Srirachan rantautuminen ja lantturanskikset

Olen vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Seuraan kaiket päivät blogeja, instoja, twittereitä ja kaikkea muuta mahdollista ruoka-aiheista sosiaalista mediaa. Olen siis hyvästi kartalla erinäisistä ruoka-aiheisista buumeista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen trendikäs kokki. Olen nimittäin usein ihan äärimmäisen hidas siirtämään hittiraaka-aineet ja kohureseptit käytäntöön omassa keittiössäni.

Jokin aika sitten (öö, vuosi?) joka paikassa hehkutettiin sriracha-kastiketta. Seurasin hehkutusta mielenkiinnolla ja ajattelin, että juu, täytyykin testata. Mietin, että mitähän erinomaista siinä chilikastikkeessa oikein sitten on. Että kyllä sen täytyykin varmaan olla tosi hyvää, kun kerta kaikki siitä horisevat. Ja sitten unohdin koko soosin.

Kunnes työkaverini oli eräänä aamuna läsäyttänyt työpöydälläni pullollisen tuota ihmeainetta. Antoi vinkiksi panna sitä hampurilaisen väliin. Menin kotiin eikä tehnyt yhtään mieli hampurilaisia. Sen sijaan teki mieli ranskalaisia. Kaapissa oli lanttu, joten viipaloin sen uunipellille. Kaapissa oli myös majoneesia. Maustoin majoneesin thaimaalaisella ihmesoosilla ja silppusin sekaan vielä aimoannoksen korianteria.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että tuli vähän jumalattoman hyvä iltapala. Majoneesin seassa srirachan monisäikeinen maku pääsi hienosti esiin, ja korianteri soveltui makumaailmaan ihan erityisen hyvin. Lantturanuja olisi saanut olla ihan loputtomasti, olisin voinut jatkaa syömistä aamuun asti.

Onneksi löysin vihdoin srirachan äärelle. Kommenttiboksiin parhaat vinkit tuolle punaiselle ihmesoosille!

Lantturanskikset ja korianteri-srirachamajoneesi
(kahdelle naposteltavaksi)

1 iso lanttu tai 2 pientä
loraus oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
chilijauhetta
hyvää suolaa

2 dl majoneesia (tiedän, aika paljon, mutta jokainen ranskis on tarkoitus dipata vähintään kahdesti!)
n. 2 tl (tai maun mukaan, on aika tulista) sriracha-kastiketta
puoli puskaa korianteria

Leikkaa lanttu kuorineen päivineen ranskisten muotoisiksi suikaleiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Pane lantturanut kulhoon, kaada päälle vähän öljyä ja lisää mausteet. Sekoita. Levitä uunipellille niin, etteivät ole päällekkäin. Paista uunissa aika pitkään, noin 30 minuuttia, testaa kypsyyttä haarukalla.

Sekoita majoneesin joukkoon sriracha ja korianteri. Maista ja lisää soosia tarvittaessa.

Dippaile menemään.

Aamiaisluksus eli karamellisoitu verigreippi

Saattaa olla, että koko kesä menee New York -ruokia fiilistellessä! Reissu sytytti hiukan sammuksissa olleen kokkailuintoni aivan uuteen liekkiin enkä suorastaan millään malttaisi pysyä poissa keittiöstä. Olen kirjannut pitkän listan verran ruokia, joita Nykissä söin ja joita on ihan pakko kokeilla kotona.


Ensimmäiseksi kokeilin Brooklyn-brunsseilla kovasti esiintynyttä karamellisoitua verigreippiä. Toin eräästä superihanasta keittiötarvikekeitaasta itselleni tuliaisiksi greippilusikat ja päätin, että ryhdyn ihan vakkariinsa nauttimaan aamiaiseksi yhtä lempihedelmistä. Verigreippi on ihanan hapanta, ja kun sen kuorruttaa ruskealla sokerilla ja paahtaa sitten uunissa, on makuelämys aikalailla vertaansa vailla. Ehdoton lisä settiin on tuore minttu, joko ennen uunia tai uunin jälkeen.

Sokeria saa ripotella greipin päälle ihan runsain mitoin eikä atria siltikään muutu hurjan makeaksi. Syöminen on sottaista greippilusikasta huolimatta, mutta kaiken sen sotkun arvoista. Ja hei, keksittekö yhtäkkiä mitään yhtä kaunista kuin puolitettu, oranssina hehkuva verigreippi? Itse en.

Karamellisoitu verigreippi mintulla
(kahdelle osaksi aamiaista)

1 mehevä verigreippi (valitse kaupassa se painavin!)
2-3 rkl ruokosokeria
tuoretta minttua

Lämmitä uuni tosi kuumaksi grillivastuksille. Halkaise greippi ja aseta puolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle reilusti sokeria. Revi mintunlehtiä päälle. Pane uuniin paahtumaan, tarkkaile tilannetta ja ota greipit pois, kun niiden reunat alkavat saada hiukan väriä. Nauti hiukan jäähtyneenä.

Parsaa ja korianteria = kevät!

Kyllä tässä nyt kovasti kevättä vartoillaan. Eräänlainen kevään merkki on tietysti tuore, vihreä parsa. Okei juu, ne ensimmäiset saapuvat aina jostain Perun perukoilta ja seuraavatkin vielä aika kaukaa, mutten koskaan kuitenkaan voi jättää sitä ensimmäistä kaukomaiden nippua ostamatta. Kun parsaa on näköpiirissä, sitä on saatava.

Useimmiten parsa saa seurakseen jotain rasvaista, kuten hollandaisea, pekonia, parmankinkkua tai parmesania. Grillattu, pekoniin kääritty parsa on kyllä yksi parhaista asioista päällä maan. Niin ikään uppomunalla ja erittäin runsaalla voikastikkeella silattu parsa-annos katoaa aika nopeasti lautaseltani.

Tänään päätin astua ulos mukavuusalueeltani ja nauttia parsan hyvin simppelisti. Keitin nopeasti, suolasin kevyesti ja murustin päälle vähän fetaa. Erittäin hyvä. Tosi keväinen.

Feta-parsojen kanssa samalle lautaselle päätyi viime aikojen salaatti-innostukseni, vihreä salaatti korianterilla. Minulle tarjoiltiin tätä käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää salaattia ystävien luona brunssilla, Benedictin munien lisukkeena. Ihan hirveän hyvää. Ja keväistä. Siis en kyllä aio tehdä tänä keväänä mitään muuta salaattia. Salaatti aukaisi silmäni sen suhteen, että korianteria pitäisi ehdottomasti käyttää ihan kaikessa ja koko ajan. Se voisi aivan hyvin olla yhtä taajaan käytetty mauste kuin mustapippuri.

Julistettakoon täten siis virallinen kevätruoka 2014: tuoretta parsaa, fetaa ja korianterisalaattia!

Tuoretta parsaa fetalla
(kahdelle)

puolikas nippu vihreää parsaa (n. 5 parsaa per nuppi)
suolaa
fetaa
mustapippuria
pikkuliraus sitruunan mehua

Leikkaa parsoista sentti-pari puumaisesta päästä pois. Keitä parsoja nuput veden pinnan yläpuolella suolatussa vedessä noin 3-5 minuuttia. Koita haarukalla kypsyyttä - parsat saavat jäädä napsakoiksi. Valuta keitetyt parsat lävikössä. Asettele lautaselle, rouhi pintaan hyvää suolaa. Ripottele päälle fetamurusia. Tarjoile korianteri-vihersalaatin kera.

Korianteri-vihersalaatti
(kahdelle-neljälle)

1 ruukku tammenlehtisalaattia
1 ruukku korianteria
oliiviöljyä
hunajaa
rakeista dijon-sinappia

Revi salaatti ja korianteri kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset, maistele sopivaksi ja kaada sekaan. Nauti parsan ja fetan kera.

Uuden vuoden paras juoma

Uutta vuotta!

Ensimmäiseksi tärkeä tiedoitus: Ruokahommia löytyy nyt myös Instagrammista! Klikkailkaapa "seuraa"-nappia, niin pääsette mukaan Ruokahommien arkeen.

Lomilta on palattu kankeaan arkeen. Jouluna olin reissulla ihanassa Tallinnassa ja sen jälkeen melkein yhtä ihanassa Oulussa. Vaikka perinteistä joulua en viettänytkään, oli loman teemana aikalailla pelkästään syöminen. Arkiruokavalioon on palattu melko sopuisasti, mitä nyt kammottavan sokerinhimon kanssa taistellen.

Tallinnan Swissotelin aamiainen oli kattava ja herkullinen. Pöytiin tuotiin teetä pannussa, kokki paistoi munakkaita ja tuorepuristettuja mehuja oli joka lähtöön. En ole mikään suuri mehunjuoja, mutta yksi mehuista oli ihan ylitsepääsemättömän hyvää. Mintulla maustettu kiivi-omenamehu oli niin raikasta ja ihanaa, että kotiin päästyä rupesin heti imitoimaan. Ja jäin tietysti koukkuun! Mitään aivan sileää tavaraa en perusblenderilläni saanut aikaiseksi, mutta maut olivat kohdallaan. Veden määrää säätäen mehun rakennetta voikin fiksata niin, että lopputulos on mehun sijasta paksu ja tuhdimpi fruitie.

Maku on juuri sopivan pirteä ja freesi, kun käytät kirpeähköä omenalajiketta. Omppu kannattaa myös olla vihreä, ihan vaan esteettisistä syistä. Minttu sopii omenan ja kiivin seuraan kuin nenä päähän.

Jos jollain on helppo aloittaa tammikuinen aamu niin tällä!

Minttuinen kiwi-omenamehu 
(kahdelle)

1 vihreä omena (esim. Granny Smith)
1 kiivi
reilusti mintunoksia
jääkylmää vettä

Sekoita ainekset blenderissä. Laita ensin vähemmän (n. 1-2 dl) vettä, lisää tarpeen mukaan mikäli haluat mehumaisempaa. Nauti.

Frittata, italialainen tie onneen

Sunnuntaita!

Jo pitkään oli päässä muhinut ajatus muhkeasta italialaisesta munakkaasta, frittatasta. Vasta Suvin (joka todella ansaitusti korjasi voiton Gloria Blog Awardsien Kaunein ruokablogi -sarjassa) vihjeestä sain sysäyksen ryhtyä toimeen, ja niinpä eilisellä aamiaisella haarukoitiin huiviin omaa versiotani italomunakkaasta, mehevää mozzarella-salami-basilikafrittataa. Kyllä kelpasi. 

Frittatan muunnelmia on loputon määrä, tunnetaanpa italialaisten keskuudessa mm. makaroonilaatikkomainen frittata di macaroni, jonka uumenista löytyy esimerkiksi spagettia. Yrtit ovat olennainen osa frittataa enkä kyllä lähtisi väheksymään juustonkaan roolia frittatan olennaisuuksia arvioitaessa. Mitä mehevämpi, sen parempi! Frittatan voi valmistaa kokonaan uunissa, mutta minä tein sen Suvin tapaan ensin liedellä ja lopuksi uunin grillivastusten alla. 

Tämä resepti kannattaa panna korvan taakse ensi viikonloppua (ja kaikkia tulevia) varten.

Mozzarella-salami-basilikafrittata

(kahdelle nälkäiselle aamiaiseksi)

6 munaa

1 dl kuohukermaa tai ranskankermaa

parin sentin pötkö hyvää salamia (käytin Saarenmaan salamia)

1 pallo mozzarellaa

kourallinen kirsikkatomaatteja

reilusti tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Vatkaa munat vispilällä hyvästi sekaisin, lisää kerma, suola ja pippuri. Kuumenna uuninkestävässä pannussa nokare voita ja kaada munakasmassa kuumalle pannulle. Ripota sekaan paloitellut täytteet basilikaa lukuunottamatta. Anna kypsyä hitaasti keskilämmöllä kannen alla. Kun munakas alkaa olla kypsänpuoleinen, pane se uuniin grillivastusten alle 250 asteeseen hetkeksi niin, että pinta tulee rapsakaksi. Ripota päälle paprikajauhe, vähän suolaa ja silputtu basilika. Nauti lämpimänä tai kylmänä. 

Keksi uusia variaatoita ja kerro niistä minulle. 

Kesävuoka

Kesän parasta antia ovat kyllä tuoreet kasvikset. Niitä kannattaa vedellä huiviin ihan sellaisenaan ja salaateissa. Lämpimiäkin ruokia on toisinaan silti kiva popsia, vaikka mittari onkin viime aikoina näyttänyt lähinnä hellelukemia. 

Yksi uusimmista suosikkisapuskoistani on vahingossa kaapin aineksista syntynyt herkullinen munakoiso-kesäkurpitsavuoka. Varsin simppeli ja muuntautumiskykyinen, ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Valmistuu nopeasti ja vie kielen mennessään. 

Munakoiso-kesäkurpitsavuoka

(kahdelle)

oliiviöljyä

1 iso munakoiso

1 iso kesäkurpitsa

1 punasipuli

3 kynttä valkosipulia

paketti (n. 150 g) homejuustoa

1 pallo mozzarellaa

juustoraastetta 

kourallinen kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

tuoreita yrttejä (basilika, timjami)

paprikajauhetta

chiliä

suolaa

mustapippuria

noin 1/2 dl kermaa

tuoretta rucolaa

Viipaloi munakoiso ja kesäkurpitsa. Jos ovat kovin isoja halkasijaltaan, puolita. Silppua sipuli ja valkosipuli. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Lado päälle kerros munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Heittele sekaan sipulit, valkosipulit ja reilusti mausteita. Lisää vielä puolet mozzarellasta ja kolmannes sinihomejuustosta. Pilko sekaan aurinkokuivattuja ja kirsikkatomaatteja. Tee toinen samanlainen kerros, muista mausteet. Uunivuoasta ja tykötarpeista riippuen lado loput ainekset vuokaan. Päällimmäinen kerros on hyvä olla juustoraastetta. 

Paista vuokaa uunissa ensin noin vartti, lisää sitten sekaan kerma. Anna muhia vielä 10-15 minuuttia, kunnes munakoisotkin ovat kypsiä. Tarjoile hieman vetäytyneenä tuoreen rucolan kera. 

Biitsisalaattia!

Huomasin, että olen viime aikoina blogannut lähinnä makioita herkkuja. Kesä on selvästi herättänyt sisäisen sokerihiireni eloon. Elelkööt rauhassa, palataan sitten syksymmällä ruotuun.

On täällä silti muutakin syöty. Kuten esimerkiksi eilen ihan tosi herkullista kikherne-fetasalaattia rannalla auringossa loikoen ja yatzya pelaten. Tein salaatin rantaevääksi kaapin jämistä ja siitä tuli ihan vahingossa tosi hyvää! Salaatin salaisuus piileen sekaan silputussa korianterissa ja lime-hunajavinegretissä. Kikherneet ovat ihan täydellinen makupari korianterilla ja limelle!

Salaatti on erittäin kelpo biitsin lisäksi myös sekä töihin evääksi että kesäbileiden juhlapöytään. Korianterin määrässä ei sovi nuukailla. 

Kikherne-fetasalaatti

(kahdelle lounaaksi)

ruukku rapeaa salaattia

1 punainen paprika

purkki kypsiä luomukikherneitä

1 nektariini

n. 150 g fetaa

reilusti tuoretta korianteria

Revi salaatti pieneksi, paloittele paprika, feta ja nektariini pieniksi kuutioiksi. Lisää sekaan kikherneet ja silputtu korianteri. 

Lime-hunajavinegretti

1 limen mehu

n. 2 rkl hunajaa

n. 3 rkl oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita ensin haarukalla hunaja ja lime. Lisää öljyä ja mausteet. Maistele ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Sekoita salaatin joukkoon. 

Aasialaiset possuburgerit ja majoneesin loputon virta

Tässä taloudessa syödään majoneesia enemmän kuin laki sallii. Vähintään kerran viikossa pyöräytän kaapin aineksista iltaruoaksi hampurilaiset, joiden vaihtuvien täytteiden seuraan tarvitaan aina tietysti majoneesia. Näin ollen en varsinaisesti pahoittanut mieltäni päästessäni mukaan Hellmann’sin majoneesikamppikseen.

 Possuburgeri luonnon helmassa.

Hellmann’s tarjosi majoneesit ja minä kauhoin niitä suuhuni minkä kerkesin miettien samalla, millä tapaa voisin majoneesia tuunata tai jatkojalostaa. Aika usein nimittäin majoneesit tulee vedettyä huiviin ihan naturellissa muodossa, ilman mausteita tai sen suurempia aatoksia. Ja mikäs siinä, kun on hyvää majoneesia. 

Tässä kuvassa meneillään Hellmann´sin valkosipulimajoneesi, ei hassumpi!

Viime aikoina olen viehtynyt kovasti possun ulkofileeseen ja erityisesti siitä tehtyihin schnitzeleihin ja hampurilaisiin. Eräänä lämpimänä kesäiltana pakkasimme autoon grillin, possunpihvit ja muut hampurilaistykötarpeet. Puistogrillauksen lopputuloksena valmistui pino ihan sikaherkullisia aasialaisia possuburgereita.

Salaisuus oli marinadissa ja maustetussa majoneesissa, joissa maistuu vahvasti Aasia. Korianterilla, limenkuorella ja chilillä maustettu majoneesi vei kielen mennessään ja jää ehdottomasti burgerirepertuaariini.

Ja tässä lime-korianteri-chilimajoneesi, ihan kreisihyvää!

Aasialaiset possuburgerit

(kahdelle)

4 hyvää sämpylää (voi tehdä itsekin)

4 maustamatonta porsaan ulkofilepihviä

puolikas punasipuli viipaloituna

1 tomaatti viipaloituna

(cheddarjuustoa viipaleina)

marinadi possulle:

öljyä

suolaa

ruskeaa sokeria

tuoretta korianteria

chiliä

limen mehua

seesaminsiemeniä

Lime-korianteri-chilimajoneesi

n. 1 dl Hellmann’s-majoneesia

puolikkaan limen raastettu kuori

chiliä tuoreena tai jauheena maun mukaan

ripaus sokeria

Sekoita marinadin ainekset ja pane possu marinadiin vähintään pariksi tunniksi maustumaan.  Mausta majoneesi.  Paista tai grillaa pihvit, kokoa hampurilainen. Nauti!

Yhteistyössä Hellmann's. 

Kaalicarbonara ja kesähurmos

Hengissä ollaan, vaikka viime viikkoina (öh, kuukausina?) on ehkä hieman muulta vaikuttanut. Keittiö on kumissut tyhjyyttään, sillä bloggarilla on ollut hieman liikaa muuta askaretta käsissään. Muun muuassa 55-tuntisia työviikkoja kahden sorttisen työteon muodossa, viheliäisten viisaudenhampaiden poistoja ja lopulta, onneksi, vielä yksi ihana Barcelonan-reissu. Huh! Ensi viikon jälkeen alkaa käytännössä katsoen loma, sillä aion tehdä ainoastaan yhtä (1 kpl) työtä. Ja päivittää blogia koko kevään edestä.

Kaiken kiireen keskellä kesä tuli ihan varkain. Kesäsuunnitelmat kytevät mielessä jatkuvasti, samoin kaikki ihanat, kesäiset reseptit. Eilen teimme vakavan investoinnin ja ostimme 9,90 eurolla pikkuisen pallogrillin, jonka tehtävä on viedä meidät puistoon, pihalle ja rantaan mahdollisimman monena kesäiltana. Parhaat grilliherkkuvinkit kommenttilooraan!

Paras kesäruokavinkki sen sijaan tulee tässä: Tehkää kaalicarbonaraa! Glorian Ruoka & Viinin (vaikka oikeastaan kylläkin karppifoorumin) tarjoama resepti on vienyt sydämeni ihan totaalisesti. Vehnätontä arkiruokavaliota noudattavana kaipaan toisinaan kovasti juuri pastaa sen helppouden ja muunneltavuuden takia. Vaan kukapa olisi arvannut, että ihana, makea varhaiskaali sopii carbonarakastikkeen kaveriksi jopa paremmin kuin pasta!

Kaiken kukkuraksi resepti on tosi helppo ja nopea. Voiskohan varhaiskaalia kasvattaa ikkunalaudalla? Entä minkä muun pastakastikkeen seuraksi kaali sopisi?

Kaalicarbonara
(kahdelle nälkäiselle)

1 kg varhaiskaalia
suolaa
180 g pekonia
50–100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
4 (luomu)kananmunankeltuaista
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Irrota kevätkaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta se suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään. Jäähdytä kaali laskemalla siivilään kylmää vettä. Näin kaali säilyy kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi.

Leikkaa pekoni suikaleiksi. Ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämmennyt.

Annostele ruoka lautasille ja raasta juusto päälle. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Kruunaa annokset raaoilla kanamunankeltuaisilla.

Munakoisot rullalle!

Munakoiso on ystävä. Yksi parhaista. Keittokirjahyllyn uusimpia tulokkaita on Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso, joka pursuaa toinen toistaan idearikkaampia munakoisoreseptejä. Kahdesta testatusta reseptistä toinen meinasi mennä lepikköön, sillä ohjeessa käskettiin höyryttämään munakoison palasia "muutama minuutti", mutta vielä kahdenkymmenen minuutinkaan jälkeen ne eivät olleet lähimainkaan kypsiä. Lopulta palaset paistettiin pannulla kypsiksi ja vuohenjuustoisesta munakoisosalaatista tuli aivan maistuvaa. Höyryttäminen mietityttää. Jos jollain on hyviä vinkkejä sen suhteen, antaa kuulua!

Toinen resepteistä sen sijaan korjasi potin kotiin kertaheitolla. Homma vaati hitusen sormien likaamista ja näpertämistä mutta oli vaivan väärti. Munakoisorullat saivat täytteekseen basilikaa, mozzarellaa ja parmankinkkua ja ne tarjoiltiin maukkaaksi keitetyn tomaattikastikkeen kera. Ihan taivaallisen hyvää!

Tomaattikastikkeen suhteen en totellut kirjan ohjetta, sillä ilman sokeria, balsamicoa ja sipulia ei mielestäni ole mahdollista saada purkkitomaateista hyvää kastiketta. Eikä ehkä tuoreistakaan, ainakaan täällä päin maailmaa.

Rullia maistellessa mietin, pärjäisivätkö ne parmankinkkua. Tulin siihen tulokseen, että homma on ainakin kokeilemisen arvoinen. Parmankinkku antoi rullille mehevyyttä ja suolaisuutta, joten pelkällä juustolla mentäessä rullille kannattaa ripottaa reilummin suolaa. Mozzarellan määrääkin voisi kinkuttomiin rulliin vallan hyvin lisätä.

Niin tai näin, kauan eläköön munakoiso!

Munakoisorullat

(kahdelle)

2 pientä tai yksi iso munakoiso

merisuolaa

8 viipaletta parmankinkkua

pallo mozzarellaa

mustapippuria

oliiviöljyä

tuoretta basilikaa

kastike:

1 purkki (vajaakin riittää) tomaattimurskaa

1 pieni salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

balsamicoa

merisuolaa

sokeria

mustapippuria

chilijauhetta

tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna itkeä noin puoli tuntia.

Tee sillä aikaa tomaattikastike. Kuullota oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja chilijauhetta. Kaada sekaan tomaattimurska. Lisää reilusti sokeria, suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Anna hautua kannen alla ainakin 15 minuuttia. Maista ja mausta tarpeen mukaan. 

Pyyhi munakoisoviipaleet kuiviksi keittiöliinalla. Kuumenna pannu ja paista viipaleet kypsiksi reilussa rasvassa. Levitä viipaleet leikkuulaudalle. Aseta päälle pala parmankinkkua, pala mozzarellaa ja basilikanlehti. Ripota päälle ihan pikkiriikkisen suolaa (enemmän, jos et käytä kinkkua) ja reilusti mustapippuria. Pyöritä viipale täytteineen rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Asettele rullat vieri viereen uunivuokaan. Uunivuoka saa olla 225-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, kunnes juusto on alkanut kunnolla sulaa. Tarjoa rullat lämpiminä tomaattikastikkeen kera. Nuole uunivuoka. 

Resepti: Marja Lindfors - Taivaallinen munakoiso

Palsternakan kohtalo

Vihanneslokerossa odottelevat edelleen ne kaskinauriit. Palsternakoista sen sijaan kokkasin viime viikolla melkoisen hyvät setit. Ei mitään maailmaa mullistavaa, yksinkertaista vaan, mutta tosi hyvää. Aromikasta palsternakkaa pitäisi kyllä syödä vähän useamminkin kuin sen neljä kertaa vuodessa, kun muistan koko juureksen olemassaolon. 

Panin palsternakat uunivuokaan ja ripotin päälle vähän öljyä ja mausteita. Tuore lehtipersilja sopi systeemeihin hyvin, samoin pinjansiemenet. Fetaa murustelin päälle kypsennyksen loppuvaiheessa. Palsternakat vedettiin nassuun muistaakseni jonkin sortin uunikalan kera. 

Paahdetut palsternakat fetan ja pinjansiementen kera

(kahdelle lisukkeeksi)

4 keskikokoista palsternakkaa

oliiviöljyä

hunajaa

merisuolaa

mustapippuria

lehtipersiljaa

n. 100 g fetaa

pinjansiemeniä

Leikkaa palsternakat suupalan kokoisiksi. Pane uunivuokaan. Ripottele päälle mausteet, lorota öljyä ja hunajaa. Pane 200-asteiseen uuniin kyspymään noin 20 minuutiksi (tämä on aika summittainen arvio, kokeile palsternakkojen kypsyyttä haarukalla). Kypsennyksen loppuvaiheessa lisää päälle murusteltu feta ja pinjansiemenet sekä lehtipersilja. Anna paahtua vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes atria on saanut hieman väriä pintaansa. Tarjoile lämpimänä.