kun se on melkein ohi

kyllä loistaa valo

Esikoistytär lauloi viime joulun kuorosesityksissä, ja tartutti pikkusiskoonkin, laulua, jossa "pienten joulukynttilöiden valo loistaa talven hämärään". Ne muuten loistivat kirkkaasti aina helmikuuhun saakka, nämä meidän kaksi kynttilää. Muistan kuinka odotimme bussia päiväkodin lähipysäkillä kolmenkymmenen asteen pakkasessa, kuopus kärryyn vilttien alle topattuna ja nämä kaksi isompaa vyötäröä myöten lumihangessa nolostelematta laulaa luikuttamassa. Emmekä tietenkään olleet pysäkillä keskenämme. Olen tänä jouluna houkutellut esiin samaa heläytystä, mutta turhaan. Ei nappaa. Ihan muita laulavat nämä kaksi keskenään. Kuoro taas ei laulanut missään.  

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en päässyt laulua kuulemaan. Olisin mielelläni toiminut tukijoukoissa ja lasten harrastusta tukenut, mutta eipä annettu tilaisuutta. Kyllä tuntuu epäreilulta, mutta kuin mantraa toistelen, että nyt on näin. Se on sellainen voimalause, jonka kuulemma pitäisi auttaa. Ihan oman keittiön pöydän ääressäkin olisin mielelläni fiilistellyt itseäni joulumielelle lapsosten heläytellessä sulosointuja. Kuuntelemisen sijaan oli siirryttävä lukemiseen. Luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, kun se kirjastossa vastaan sattui. Vessassa luin, kun se laulu on muuttunut kaoottiseksi älämölöksi jonka vain yöuni hetkittäin katkaisee, ja jonnekin sitä on pakoon päästävä. Onneksi löytyi Tuomaan keksimä isäntä minua viihdyttämään ja näyttämään, että kaikkeen sitä ihminen eläessään taipuu. Vaikka kelvollisen makkarakeiton keittämään. Kyllä on ihailtavaa, kun ihminen vielä aikuisiällä uutta opiskelee. Vaikka tietää, että vanhassa vara parempi, niinkuin nyt perunassa, ja muistaa siitä meitäkin muistuttaa. Ettei tarvitsisi kaikenmaailman plokeissa ja feispuukeissa roikkua minunkaan kun voi kirjaan tarttua. Onhan painetun sanan lukeminen sivistävääkin kaiketi.

Kyllä on vielä todettava, että lapsiperheessä on rajoituksensa. Kuten nyt kynttilöiden polttamisessa. Kaunis on elävä tuli, mutta minne sen uskaltaa sytyttää, kun huushollissa riehuvat piltit jotka eivät sääntöjä kunnioita. Kuten nyt vaikka, ettei saa sohvalla hyppiä tai pöydällä maata. Pöydällä makaa luvan kanssa vain joulukinkku. Ja luvatta pikkuinen tytär.

Onneksi löytyy huushollista kätevä isäntä, joka vaimolleen askarteli tällaisen vähän turvallisemman kynttilänpitimen. Jotain kaposta puuviilua siinä on metallipitimeen hyllyiksi laitettu, ja koko komeus kattolistaan ruuvattu. Melkein lasten ulottumattomissa se on, mikäpä nyt täysin olisi, ja kesällä siinä voi pitää vaikka kukkaruukkua. Aika pientä tosin. Jotta loistaa ne pienet joulukynttilät tänäkin jouluna, kun loistamaan pistetään.  

Ps. Nyt on näin, mutta ei se mieltä yhtään paremmaksi tee. Vaan kyllä selviää ihminen melkein mistä tahansa, niinkun nyt lumitöistä rivitalon etupihalla. Sitkeä on suomalainen nainen. Miehestä en mene sanomaan yhtään mitään. Mutta sen kyllä sanon, että lukeminen kannattaa aina. Mielensäpahoittajasta on hyvä aloittaa, jos kaipaa suhteellisuudentajua helpostinieltävässä muodossa.  

tule joulu kultainen

 

 

Ei tunnu tulevan tänä vuonna. Tuostakin lurituksesta tulee mieleen vain joku mainos. Ajallisesti toki joulu on jo ihan kynnyksellä, mutta tunnelma puuttuu tyystin. Pakerran vielä viimeistä koulutehtävää, joka tuntuu henkilökohtaisellla tasolla niin vaikealta, että olen viimeiseen saakka sitä lykännyt. Erinäisiä suunnitelmia ja tekemis-haaveita joulun suhteen on toki ollut, mutta en ole jaksanut niitä toteuttaa. Aloitin sitten ihan pienestä. Bongasin jo kesällä jostain sisutuslehdestä kuvan riihimäen lasipurkista ja vanhoista ruosteisista aterimista tehdystä asetelmasta. Se oli hieno, mutta kun en sisustamista dekoratiivisessa mielessä harrasta, ajattelin ladata purkkiin käyttöaterimemme. Etenkin, kun kuopuksella oli tuossa vaiheessa tapana purkaa ne laatikosta pitkin kämppää. Jotta parempi lusikka purkissa kuin kaikki lattialla? Ei isännän mielestä, joten idea jäi ajatuksen asteelle.
 

Eilisiltana pistelin kaikki löytämäni piparkakkumuotit lasipurkkiin. Vähän jäi asetelma aneemiseksi, niitä muotteja kun ei montaa löytynyt. Vaikka on niitä mielestäni joskus enemmän ollut. Missä lie loput? Viime viikolla käytimme tyttöjen kanssa ainakin kahta hieman eri mallista tähtimuottia, mutta nyt löysin niistäkin vain toisen. Sukkia syövistä pesukoneista puhutaan paljon, mutta meidän kämppä syö tavaraa laidasta laitaan. Vaikka mää muka niin yritän olla järjestelmällinen...   

joulu tulee - oletko valmis?

Kesän lapsi muisti jouluaiheisella kyselöllä. Totesin hieman hämmentyneenä, että onpas vaikeita kysymyksiä. Kehtaako sitä edes julkisesti tunnustaa, etten taida olla kummoinen jouluihminen. Etten ole joulua oppinut taikomaan, en haaveile herkkuja notkuvasta pöydästä, että paras joulumuistoni lähivuosilta on se kun aattoaamuna pestiin miehen kanssa kaikessa rauhassa lakanapyykkiä ja pedattiin sänkyihin pakkasessa tuulettuneet vuodevaatteet. Toisaalta miksi edes ajattelen, että joulun pitäisi olla jotain erityistä? Jospa ne puhtaalta tuoksuvat lakanat riittäisivät?

1. Lempijoulukukka? Onko niitä edes muita kuin joulutähti ja hyasintti? Ei havunoksia voisi laskea joulukukaksi?

2. Joululaulu joka virittää tunnelman? Pidän erityisesti tontusta, josta tulee aina isä mieleen (oli hänenkin lempparinsa). Ja täytyy sanoa, että omien lasten laulamana kaikki toimii. Niiden ansiosta mulla oli joulu vielä viime helmikuussakin.

3. Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä? Ei taida olla mitään, mitä en olisi joskus jättänyt tekemättä. Lahjat olen aina tainnut hankkia.

4. Joulun tuoksu? Mausteet. Niissä on se kumma juttu, että ne toimivat nimenomaan tuoksuina: Glögin tuoksu on parempi kuin sen maku. Pipareissakin on parasta se vaihe, kun heittää kattilaan kouralliset mausteita sulan voin ja sokeri sekaan. Ihana on myös uunissa paistuvan kinkun tuoksu. Ja joulukuusen tuoksu.

Heitänpä vuorostani nämä joulukysymykset harmaan arjen Outille, Mustikan Tuijalle ja Modernin mummolan Liinulle. Joulua odotellessa!  

sunnuntaita

 

Ihan huomiona, neuleen purkaminen kerijän avulla toimii paljon paremmin kuin käsin. Lanka näyttää suoristuvan melko hyvin, toisin kuin käsin keriessä. Saa nähdä kuinka kiharaista tämä sitten neulottaessa on. Toisaalta jos sen on jo kahteen kertaan takiksi asti neulonut ja purkanut, niin johan se houkuttelis hyvää karmaa? Kolmas kerta toden sanois?

 

Perheen reissatessa on ollut aikaa neuloa. Olen myös miettinyt mikä ei kuulu joukkoon. Vai pistänkö kaikki kuulumaan.

 

mara-shawl: ohje suomeksi

Malli/Pattern: Mara by Madelinetosh (Amy Hendrix 2009)

Olen koko syksyn ja alkutalven kulkenut kaulassani tämä harmaa huivi. Huivi on ihan simppeli ainaoikein neulottu kolmiohuivi, jonka reunusta koristaa joustinneuleella neulottu näyttävä laskos. Yksinkertaisuudestaan huolimatta huivini on herättänyt ehkä enemmän kiinnostusta kuin mikään muu neuleeni. Ohjeen perään on myös kyselty, ja harmiteltu että se on tarjolla vain englanninkielisenä. Niinpä ajattelin ilahduttaa muutamia ihmisiä ja suomentaa ohjeen. Toivottavasti tästä on apua. Huivi neulotaan niskasta alaspäin, ja viimeisenä neulottava reunaröyhelö muuten sitten syö lankaa! Oma huvini on neulottu ohjeen suositusta ohuemmasta langasta, mutta malli ei ole kranttu neuletiheyden tai langan vahvuuden suhteen. Kaikki toimii!

Alkuperäinen ohje on Madelinetoshin sivuilla, tässä suora linkki englanninkieliseen ohjeeseen. Lupa suomennoksen julkaisuun kysytty asianmukaisesti, ja jos suomennoksessa on jotain kummallista niin käytä kommenttiboksia, korjailen tarvittaessa.

Lanka

3 vyyhtiä Tosh DK:ta tai 618 m (675 yards) mitä tahansa worsted-vahvuista lankaa

Puikot

4,5 mm pyöröpuikot tai sellaiset, jolla saat tarvittavan tiheyden

Muuta

Neule päättelyä varten ja kaksi silmukkamerkkiä keskikohdan merkitsemistä varten

Tiheys

4 s = 2,5 cm (1") sileää neuletta

Huivin koko

Sanoisin että makuasia. Madelinetoshin sivuilla olevassa mallissa ainaoikean osuuden leveys on 117 cm (46")

Lyhenteet
op = oikea puoli
np = nurja puoli
o = neulo oikein
n = neulo nurin
krs = kerros
lk = langankierto
am = aseta silmukkamerkki
sm = siirrä silmukkamerkki

Ohje

Aloitus

Luo 5 s

Neulo 2 krs ainaoikeaa

1 krs (op) : 2o, lk, am, 1o, lk, 2o

2 krs (np): neulo kaikki silmukat oikein (yht. 7 silmukkaa)

3 krs (op): 2o, lk, neulo oikein silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, neulo oikein kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o

Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes huivi on haluamasi kokoinen

Reunus

1 krs (np): neulo oikein

2 krs (op): 2o, lk, neulo 1o, 1n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, jatka 1o, 1n -joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o

3 krs (np): 2o, neulo 1o, 1n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, jatka *1o, 1n* -joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, 2o.

Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes osuuden korkeus on 2,5cm (1")

Lisäykset
1 krs (np): 2o, neulo sitten jokainen silmukka kahteen kertaan ensin etureunastaan ja sitten takareunastaan silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, neulo jokainen silmukka kahteen kertaan ensin etureunastaa ja sitten takareunastaan kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, 2o
2 krs (op): 2o, lk, neulo 2o, 2n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, jatka joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o
3 krs (np): 2o, neulo 2o, 2n -joustinta silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, jatka joustinta kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa, 2o

Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes osuuden korkeus on 10cm (4"). Neulo viimeiseksi oikean puolen kerros.

Päättely (np)
Jotta reuna ei kiristäisi, päättele löyhästi. Erilaisia tekniikoita löytyy täältä. Ellei opiskelu juuri nyt nappaa, voit toimia myös seuraavasti:

*2n yhteen, siirrä silmukka oikealta puikolta takaisin vasemmalle puikolle*, toista ** kerroksen loppuun asti.

Blokkaa huivi kevyesti halutessasi.

Lopputulos on kutakuinkin tällainen.  

villaisia unelmia

Näin talvella villa on ajankohtainen materiaali. Voisin pukeutua siihen päästä varpaisiin, ja itse asiassa melko usein niin teenkin. Villa on upea materiaali, ja vaikka monet vaatevalmistajat tykkäävät sekoittaa siihen keinokuituja ja vuorittaa vaatteen, ei se ole lainkaan välttämätöntä. Minusta villavaate on parhaimmillaan kun lämpö tulee suoraan ihoa vasten, ja kun siinä on rouheutta ja juurevuutta. Noolanin vaatteet ovat juuri sellaisia. Kävin viikko sitten heidän kivijalkapuodissaan Helsingissä, ja siitä saakka olen nähnyt unia näistä villaisista. Ajatuskin lämmittää! Kuvia en tajunnut putiikissa ottaa, koska mukanani oli suuri seurue pääasiassa pieniä ihmisiä, ja keskittymiseni suuntautui muihin asioihin, joten lainakuvilla mennään.



Siri-takki.

Vaikka neulon ehkä kaikkein mieluiten juuri villatakkeja, en tiedä miten toteuttaa tällainen puhdas yksinkertaisuus puikotellen. Tätä käyttäisin aina ja kaikkialla ja pistäisin sen sopimaan mihin tahansa. Arvatkaa harmittaako, kun tällainen oli ja meni huuto.netissä jokin aika sitten! Hitaudesta sakotetaan.   

 

Froa-liivi.

 

 Nuo isot taskut ovat mainiot.



Lola-mekko.

 

Yksinkertainen linjakas keittovillainen mekko pitkillä hihoilla. Keittovilla on lämmintä mutta hengittävää, ellei sitä tuki paksulla trikookerroksella. Tämä malli olisi valtavan monikäyttöinen, ja taitaa siksi ollakin unelmalistani ykkösenä.



Lolita-mekko.

 

Tässä sama malli lyhythihaisena. Minä haluaisin pitkät hihat mutta tämän värin. Tai harmaata pellavaa lyhyillä hihoilla.



Luna-mekko.

 

Hihaton ja keittovillaa. Alle trikoopaita tai päälle bolero. Siinä olis kaikki tarpeellinen talven juhliin. Ja arkeen!

 

Hatta-kauluri ja Kujat-ranteenlämmittimet.

 

Näitä hypistelin kaupassa pitkään, mutta jätin sinne kun en ollut varma värivalinnoista. Sitäpaitsi jokin kumma ääni takaraivossa urputti, että nämähän voi neuloa itse. Mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Kaikkea muuta kivaa voi neuloa itse, mutta juuri tällaisia ei voi. Onneksi tämän brändin kohdalla on mahdollisuus harkita pidempäänkin, sillä mallisto ei vaihdu sesongeittain. Materiaalivalintojen ohella tällainen ajattomuus on osa heidän ekologista filosofiaansa. Ja sopii hyvin minulle, sillä olen oppinut inhoamaan ostopäätöksiä, jotka pitää tehdä heti. Pitää saada rauhassa miettiä ja makustella. Silloin osuu todennäköisemmin oikeaan.

sylvi suunnitelmissa

Olen lykännyt Sylvin neulomista jo parin talven ajan. Tänä syksynä pääsin niin pitkälle, että aloin tosissaan pohtia värivalintoja. Ostin lopulta vyyhdin luonnonväristä Cascaden Ecoa ja neuloin kokeeksi pienen pipon. Tai pienen ja pienen - hivenen väljä se on. Lanka oli vähän turhan tuhti tähän malliin, mutta halusin neuloa tutun ja hyväksi havaitun mallin saadakseni tuntumaa itse lankaan. Halusin myös nähdä miltä väri näyttää neulottuna, ja näyttäähän se. Hyvältä näyttää. Värikartan voittaja on tällä haavaa selvillä ja suunnitelma Sylviksi edennyt aimo harppauksen. Muutoksia saattaa tosin olla luvassa, mikäli lykkään projektia vielä tämänkin talven yli. 

Lykkäämisen tarve minua kyllä ihmetyttää. Mistä lie johtuu. Ei Sylvi nyt normaalia takkia kummempi ole. Ohjetta mulla ei vielä ole, mutta en usko siinä olevan mitään ylipääsenmättömän hankalaa. Ja vaikka se tuskin on jokapäiväiseen käyttöön päätyvä neule, se on varmasti sellainen, jonka omistaminen tuottaa suunnatonta iloa silloin, kun sitä tarvitsee. Silti on helpompi tehdä ex tempore jotain muuta kuin lähteä toteuttamaan tätä kauan suunniteltua. Joten merkintä kapteenin lokikirjaan: joskus olisi hyvä ajatella vähemmän ja keskittyä lapioimiseen (sama pätee muuten projektiin G). Ja toivomus joulupukille. Viisi vyyhtiä Ecoa värissä 'natur' vauhdittaisi projektia kummasti.

onni onnettomuudessa

Joskus on onni onnettomuudessa. Aidezin kanssa kävi vähän ohrasesti, mutta nytpä olenkin sitten neulonut oikeasti kivan takin! Tämä on siis purkulangasta neulottu, ja ainakin olen itse oikein tyytyväinen. Käytössäkin takki on ollut jo hyvän tovin, mutta oli hienoisia vaikeuksia saada se blogiin. On nimittäin niin, että kun tuntee itsensä maailman rumimmaksi, ei oikein huvita olla kameran edessäkään. Ja kun en oikein hengarikuvistakaan tykkää. Joten pitää vaan odottaa hetkeä, jolloin jonkinainen itseluottamuksen poikanen, edes kohtuullinen valo, neule ja suht myöntyväinen kuvaaja osuvat samaan paikkaan samaan aikaan. Olisi ehkä vähemmän haasteellista neuloa pelkkiä sukkia...   

Malli/Pattern: Golden wheat by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Cascade Eco+ (summer sky heather)

Puikot/Needles: 5mm

Tähän siis tultiin. Veeran Golden Wheat cardigan on roikkunut listallani ja ohjekin ollut ostettuna jo iäisyyden, mutta jostain syystä olen epäillyt sitä neuloa. Hieman epäilytti nytkin. Sen verran sissihenkeä kuitenkin itsestäni löysin, että tuumasin kyllä kestäväni vielä toisenkin purkukerran, jos vain lanka sen kestää. Kävin toimeen, eikä kaduta. Takki on lämmin ja kiva. Hassun napituksen salaisuuskin on minulle auenut. Ajattelin sen olevan vain esteettinen elementti. Mutta riittävän avonaisena takki ei ole liian lämmin, vaan itse asiassa erittäin käyttökelpoinen vaate, vaikka onkin neulottu melko paksusta langasta. Ainakin tässä vaiheessa näyttää vahvasti siltä, että puutteista huolimatta tässä takissa on aoinesta lempineuleeksi. 

Puutteitakin nimittäin löytyy. Tästä kuvasta sen hyvin näkeekin. Kainaloiden alle tahtoo muodostua tuollainen hassu vekki. Saattaa olla että rintavarustukseni on himpan liian iso tähän takkiin. Toisaalta jos jätän alimman napin auki, näyttää kuin etukappaleissa olisi pikkuisen liikaa leveyttä, ja vekki muodostuu pystysuuntaan. Ota siitä nyt sitten selvä. Napinläpiä neuloin kaksi enemmän kuin ohje opasti, ja ompelin ne sitten kiinni. Minun metodini on selkeästi yrityksen ja erehdyksen kautta eteneminen. Joskus kyllä ihmettelen tätä näkemyksen puutetta.

talvi yllätti suomalaiset

 

Malli/Pattern: Abra Alba wrist warmers by Matilde Skår

Lanka/Yarn: Cascade 220 (mitä kaapista käteen sattui)

Puikot/Needles: 3,5mm

 



Tämä alkaa olla nykysuomessa valitettavan tavallinen tarina, joka toistuu joka vuosi. Ensin kohistaan monta päivää tulevasta lumimyrskystä ja paukkupakkasesta, ja kun se sitten odotetusti tulee, ollaan aivan ihmeissään. Liikenne takkuaa eikä mikään suju. Kun on kylmä! Ja luntakin tulee!! Se kun on niin tavatonta tällä pohjoisemmalla pallonpuoliskolla.

Annoinpa talven yllättää minäkin, sillä en toki ole tässä asiassa muita parempi. Autoilin perjantaina Helsinkiin, jossa se varsinainen lumimyräkkä oli. Onneksi autoilin pelkääjän paikalla, muuten en olisi saanut lapasia valmiiksi. Vanhoissa oli iso reikä keskellä kämmentä. Langanpäät olivat vielä

päättelemättöminä lapasten sisällä, mutta onneksi oli kuitenkin rasat käsissä, sillä jouduimme odottamaan raitiovaunua kolme varttia. Kaupungissa, jonka joukkoliikenne on käsittääkseni maamme paras! Mutta jestas, mitä se olisi ollut ilman lapasia! Kauhean kauniit niistä ei tullut, vaikka nämä hannan lapaset joista idean varastin ovat mielestäni tosi hienot. Mutta panostan siihen ulkonäköön enemmän sit seuraavien kohdalla.