postia

Kiitos Kati! 

äitienpäivä

Tämä päivä alkaa olla pulkassa, mutta ei se mitään. 

Äiti on tärkeä joka päivä. 

pitkäperjantai

Vinkasen vaan, että hengissä ollaan. Vähän ylityöllistettyjä, omaan osaamattomuuteen turhautuneita ja epäkypsiä vain. Noiden edellämainittujen ongelmien suhteen nimittäin. Ja vähän myös vertaistukea saaneita. Joten eivät asiat aivan vallan huonosti ole kuitenkaan. Mutta voivat pidättäytyä tällä tolalla vielä tovosen. Kehitämme sitkeyttä.

Kuva siis valehtelee paremmin kuin tuhat sanaa. Rairuohotkin hoiti päiväkoti.

perhe kooss'

Perhe oli poissa viikon. Nyt ne ovat taas kotona.

Ehdin katsella kämppää sillä silmällä. Näkee, että täällä asuu lapsia. Mietin, miltä täällä näyttää viiden vuoden kuluttua, tai kymmenen, kun kaikki kuvittelevat olevansa riittävän isoja halveksiakseen lapsellisuuksia. Tai viidentoista vuoden kuluttua, kun ne lentävät pesästä yksi toisensa jälkeen. Tai kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua, kun kaikki kaivetaan taas esiin lapsenlapsia varten. 

Sitten mietin, että minulla ilmeisesti on mielikuva aikuisten ihmisten kodista.
Se tulee joistain olemassaolevista kodeista, joissa joskus vierailen.
Totesin, että mielikuvani on ankea. Joten vastustan sitä, tai mörökölli minut vieköön.

hiha vaiheessa

Neuloin pitkästä aikaa alhaalta ylöspäin, ja vaikeeta oli (olevinaan). Koska hihasauman istuttaminen on suunnilleen ärsyttävintä mitä tiedän - kädentie on aina paljon pidempi kuin hihan pyöriö, ja juuri kun luulee saaneensa epäsuhdan tasattua huomaakin sen vain siirtyneen kappaleelta toiselle - päätin neuloa hihan toiseen suuntaan. Otti aikansa ennenkuin viitsin miettiä homman alkuun, sillä en ole koskaan tehnyt tällaista ilman ohjetta. Itse säädin ja mielestäni ihan onnistuneesti, mutta luulisi jostain löytyvän oikein ohjeenkin istutetun hihan neulomiseen ylhäältä alaspäin. Vai säätävätkö kaikki muutkin vain itse?  

junassa ehtii neuloa

Mies järjesti minut minilomalle. En olekaan matkustanut yksin ainakaan viimeiseen seitsemään ja puoleen vuoteen. Reissulla oli siis liki terapeuttinen luonne. Viihdyin. Siitä on kiittäminen hyvää seuraa, mutta äiti-ihmiselle myös yksin oleminen on harvinaista ylellisyyttä, ja ehtihän siellä sitäkin. Välillä on ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään.

En tiedä onnistuuko kukaan muu palaamaan tyhjin käsin shoppailureissulta, mutta minä. Yksi mekko jäi jälkitoimitukseen, ja se on mielestäni melko vähän, jos on varta vasten mennyt vaateostoksille. Nyt sitten mietin uudelleen sen pitsipalmikkohässäkän vyötärömuotoiluja, että sitä voisi käyttää tämän uuden mekon kanssa. Ja taas neulotaan purkulankaa... onneksi Cascade aika hyvin kestää sen. Ja neulepinnastakin tulee tasaista, kun ei keri lankaa välissä vaan neuloo suoraan neuleelta toiselle (Tikrulta apinoimani tekniikka, jota suosittelen kokeilemaan, jos nyt välttämättä haluaa purkulankaa neuloa).

Reissuneule on tietenkin oltava, tällä kertaa oli pipo. Kuvan laatu taas mitä sattuu, liikkeessä heiluva juna vielä oikein korostaa omppuluurin huonoimpia ominaisuuksia. Parempia sitten valmiista, ehkä.

tammikuun ensimmäinen arkipäivä

Yhdessä ja toisessakin blogissa on pohdittu kalenterikysymyksiä. Minunkin pitäisi kai kiinnittää huomiota asiaan. Keittiön seinällä roikkuu vielä viime vuoden joulukuu. Toivonkin, ettei tässä ihan lähipäivinä tarvitsisi muistaa mitään erityisen tärkeää. 

Yksi kalenteri meiltä kyllä löytyy: kuopuksen isänpäiväksi tekemä. Minuun sen kuvitus kolahtaa kuin metrinen halko. Tammikuussa räiskyvät raketit. On myös kovin mustaa. Aivan kuten tänä aamuna, kun lähetin lapsoset matkaan silkkaan vesisateeseen. Jostain syystä mielessä on koko päivän pyörinyt vain 

tammikuu-uu-uu, 

synkkä ja tipaton

Synkkää on, eikä tuo korvamato tilannetta ainakaan paranna.

älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi

 

Vanha vuosi oli etenkin loppua kohden oikea stressiprässi, joka kulminoitui järkyttävään flunssakuumeeseen kurkkukipuineen, päänsärkyineen, lihasjumeineen ja pahoinvointeineen. Niin että en jää kaipaamaan. Sillä aikaa kun muissa blogeissa on juhlittu vuoden vaihtumista ja tehty koonteja menneistä tekemisistä, minä olen virunut sängyn pohjalla. Tai pikemminkin kulkenut zombina ympäriinsä, sillä äitiydestä ei saa sairaslomaa. Lunta sentään pääsin näkemään. 

Katsokaahan tätä esillepanoa! Ihailen appeni taitoja: se mies rakentaisi vaikka talon ilman nauloja. Ukin työssä on samanaikaisesti arkisuutta että erityisyyttä. Käsityötaitoja, jota ei moni enää hallitse. Toivoisin voivani kehittää omia taitojani samalla tavoin. Tällä hetkellä tuntuu, että sohin vain sinne tänne. Puuttuu mielikuvitusta, puuttuu omistautumista, puuttuu aikaa. Ruuhkavuodet? 

 

Luonnonpuu lyhdyn pidikkeenä. 

Nää on mun haavemaisemia. Luminen metsä. Lankkulattiat ja leivinuuni. Harmaantunut puu aitan seinässä. Sanon uhallakin, vaikka jostain on mieleeni iskostunut, että unelmat ovat kuin onni: kell' niitä on, se ne visusti piilottakoon. Haaveista täytyy vaieta, etteivät ne tule teilatuiksi. Mutta tänä vuonna olen tehnyt yhden uudenvuodenlupauksen. Otin jo ensiaskelen sen toteuttamisessa, huomasitko?

 

Tulkoon hyvä vuosi 2014 

jokaiselle!  

joulupuu on rakennettu

tontun tuomisia

Tänä vuonna joulukuu on ollut sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti musta ja sateinen. Välillä tuntui, ettei joulu tule ollenkaan. Välillä tuntui, että se tulee liiankin nopeasti. Kiireen keskellä perinteiset jouluaskaret jäivät tekemättä ja tuli itkettyä itku jos toinenkin omaa riittämättömyyttä, kanssaeläjien ymmärtämättömyyttä. Mutta suomalaisella sisulla sätkitään, ja itseen kohdistetun armollisuuden varassa. Viime kädessä täytyy muistuttaa itselleen ettei mikään synny siitä, että täytyy. Niinpä harakkalan joulutunnelma luodaan ostopiparein ja sytytetyin kynttilöin. Kannetaan kuusi sisään ja annetaan lapsille vapaat kädet. Päätetään siivota kaapit ja komukat vaikka juhannukseksi. Istutaan alas ja huomataan: talven pimein hetki on jo takana.

Onneksi lapsukaiset toivat joulun kotiin. Kuvan tontun maalasi koululainen. Kuopus lauleskelee olemaan sulkematta ovia joulutontulta. Tontulla on tuomisina paljon iloa. 

Jätetään ovet raolleen tontun tuomisineen tulla. 

Hyvää joulua!     

kuukausi jouluun

Lunta! Tänä aamuna maassa oli lunta!!!!! Toivon, ettei se tällä kertaa sula pois ennen kevättä. Nyt voi joulun odotus alkaa. Eihän siihen tietysti lunta tarvittaisi, mutta käytännössä maailman valkeneminen näyttää virittävän mielen oikeaan vireeseen. Parempi puoliskoni on aivan ahkeroinut. Asentanut valoja sisälle ja ulos. Ripustanut koristeita. Leiponut lasten kanssa joulutorttuja.

Ulko-oveen se ripusti tällaisen helmihärpäkkeen, jonka tarkoituksesta en lopultakaan ole aivan varma. Näin tällaisen Iittalan tehtaanmyymälässä viime vuonna ja halusin tehdä köyhän naisen version. Eli kopioin, siis plagioin. Ja pistin miehen hoitamaan käytännön toteutuksen. Sitten aloin epäillä, ettei tainnut mennä aivan nappiin. Se taisi sittenkin olla pannunaluseksi tarkoitettu. Kuka tietää. Meillä se kuitenkin päätyi ulko-ovea koristamaan. Mutta täytyy myöntää, että vaikka yksinkertainen on mielestäni kaunista, tässä kohtaa saattaisin kaivata hieman karnevaalimeininkiä. 

PS. En tajua. Sen lisäksi, että kännykkäkamerani kuvat ovat luokattoman huonoja, niitä on myös mahdoton säätää kohdilleen bloggerissa.

eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Näissä tunnelmissa. Valmista olen saanut yllättävän rivakkaan tahtiin, vaikka mietinkin, tuliko hurjasteltua siistin lopputuloksen kustannuksella. Mutta ei, kyllä se taidon puutetta on. Sen verran pahaa jälkeä sain aikaiseksi, että meinasi ihan itku päästä, kun sain lapsosen housut paininjalan alta ja tarkastin nurjan puolen. Eikä siihen edes auta muu kuin ommella lisää. Miten turhauttavaa! Neulenurkkauskin odottaa päättelykeijun vierailua, joten olo on kaikin puolin nurja. Ei huvita päätellä. Niinpä neulon lisää. Eteenpäin, sanoi se kuuluisa mummokin lumessa. Epäilen kyllä, että sillä oli metodi, jota minä en ole vielä hoksannut. Tai sitten lumessa tarpominen on hauskempaa kuin lastenrattaiden lykkääminen kaatosateessa. Niin että sitä lunta saisi meille jo antaa! Ennenkuin tämä marraskuun ankeus näivettää sielun lopullisesti.

ensilumi

 

Syyslomaviikon aikana olen lukenut, pohtinut ja keskustellut kulutuksesta

monellakin tasolla. 

Että eikö tämä ole juuri sopivasti kulutettu.  

Shabby chic.   

Ensilumen hipaisu hurmasi

ehkä maailman kauneimmilla väreillä. 

Löytyisiköhän Cascadelta vastaavaa?   

Tältä näytti Kainuu eilen. 

Tänään jo pyrytti maan sakiaksi.