Iloinen kukkapäivä

                                                                                      Kukkakierros pihalla 13.6-22

Terveisin tuksu-mummi

Nyt ollaan käyty pitkä matka syövän syövereissä…

Hei, Rakkaat Ystäväni.

En ole toiveestani huolimatta jaksanut postittaa ainuttakaan päivitystä aikoihin.

Nyt on sen aika.

Tämän kuvan nappasin itsestäni, 

Oli tärkeä päivä, ensinnäkin Ahdin synttäri

Ja mulla viimeinen sytostaatti-päivä,

Tällä erää.

………..

Maksaan tulleet etäpesäkkeet poistettiin isossa avoleikkauksessa

15.12-21 oli vähän kaksijakoiset tunnelmat    

Toisaalta oli kiitollinen ja onnellinen siitä, että sain parasta mahdollista hoitoa, 

Toisaalta siellä kovien kipujen kourissa ajattelin, että ”miksi minä”, 

Tai, ” mitä pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tämän rangaistuksen”.

Mutta onneksi ne ajatukset eivät pysyneet kauaa mielessä.

Pari ensimmäistä pävää olivat kurjia, en jaksanut edes puhua.

Mutta Ahti kävi vieressäni, hän sai, korona määräysten takia viipyä

Vain puoli tuntia…

Mutta sen sallitun ajan hän piti minua kädestä kiinni, ja minä nukuin lääketokkurassa.

Kolmantena päivänä alkoi helpottaa, jaksoin muutamia askeliakin ottaa.

 Ja joulun aluspäivinä, tai tarkalleen, 20.12 oli sitten kotiuttamispäivä.

Lääkäri sanoi, että ”tämä Tyttö pääsee kotiin, nenänpää näyttää siltä.”

No, minä tulin kotiin, hui,

Hb oli alle 80, koko ajan oksetti, ruoka ei maistunut, juominenkin oli tuskan takana,

Niinpä aatonaattona hakeuduin päivystykseen. Sain muutaman litran nesteitä,

Ja pahoinvointiin lääettä, ja pääsin jouluksi kotiin.

Hb oli niin matala, että syöpälääkäri määräsi kotisairaalan tiputtamaan mulle rautaa,

Sain sitä kaksi kertaa, ja johan olo koheni.

Ihana palvelu kotisairaalassa.

Nyt on huhtikuu. Aika joulusta tähän,

on eletty kolmen viikon jaksoissa.

Kävi nimittäin niin, että:

Maksassa piti olla kolme etäpesäkettä. Ne saatiin hyvällä varoalueella pois,

Mutta sitten löytyi vielä neljäs, sen yhteen reunaan jäi liian kapea alue,

Sen vuoksi on pinnistelty sitkeästi

 vielä neljä, kahden viikon sytojaksoa, yksi lepoviikko välissä.

Nyt ollaan eletty 4kuukautta leikkauksesta

Koen, etten ole vieläkään ”kokonaan toipunut”

Väsymys, se joskus hauskakin olotila kiusaa, tai

Vierailee joskus liian tiuhaan…

Ikkunat on yhäti pesua vailla ja moni muu asia repsottaa.

Mutta suljen niiltä silmäni.

Vaatteet on päällä oikeasti ja vuode on petattu.

Koen itseni toipilaaksi, en enää potilaaksi.

Seuraava kontrolli on heinäkuussa.

Sitä ennen labrat ja magnaattikuvaus

Nyt on aika Ihanien kevät töiden ja touhujen,

Haluan olla menossa mukana,

Voimieni mukaan.

Yksi lapsenpasi on luvannut tulla kitkemään rikkoja,Se on ihanaa, se❤️

Minä jatkan maskielämää 

Ainakin toistaiseksi.

Kiitos, Te Kaikki❤️

On ihana tunne, kun Olette

❤️❤️❤️❤️

Wanhan Mummulan kuulumisia

Vuosi 2022 alkoi kuten muuallakin Suomessa. 

Valtteri kävi heittämässä lunta meidänkin rappusille.

Tuulikkihan pääsi pois sairaalasta 20. joulukuuta ja arpi näytti tällaiselta. Iso arpi on siis maksaleikkauksen arpi ja noi pienemmät sen alla on aikaisemman suolistoleikkauksen jälkiä.

Jälkikontrolli oli tammikluun lopulla. Jälkihoito jatkuu 2. helmikuuta alkaen. Vielä varmistukseksi annetaan Tuulikki-Mummille sytostaattikuurit 4x3 viikkoa. Hoito aiheuttaa paljon väsymystä, koska veriarvot ovat laskeneet hoidon myötä. Tässä kuvassa Valkeakosken kotisairaalan hoitaja kävi tiputtamassa rautaa suoneen, jotta kunto pysyisi kohtuuden rajoissa.

Mummilla on ollut kauan mielessä tehdä tänne päivitystä, mutta väsymys on ollut siihen esteenä. Siksi sovimme, että minä annan tällaisen välitilannetiedotuksen.

Kotioloissa selviämme ihan hyvin. Pahoinvointia ei ole tähän mennessä juuri ollut, mutta maha on joskus kovalla ja joskus taas ei.

Mutta näillä mennään ja perästä kuuluu!

Terveisin Ahti ja Tuulikki

 

"Pikavisiitti" Tuulikki-Mummin luona maanantaina 20.12.

Maanantaina 20.12. aamusella Mummi soitti, että hän saattaa päästä tänään kotiin. Ja toden totta, lääkäri oli sanonut, että nenänpäästä näkee, että olet "kotikuntoinen".

Yksi verikoe häneltä piti vielä ottaa varmistukseksi. Mutta se näytti niin hyvältä, että kotiinlähtö onnistui.

"Ihmeparantuminen" oli tapahtunut.

Kun kävin kauppa-asioilla, Maire-serkkuni lähetti Tuulikille valkoisia ruusuja.

Keskiviikkona Mummin olo meni huonommaksi, ruoka ei tahtonut maistua ja oksentaa tarvi moneen kertaan. Illalla päätimme, että Taysin osastolle täytyy aamulla soittaa ja kysyä neuvoja. Sieltä neuvottiin menemään ensiapuun Valkeakoskelle. Aamusella hänet sinne vein ja iltasella hän hain pois. Oli otettu kokeita ja tiputettu nesteitä. Ilmeisesti huono olo johtui ummetuksesta. Ummetusvaiva helpottikin sitten jo iltasella, ennenkuin edes olimme saaneet lääkkeitä.

Keskiviikkoaamuna meidät pyydettiin päivystykseen tarkistuttamaan veriarvot.

Ne olivat ok, ja parantuneetkin eilisestä.

Parisen tuntia jouduttiin tuloksia odottamaan. Huomatkaa kauniit kohokuviot odotusaulan seinissä!

Aatonaattona sairaanhoitajalapsenlapsemme Samu kävi tervehtimässsä ja tuomassa Mummille joululahjaksi sänkyynnousuapujakkaran, jonka hän itse oli valmistanut. Liitoksissa hän oli käyttänyt mm. 3D-tulostinta!

Aatonaattona myös Jukka-poikamme vaimonsa Virpin ja lapsiensa Juhon ja Iidan kanssa kävivät tuomassa joulutervehdyksen.

Jouluaattona poikamme Jussi ja vaimonsa Marju kävivät tervehdyskäynnillä.

Sitten kävin Tuulikin vanhempien haudalle viemässä kynttilän Valkeakosken hautausmaalle ja omien vanhempieni, siskoni, enoni, tätini ja setäni haudoille Sääksmäen hautausmaalle.

Sitten seurasimmekin televisiosta joulurauhan julistuksen.

Kuten kuvasta näkee, Mummin vointi näyttää jo ihan siedettävältä. (Kuva on joulurauhan katsomisesta). Ja nyt joulupäivän iltana ruoka ja uni on maittanut oikein hyvin.

Ja koska kaiken tämän "hässäkän" johdosta nämä tietokonehommat ovat olleet toissijaisia, pistän tähän vielä jouluntoivotus- ja uudenvuodentoivotuskuvat näkyviin.

Tästä on hyvä jatkaa, mutta hyvää tapaninpäivää kuitenkin seuraavaksi!

Terveisin Tuulikki ja Ahti

 

Tuulikki-Mummin maksaleikkaus

Kutsu osastolle oli keskiviikkoaamuksi klo 6.30.

Hyvissä ajoin olimme paikalla. Mummi oli ihan rauhallinen, mutta sanoi, että jännittää muttei pelota.

Leikkauksen oli tarkoitus kestää nelisen tuntia, mutta se kestikin paljon pidempään. 15.45. lääkäri soitti, että leikkaus on suoritettu. Mummi pääsee ensin heräämöön ja sitten valvomoon. Vasta hieman ennen iltakahdeksaa sain "näköhavainnon" Mummista.

Torstaina päivällä menin moikkaamaan Mummia. Hän oli vieläkin valvomossa. Osastolla oli jotain paikkamuutoksia. Minulla olikin sopiva aika käydä Jukan perheen luona Lielahdella sillä aikaa, oli vähän jouluista asiaakin sinne. Sainpa siellä ruokaakin, jota Jukka oli luvannut tehdä koulusta tulevalle Iidalle. Ja ehtipä Virpikin kotiutua töistä, ennenkuin minä lähdin takaisin Tayssiin.

Otin kuvankin lähteissäni.

Perjantaina taas puolenpäivän jälkeen kävin potilasta tapaamassa. Pirteän näköisenä hän oli juuri lopettamassa ateriointia.

Kävimme kävelyllä pitkän käytävän toisessa päässä asti.

Kotoa lähteissäni otin Mummia varten kuvan amarylliksistä. Ne olivat vielä nupuillaan silloin leikkauspäivän aamuna.

Vierailuaikoja on supistettu viime päivinä. Lauantaina olin vain puoli tuntia ja sunnuntain olen ollut vain "kotilomalla". Mummi on soittanut kaksi kertaa. Mutta puhelinta hän ei vielä sen enempää ole jaksanut käyttää. Hän onkin ollut melko väsynyt ja yllättynyt siitä, miten iso leikkaus kaikkineen oli.

Mutta maanantaina käyn taasen tekemässä pikavisiitin ja kuulemassa kuulumisia.

Hyvää neljännen adventtisunnuntain iltaa!

Terveisin Ahti-Vaari

 

"Etävieraita" Tuulikki-Mummia tervehtimässä

Matti ja pojat kävivät eilen illalla "etävierailulla" Tuulikki-Mummin luona. "Vieraat" paistoivat ensin pihalla makkaraa ja sitten tulivat syömään ne saunatupaan. Mummi oli koko ajan kahden oven takana makkarissa, koska hänellä on 15. joulukuuta maksaleikkaus, ettei vain saisi mitään tartuntaa. Pojat soittivat lopuksi kuitenkin videopuhelun Mummille.

Tässä Valtin puhelimesta he soittivat Mummille

Hyvää kolmannen adventin odotusta kaikille!

 

Neljäs kierros loppui, maksa leikkaus lähenee

• Neljäs hoitoierros tuli päätökseen
• Viisaat röngenlääkärit näkivät magneettikuvista, että maksassa oleva etäpesäkkeet ovat nyt pienentyneet ja ne kannattaa poistaa

Kuva lääkärin odotushuoneesta, lääkäri kertoi, että leikkauksen on tarkoitus

Parantaa tauti.Olen luottavainen, jännittää toki, mutta pelkoa en tunne,

Tays on todella taitavan syöpähoidon sairaala.

Rakas Annu-Siskoni tuli sairaalaan, jotta sain jakaa asian hänen kanssaan.

Oli helpottavaa kuulla, että hän tulee käymään, että Ahti saa levätä kotona välillä, hän 

On leponsa ansainnut.

On ihanaa kun oma sisko on myös Paras Ystäväni, joka ymmärtää ajatukseni jopa katseestani

Nyt on enää kymmenen päivää, kun leikkaus tehdään.

Sitä en tiedä, eikä kukaan muukaan, milloin kotiudun ja minkä kuntoisena.

Uskoni vahva, minulla on vahvat tukijoukot, Rakas mies, lapset, lastenlapset,

Kohta syntyvää pojan tyttären tyttövauva, ”Tilda Tuulikki”

Läheinen lapsuuden perhe, Ystävien joukko, sekä runsas tuttavajoukko.

Kiitos kun olette mukana

Toivon kaikille mukavaa joulun odotusta.

tuksu ja Ahti-vaari