Aurinkoista vappua!

Istutaan Tupon kanssa Onnibussissa.

Ollaan tulossa Rovaniemeltä.

Saatiin bussin parhaat paikat eli istutaan kuskin yläpuolella etupenkissä. Tästä näkee hienosti vaihtuvat maisemat. Ilmastointi voisi olla tehokkaampi. Minulla on kuuma.

Pysähdyttiin aurinkoisessa Oulussa melkein puoli tuntia. Ehdittiin hyvin käydä Ärrällä, kahvilla ja "oikeassa" vessassa. Samassa autossa on yllättäen tutun poika.

Kerron reissusta ja isän siunaustilaisuudesta kuvineen myöhemmin...

Juhlikaa työläisjuhlaa haluamallanne tavalla!

T. Reissulta palaavat

Isätön, mutta Poikani kanssa

Käytiin Pojan kanssa Rovaniemellä.

Ensimmäinen puhelu tuli maanantaina 18. päivä tätä huhtikuuta kahden aikaan. "Nyt kannattais tulla jos vielä haluaa ehtiä", ei ehditty. Kävin kaupassa, passitin Tupon ostosten kanssa kotiin ja kipitin kynsihuoltoon. Kyllä - oli pakko.

Minulla on aina puhelin äänettömällä huollon ajan. Äiti oli soittanut. Soitin takaisin - isä oli nukkunut kymmenen minuuttia aiemmin pois.

Kävin suihkussa, pakkasin reissukamat ja Poika noukki minut laina-auton kyytiin seitsemän aikaan illalla. Auton teippaus herätti kyllä huomiota. Onneksi äiti ei pahastunut sillä hän tietää, että ko. ravintola oli Pojan työpaikka yli neljä vuotta ennen kun se lopetettiin. Ravintola, ei Poika. No, olihan se vähän kornia mennä tuolla autolla kirkkoherranvirastoon ja hautaustoimistoon. Ihan sama.

Onneksi tiet olivat kuivat melkein koko matkan, ja Poika on loistava ammattikuski. Pari kertaa pysähdyttiin matkalla kahville ja kerran Oulun tienoolla Poika nukkui vartin verran.

Parikymmentä kilometriä ennen Rovaniemeä alkoi satamaan. Ensin vettä, sitten räntää ja lopuksi valtavia lumihiutaleita. Autossa oli kitkarenkaat alla, mutta onneksi matkaa oli enää vähän.

Äiti-ressu tuli meitä pihalle (kuuden aikaan aamulla) vastaan ulko-ovien ollessa vielä lukossa. Reppana käveli ihan outoa kautta ja oli ottanut kotiavaimen sijaan polkupyöränsä avaimen taskuun. Piti soittaa huoltomies avaamaan ovi, mutta samalla saimme välitettyä pyynnön lipun laittamisesta puolitankoon.

Yhteisestä sopimuksesta emme tehneet 'mitään' tiistaina. Suunnittelimme vain ohjelman keskiviikolle ja silloin sitä hommaa kyllä riitti! Aloitettiin kirkkoherranvirastosta; saatiin toivottu päivä ja aika siunaustilaisuudelle. Ja pappi, joka on jo eläkkeellä, mutta tulee silti. Tuttu minullekin nuoruuden partiovuosilta.

Sitten ajettiin kauppakeskukseen hakemaan äidille tullut paketti. Samalla Poika vei kellonsa patterinvaihtoon - sekin kunnioitti näemmä vaarin poislähtöä... Kukkalähetyksiä tuli neljä. Kauniita kimppuja. Neliosainen kukkapöytä on isän tekemä. Minulla on samanlainen.

Sitten ajoimme Lapin keskussairaalaan katsomaan isää. En ole koskaan ennen nähnyt vainajaa. Oli se tiukka paikka! Onneksi Poika piti minusta kiinni. Isä oli laitettu nätisti; niin sileät posketkin. Äiti oli edelleen sokkitilassa ja sanoi, että voisi vaikka tanssia isälle.

Siis isällähän oli eturauhassyöpä, joka oli levinnyt luustoon. Kaksi viikkoa sitten (11.4.) isä oli viety sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Tasan kaksi viikkoa isä jaksoi sinnitellä ja nukkui pois 18.4. Äiti oli vierellä, lauloi tuutulauluja ja luki Isä meidän-rukouksen. Piti kädestä kiinni, pyysi hellittämään ja kertoi, että hänestä kyllä pidetään huolta. Isä oli hengittänyt hitaasti kaksi kertaa ja nukkunut sitten rauhallisesti pois.

Matkamme jatkui hautaustoimistoon. Enpä ole sellaisessakaan ennen asioinut. Jotenkin kaikki vaan loksahti ihmeen vaivattomasti oikein. Valitsimme kuvan arkun yhteisellä päätöksellä. Isä kun tykkäsi askarrella kaikenlaista vaaleasta puusta.

Teki mm. rukinlapoja, naulakoita, peilinkehyksiä ja kelloja kaivertamalla. Siksi tuo arkku kaiverruksineen oli helppo valita. Isä tuhkataan omasta toiveestaan ja äiti valitsi (avustuksellamme) mieluisen uurnan.

Uurna korostaa isän metsähenkisyyttä; hän harrasti suunnistusta ja marjasti paljon. Uurna sopii kirjahyllyyn - on kiva katsella, mutta ei liikaa hypi silmille.

Keskiviikkona vielä peruimme lehtiä, suljimme isän puhelinliittymän ja kaikkea muuta. Minä ostin broileria, tein ruoan ja sain äidinkin syömään. Illalla kävimme Poikani kanssa keilahallilla varmistamassa, että isä oli tyhjentänyt pallonsa kaapista. Senkin oli itse hoitanut. (Samalla saimme viestitettyä vaivihkaa isän keilakavereille poismenosta)

Imuroin ja pesin lattiat kotona.

Nukuimme Poikani kanssa vanhempieni aviovuoteessa. Minä isän paikalla. Ensin jännitti, mutta sitten sanoin itselleni, etten ole isää pelännyt ennenkään. Miksi muka nyt?

Torstaille oli varattu kirkosta aika, jolloin menimme kuuntelemaan kuolinkellot. Sekin oli aika vaikea paikka. Itketti.

Rovaniemen kirkon alttarifresko on valtavan suuri. Olen tuijotellut sitä lapsuuden joulukirkoissa, ripille päästessä ja kuoron kanssa laulellessa. Nyt tuijotin vasemmassa laidassa morsiamen takana seisovaa miestä - kuin isä! Poislähtiessä lahjoitin lähetystyöhön kaksi euroa, joilla saimme äidin kanssa kynttilät sytytettäväksemme.

Kotona tein vielä ruoan ja katsoin, että äitikin söi. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme paluumatkalle sillä Pojan oli palautettava auto perjantaina. Alkumatkasta satoi vähän, mutta loppumatkan paistoi aurinko. Vasemmalla näkyi mustia pilviä, mutta tuntui kuin isä olisi käskenyt niiden pysyä siellä ja antaa Pojalle paremmat ajo-olosuhteet...

Vaikka olen tavallaan surusta tyhjä ja äidistä huolissani, niin tuli hyvä mieli kun saimme Poikani kanssa hoidettua niin hyvin ja paljon asioita Rovaniemellä!

Samalla hankin jo Tupolle ja itselleni lentoliput torstaille, kaksi yötä kodin lähellä matkustajakodissa (aamiaisineen) sekä Onnibussi-liput lauantaille. Kaikki on maksettu. Isä siunataan perjantaina. Minä hoidan Poikani siskon kanssa kahvituksen (porovoileipäkakku ja hedelmäkakku tuodaan torstai-iltana kylmäkellariin) ja Pojan siskon äiti pitää huolen äidistäni. Kaikki hoituu!

Eräs ystävätär kävi eilen meillä kotona värjäämässä ja leikkaamassa hiukseni. Väri on hyvä, mutta hiusten lyhyyteen menee aikaa totutella. Samalla hän toi minulle mustat suorat housut ja ne sopivat täydellisesti. Samalla sain pitkän villakangastakin lainaksi. PitäISI kyllä hankkia joitain "must-vaatteita" tilaisuuksia varten, ettei aina joutuisi hätäilemään niiden vuoksi. On minulla hautajaismekko kesäksi, mutta ei vaatteita näille keleille. (Nyt onneksi on!)

Tänään pakkaan ensin omat tavarani huomista lähtöä varten. Sitten käymme Tupon kanssa iltapäivänäytöksessä leffassa sillä yhdet liput vanhenevat juuri hautajaispäivänä. Haluan hyödyntää liput, koska olen "tienannut" ne olemalla avustajana 'Downshiftaajissa'. 

Samalla viettänemme etukäteen Tupon ja minun, meidän viisivuotispäivää, joka sattuu olemaan juuri isän siunauspäivä. Ehkä sen voi kuvitella niin, että "isä antaa siunauksen meidän suhteelle"? Haluan ajatella niin.

Lupasin mennä leffan jälkeen käymään Mammalla kun pitää viedä joku paketti postiin. On kyllä päivät sekaisin, mutta a.) Tappara voitti mestaruuden ja b.) lentokentällä pitää olla huomenna torstaina puolen päivän aikaan. Poika ja hänen siskonsa lentävät samalla lennolla.

Nukkuakin pitäisi (kai), mutta nyt (puoli seitsemän aamulla) ei muka nukuta...

Kyllä tämä tästä, kuten äitini tapaa sanoa.

R.I.P. Isä!

Menehtyi tunti sitten. (n. klo.15.)

Lähden Rovaniemelle autolla Poikani kanssa. Äidin tueksi ja avuksi. <3 

Sattuu!!!

Että itkettää!!!

Jotkut teistä tietävät, että minulla on "klooni". Poikani siskon äiti. Oltiin varmaan viisitoista vuotta kuin siskokset ja hoidimme Poikaani (ja siskoaan) yhdessä. Jotain sattui enkä pysty unohtamaan sitä. Anteeksi antaminen tavallaan on pakko.

Nyt hän teki sen mihin en itse vielä pysty: meni Rovaniemelle selvittämään missä OIKEASTI mennään. Totuus satuttaa!

Isä♡♡♡ ei todellakaan ole siinä kunnossa missä äiti yrittää antaa minun ymmärtää. Ei kuulemma varmaan pääse enää sairaalasta pois. Eturauhassyöpä on levinnyt koko kroppaan. Vittu saatana, että sattuu!!!

Hengittelen. Sattuu. Ja illalla on pakko mennä laulattamaan kun lupasin.

"Koita valmistautua luopumaan" sanotaan minulle. Järki tekee sen, mutta tunteet ei.

EDIT. 17.4. Isä oli viety aamuyöstä teho-osastolle. Kuumetta ja hengitysvaikeuksia. Kumpikaan ei vastaa puheluun; ei isä, ei äiti. :( 

Arvostetaan toisiamme!

Lankoja siellä, lankoja täällä

Pirtsakkaa perjantaita!

Jotenkin heräsin virkeänä ja reippaalla mielellä nukuttuani vain neljä tuntia. Ehkä se on tuo auringonpaiste sekä tieto siitä, että maksamme tänään loppusumman tulevasta reissusta. Pistin kahvit tulemaan ja kipaisin suihkuun.

Ostin taannoin ystävättäreltä tarpeettomaksi jääneen sängynaluslaatikon kahdella eurolla. Ihan tiettyä tarkoitusta varten..

Sain tyhjennettyä monta epämääräistä pussia ja nyssykkää, mutta eihän tuossa toki ole läheskään kaikki langat. Hmm. Pitänee hankkia samanlaisia laatikoita lisää. Noista kun näkee niin kivasti mitä lankoja laatikosta löytyy. Ehkä kaksi tai kolme boxia lisää riittäisi. E.h.k.ä.

Muistatteko nuo kaksi liiviä, jotka tein äidilleni? Ensimmäinen (virkattu) oli täysi fiasko. Rovaniemellä ollessani purimme yhdessä äidin kanssa sen ja samalla kudoin korvaavan, johon käytin uuden langan lisäksi purettua. Sitä lankaa jäi vielä.

Käytin samaa lankaa ja uutta varrentekotekniikkaa näihin sukkiin. Niihin tuli yksi pieni moka, mutta se ei haittaa sillä nämä sukat jäävät itselleni. Samaa purettua lankaa jäi vieläkin.

"Virkattu salomoninsolmu on kelttiläisen solmun, 

eli ikuisen rakkauden symbolin, innoittama", kuulemma.

Välillä 'pitää' tehdä muuta, ettei ihan kyllästy pelkkien sukkien kutomiseen. Aloitin eilen tekemään hartiahuivia mohair-langasta salomoninsolmu-tekniikalla.  Mohair-lankaa minulla riittää ainakin kolmeen tai neljään huiviin. Ne syntyvät melko nopeasti tuolla tekniikalla ja ovat mukavat tehdä. Vaihteluksi.

EDIT. Lomareissu maksettu!!! Nyt 'vain' odotetaan reissuajankohtaa ja nautitaan siitä odottamisesta! Ihanaa! :) 

Iloista alkavaa viikonloppua Sinullekin!

Vaatehuoneessa

Kävin eilen siellä Mammalla.

Kävin ja kävin - olin tuntikausia. Vein mukanani viiniä ja kävin vaatehuoneen kimppuun. Aloitin ylimmistä hyllyistä.

Tyhjensin sieltä kaikki olohuoneen lattialle ja pöydälle Mamman tarkastettavaksi. Sillä aikaa kun nainen tutki korejaan ja kansioitaan sun muuta, niin pesin ne tyhjät hyllyt.

Onneksi hänellä on suurin osa komeron tavaroista koreissa, joita jäi nyt jopa yli.

Viikkailin lakanat ja pyyhkeet ojennukseen puhtaalle hyllylle. Yhdessä korissa on käsipyyhkeet, toisessa pienemmät kylpypyyhkeet, yhdessä tyynyliinat, toisessa pitsiliinat jne.

Nyt tyhjiä hyllyjä jäi ainakin puolitoista.  Päädyn kaksi alinta hyllyä jäi vielä ensi kertaan samoin kuin henkareissa roikkuvat vaatteet.

Voinen kertoa Mammasta lupaa kysymättä sen verran, että hän on aikoinaan asunut niin Italiassa kuin Saksassakin. Se näkyy sisustuksessa, jonka pääteema sisältää kromia, lasia, hopeaa ja 'Italiaa' (mm. taulut). Hän hallitsee Saksan kielen sekä Italian (Napolin murteen). Rakastaa hyvää ruokaa sekä kauniita vaatteita, kenkiä ja laukkuja. On eläkkeellä toimistohommista.

Juttelin varmaan tunnin äidin kanssa puhelimessa. Puhuttiin hänen ja isän ensitapaamisesta sekä heidän seurustelun alkuajoista. Itkuhan siinä tuli. Mamma lohdutti. Tuntuu, että tuo nainen on minulle jopa yllättävän tärkeä, ja mukava niin. Minun "CityMama".

Pitäisi suoriutua elokuviin tämän kuun puolella sekä ensi kuun alussa. Yhdet liput ovat palkkio avustajan hommista Downshiftaajat-sarjassa (näyn jaksoissa 1. ja 5., kuulemma) ja toiset joululahjaksi saadut. Etteivät vain jäisi käyttämättä!

Pääsisinköhän tänään sinne siivoamaan sitä yksiötä? Taidan laittaa heti viestin. Jos en, niin alan ensin kutomaan sitä sukkaa ja kokkaan & tiskaan kunhan Tuppo herää. Onneksi ei tarvitse ostaa ruokaa enää tällä viikolla - hoidin asian eilen!

Tämä lomareissun odottaminen on kivaa ja jännää. Yksi iso osa koko lomaa on juuri odottaminen ja nautin siitä täysillä! Kun kaikki uusi ja ennen kokematon on vielä edessä. Jee.

Ihanaa (ainakin täällä) alkanutta kevättä!

Otsa kurtussa...

Epämääräinen olotila.

Tuppo on työpalaverissa ja minun piti mennä siivoomaan sitä ystävän yksiötä. Mies laittoi juuri viestin, että oli 'joutunut' töihin tänään ja ilmoittelee huomisesta. En siis mene sinne. Voisin vaihtoehtoisesti mennä aloittamaan Mamman luo vaatehuoneen siivousta ja sen taidankin tehdä.

Saatiin eilen käytyä läpi ne kaksi virastoa ja asiat ovat niiden suhteen hoidossa. Tuli käveltyä samalla mukava lenkki ihanassa kevätsäässä.

Kokeilen jotain uutta kutomisen saralla. Kudoin ensin tuollaiset palmikkojutut ja jatkan niistä sukat. Saas nähdä mitä niistä tulee vai tuleeko mitään.

Aurinko sentään paistaa!

Ei kahta ilman kolmatta?

Vanha sanonta piti taas paikkansa, paska.

Tarkoitan sairastumisia. Rehellisesti sanottuna odotin uutta tietoa jo kyynisesti peläten ja arvaamatta mistä suunnasta se tulee. Ensin tuli sen Ystävättären diagnoosi ja sitten isä joutui sairaalaan. Isä muuten on siirretty keskussairaalasta terveysaseman vuodeosastolle jatkohoitoon. Ihanaa kun pääsi kahden hengen huoneeseen ja 'vieruskaverikin' on samanhenkinen mies. Hoitojakso tosin kestänee odotettua pidempään, mutta hyvä, että hoitavat kunnolla.

Toissapäivänä tuli viesti facebook'in inbox'iin: ex-vuokralainen, joka on ollut Thaimaassa joulukuusta asti ja jonka piti kotiutua tämän kuun lopulla, on joutunut siellä sairaalaan. Jalassa on streptokokki ja verenmyrkytys. Nyt kyllä sanon, että perkele!!!

Onneksi on olemassa maailmanlaajuinen facebook ja onneksi olen ex-vuokralaisen matkakumppanin kanssa 'kavereina', niin hän sai viestitettyä asiasta minulle! Mies itse ei vielä tiedä, että paluu Suomeen tapahtuu pyörätuolin kera kun jalalla ei saa kävellä. Pitänee mennä jo ensi viikon alussa siivoamaan hänen asuntonsa...

Perjantai ja eilinen lauantai meni kutoessa. Eilen kudoin yli kymmenen tuntia! Minähän tein jo aiemmin vastaavan väriset sukat tilauksesta, mutta ahneuksissani myin ne kun ystävätär maksoi niistä niin kelpohinnan. Nyt on uudet valmiina tilalle. Pituutta noilla sukilla on polviin asti.

Mitäs minun pitikään kutoa seuraavaksi? Ai niin joo, "tre kronor"-sukat miehelle, jonka jalan koko on 46-47. Uuh. Ja jonossa on myös sukat toiselle miehelle. Niihin pitää tehdä "Y.N.W.A." eli "You Never Walk Alone". Tietänette, että se liittyy Livepool'iin? Isoja sukkia, phuuh.

Käytin Tupon kanssa ulkoiluttamassa OranssiPalloa lempparipuistossa (kuvat tulee tänne myöhemmin) ja sieltä löytyi koristekirsikkapuun oksalta kevätneito..

Aurinko paistaa ja mieli hinkuu ulos. Vaikka minulla ei nyt todellakaan olisi varaa, niin haluaisin silti mennä tänään bingoon. Olen MUKA ansainnut mennä kutomisurakan jälkeen, hah. Pitää kai hankkia rahat tänään kuluvien tilalle myymällä aktiivisesti jotain kierrätysryhmässä ennen perjantaita, jotta saa maksettua loppuosan lomamatkasta. Aktiivisuutta kaivataan sillä saralla sillä "romua" olisi PAKKO poistaa! 

Ai juu, lupasin mennä siivoamaan erään ystävän yksiön neljälläkympillä maanantaina tai tiistaina. Se auttaa rahatilanteeseen, jes. Ja rahatilanne helpottuu kyllä ensi perjantain jälkeen kun koko lomareissu on silloin maksettu!

Huomenna pitää laukata kahdessa eri virastossa viemässä liitteitä. Tuleepa sitten käveltyä - ja jonotettua.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

TonniKalaPiirakka

Vaihteeksi ruokajuttuakin...

Kävin siellä Mammalla. Nainen oli pitkästä aikaa pukeutunut ja meikannutkin. Oli bling-blingiä. Otin vara-avaimet mukaan ja saatoin hänet kellarikäytävää pitkin naapurirapun kautta varattuun liikehuoneistoon. Kerran hän meinasi pyörähtää ympäri kun eteen tuli koroke. Rohkaisin ylittämään sen, onnistuin kannustuksellani ja vein tarjolla olevat croisantin sekä kahvia. Sovittiin, että hän kilauttaa "hälärin" kun on aika mennä paikalle paluumatkaa varten.

Palasin takaisin Mamman asuntoon ja kaivoin imurin esiin. Imuroin koko huushollin.

Lopun aikaa kudoin sukkaa (kts. kuva lopussa) ja katsoin telkkaria.

Samalla leikin fantasialeikkiä, että JOS se asunto olisikin meidän...

Kaksi huonetta, keittokomero, vessa ja parveke.

Vaatehuoneessa olisi ainakin monta kannellista muovilaatikkoa, joissa olisi langat järjestyksessä laatujensa mukaan; sukkalangat, hapsulangat, mohairit jne.

Olisi oikea ruokapöytä ja makuuhuone!

Hain Mamman ja istuin seurana vielä hetken aikaa. Samalla nappasin pesukoneen pesuainelokeron irti ja pesin sen.

Tein tonnikalapiirakan vasta eilen. Valmispohjan (en käytä enää ikinä!) päälle laitoin mausteita, punasipulia, makeaa chili-tonnikalaa sekä salaattitonnikalaa. Niiden päälle punasipulia ja tomaattia. "Soosin" tein Crème fraîche'sta, kananmunista, tuorejuustosta sekä mausteista. Päälle lisäsin juustoa. Ensin pohja oli yksin uunissa (+200 astetta) kymmenen minuuttia ja sitten koko paistos puolisen tuntia.

H.Y.V.Ä.Ä.!!!

Samalla kun toimitin tekemäni sukat tilaajalleen (reissukassa sai 'pesämunan'), niin vein palan piirakkaa Mammalle. . Hyvä minä! ;) 

Isällä on CRP eli tulehdusarvot lähteneet laskusuuntaan ja mies oli jo käynyt suihkussa pelkän rollaattorin kanssa. Hienoa! Nyt siellä suunnitellaan jatkohoitopaikkaa terveysaseman vuodeosastolle. Pikkusen helpottaa HuoliMieliAlaa!

KIITOS äskeisestä puhelusta Liskonaiselle! Olet Rakas!

Rakastakaa ja arvostakaa läheisiänne!

Tunteiden vuoristorataa

Pari viime päivää tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan.

Ensin oli se ilo veikkausvoitoista, joiden avulla saimme maksettua varausmaksun reissuun. Samana iltana tapasimme Ystävättäreni, joka on sairastunut erittäin vakavasti. Hatunnosto lady'lle asenteesta ja ihmeellisen tasapainoisesta suhtautumisestaan tilaansa/tilanteeseensa! Taustalla tuntuu kuitenkin pelkoa, totta kai. Ja minä tunneihmisenä herkistelen.

Tapaamisen aikana soitti äiti: isä oli viety ambulanssilla sairaalaan kun jalat eivät kantaneet ollenkaan. Keuhkokuume, mikä ei ole kenellekään helppo juttu, saati isälle, joka sairastaa syöpää. Pelko ja suru!!! Soitin isälle tänään sairaalaan enkä meinannut saada puheesta selvää. (äiti sanoi, että se johtuu lääkkeiden aiheuttamasta kuivasta suusta) Vain sen, että välillä ruoka maistuu, välillä ei. Toivotin pikaista paranemista, voimia ja jaksamista. Isä ei jaksanut puhua kauaa.

Perään soitin äidille. Olen hänestäkin huolissaan! Onhan molemmilla jo ikääkin reippaasti, silti. Äiti on sellainen pärjääjätyyppi, ettei näytä tunteitaan eikä juurikaan pyydä apua. "Hommat hoituu kun on pakko - ei tässä mitään." Muistaako hän syödä ja huolehtia itsestään?

Eilen oli edesmenneen parhaan Ystäväni Heidin muistopäivä. Siitä on neljä vuotta kun hänet haudattiin. Sytytin kynttilän. *olet mielessäni aina*

Olen lupautunut menemään tänään illalla Mammalle avuksi. Hänellä on meno naapurirappuun taloyhtiön kokoukseen. Nainen tarvitsee (henkistä) tukea liikkumiseen ja (ovien avaamis-)apua. Minä ajattelin ottaa langat ja puikot mukaan; kudon sukkaa kokouksen ajan Mamman luona ja menen soitosta vastaan kokouksen päätyttyä.

Maha kurisee eli on aika alkaa kokkailemaan. Teen Tupolle ja itselleni broileripastaa. Ajattelin tekaista samalla "sitä-sun-tätä"-piirakan, josta vien osan Mammalle. Tällä kertaa valmispohjataikinasta. Mukaan tulee ainakin tonnikalaa, punasipulia, tomaattia ja mitä lie löytyy. (Lisään kuvan valmiista piirakasta kunhan se tulee uunista..)

EDIT. Piirakasta (joka on juuri nyt uunissa) tulee erillinen postaus.

ONNEKSI loppuviikolle ei (kai) ole mitään muuta ohjelmaa kuin kutomista ja parvekkeen raivauksen aloittamista.

Ja onneksi kevätaurinko pilkahtelee!

Jihuu & jippii!

Joskus onni potkii meitäkin!

Tuppo varasi meille perjantaina reissun tietäen, että meillä ei ole rahaa siihen. Ajatuksena oli, että varaa "varuiksi" ja "voihan sen sitten perua", mutta jos vaikka jotain sattuisi. Ja niin kävi!

Minä veikkasin tulosvedossa suomalaisten lätkänaisten puolesta tsekkejä vastaan 0-5 ja niinhän se päättyi. Voitin eurolla kolmekymmentäkolme euroa ja risat. Hyvä Suomi! Tuppo puolestaan veikkasi RoPS'in voittoa ja voitti sillä reippaasti enemmän kuin minä. Hyvä Rovaniemi!

Nyt meillä on kasassa varausmaksu reissuun! Hieman kyllä jännittää se, että loppumaksu on maksettava jo 15.04., mutta eiköhän se hoidu.

Kohde on Kreikan saari Samos. Hotelli on keskinkertainen, mutta siellä on uima-allas (minulle). Rantaan on vain 10-15 metriä. Mikä on meille ihan uutta ja ennen kokematonta, niin reissu on 'all inclusive'. Jännää! 

Tuppo katsoi hinnat viikkoa ennen ja jälkeen; ne ovat melkein tonnin enemmän. Huikea löytö siis! (Nyt kun katsoin, niin halvimmillaan sama reissu on kaksisataa euroa per nenä kalliimpi kuin meidän!) Lähtöön on vähän alle kaksi kuukautta. Ja kerrankin lennot osuvat nappiin: lähtö on aamulla kahdeksalta ja olemme perillä päivällä. Paluu on niin, että huoneen luovutus on lähtöaikaan. Yes.

(Luen juuri TripAdvisor'ista ko. hotellissa olleiden kommentteja ja tuntuu, että taso on noin 3/5. Riittää meille.)

On mitä odottaa... Odottaa ja mihin pitäisi säästää. Jos nyt joku haluaisi villasukkia, huivia, ponchoa, jotain, niin ottakaahan yhteyttä sähköpostilla. Minä-tyttö puikottelen ja koukuttelen tuon vajaat pari kuukautta ("maksusta") minkä kerkeän. Nythän sitä käyttörahaa ei juurikaan tarvitse ruokailuun, mutta silti.

Lienee aika herättää Tuppo, jotta lähdemme nostamaan tililtäni rahaa ja viemme sen Tupon pankkiin niin, että hän saa maksettua tililtään sen varausmaksun. Tyhmää, että eri pankkien välillä tehdyt siirrot kestää, pöh. Mutta samalla: "ihan sama" - kunhan saa asian hoidettua. Aurinkokin paistaa, joten mikäs se on kävelemään lähtiessä...

Hilpeää huhtikuun ekaa maanantaita!

Aprillipäivää!

Meillä ei pilailla.

Onneksi olemme jo vuosia sitten tehneet sopimuksen Tupon kanssa, että meillä ei pilailla aprillipäivänä. Se sopimus pitää.

Tuppo lähti keskustaan syömään äitinsä sekä tyttäriensä kera. Minä jätin tällä kertaa väliin. Laitoin juuri pyykit koneeseen ja kohta napsautan saunan päälle.

Kävin maanantaina ystävättären luona ja ostin häneltä käyttämättömät housut edullisesti. Vähän nuo ovat liian isot, mutta menevät ns. varahousuina. Samalla ostin sängynaluslaatikon.

Samalla sain "kaupan päälle" ilmaiseksi polkupyöräkypärän. Olen jo pari kesää suunnitellut hakevani fillarini omasta kotoa ja kunnostavani sen. Nyt on hyvä syy tehdä se.

Nyt ON kevät sillä tuntuu, että on aika vaihtaa toppatakki kevättakkiin. Aurinko paistaa ja läheisen kentän jää on sulanut melkein kokonaan pois.

Käveltiin Tupon kanssa pidemmälle Arabian tehtaanmyymälään ja ostarin kautta takaisin.

Tehtaanmyymälästä ei löytynyt mitään mieluista.

Viisi kappaletta kymmenen euroa, muuten kaksi euroa kappale? 

Tokmannilta löytyi ekstrana kolme kerää Isoveli-lankaa á kaksi euroa, kun ne normaalisti maksaa yli neljä. Sammaleen vihreää.

Tein tilatut sukat. Kokonaispituus varpaista varteen oli 71 cm. Kuinka ollakaan: ystävätär tuli yökylään ja osti ne sukat! Pitää tehdä uudet samanlaiset. (Tuppo tuo lisää sinistä lankaa keskustasta!)

Sain eilen hoidettua virastoasian. Heidän moka ja myönsivät sen kun maaliskuu jäi välistä.

Lienee aika napsauttaa se sauna päälle. Illalla pitää mennä lunastamaan Tallinnasta tuotu tupakkakartonki ja samalla maksan ostamani TV:n. Meille tulee ENSIMMÄINEN litteä telkkari, jee. Kunhan vain haemme sen naapuritalosta ensi viikolla.

Huomenna saatan joutua siedätyshoidattamaan itseäni täällä.
(Huom. kirjoitusvirhe: "nayttely")

Aurinkoista alkanutta huhtikuuta! Ja kivaa viikonloppua!