuikkojen kaipuu on silti kova...

tikusta asiaa

Tällä kertaa aivan kirjaimellisesti ja painavasta syystä asiaa tikusta. Tänä aamuna nimittäin napsahti poikki kaksi asiaa: Toisen näette kuvassa. Toinen on minun pinkeä hermoni, joka ei kestä enää yhtäkään katkeavaa neulepuikkoa, holkistaan irtoavaa puikkoa, holkkia joka täytyy hohtimien avulla irrottaa kaapelista, kaapelia joka napsahtaa irti omasta holkistaan tai puikkoa jonka kärki murtuu neuloessa.

  

Ostin nelisen vuotta sitten tällaisen Knit Pron puikkosetin. Puskaradio huutelee puikoista kokemuksia laidasta laitaan, ja kyllähän niillä hyvät puolensa onkin lähinnä neuletuntuman suhteen. Kestävyydessä nämä puikot eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet, ja vamistusvikoja tuntuu olevan paljon. Olen settiin kuuluvan kahdeksan vaihtopään lisäksi ostanut vaihtopäät kahdessa pienemmässä koossa. Teoriassa olen siis hankkinut kymmenen erikokoista paria. Käytännössä olen ostanut (tai saanut takuuvaihdossa) likemmäs kolmekymmentä paria erikokoisia vaihtopäitä, ja tällä hetkellä omistan viisi toimivaa paria, joista kaksi tosin vaatii "erityistä huolellisuutta" neuloessa. 

Ainoastaan koot 4mm ja 4,5mm ovat toimineet moitteettomasti, joten en taida tähän sarjaan enää satsata. Vaan mitähän sitä uskaltaisi hankkia tilalle? Puupuikkoja ja nuoskeaa vaijeria preferoin. Kolmosta pienemmissä taitaa tosin olla tyytyminen metallisiin. Vai onko kellään kokemusta hiilikuituisista? Vaihtopäitäkään en välttämättä kaipaa. Käytönkestävyyttä kylläkin.