Tämä päivitys kertoo siitä,
kuinka ihmeellisesti
huomasin, että minä,
joka olin aina luullut, etten osaa, enkä opi,
opinkin sukankutojaksi :)
tai ainakin sen kutomisen uskaltajaksi :)
+++++++
Eli Opettaja ei aina ole oikeassa,
niin äitini aikoinaan minua lohdutti :)
+++++++
Kaikki alkoi siitä, kun olin 3-4-luokkalainen, pieni lettipäinen tyttö.
Luomisvimmaa podin jo silloin ja rakastin punaista ja kaikkea kaunista!
+++
Tuli sitten aika opetella koulussa sukkien tekeminen.
Lanka rumaa, harmaata, puikot tahkeat,
ja opettaja kaikkea muuta kuin kannustava.
Sitten "sain" kotiläksyksi
"Tehdä edes varsi"....
mun kutominen kun koulussa ei sitten sujunut, ei millään...
Mutta kaikeksi onneksi meillä oli Mummu kyläilemässä:
Ullavan Mummu,
tuo Rakas ja Viisas Nainen,
opetti,
miten sukka "oikeasti" kudotaan...
Opetti, että resoori pitää
olla tarpeeksi pitkä ja että
kantapää pitää tehdä vahvistetusti.
Kärkikavennus "pitkin piirtua"
++++++
Sain Mummun lankakorista raitalangaksi, varsiin,
ihanaa punaista lankaa.
Kun vein iloisena sukanvarren näytille seuraavalle kässätunnille,
Ope sanoi, että varsi pitää purkaa,
että varren piti olla HARMAA,
eikä tommosia raitahöpötyksiä tähän sukkaan laiteta!
+++++
Minä, päättäväinen tyttö, sanoin opettajalle, etten pura!
Mummu on opettanut tämän ja antoi tuon raitalangankin.
((En arvannut, että opettaja oli pitkävihaista tyyppiä,
ymmärsin asian vasta paljon myöhemmin,
kun todistuksessa oli käsitöistä 6))
+++++
Niillä opeilla sitten kuitenkin mentiin, ja sanoisin, että
ihan kohtuu kauniita sukkia tein.
Tosin omille lapsilleni niitä ei minun tarvinut tehdä....
Sillä meillä oli vara-mummuna Ihana, Alma-täti.
Ahdin täti, joka meillä vieraili usein ja piti lapset sukisssa
ja lapasissa...
Mutta kun häntä ei enää ollut Pidin omani sukissa,
Mummuni opein!
Tämmösiä sukkia kudoin...
ja tietysti kudon edelleenkin...
Sukat on kiva lahja, ilahduttaa yleensä aina.
Monet, monet vuodet tein näitä...
Aina samalla, Mummun opettamalla kaavalla :)
Olen elämäni aikana kutonut sukkia satamäärin!
Tai siitäkin enemmän :)
Onhan meillä iso perhe ja paljon lastenlapsiakin..
Jossain vaiheessa sitä vaan kyllästyy tekemisiinsä...
Fasebookissa käytiin sukka-keskustelua...
Ja eräs Ystäväni laittoi mulle linkin ihaniin ruusu-sukkiin...
Ajattelin ja sanoinkin,
"En osaa, enkä varmasti opikaan"
Niin oli kässäope mulle vakuuttanut aikoinaan...
Tosin Äitini lohdutti minua ja
sanoi, että Opettajakin voi erehtyä...
Mutta se 6 käsitöistä todistuksessa
piirtyi verkkokalvoilleni, ikuisesti...
Niin luulin...
Ja minusta tulikin intohimoinen virkkaaja...
Oli talvi 2015-2016.....
Ja minusta alkaa kuoriutua sukankutoja :)
Tästä se ajatus sitten lähti....
(en arvannut, että lapasesta tälläkin kertaa)
...kudoin, purin, kudoin purin...
Mutta pikkuhiljaa alkoikin luistaa...
...olin innostunut, kuin pieni tyttö!
Kukaan ei tullut lynttäämään osaamistani :)
Fb-kaverit jaksoivat kannustaa :)
...ja siinäpä ne! Mun ekat kirjoneulesukat :) :)
Ja sitten kävi niin, kuin mulle usein käy...
Lähti sananmukaisesti sukasta :D
Halusin kokeilla lisää!
Tässä mun ekat "Anelmaiset"
Niistä itselleni tuli hiukkasen liian tiukat,
mutta sirosäärisempi miniäni, nämä iloisesti
otti vastaan :)
(itselleni en ole vielä ehtinyt kutoa uusia)
Lapsenlapsen sukat :)
...ja niin näitä alkoi tipsahdella...tuksun sukkatehdas
oli syntynyt :) :)
Ihana sommitella värejä...
Saajan mieltymysten mukaan :)
Kauniita yksityiskohtia näissä
on paljon :)
...ja näitä on kiva tehdä :)
Sateinen, harmaa päivä saa auringon...
...ja seuraava projekti muhii,
kun edellisiä vielä lopettelee...
Koriin on kiva laitella värejä...
...ja niin alkaa uusi sukka saada muotoaan...
Tässä iloksi yhdelle miniöistämme ....
Kantapää, jonka opin näiden sukkien myötä..
Kaunis juurikin kirjoneuleisissa sukissa
...Valmiit!.....
....sitten Säärystimet ja niihin sukat...
Nämä menivät Ystävälle Pohjoisen kylmiin päiviin...
Omaan jalkaani sovitin...
Värit tässä niin lähellä omia lemppareitani :)
...Näistä tuli tosi kivat, mielestäni!
Kukat vilasukkiin/säärystimiin on kyllä niin Jees!
....valmista tuli...
.....ja seuraava muhii jo päässä:
Yksi Miniöistä sai nämä sukat....
Kauniit nämäkin....
Ystävän sukat...
Ystävällä on lapsenlapsi, joka on "Hevostyttö"
Hänen toiveensa oli saada hevossukat....
Haasteellinen mulle, joka en siis ole mikään
sukkien kutomisen maailmanmestari...
Mutta haasteista tykkään..
ja tämmöset niistä
monen, monen päivän mittaisen pakertamisen jälkeen tuli:
Seuraavat, jos vielä teen,
käännän hevosen peilikuvaksi..
siis toiseen sukkaan...
Nyt en älynnyt ollenkaan,
ennenkuin höyrytellessäni...
++++++
Tämän tarinan opetus on se, ettei kannata antaa kenenkään lintata
omaa osaamistaan..
Itse kokeillen löytää sen "oman käsityönsä"
Mulla meni 60 vuotta hukkaan...
Nyt tarttee kutoo sitten senkin edestä ja siitä riemusta,
että osaanhan sitä minäkin jotain...
++++
Palataan tutkalle!
Ja kiitos, jos jaksoit lukea tarinani loppuun asti :)
tuksu
