nappisormus

Edellisen postauksen lapsi. Kirpputorinappi ja piippurassia. Lopputulos on yksinkertaisen kaunis. Käyttäisin itsekin, ilman sitä piippurassia. Ja ihailtavaa kekseliäisyyttä lapselta, jolla on käytössään valitettavan rajallinen materiaalivalikoima. Piti googlata miten se tehdään oikeasti. Löysin esimerkiksi ohjeen, jossa sormuksen rengas on taivuteltu rautalangasta. Käyttömukavuus ei vain oikein vakuuta, eikä rautalangan taivuttelu tunnu lapselle sopivimmalta tekniikalta. Valmiit, keskeltä auki olevat (muoviset?) sormuspohjat joita löysin eivät myöskään houkuttele. Jonkinlaisia sormuspohjia näyttäisi kyllä löytyvän, mutta ei nyt äkiseltään sellaista joka itseäni miellyttäisi.  

nopeasti hiekkalaatikon laidalta

Tuunaus on kaameimpia tietämiäni sanoja joita ihan yleisesti käytetään, joten käytänpä minäkin sitä tämän kerran. Nyt olen nimittäin tuunannut. Ikinä enää en suostu niin sanomaan, täytyy keksiä jotain muuta. Tällaiset pöksyt tuunasin. Tyttären ostohousujen lahkeissa on kumilankarypytys, ja halusin itsellenikin sellaiset. Taas osoittautuivat ennakkoluulot pahemmiksi kuin homma itsessään, oli nimittäin hyvin yksinkertainen homma ainakin tällä materiaalilla. Kangas on paksua, alunperin ehkä rouheaakin, mutta käytössä kivasti pehmennyttä pellavaa. Puolasin kumilankaa kiristäen rullalta juoksevaa lankaa hieman sormella, ihan tehdasasetuksilla ompelin, ja kangas rypyttyi kivasti.

Lähtötilanteessa mulla oli tällaiset hieman väljäksi käyneet, vaikka sinänsä ihan kivat pökät. Tai makunsa kullakin; minä tykkään. Olen kulkenut näissä jo neljättä kesää, mutta nyt ne kaipasivat ainakin kavennusta. Kangaskin on melko kulunut haaroista. Kavensin niitä leikkaamalla saumat ja ompelemalla ne uudelleen. Leveydestä lähti noin 5 cm. Lahkeille tein sitten isomman muutoksen. Vyötäröllä oli erillisestä kappaleesta ommeltu kuminauhakuja valmiina. Kokosin sen alkuperäiseen muotoonsa, kulahtaneen kuminauhan vaihdoin uuteen.

Tällaiseen käyttöönhän mä nämä halusin. Sen verran tuotekehittelyä voisin seuraavaan versioon ajatella, että rypytysosan ompelisi erillisestä kappaleesta. Nyt lahkeet pussittavat melko lailla. Tekisin lahkeista myös hieman pidemmät. Rypytys myös syö jonkin verran pituutta, joten vaikka mittasin halutun mitan ja lisäsin 5 cm rypytysvaraa, olisi saanut olla toinen viis'senttiä lisää. Mutta mistäs mä sen olisi voinut tietää. Tuunattavaksi ei pöksyjä enää ole, mutta sopiva pala pellavakangasta löytyisi, ja Joka tyypion kaavakirja. Jos sovitaan, että kunhan käsillä oleva kirjoitustyö on valmis, saan hyvällä omallatunnolla istua koneiden ääressä yksien pöksyjen verran? 

takaisin satulaan

Saumuri, jonka kovalla tohinalla syksyllä hommasin, on viettänyt melko tarkalleen puoli vuotta kaapin kätkössä. Melko mukavan majan se oli sinne tehnytkin. Oli melkein tekemätön paikka saada se sieltä ulos. Pellavapärtö ompelupöydän kulmalla kuitenkin todistaa, että minä tein sen! Puolustuksekseni on kyllä sanottava, että laiska en ole ollut. Olen vain keskittynyt intensiivisesti muihin asioihin.

Kesähousupulan pikapaikkaus on täällä meneillään. Kyse on kierrätysompelusta, mikä on itselleni uusi juttu. Materiaali tosin löytyi ihan omasta kaapista. Pellavaa on paininjalan alla, ja virtuaalisten ompeluseurojen innostamana päätin kokeilla kumilankaa alalankana. Se onnistui yli odotusten, vaikka yhden muovipuolan onnistuinkin halkaisemaan kumilankaa puolatessani. Mutta kannatti, sen verran ihastuneesti tyttäret huokailivat lopputulokselle.