kevätpipoja

 

Malli/Pattern: Raituli by Marja Suomela

Lanka/Yarn: Cascade Heritage silk

Puikot/Needles: 3mm, resori 2,5mm

 

On ollut jostain syystä kovin kiirus. Tai siitä kiireestäkään tiedä. Mutta koneen avattuani olen mieluummi avannut gradutiedoston kuin blogin. Erittäin kummallista. Tai ehkä ei sittenkään.

Iltapuhteinani olen kyllä neulonut. Muutamia kevätpipoja olen saanut valmiiksi. Söpöimmästä päästä ovat nämä pinkin ja pinkin raidan yhdistelmät. En osannut päättää kumpaa käytän pohjavärinä, joten tein kaksi versiota. Lapsi ja lapsen isä valitsivat omaan käyttöön hempeämmän version.
 

Reippaampi värikombinaatio päätyneee erään toisen suloisen pikkutytön synttärilahjapakettiin. Neuloin pipoihin pituutta inasen enemmän kuin ohje suosittaa, ja niistä tuli sitten inasen liian isoja. Mutta jospa se menisi kasvunvarasta. En ilmeisesti pääse irti mieltymyksestäni löysiin, takaraivolla roikkuviin pipoihin. Pienten menossa sellaiset tahtovat kuitenkin olla vähän hankalia. Raidat neuloin neljä kerrosta korkeiksi koska pakkomielle. Raitojen vaan kuuluu olla neljä kerrosta korkeita.

 

Tällä neidillä oli piponsa suhteen mielestäni omituinen väritoive: "sellainen tohveenvärinen ja sitten pinkki siihen". Vielä omituisempaa oli, että varastoistani löytyi juuri oikeanvärisiä lankoja. Neuloessa värit näyttivät edelleen oudoilta, mutta nähtyäni pipon muutaman kerran luonnossa jouduin toteamaan, että lapsen visio oli pistämätön. Pipo sopii hänelle hyvin, ja värityksessä on itseasiassa jotain marimekkomaista. Ehkä niillä on joskus ollut mallistossa raitapaita samantyyppisellä värityksellä.

pitkäperjantai

Vinkasen vaan, että hengissä ollaan. Vähän ylityöllistettyjä, omaan osaamattomuuteen turhautuneita ja epäkypsiä vain. Noiden edellämainittujen ongelmien suhteen nimittäin. Ja vähän myös vertaistukea saaneita. Joten eivät asiat aivan vallan huonosti ole kuitenkaan. Mutta voivat pidättäytyä tällä tolalla vielä tovosen. Kehitämme sitkeyttä.

Kuva siis valehtelee paremmin kuin tuhat sanaa. Rairuohotkin hoiti päiväkoti.

äidin ja tyttären kännykkäpussi

 

Tyhjensin kuvia puhelimestani ja löysin tällaisen jakamatta jääneen helmen. 

Oikealla kännykkäpussi, jonka ompelin viime syksynä, kun koulunsa aloittanut sai oman puhelimen. Tein pari prototyyppiä, tässä oli ilmeisesti paras kuosi koska tämä on päätynyt käyttöön. Lakanatyyppinen peruspuuvilla on nättiä muttei erityisen käytönkestävää, ja kaavakin vaatisi hieman hiomista. Ihan vaan itselle muistiin. Josko sitä jaksaisi ommella muutaman lisää.

Vasemmalla on viisivuotiaan omin käsin nitoma paperiversio, jonka sisällä muuten kuvanottohetkellä on puhelin. Olen hämmästynyt tuon lapsen askarrelmista. Tulokset olisivat luultavasti vielä hämmästyttävämpiä, jos se osaisi käyttää neulepuikkoja tai ompelukonetta. Tällä hetkellä repertuaari kattaa kaiken, mitä voi saada kasaan paperista, liimasta, teipistä ja niiteistä: kännykkäpussin lisäksi se on tehnyt ainakin noita-akan hatun, tieto-koneen ja balettitossut. Jotka yhdessä siskon kanssa puettiin jalkaankin. Nauhoja ei saanut rusetille, mutta ne teipattiin nilkkoihin.

blogigallup-haaste

Ei haastetta ilman sääntöjä:

1. Kerro keneltä sait haasteen
2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi
3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.

Sain tämän blogiteemaisen haasteen Neuloo ja purkautuu -blogista. 

Erittäin onnistunut ja pidetty neulomus.

Yleistä 

Milloin perustit blogisi? Harakan lauluja perustin elokuussa 2012 suoraan edellisen blogini jatkoksi. Aihepiiri ei olennaisesti muuttunut muuttunut eikä fokus tarkentunut, mutta omassa elämässäni oli jonkinlainen taitekohta, joka "vaati" siirtymistä paikasta toiseen. Ja tämä on hyvä näin.

Mistä blogin nimi tulee? Halusin nimen, joka ei viittaa liian kiinteästi mihinkään tiettyyn teemaan, tämä kun ei ole puhdas neuleblogi, saati sitten minkään muun tyylilajin edustaja. Tarinan mukaan harakka on kaiken kiiltävän perään. Minä en tykkää kimaltelusta, mutta materialisti olen. Ja sanonta kuuluu, että äänellään se variskin laulaa. Kai se pätee harakkaankin. Materiasta käsitöissä kuitenkin on kyse, ja jos aineetonta materiaa on olemassa, niin siitä lie kyse lauluissa.

Mikä on nimimerkkisi tarina? Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Se olisi voinut olla myös Armi, mutta isäni mielestä kirjoittava julkifeministi oli parempi referenssi kuin Miss Universum.

Arkisto 

Näytä jokin vanhoista bannereistasi: Tässä blogissa ei ole koskaan ollut banneria. Olen kyllä harkinnut asiaa, mutta sehän on melkein yhtä vaikeaa kuin tatuoinnin ottaminen! Mikä sekin on jäänyt tekemättä.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään: Oikeastaan kaikki, mutta erityisesti keskustelevat. 

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta: Selailin arkistojani ja löysin melko vähän kuvia itsestäni. Kilpirauhassairauteni taitaa olle syynä kuvakatoon: en pidä kuvattavana olemisesta, ja blogin vaatimat neulekuvatkin ovat usein suuren henkisen työn ja tuskan takana. Epäilen, että vanhoista kuvista minua tuskin tunnistaisi - en todellakaan näytä "omalta itseltäni" nykyään. Vaikka se kai kuitenkin olen, hemmetti sentään. Tässä muutamia otoksia siitä historioiden taitekohdasta. 

Keskimmäiseni kanssa kesällä 2009. Hänen paitansa on minun vauva-ajoiltani.  

Kaksi vuotta myöhemmin. Ei enää liinoja: "Kuvaa mun mekko."

Sama lapsi, sama kesä,  uusi ihana liina.

Postaus

Postaus, josta olet erityisen ylpeä? Feministiäidin dilemma. Pelkäsin vaivaantunutta hiljaisuutta, mutta se herättikin yllättävän paljon keskustelua. Jossain mielessä myös ylitin itseni, sillä isojen asioiden tuominen blogiin kauhistuttaa minua. Viime vuosien selviytymisstrategiani on ollut pikemminkin vaikeneminen ja vetäytyminen ja (mahdollisten) konfliktien välttely.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin? En suoraan sanottuna tiedä, blogger ei halua näyttää mulle koko kuukautta kerralla.

Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän? Ei sellaista ole... lähinnä toivon, että tarvitseva löytää tekstin, josta on apua. Ehkä sen vuoski värkkäilen noita kömpelöitä tekniikkatutoriaaleja. Ne ovat postauksia, joita en itse löytänyt silloin, kun olisin sellaista tarvinnut. 

Sekalaista

Oletko tehnyt teemaviikkoa? Olen tylsis. Eli en. Hmm, pitäisiköhän...? 

Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei. 

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa? En ole. Minulla on jostain (kumman?) syystä sellainen käsitys, että blogitapahtumat ovat lähtökohdiltaan lähinnä kaupallisia ja niiden tarkoitus on hyödyntää blogeja mainoskanavana. Mikä tietenkin tarkoittaa, että osallistuvilta blogeilta odotetaan mainosarvoa, jota pienellä harakkalallani ei juuri ole. Toisaalta erilaisista tapahtumista lukemani postaukset eivät useinkaan välitä sellaista sisällöllistä antia, jota itse osallistumiselta odottaisin. Tai ehkä mulla on väärä kuva? Se tapahtuma pitäisi vaan itse järjestää?

Tilastot

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Lukijamääräsi tällä hetkellä? Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Kuittaan nämä sillä, että tietääkseen täytyisi ehkä katsoa niitä tilastoja. Harvoin niitä vilkuilen, ja aika kivasti liikennettä näyttää tulevan joltain vampyyrisivustolta. Laitoin hiljan myös kommenttien tarkistuksen vanhempiin postauksiin, koska olen huomannut että silloin tällöin menee kommentteja ohi, ja se on minusta kauhean tylsää (tai epäkohteliasta). Sen myötä tulin tarkistaneeksi roskapostilaatikonkin. Oho. 

Harkitsen kunnollisen tilasto-ohjelman käyttöönottoa, mutta aika ja resurssit eivät oikein ole riittäneet asian edistämiseen. Tai ehkä tuolla tilastoissa on jotain sellaista, mitä en oikeastaan haluakaan tietää? 

Lukuluettelo 

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?  Näitä blogeja on m-o-n-t-a... mutta ainakin Pilvitehtaamo (jonka sivukonttori Tehtaamokin on mielenkiintoinen), Missä neuloimme kerran, Neuloo ja purkautuu. Välillä kiinnostavimmiksi ovat nousseet jotkut muut blogit, mutta juuri nyt on käsityöorientoitunut vaihe menossa.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen? Lukuluetteloni pyörii blogini sivupalkissa, koska minusta on niin kiva tulla tänne ja kyläillä täältä käsin muualla. Listan viimeisimmät ovat päivittyneet liian kauan sitten, mutten ole raskinut poistaa niitä vielä. Kun luonnostelin tätä tekstiä, listan ensimmäinen oli Susannan työhuone. Nyt se on Lastenkirjahylly. Ah tätä muuttuvassa tilanteessa elämisen autuutta.

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi? En lue mitään blogia niinsanotun käyttäjäraadin kautta, syystä että luen niitä edellä mainitsemallani tavalla. Jos jossain vaiheessa muutan lukutapaa (mikä ehkä olisi fiksua), käyttäjäraati tuskin tulee olemaan valintani. Mutta viimeisin löytöni taitaa olla jo mainittu Neuloo ja purkautuu.

Kuvia

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi: 

Minun iso pieni tyttö. (Neuletakki jäi liian niukkana vähälle käytölle.)

Omasta mielestäni onnistunein ompelukseni. Jota lapset eivät arvosta yhtä paljon kuin minä.

Siinä mielessä harvinaiset, että toinen pari päätyi lahjaksi. Olen nähnyt ne käytössä monta kertaa kuluneen talven aikana, ja se tuntuu kauhean kivalta! 

 

 

 

 

 

Useimmiten noudatan tunnollisesti haasteiden sääntöjä, mutta ajatukseni näyttää pyörivän melko suppeaa rataa. Aika moni on jo saanut saman haasteen tai tullut minun haastamakseni jonkin toisen haasteen puitteissa, joten taidan nyt jättäytyä passiiviseksi haastajaksi: napatkaa matkaan te tekstissä mainitut, jos satutte haasteen huomaamaan ja haluatte avautua itsestänne bloggaajina. Neulomisiin!

huhtikuu

Sarjassamme vuodenkierto kaksivuotiaan silmin on koittanut huhtikuu. Ja sehän tietää ainakin pajunkissoja, noitia ja suklaamunia. Sekä yhden nimipäivän, jota vietetään sinä päivänä vain meidän perheessä.

Juuri tänään tosin tuntuu siltä, että luonto osallistuu aprillipilaan. Kevät ei tulekaan, vaan luontoäiti viskaa kourallisen lunta päin aurinkolaseja. Aprillia, syö silliä, pue toppatakki päälle!

Toivoa sopii, että tämä jää aprillipäivän ilmiöksi, ja kevät jatkaa kehittymistään huomenissa. Talvettoman talven jälkeen se olisi mielestäni oikeus ja kohtuus. Moninkertaisen marraskuun kestettyämme ansaitsemme pitkän ja lempeän kevään, monet pyörälenkit, jalkapallopelit ja pillimehun mittaiset eväsretket. Vappua ja puistojumppaa odotellessa.