sulkuportilla

Pieni eväsretki. Kirpputorilta löysin esikoiselle kahdet farkut viidellä ja puolella eurolla mikä oli hyvä, koska housuostoksille oltiin muutenkin menossa, mutta nyt ei tarvitse. Saumuroin tytölle tuubihuivin siiristä ja myyrystä. Ärsyynnyn aina kun ihmiset luonnehtivat ompelemisiaan että "pikasurautus", mutta tuubihuivi on oikeasti sellainen. Ellei joudu purkuhommiin koska kuvittelee ompelujärjestystä muuttamalla oikaisevansa ja saakin aikaiseksi kaulurin kirahville. Pois se minusta että niin olisin tehnyt, ajattelin vain varoittaa, jos jollekulle vaikka tulisi mieleen kokeilla. Tosimummolta löytyy hyvä ohje tuubihuiviin, jotta menee putkeen kun seuraavan kerran tuuubihuivia ompelen. Tai siis jotta ei mene.

 *******************************

PS. Pink Bubble-blogin ohjeita soveltaen testasin kuvien lisäämistä rinnakkain html-koodia muokkaamalla. Toimii tietokoneella, mutta meinasin saada sätkyn kun tulin blogiin puhelimella. Samaan syssyyn tuunailin tunnistepuolta. Joku omituinen kaatoluokka sinne vieläkin jäi mietittäväksi.

koesaumurointeja

Voi sanoa, että tänään olen harrastanut. Päätin nimittäin langoittaa uuden saumurin heti alusta loppuun uudelleen, mikä ei ollutkaan aivan helppo urakka. Sinänsä langoituksen hankaluus tuntui minusta hieman ylimainostetulta asialta, mutta epätoivo meinasi iskeä kun tikki monista langoituksen tarkistuksista ja kireyksien säätämisistä huolimatta oli yhtä suttua. Ja oli sentään insinööri apuna säätämässä! Mutta kun google vei minut tähän pilvitehtaamon postaukseen saumurin huoltamisesta, hoksasin tarkistaa ovatko langat kunnolla langankiristimissä. Toinen neulalanka ei ollut, ja siitähän koko soppa oli syntynyt.

 

Kun sain koneen toimimaan, perheen uimahalliin ja huushollin imuroitua piti ruveta saksimaan jotain ommeltavaa. Pienensin ja muokkasin aiemmin piirtämääni pipokaavaa päälaelta paremman malliseksi ja leikkasin kaksi pipoa (itselle muistiin: ilman saumanvaroja, ja alareunasta meni vielä vajaa sentti päällisen ja vuorin saumaan). Niistä tuli melko passelin kokoisia tuollaiselle  pari-kolmevuotiaalle, ainakin jos tykkää reiluista lörppäpipoista. Ja minähän tykkään! Suunnittelin kyllä lahjoittavani nämä pipot muualle, mutta en tiedä kehtaanko...  kaikenlaista nimittäin löytyy. Jouduin vuorittamaan molemmat pipot eri kankaalla. Perhosia ei kerta kaikkiaan ollut enempää. Siiristä ja myyrystä taas ei olisi saanut kokonaisia kappaleita, joten en viitsinyt tuhlata kangasta  sisäpuoleen, kun joka tapauksessa jouduin ompelemaan sauman pipon alareunaan. Raidallinen vuori hieman kuultaa kuosin läpi. Enkä edelleenkään ymmärtänyt missä vaiheessa ja mihin suuntaan kääntää saumanvarat, jotta pipon alareunasta tulisi siisti ja litteä. Joten ne jääntyvät eri suuntiin molemmissa sivusaumoissa. Siiri&myyry-pipossa saumat eivät myöskään pälaella ihan kohtaa. Ajattelin kyllä paikata puutteen, kunhan posti mulle tupsun tuo. 

En viitsinyt viritellä kaksoisneulaa, vaan tikkasin reunat hunajakenno-ompeleella. Ekaa pipoa tikatessa mietin löysätä langankireyttä, ja muistin sen sitten uudelleen toista pipoa tikatessani. Jälkeenpäin kokeilin testitilkulle (langankireys 4,5 --> 5), ja parempi olisi ollut niin. Se  muistiin vastaisen varalle.

miten tilataan Karnaluksista

Ei liene vaikea arvata, että halvinta mahdollista vaihtoehtoa metsästävä saumurikuumeilija päätyy jossain vaiheessa Karnaluksin sivuille. Karnalukshan on aikamoinen käsite käsityöharrastajien keskuudessa. Minulle se tosin on avautunut vasta tämän syksyn myötä. Olen kyllä lukenut kanssaneulojien toiselle puolelle lahtea suuntautuneista villanhakureissuista, mutta kesti hyvän tovin sisäistää valikoiman laajuus sekä se, että Karnaluks toimii myös verkossa. Karnaluksissa muuten selkeästi tiedostetaan suomalaisen asiakaskunnan olemassaolo! Tilaaminen onnistuu niin verkkokaupan kautta kuin sähköpostitse, ja tarvittaessa sieltä saa neuvojakin. Ihan suomenkielellä.

Minusta Karnaluksin sivut tuntuivat sekavilta, enkä ymmärtänyt lainkaan logiikkaa, jolla ne on rakennettu. Tuntui, että valitsee sivupalkista mitä hyvänsä, saa sivullisen tuotekuvia, jotka eivät edes ole samasta tuoteryhmästä. Pieni avaus Karnaluksin verkkokaupasta on siis ehkä ihan paikallaan. Ainakin itse googlasin tätä postausta kuumeisesti vielä viikko sitten. Klikkaa siis itsesi Karnaluksin sivuille. Voit syöttää sivun myös google-kääntäjän kautta. Itsekin tein ensin niin, mutta pidän kääntäjän kieltä sen verran ontuvana, että alkuperäiset sivut tuntuvat kuitenkin selkeämmiltä. Näin siellä suunnistaminen luontuu:

• Tuotteet löytyvät vasemmasta sivupalkista. Eestinkieliset sanat on melko helppo ymmärtää kun hieman keskittyy (esim. viltimine=huovutus, kudumine=neulonta jne.). Melko hauskojakin sanat ovat! Kaikki on merkitty myös englanniksi. Saumurit löytyvät kohdasta 'Masinad ja seamed / Machines & Equipment'.
• Tuoteryhmän klikkaus avaa sivun keskiosaan sen omituisen epäselvän tuotevalikon. Esimerkiksi tuon 'Masinad ja seadmed' -valikon tulos näyttää lankakeriä, nuppineuloja ja neppipihtejä. Valinta ei siis avaa hakutulosta sivulle, vaan on pysyttävä siellä vasemmassa sivupalkissa. Sinne avautuu alavalikko äsken klikatun otsikon alle, ja siitä valikosta löytyvät kyseiseen tuoteryhmään kuuluvat tuotteet.
• Kun tästä alavalikosta valitsee haluamansa tuoteryhmän, ilmestyvät tuotteet kuvien kera sivun keskiosaan. Tarkastellakseen kutakin tuotetta tarkemmin täytyy klikata nappia 'loe edasi / read more' - eli lue lisää. Lisätietoihin pääsee myös yksinkertaisesti klikkaamalla tuotekuvaa. 
• Ostaakseen täytyy sitten vain merkitä laatikkoon haluttu kappalemäärä ja klikata tuote ostoskoriin napista 'lisa ostukorv'. Ostoskori näkyy sivun oikeassa yläkulmassa Eestin, Suomen ja Venäjän lippujen alapuolella. Aluksi 'ostukorv on tühi', mutta kun lisäät sinne tavaraa, 'ostukorvis on 1 toode / X toodet'.
• Ostoskoria pääsee selaamaan oikeassa yläkulmassa olevan ostoskorin kuvan alta napista 'vaata / view', ja kassalle johtaa viereinen nappi 'tellima / order'. 
• Tilauslomake on helppo täyttää sillä se on osin suomenkielinen. Toimitustapavalikosta löytyy kohta 'Tilaus Suomeen 10€'. 
• Tilausvahvistus tulee sähköpostiin heti ja lasku pienellä viiveellä. Tilisiirto on ainakin tällä haavaa ainut maksutapavaihtoehto.  
• Tämän jälkeen Karnaluksista ei enää kuulu mitään - kunnes Itellan auto ajaa pihaan. 

Näin jouhevasti legenda kertoo Karnaluksin toimivan, ja näin jouhevasti se ainakin minun kohdallani myös toimi. Tilasin sunnuntaina kun tajusin, että Karnaluksista saa nyt sitä haaveilemaani Jukia suomalaisittain varsin edulliseen hintaan. Lisäsin tilaukseen vielä sähköpostitse saumurilankoja, jotka eivät ainakaan vielä ole verkkokaupassa. Laskun maksoin maanantaina ja tänään perjantaina postikusti kantoi saumuripaketin eteiseen. Jos nyt jotain huonoa haluan asiasta sanoa, niin kivijalkaliikkeestä olisi kaltaiseni saumurinoviisi saanut asiallisen opastuksen. Saattaa mennä tovi jos toinenkin, että pääsemme Jukin kanssa sinuiksi.

ruttupipo

Käväisinhän minä siellä Eurokankaan kilolaarilla, kuten edellisen postauksen lopussa uhkasin. Sieltä löytyi käypänen pala viininpunaista trikoota, mutta otin myös keltaista pallotrikoota ihan pakalta. Päätin kokeilla ruttupipoa, jonka kaavan sain käsiini facebookin mainion Saumanvara-ryhmän kautta (kaava on julkaistu Modassa 7/2012). Tässä niistä yksi. Pipoja on oikeasti kolme. Viininpunainen ei vain tunnu kelpaavan, ja täytyy tunnustaa, että hieman aneemiselta se minunkin silmääni näyttää.

Toinen keltainen pipo taas koki kovan kohtalon heti alkuunsa. Ohjeessa nimittäin kehotetaan tekemään piposta ruttupipo rypyttämällä pitkä sivu ihan käsin ommellulla langalla. Facebookin ompeluryhmissä oltiin myös yleisesti sitä mieltä, että näin tehty rypytys kyllä kestää käytössä, koska saumaan ei kohdistu juurikaan rasitusta. No, voin kertoa, että taistelevien pikkutyttöjen välisessä köydenvedossa sitä rasitusta muuten kohdistuu. Pipo odottaa purkua ja uudelleen rututtamista, johon taidan kokeilla kuminauhaa tai framilonia.

Koristelin jokaisen pipon hieman eri tavalla. Tässä kuopuksen pipossa on yksinkertaisesti yksi pieni nappi. Nappi on kangaspäällysteinen kantanappi, ja kärpässieni siinä kirjottu. Olen saanut napin eräässä nettiystävien välisessä paketinvaihdossa aika monta vuotta sitten. Vasta nyt keksin sille sopivan paikan. Mutta kun pipo jää pieneksi, taidan kyllä napata napin takaisin talteen.

pipo perhosista

Oli jämäpala Ikasyrin harmaita perhosia. Ei ollut kovin paljon, joten ajattelin kokeilla helppoa trikoopipoa, jollaiseen löytyy useampikin hyvä ohje (esimerkiksi täältä tai täältä). Ensimmäinen versioni oli melko reilu ja jouduin pienentämään sitä ommellessa. Lopputulos sopii sekä neli- että seitsenvuotiaalle, tosin melko lailla samankokoiset päät noilla onkin. Seuraavaa kokeilua varten muokkasin kaavan kokoon 26 x 27 cm.

Perhosia riitti vain kuosiksi, joten jouduin tekemään vuorin toisesta kankaasta. Koin vuorin ja päällikankaan sauma pipon alalaidassa hankalaksi. Ehkä olisi auttanut, jos olisin tajunnut kääntää saumanvarat oikeaan suuntaan. Mutta en tiennyt mikä olisi oikea suunta. Saumuriusauma olisi myös saattanut olla litteämpi, mutta käytössäni oli vain ompelukoneen jousto-ommel. Lisäksi huomasin vasta pipon ommeltuani, ettei koneen yläsyöttö ollut ollut päällä. Ja ilman sitä nuo saumat tietysti venyivät ja paukkuivat aika lahjakkaasti. 

Voi kun tekisi mieli tilata puoli metriä vaaleanpunaisia perhosia ja ommella siitä tyttösille pipot! Mutta ehkä ensi hätään hipsin Eurokankaan kilolaarille, siellä näytti ainakin eilen olevan ihan hyvän tuntuisia puuvillatrikoita...

haaveita ja harjoituksia

 

Kovin verkkaiselta näyttää elämä blogimerkintöjen perusteella. Todellisuudessa asia on aivan toisin, ja siitä johtuu merkintöjen vähyyskin. On tässä kaivettu koulu-uralle hyvä alku oikein pohjamutia myöten ja vaihdettu päiväkotia samalla intensiteetillä. Myös oma opiskeluni on tuottanut harmaita haivenia. Ja se neulominen, se se vasta hidasta on! Aioin jo tulla teille kertomaan, että Opettajatar edistyy kiitettävää tahtia, kunnes jouduin purkuhommiin. Nyt kun purkamiset on purettu niin edistyyhän se taas. Ja pää pursuaa suunnitelmista, joiden toteuttamiseen aika ja taito tuskin koskaan riittävät. Mutta sehän on aika onnellinen tilanne näin tekeväisen näkökulmasta katsottuna.

Osa neulonta-ajasta on toki mennyt ompeluharjoituksiin. Olen tutustunut paremmin ompelukoneeseeni, mikä on aiheuttanut koneen hankkineen insinöörin taholta hienoista paheksuntaa: etten muka tiennyt että koneessa on toimiva neulanlangoitin! (Eilen illalla käytin sitä ensimmäisen kerran, ja että se onkin kätevä ominaisuus!) Trikoota olen käynyt pariin otteeseen saumuroimassa kansalaisopiston käsityöneuvonnassa. Se onkin ihan huippuhyvä mahdollisuus, joskin harjoittelu on hidasta, koska koen ajan järjestämisen ja kodin ulkopuolelle lähtemisen hieman työläänä. Saumuria on etsitty kotiinkin, mutta toistaiseksi tuloksetta. Köyhän kun ei kannata halpaa ostaa. Valitettavasti köyhällä ei myöskään ole tuosta vain varaa siihen haavelistan kärkipaikan saavuttaneeseen Jukiin. Toisaalta saumuriasiaa kaivellessa tietämykseni siitä mitä olen hankkimassa on kasvanut kiitettävästi, joten ehkä tässäkin asiassa hiljaa hyvä tulee. Kuvassa on esikoiselle saumuroimani Ruler -paita (Ottobre 4/2013, 140cm). Tuon sievän napin alla saumat irvistävät. Että ei tässä todellakaan voi taidolla brassailla. Mutta eläköön huijaamisen mahdollisuus.