pieniä urakoita

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä kuva kertoo, etten hallitse kameran asetuksia, ja että meillä on koira.

Päätin joskus syksyllä neuloa päiväkotilaisille ohuet lapaset. Ne kun ovat mukavat viileillä muttei vielä kylmillä keleillä, ja aluslapasina kurarukkasten tai sitten talvella paksumpien lapasten alla... no juu. Nyt vihdoin päättelin viimeiset langanpäät. Mutta onhan tässä vielä talvea ja kevättäkin edessä, elleivät sitten ole kädet ehtineet jo kasvaa näistä ohi. Langat ovat enempi ja vähempi sukkaprojektien jämiä. Tummanruskea muistaakseni Trail Sockia, loput Louhittaren Luolan Väinämöistä (valaan laulu, hiekka, sammal, sumu, kammari, ja peukussa vadelma). Toivottavasti jämiä riittää vielä yksiin villasukkiin. Epäilen nimittäin arvostavani näitä värejä enemmän kuin muksut.

Tartuin myös vihdoin härkää sarvista ja inventoin vaatekaappini. Kun kaikki rikkinäinen, liian pieni, liian iso, pahaksi nuhjaantunut tai muutoin käyttökelvoton oli karsittu pois, oli (on) näky aika lohduton. Omistan niin vähän vaatteita, että sitä on ilmeisesti vaikea käsittää. Ainakaan haastattelemani keskiverto naisihminen ei tuntunut ymmärtävän, että ilmaisu "ei mitään päällepantavaa" voi oikeasti tarkoittaa juuri sitä. Mutta ei pahaa ettei jotain hyvääkin. Taisin nimittäin löytää sen kaipaamani swants-aihion ihan sieltä omasta kaapista, niin että pääsen jossain vaiheessa kokeilemaan niiden tekoa. Vaatepulmaani siitä ei kyllä taida olla apua, vai käyttääkö joku oikeasti niitä tekemiään swantseja?

arktiset kuplat

Malli/Pattern: Kupla-lapaset by Soile Pyhäniska

Lanka/Yarn: Cascade 220 (nature & summer sky heather)

Puikot/Needles: 4 mm

Esikoinen otti nokkiinsa kun ei saanut samanlaisia kupliksia kuin pikkusiskot. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoja. Annoin hänen valita langat itse, ja hän valitsi aika arktiset värit. Minä olisin laittanut vaaleanharmaan rauhoittamaan tuota sinistä, mutta nämäpä eivät ole minun lapaseni, joten en sano sitä ääneen. Kiinnostaisi kyllä vielä kokeilla sitä sini-harmaata komboa. Mutta jotenkin tuntuu että vois vaihteeksi neuloa jotain muutakin. Varsinkin, kun neuloin juuri (taas) pipon, joka on ravelryssä neulottu jo 4047 kertaa.

koukuttavat kuplat

Malli/Pattern: Kupla-lapaset by Soile Pyhäniska (muokattu lapsen kokoon) 

Lanka/Yarn: Cascade 220 Heathers (framboise, greystone, natural ja straw) 
ja Louhittaren Luolan Pohjanakka (roosa)

Puikot/Needles: 4mm

Pitäisikö olla jokin laki, joka kieltää ylpeää äitiä lataamasta tusinaa huonolaatuisia kuvia blogiinsa vain siksi että kuvittelee muidenkin niistä näkevän miten suloinen se on ja miten hauskaa meillä oli kuvatessa? Ehkä pitäisi, mutta eipä ole. Onneksi itsekriittisyyteni estää minua lataamasta kuvia tämän enempää. Näkeehän niistä miten suloinen se on, ja miten hauskaa oli. Ja että sillä on myös uudet lapaset. Ja vanha myssy. Tuo norjalainen on varmaan rakkain neulemallini ikinä, ja tämä kyseinen kappale lukeutuu myös rakkaimpiin neuletöihini. Olen neulonut sen esikoiselleni neljä vuotta sittten Rowanin Felted Tweedistä - ja yhä se on kuin uusi. Ja suloinen.   

Kuplat taitavat olla tämän talven hittijuttu. Enkä ihmettele, niin hauska niitä on neuloa. Malli on myös helppo muokata eri kokoihin. Ehdinkin joulun alla puikotella muutamat kuplikset ennekuin uuvahdin niihin. Kuopuksen pinkeissä ihanuuksissa on kaksikymmentäneljä aloitussilmukkaa. Keskimmäisen vanttuut aloitin kahdellakymmenelläkahdeksalla silmukalla ja  käänsin värit toisin päin. 

Omat kuplani ovat väritykseltään konventionaalisemmat. Mutta kauniit ja ihanat. Luonnonvalkea Cascade 220 tuntuu huopuvan käytössä melko reippaasti ainakin näin löyhään neulottuna, joten nämä kuplat hiukan jo kuohuvat.

Vielä yhdet, jotka pukinkonttiin paketoin.

neidonkyynelet

 

Malli/Pattern: Neidonkyynel by Emma Karvonen

Lanka/Yarn: Cascade 220 (harmaa), Knitlob's Lair Pohjan Akka (kahvi)

Puikot/Needles: 3,25mm (harmaat), 4mm (ruskeat)

 

Neitoseksi en itseäni tosiaankaan tunne, mutta muutoin tematiikka sopii hyvin menneiden viikkojen olotilaan. Lapanen neuletyönä sopii myös lyhytjänteiselle mielelle. Lapaspari on sukkia sutjakampi neuloa, ja tarpeeseen tulivat nämä, sillä joulukuussa neulomani piparirasat huopuivat jostain syystä nopeasti. Urauduin taasen niin, että neuloin saman mallin kahteen kertaan. Mutta mikäs neuloessa: ohje on hyvin kirjoitettu ja lopputulos kaunis. Sen verran kranttu kuitenkin olen, etten kaipaa kaksia samanlaisia kädenlämmittimiä, joten kahvinväriset odottavat eräitä synttäreitä. 

 

Mutta kun makuun pääsin, käytän sen myös hyväkseni: puikoilla pienillä on sormikasta tulossa. Sormikkaat eivät työläytensä vuoksi ole houkuttelevia neulottavia, mutta  näistä olen suorastaan innoissani! Löysin nimittäin harvinaisen kauniin mallin. Ihan harmittaa, etten ostanut samantien ohjetta ranteenlämmittimiinkin. Muutoinkin tuntuu mielessä viriävän kiinnostus erinäisiä projekteja kohtaan, mikä tuntuu hyvältä merkiltä. Koittaa se kevät tähänkin lumikasaan! Ainakin uskon niin.