Kananmunia ja tulista avokado-katkarapusalsaa

Kaupallinen yhteistyö: TABASCO® Sauce

Brunssi on ihmisen parasta aikaa. Erityisen hyvältä brunssin kattaminen tuntuu syksyisin, kun pimeys on alkanut hiipiä iltoihin ja aamuihin eikä mieli meinaa millään hyväksyä, että kesä on ihan oikeasti poissa. Pitkän kaavan mukaan mussutettu viikonloppuaamiainen lataa akkuja enemmän kuin yksikään kirkasvalolamppu.

Blogiringin kamppiksessa pääsin yhdistämään lempiateriani brunssin legendaarisiin TABASCO® Sauce -chlikastikkeisiin. En ole supertulisen ruoan ystävä, mutta pieni tujaus chiliä on usein silti paikallaan. TABASCO® Sauce -kastikkeissa pidän erityisesti siitä, että ne antavat ruoalle juuri sopivan tulisuuden peittämättä muita makuja ja aromeja allensa.

Vaikka kyseinen kastike on tuttu tuote jääkaapissani jo vuosien ajalta, en laisinkaan tiennyt sooseja olevan olemassa viittä erilaista makua. Savunmakuinen TABASCO® Chipotle Sauce houkuttelee ihan erityisesti, sillä rakastan tulista savunmakua ruoassa.

Herkkukastikkeiden historia ulottuu 1800-luvun Louisianaan, jossa tammitynnyrisäilytys tekee Capsicum Frutescens -lajikkeen chilihedelmistä erityisen maukkaita. Kastikkeen ainesosalista on mukavan lyhyt: vain suolaa, viinietikkaa ja chiliä, ei lisäaineita.

Ryhdyin rakentamaan brunssireseptiä TABASCO® Red Saucen (se kaikkein tunnetuin viidestä makuvaihtoehdosta) pohjalta. Rakastan kananmunaa kaikissa muodoissa ja olen viime aikoina jostain syystä haaveillut deviled eggseistä, majoneesilla maustetuista kananmunanpuolikkaista. Koska TABASCO® Red Sauce sopii erityisen hyvin katkarapujen kanssa, pyöräytin munanpuolikkaille Meksiko-henkisen avokado-katkarapusalsan. Ihan älyttömän hyvää!

Suloisilla, miedosti tulisilla kananmunaherkuilla hurmaat ihan varmasti ja vähällä vaivalla brunssivieraat ikihyviksi. Ja Tabascon ystäville vinkiksi, että Blogiringin sivuilta löytyy liuta herkullisia reseptivinkkejä soosin hyödyntämiseen.


Kananmunanpuolikkaat tulisella avokado-katkarapusalsalla
(neljän hengen brunssille)

6 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 kypsä avokado
n. 80-100 g isoja kuorittuja katkarapuja
puolikas punasipuli
1 limen mehu
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
kourallinen korianteria
n. 12 tippaa TABASCO® Red Saucea

Jos käytät pakastekatkarapuja, ota ne ajoissa sulamaan ja valuta. Keitä kananmunat kypsiksi, viilennä, kuori ja puolita. Leikkaa puolikkaiden pohjasta ihan pieni siivu pois niin, että puolikkaat pysyvät kauniisti paikallaan lautasella. Kuutioi avokado ja punasipuli pieniksi. Silppua korianteri.

Sekoita kulhossa varovasti keskenään ravut, sipuli, korianteri ja avokado. Purista sekaan limemehu. Mausta ja maistele. Lusikoi salsa kananmunapuolikkaiden päälle. Koristele korianterilla. Tarjoile.

TABASCO®, the Diamond and Bottle Logos are trademarks of McIlhenny Co.

Yhteistyössä TABASCO® Brand Pepper Sauce. 

Uppomunat parmesanilla

Sunnuntaina vinkkasin jälkkärin, joka vie äidiltä kielen mennessään. Mikäli äitienpäivämenusta on vielä suolainen osasto keksimättä, kannattaa jatkaa lukemista. Elämää suurempaa reseptiä tiedossa.

Fanni ja Kaneli on yksi lempiblogeistani, sillä Tiinalla ja minulla tuntuu olevan hämmästyttävän samanlainen maku. Himoitsen poikkeuksetta kaikkea, mitä Fannin ja Kanelin arkistoista löytyy. Reseptit ovat konstailemattomia, raaka-ainetta kunnioittavia ja usein juuri sopivalla tapaa övereitä. Kuten uppomuna-parmesaanigratiini.

Rakastan kananmunia, erityisesti uppomunia. Niiden tekeminen on yllättävän helppoa. Kun uppomunat upotetaan kermaan ja parmesaniin, päädytään suoraan aamiaisten paratiisiin. Kokkailin Tiinan uppomunagratiinia pari viikkoa sitten ja jäin ensitreffeillä koukkuun.

Jos mielit tehdä jostakusta todella onnellisen, tarjoile hänelle uppomunia parmesanilla.


Uppomuna-parmesangratiini
(kahdelle)

4 kananmunaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 dl kuohukermaa
25 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Täytä laakea kattila puolilleen vedellä ja kuumenna se melkein kiehuvaksi, noin 90-asteiseksi. Vähennä lämpöä niin, että vesi ei ala kiehumaan. Kaada sekaan etikka. Tee veteen kauhalla pyörre ja kippaa varovasti pyörteen sekaan kupin kautta rikottu kananmuna. Voit valmistaa kaksikin uppomunaa kerrallaan. Kypsennä munia n. 2 1/2 minuuttia ja nosta ne sitten reikäkauhalla uunivuokaan. Gratinoinnin takia uppomunat saavat jäädä keittovaiheessa kunnolla pehmeiksi, sillä ne kypsyvät uunissa vielä aika tavalla.

Kaada sekaan kerma, ripottele suolaa ja pippuria ja raasta reilusti parmesania. Pane vuoka grillivastusten alle pariksi minuutiksi. Nauti.

Chilaquiles eli aamiaisöverit meksikolaisittain

Meinasin tässä todistella itselleni, että bloggaustauko on johtunut kadonneesta kameranlaturista. Sitten tajusin että oho, mullahan on vaikka mitä reseptejä julkaisematta!

Aloitetaan hulluimmasta. Olen vasta alkanut havahtua siihen, että meksikolaiset ne vasta aamiaisten päälle ymmärtävätkin. Ja nimenomaan tuhtien sellaisten. Eipä tulisi ihan ensimmäiseksi mieleen yhdistää munakokkeliin tortillaletun palasia, salsaa ja korianteria. Onneksi Pippurimylly nosti esiin huikean aamiaisruokalajin nimeltä chilaquiles.

Variaatioita chilaquilesista on monia, ja Nannan opastamana osaan nyt kertoa, että ruokalajin pohjana ovat aina paistetut maissitortillapalaset ja salsa. Tämän reseptin munakokkeliversion lisäksi on siis vaikka mitä versioita, juustoisia ja ranskankermaisia useimmiten. Oma chilaquiles-kasani sai päällensä itseoikeutetusti avokadoa, korianteria, fetaa ja salsan puutteessa tuoretta tomaattia. Koska setti vaikutti tosi kevyeltä, tein tietysti munakokkelin maidon sijasta kermaan ja lusikoin komeuden päälle tosi paljon ranskankermaa. Herraisä mitä ruokaa. Kenties parasta naismuistiin.

Chilaquiles 
eli meksikolainen aamiaissetti
(kahdelle, gluteeniton)

4 pientä tai 2 isoa maissitortillaa
4 munaa
loraus maitoa tai kermaa
öljyä paistamiseen
ripaus suolaa
n. 100 g fetaa
salsaa tai kourallinen tuoreita tomaatteja + srirachaa
1 avokado
1 pieni punasipuli
reilusti tuoretta korianteria
ranskankermaa

Paahda tortillallättyjä hetki uunissa 200 asteessa, niin että saavat hiukan väriä. Paloittele noin nachon kokoisiksi.

Kuumenna pannussa öljy tai voi. Riko munien rakenne rikki kulhossa, lisää tortillaletun palaset ja kaada pannuun. Liikuttele ja sekoittele hiljaisella lämmöllä munat kokkeliksi ja kun ne alkavat hiukan hyytyä, lisää sekaan kerma tai maito. Mausta suolalla.

Kasaa kokkeli lautasille ja lisää päälle pilkotut kasvikset, feta, korianteri ja pari lusikallista ranskankermaa. Käperry sohvannurkkaan ja syöpöttele.

Mene banaaneiksi, leivo banaanileipä!

Banana bread on amerikkalainen klassikkoleipumus, jonka perään aika ajoin säännöllisesti. Makeahko leipä ei ole varsinaisesti mikään sokerileivonnainen eikä kyllä missään tapauksessa mikään suolainen herkkukaan, vaan jotain siltä väliltä. Banaanileipä muistuttaa kovasti banaani-suklaakuivakakkua, jota minulla oli tapana usein nuorempana leipoa.

Lauantaiaamuna akuutti banaanileipähimo nousi niin suureksi, että oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin. Etsiskelin netistä muutaman parhaaksi tituleeratun gluteenittoman ja viljattoman banaanileivän reseptin, yhdistelin niitä ja sain aikaiseksi kerrassaan mahtavan pötkylän. Mantelijauhon mehevyys ja makumaailma sopii hienosti yhteen banaanin kanssa. Turkkilainen jogurtti tekee leivästä erityisen pehmeän. Banaanileipä on muuten oivallinen tapa jalostaa hedelmäkorin mustimmat banaaniyksilöt.

Tein tällä kertaa leivästä ihan perinteisen, ilman vaniljaa kummempia mausteita. Jos makumaailmaan mielii lisää elementtejä, saksanpähkinät ja tumma suklaarouhe sopivat mahtavasti mukaan. Jos aivan kreisiksi heittäytyisi, voisi kakun kuorruttaa tomusokeri-tuorejuustokuorrutteella. Siinä tapauksessa ei  tosin enää tarvitsisi pohtia, onko leipomus enemmän suolaista vai makeaa sorttia.

Toiset vetelevät banaanileipänsä voilla, omaan suuhun se sopi parhaiten sellaisenaan teehörppyjen lomassa nautittuna. Niin tai näin, banaanileipä on parhaimmillaan viikonloppuaamiaisella!

Banaanileipä
(gluteeniton, viljaton)

2 isoa banaania
3 munaa
4,5 dl mantelijauhetta
2 rkl rypsiöljyä
3 rkl rasvaista, turkkilaista jogurttia
2 rkl raakaruokosokeria
loraus hunajaa
1 tl ruokasoodaa
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa

Muussaa banaanit kulhossa. Lisää munat ja öljy, sekoita. Lisää loput aineet ja sekoittele niin, että taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia, tai kunnes testitikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä ja syö. Kaikki.

Täydellinen aamupala: Eggs Benedict

Voikohan tässä vaiheessa tammikuuta vielä toivottaa hyvää uutta vuotta? Herkullista helmikuuta ainakin!

Uuteen vuoteen on siirrytty melko laiskasti, mitä kokkailuun tulee. Ruokainspis on ollut jouluähkyn jäljiltä hiukan kateissa, vaikka Pinterest-tauluni ovat pullollaan mitä ihanampia talviruokainspiraatioita. Pari bloggaamisen arvoista reseptiä on kuitenkin odotellut postatuksi tulemistaan.

Kesäinen New Yorkin -reissu jätti jälkeensä armottoman ruokahurmoksen ja monta testattavaa herkkureseptiä. Ihanan 52 Weeks of Delicious -blogin tavoin hurahdin minäkin Nykissä lehtikaaliin. Yksi parhaista reissuruoista oli pienessä italialaisravintolassa nautittu, pinjansiemenillä ja parmesanilla maustettu lehtikaalisalaatti. Toinen syvästi mieleen jäänyt makumuisto oli Buttermilk Channelissa brunssilla nautittu, käsittämättömän herkullinen eggs benedict -annos. Kenties paras aamiainen päällä maan. 

Kasasin meille lauantain ratoksi Benedictin munat. Homma uppomunineen ja hollandaise-kastikkeineen vaatiin hiukan aktiivista kokkausaikaa, muttei kovastikaan taitoa tai hifistelyä. Uppomunia ei kannata pelätä, ovat ihan helppo nakki. Hollandaisen tein tällä kertaa pikaisempana ja helpompana versioina. Perinteinen vesihauteessa vatkailukaan ei tosin kauaa aikaa vie.

Jos kaipaat viikonloppuaamuun syviä onnentunteita, tee tätä!

Eggs Benedict 
(kahdelle)

Uppomunat:

2 munaa

liraus etikkaa

suolaa

Hollandaisekastike:

75 g voita

2 keltuaista

suolaa

liraus sitruunamehua

lisäksi:

2 hyvää sämpylänpuolikasta

2 siivua parmankinkkua

Valmista uppomunat kuumentamalla isossa kattilassa reilusti vettä lähes kiuhuvaksi. Lorauta sekaan etikka ja suola. Tee veteen pyörre kauhalla. Riko munat yksi kerrallaan kahvikuppiin ja tipauta hallitusti pyörteeseen kellumaan, niin etteivät koske toisiinsa. Anna kypsyä 4 minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Heitä ylimääräiset valkuaispalat pois.

Valmista hollandaisekastike sulattamalla kattilassa voi. Vatkaa keltuaiset kulhossa. Jatka vatkaamista samalla, kun kaadat sulatetun (ja yhä kuuman!) voin keltuaisten sekaan. Jätä valkoinen sakka lisäämättä. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Aseta sämpylänpuolikkaalle parmankinkkuviipale kaksin kerroin ja sen päälle uppomuna. Kaada päälle reilusti hollandaisea. Nauti heti. 

Shakshuka, tuo joulunpunainen aamiaisherkku

Joulukuun pimeys on saapunut. Koska etelässä ei ole lunta, tarvitaan ankaria toimenpiteitä kaamoksesta selviytymiseksi. Yksi tehokas toimenpide on valmistaa viikonloppuaamiaiseksi jotain tosi punaista, vähän tulista ja mielettömän herkullista. Arvaatteko? Tietysti shakshukaa!

Tomaattikastkkeessa kypsytetyt kananmunat ovat silkkaa neroutta. Sekaan ja päälle voi ripotella melkein mitä tahansa. Omaan shaksukaani tein reilusti maustetun, aavistuksen tulisen tomaattikastikkeen, jonka seassa kypsensin reilusti punasipulia ja lehtikaalia. Pintaansa shaksuka sai korianteria ja fetaa.

Shakshukan voi kypsentää joko uunissa tai pannulla. Itse suosin pannua, sillä silloin munien kypsymisastetta pääsee helposti tarkkailemaan. Parasta shakshukaa saat, kun onnistut saamaan valkuaisen juuri kypsäksi niin, että keltuainen on vielä ihan pehmeää. Kun tarjoilet shaksukan ranskankerman kanssa, ateria hipoo täydellisyyttä.

Ja niin: suurkiitos kaikille viime merkinnän arvontaan osallistuneille! Arvonta on nyt päättynyt ja voittajaksi selviytynyt Hanna. Sinuun on otettu yhteyttä sähköpostitse! 

Shakshuka lehtikaalilla ja fetalla

(kahdelle nälkäiselle)

400 g hyvää tomaattimurskaa 

oliiviöljyä

loraus vettä

1 punasipulia 

2 kynttä valkosipulia

1 lehtikaalin lehti 

srirachaa tai chilijauhetta

mustapippuria

suolaa

sokeria

paprikajauhetta

(jeeraa)

4 kananmunaa

n. 100 g fetaa

kourallinen korianteria

ranskankermaa

Kuumenna isossa pannussa oliiviöljy. Jos haluat kypsentää munat uunissa, valitse uuninkestävä pannu. Silppua sipuli, valkosipuli ja lehtikaali. Kuullota ne oliiviöljyssä. Pienennä lämpöä ja kaada sekaan tomaattimurska sekä pieni loraus vettä. Mausta hyvin ja maistele. Anna tomaattikastikkeen muhia viitisen minuuttia.

Lisää munat rikkomalla ne varovasti erilleen toisistaan. Tässä kohtaa voit panna pannun joko uuniin tai jättää hellalle kansi päällä keskilämmöllä. Tarkkaile munien kypsymistä. Ripottele munien päälle suolaa. Kun valkuaiset ovat hyytyneet, nosta pannu levyltä. Ripottele päälle feta ja korianteri. Tarjoile shaksuka ranskankerman kera aamiseksi, lounaaksi tai miksei illalliseksikin. 

Aamiaisluksus eli karamellisoitu verigreippi

Saattaa olla, että koko kesä menee New York -ruokia fiilistellessä! Reissu sytytti hiukan sammuksissa olleen kokkailuintoni aivan uuteen liekkiin enkä suorastaan millään malttaisi pysyä poissa keittiöstä. Olen kirjannut pitkän listan verran ruokia, joita Nykissä söin ja joita on ihan pakko kokeilla kotona.


Ensimmäiseksi kokeilin Brooklyn-brunsseilla kovasti esiintynyttä karamellisoitua verigreippiä. Toin eräästä superihanasta keittiötarvikekeitaasta itselleni tuliaisiksi greippilusikat ja päätin, että ryhdyn ihan vakkariinsa nauttimaan aamiaiseksi yhtä lempihedelmistä. Verigreippi on ihanan hapanta, ja kun sen kuorruttaa ruskealla sokerilla ja paahtaa sitten uunissa, on makuelämys aikalailla vertaansa vailla. Ehdoton lisä settiin on tuore minttu, joko ennen uunia tai uunin jälkeen.

Sokeria saa ripotella greipin päälle ihan runsain mitoin eikä atria siltikään muutu hurjan makeaksi. Syöminen on sottaista greippilusikasta huolimatta, mutta kaiken sen sotkun arvoista. Ja hei, keksittekö yhtäkkiä mitään yhtä kaunista kuin puolitettu, oranssina hehkuva verigreippi? Itse en.

Karamellisoitu verigreippi mintulla
(kahdelle osaksi aamiaista)

1 mehevä verigreippi (valitse kaupassa se painavin!)
2-3 rkl ruokosokeria
tuoretta minttua

Lämmitä uuni tosi kuumaksi grillivastuksille. Halkaise greippi ja aseta puolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle reilusti sokeria. Revi mintunlehtiä päälle. Pane uuniin paahtumaan, tarkkaile tilannetta ja ota greipit pois, kun niiden reunat alkavat saada hiukan väriä. Nauti hiukan jäähtyneenä.

New York ja ihanat brunssit

Aloitin kesälomani kymmenen päivän reissulla New Yorkiin. Reissu oli kaikkea sitä, mitä olin ennalta odottanut ja tietysti paljon enemmän. Näimme, koimme, söimme ja joimme joka päivä ihan hirveästi kaikkea ja silti jäi ihan hirveästi kaikkea seuraavan reissun varalle.

Yksi parhaista asioista New Yorkissa oli ehdottomasti ruoka. Ihan mitä tahansa söimmekään, se oli sekä todella herkullista että sopivan edullista. Näimme hiukan vaivaa etukäteen hyväksi kehuttujen ruokapaikkojen etsimiseen ja se kyllä kannatti. Valtavaan kaupunkiin mahtuu yli 25 000 ravintolaa, joten on jossain määrin helpottavaa tietää etukäteen, missä kannattaa syödä. Toki jätimme tilaa spontaaneillekin ravintolavisiiteille ja saimme niinäkin kertoina vain hyvää ruokaa.

Jaan New York -postauksen kahteen osaan ja tässä ensimmäisessä keskityn brunsseihin ja aamiaisiin. Ne ovat tietysti ja yhä edelleen kovasti in New Yorkissa ja päivän aloittaminen runsaalla brunssilla kyllä ehdottomasti kannattaa. Annoskoot ovat niin isoja ja brunssit niin lounasmaisia, että nälkää sai odotella ihan alkuiltaan asti.

Five Leavesin terassilla, pöydässä elämän eliksiirit. 

Asuimme Brooklynissa, itäisessä Williamsburgissa, joka tuntui olevan brunssikeitaiden mekka. Ensimmäinen Brooklyn-brunssi räjäytti samantien potin. Greenpointin kaupunginosassa, ihanan Beacon's Closet -vintageliikkeen kulmilta löytyi kenties koko reissumme paras aamiainen Five Leaves -ravintolasta. Paikka oli pieni, mutta saimme heti paikat ulkoterassilta. Palvelu oli erinomaista, kuten New Yorkissa melkeinpä joka paikassa. Tilasimme marokkolaisen munakokkeleivän, kotitekoista granolaa jogurtilla ja marjoilla sekä valtavan pinon ricottapannukakkuja. Latte oli seuralaiseni mielestä erinomainen, itse nautin ihan hyvää vihreää minttuteetä. (Minttutee tuntuu olevan kovin suosittua kaupungissa, ja täytyy sanoa, että entisenä minttuteen anti-ystävänä aloin minäkin sulaa sille.)

Maroccon scramble @ Five Leaves. 

Marokkolainen kokkeli oli kasattu järisyttävän hyvän hapanleivän päälle ja lisukkeina oli avokadoa, chiliä, jonkinlaista makkaraa, kikherneitä ja reilusti korianteria. Olimme aivan myytyjä. Tätä on kokeiltava kotona. Granola oli niin ikään herkullista, joskin jogurttia olisi saanut olla enemmän. Ricottapannukakkuja meille oli suositellut asuntomme emäntä, (joka oli ammatiltaan ruokavalokuvaaja!) ja pannarit olivat ihan ehdottomasti koko reissun paras jälkiruoka. Mehukkaita, täyteläisiä, ihan täydellisiä. Lisukkeina banaania, vaahterasiirappia, marjoja ja voi-hunajapallo. Voitte arvata, että lähdimme aamiaiselta pois melkoisesti vaappuen. Hintataso oli erittäin kohtuullinen, jättibrunssimme maksoi tippeineen 50 dollaria eli n. 19 euroa per naama. Annoskoot olivat niin valtavat, että osa ruoasta jäi valitettavasti syömättä.

Ricotta pancakes @ Five Leaves. 

Kävimme loistavassa Five Leavesissa myös toistamiseen. Söin elämäni ensimmäisen burgeriaamiaisen. Burgerissa oli nykiläiseen tapaan käytetty ruohoa syöneen naudan lihaa ja se maistui erinomaiselta. Seuralaiseni söi BLAT-leivän (perinteinen BLT, mutta avokadolisällä) ja kehui hyväksi. Jälkkäriksi otimme puoliksi lajitelman jäätelöitä, joiden makuja olivat musta seesami, tangeriini ja suolainen kinuski. Tosi herkullista. Sanoisin, että Five Leavesiin kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin. Kahden hengen seurueemme onnistui saada pöytä saman tien kiireisimpäänkin brunssiaikaan, isompien seurueiden näimme odottavan jonkin aikaa. Varauksia mestaan ei oteta. Aamiaista on tarjolla jokaisena päivänä viikossa.

Ravintola Egg oli kauniisti sisustettu. 

Asuntomme emännän mielestä kenties koko kaupungin paras aamiainen löytyi lähistöltä Egg-nimisestä ravintolasta. Olin saanut vinkin samaiseen mestaan myös blogiini (kiitos!) ja niinpä käpyttelimme paikalle. Pääsimme heti istumaan ja saimme erinomaista palvelua. Paikka poikkesi tunnelmaltaan muista näkemistämme kahviloista ja ravintoloista: sisustus oli skandinaavisen vaalea ja pelkistetty. Tarjoilijat olivat pukeutuneet boheemisti maatilatyyliin ja myös menu oli countryside-henkinen. Otimme tietysti munia eri tapaan valmistettuna, lisäksi hush puppieseja (friteerattuja perunahakkeluspalleroita), kinkkua, gritsejä (polentaa juustolla) ja muhitettuja tomaatteja. Jälkkäriksi nautimme karamellisoitua greippiä mintulla.

Egg:ssä ei hienosteltu annosten ulkonäön suhteen. 

Kaikki oli hyvää, joskin suolaa oli makuumme liian vähän. Erityisesti pidin gritseistä ja tomaateista. Katselin paikan lounas- ja illallislistaa, jotka näyttivät todella herkullisilta. Aamiainen oli mielestäni perushyvä ja uskonkin, että paikan huippusuosioon vaikuttavat sen hiuken poikkeava henki ja tyyli sekä se, että ainakin munat ja kasvikset tulevat suoraan ravintolan omalta maatilalta. Lähi-, luomu- ja farmiruoka ovat todella isoja trendejä aina ja ikuisesti New Yorkissa, ja ravintolat taistelevat asiakkaiden suosiosta pyrkimällä saamaan mahdollisimman läheiset suhteet mahdollisimman hyviin farmeihin. Näin ollen Egg:n suosio oman farmin myötä on aika taattu. Aamiaista saa viikon jokaisena päivänä.

Kolmas mainitsemisen arvoinen brunssimesta oli Brooklynin Carrol Gardensin alueella sijaitseva Buttermilk Channel. Läheisestä kanaalista nimensä ottanut ravintola tarjoaa klassista nykiläistä brunssia sekä illallista. Hintataso oli laatuun nähden erittäin kohtuullinen. Alkuun otimme mimosat ja bellinit, joimme ne tiskillä pöytää noin 15 minuuttia odotellessamme. Palvelu oli jälleen häkellyttävän hyvää: tarjoilijamme järjesti meille pyytämättä mahdollisimman hyvän paikan terassilta varjon alta. Buttermilk Channelissa nautin reissun parhaan teen, tosi hyvälaatuista vihreää senchaa oikeaoppisesti haudutettuna. Myös kahvi oli kuulemma hyvää. Söimme kumpikin annokset nimeltä Eggs Huntington: buttermilk bisquitsien (pehmeitä, skonssimaisia leivonnaisia) päällä oli ilmakuivattua maalaiskinkkua, uppomunia ja täydellistä hollandaisea kevätsipulilla. Lisukkeena oli raikas salaatti. Ihan täyden kympin aamiainen! Harmittamaan jäi, ettemme jaksaneet syödä enää mitään muuta. Vahva suositus Buttermilk Channelille! Brunssi tarjolla vain viikonloppuisin.

Eggs Huntington @ Buttermilk Channel. 

Yhden erikoisuuden haluan vielä mainita. Lähistöllämme sijaitsi kehuttu Roebling Tea Room, jonne poikkesimme niin ikään brunssille. Paikka oli aivan ihana, vanhaan tehdashalliin tehty iso mutta viihtyisä ravintola. Ruokalista poikkesi hieman klassisesta brunssitarjonnasta emmekä itseasiassa ihan tarkkaan tienneet mitä tilasimme. Saimme kuitenkin eteemme ruhtinaallisen kokoiset annokset hedelmiä tuoreella mintulla, melko erikoisen meksikolaisen juustokeiton pavuilla sekä english muffinin väliin kasatun juusto-munaburgerin ranskiksilla. Ei hassumpaa! Tee oli hyvää, samoin kahvi. Roebling Tea Room tarjoaa myös illallista. Suosittelen, kaunis paikka ja hieman erilainen ruokalista. Brunssia tarjoillaan vain viikonloppuisin.

Roebling Tea Room.

Ranskiksia aamupalaksi, totta kai! @ Roebling Tea Room. 

Kaikissa yllämainituissa paikoissa brunssista juomineen ja tippeineen selvittiin kahteen pekkaan yhteensä 40 - 60 dollarilla. Erittäin kohtuulliset hinnat laadukkaasta, usein luomusta ruoasta ja todella hyvästä palvelusta.

Söimme aamiaista myös satunnaisissa dinereissa ja kahviloissa, joita varsinkin Williamsburgin Bedford Avenuella tuntui olevan ihan joka nurkan takana. Munia ja leipiä saa viikon jokaisena päivänä useimmista kahviloista, samoin pannareita ja hyvää kahvia. Aamiais- ja brunssikulttuuri on asia, jonka kaipaisi vielä yleistyvän Suomessa. Turussa on tarjolla viikonloppuisin muutamia brunsseja, mutta aamiaismenuja ei tietääkseni ole missään. Buffetbrunssin mättämisen sijaan olisi kiva valita aamiaislistalta pari hyvin tehtyä annosta.

Bloggaaja @ Brooklyn Bridge. 

Zombeja ja pavlovaa

Vappua, toverit! Vappupäivän kunniaksi katoimme pöydän koreaksi piknikhengessä. Vaikka Turun virallinen piknikpuisto Vartiovuori olisi aivan kivenheiton päässä, on viime vuosien vappuperinteeksi muodostunut viettää piknik omassa olohuoneessa. Pöytä on täynnä kauniita astioita kertsien ja pakasterasioiden sijaan, musiikin saa valita itse, sää on aina otollinen eikä mahdollisessa väsymyksen ja kuivan kurkun olotilassa tarvitse kykkiä selkä vääränä viltin päällä alamäessä. Oikeasti Vartsikan piknik on tosi kiva tapahtuma ja olen viettänyt siellä monet opiskelijavaput auringossa pötkötellen. Tätä nykyä laiskuus ja mukavuudenhalu kuitenkin voittavat eikä minua taida enää saada sohvapikniltä puistoon ilman 25 asteen hellettä ja puhallettavaa sohvaa.

Vappubrunssilla tarjoiltiin tänä vuonna muun muuassa mozzarella-parmankinkkusalaattia, goudaa, nachoja ja salsaa, legendaarista liekkikakkua ja maailman parasta kakkua, pavlovaa. Kirjasin taannoin tännekin muistiin elämäni ensimmäisen marenkikakun, hedelmillä päällystetyn talvipavlovan. Resepti on sittemmin hieman jalostunut. Ja koska mansikkainen pavlova on oikeasti ihan eri juttu kuin hedelmillä, sitruunatahnalla ja kermarahkalla päällystetty sisarensa, on blogissani todellakin yksi pavlovareseptin mentävä aukko.

Pavlovan lisäksi vappupäivänä nautiskeltiin myös muunlaisesta viihteestä. Viaplay tarjosi minulle ja joukolle muita blogirinkiläisiä yhteistyön merkeissä ilmaisen käytön kolmeksi kuukaudeksi. Olen aikamoinen sarjojen ja elokuvien suurkuluttaja, joten lähdin tietysti mukaan. Toisaalta olin etukäteen hieman sitä mieltä, etten löytäisi Viaplaysta välttämättä hirveästi uutta katsottavaa. Pari viikkoa tässä valikoimia plärättyäni olen tullut huomanneeksi, että maailmassa on aika monta hyvää sarjaa, dokumenttia ja leffaa, joita en vastoin kuvitelmiani olekaan nähnyt.

Kätevyys ja toimivuus ovat Viaplayn vahvuuksia. Parasta nettitelkkaripalveluissa ylipäätään on se, että jos tekee mieli katsoa esimerkiksi jokin periaatteessa hiukan yhdentekevä romanttinen komedia (kuten minun usein tekee), ei sellaisesta tarvitse erikseen maksaa eikä varsinkaan lähteä löntystämään vuokraamoon. En sitä paitsi katso juuri ollenkaan varsinaista telkkaria, sillä en koskaan muista olla töllön edessä silloin, kun pitäisi. Sitäkään ei käy kieltäminen, ettenkö eräinäkin loma-, sade- ja sairaslomapäivinä olisi tuijottanut kymmenen jakson maratontahdilla jotain mehukasta sarjaa. Onneksi nykyajan nettitelkkaritouhu on tehty kaltaisilleni melko käteväksi. Viaplayssa mainiota on se, että offline-toiminnolla sarjojen ja leffojen katsominen luonnistuu ilman nettiyhteyttä. Tästä ominaisuudesta saattaisin hyötyä kovastikin tulevan kesän ulkomaanreissuilla.

Kuvittelin etukäteen kirjoittavani tähän postaukseen jostain ihanasta, lämminhenkisestä ruoka-aiheisesta elokuvasta, jossa Meryl Streep nauraa kovaäänisesti ja leikkaa sipulia liian miehekkäästi, tai vähintäänkin ajatuksia herättävästi ruokadokumentista, jossa kuljetaan mässäilemässä ympäri Amerikan maan. Jostain ruokablogin teemaan sopivasta siis. Nyt kävi kuitenkin niin, että viime päivät olen tuijotellut zombisarjojen kuningatarta, The Walking Deadia. Niin että zombeja minä nyt sitten suosittelen sen mansikkapavlovan kanssa.

Ja siis kyllähän Walking Deadissakin syödään.

Pavlova
(uunipellin kokoinen, n. 12 hengelle)

4 valkuaista
2,5 dl erikoishienoa sokeria (tällä sokerilla tulee paras koostumus)
ripaus vaniljasokeria
2,5 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
n. 1 tl etikkaa

3,5 dl kermaa
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ruskeaa sokeria

500 g tuoreita mansikoita
100 g pensasmustikoita
100 g karhunvatukoita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria sekaan lusikallinen kerrallaan niin, että se sulautuu hiljalleen osaksi vaahtoa. Vaahtoon ei saisi jäädä sokerikiteitä tuntumaan. Vatkaa vaahtoa siis pitkään ja hartaasti, kunnes kaikki sokeri on seassa ja vaahto kiiltävää. Nostele sekaan maissitärkkelys ja etikka. Levitä marenki pyöreän muotoiseksi keoksi uunipellille leivinpaperin päälle. Pinta kannattaa olla tasainen, jotta täytteet pysyvät päällä. Liian littanaksi kekoa ei kannata taputella, jotta marenki jää sisältä sitkeäksi. Hyvä korkeus ennen uuniin menoa on noin 3 cm. Paista marenkia uunin keskitasolla 125 asteessa noin 1,5 h. Jos marenki aikoo ottaa liikaa väriä pintaansa, peitä se puolivälin aikoihin leivinpaperilla.

Vaahdota kerma melko jäykäksi vaahdoksi, mausta. Lusikoi kermavaahto jäähtyneen marengin päälle. Halkaise mansikat ja koristele kakku marjoin. Tarjoile kera zombien.

Yhteistyössä Viaplay. 

Frittata, italialainen tie onneen

Sunnuntaita!

Jo pitkään oli päässä muhinut ajatus muhkeasta italialaisesta munakkaasta, frittatasta. Vasta Suvin (joka todella ansaitusti korjasi voiton Gloria Blog Awardsien Kaunein ruokablogi -sarjassa) vihjeestä sain sysäyksen ryhtyä toimeen, ja niinpä eilisellä aamiaisella haarukoitiin huiviin omaa versiotani italomunakkaasta, mehevää mozzarella-salami-basilikafrittataa. Kyllä kelpasi. 

Frittatan muunnelmia on loputon määrä, tunnetaanpa italialaisten keskuudessa mm. makaroonilaatikkomainen frittata di macaroni, jonka uumenista löytyy esimerkiksi spagettia. Yrtit ovat olennainen osa frittataa enkä kyllä lähtisi väheksymään juustonkaan roolia frittatan olennaisuuksia arvioitaessa. Mitä mehevämpi, sen parempi! Frittatan voi valmistaa kokonaan uunissa, mutta minä tein sen Suvin tapaan ensin liedellä ja lopuksi uunin grillivastusten alla. 

Tämä resepti kannattaa panna korvan taakse ensi viikonloppua (ja kaikkia tulevia) varten.

Mozzarella-salami-basilikafrittata

(kahdelle nälkäiselle aamiaiseksi)

6 munaa

1 dl kuohukermaa tai ranskankermaa

parin sentin pötkö hyvää salamia (käytin Saarenmaan salamia)

1 pallo mozzarellaa

kourallinen kirsikkatomaatteja

reilusti tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Vatkaa munat vispilällä hyvästi sekaisin, lisää kerma, suola ja pippuri. Kuumenna uuninkestävässä pannussa nokare voita ja kaada munakasmassa kuumalle pannulle. Ripota sekaan paloitellut täytteet basilikaa lukuunottamatta. Anna kypsyä hitaasti keskilämmöllä kannen alla. Kun munakas alkaa olla kypsänpuoleinen, pane se uuniin grillivastusten alle 250 asteeseen hetkeksi niin, että pinta tulee rapsakaksi. Ripota päälle paprikajauhe, vähän suolaa ja silputtu basilika. Nauti lämpimänä tai kylmänä. 

Keksi uusia variaatoita ja kerro niistä minulle. 

Jogurtti-banaanipannarit eli kohupannarien uusi tuleminen

Huomenta juhannuskansa! Toivottavasti mittumaari on otettu vastaan komioissa, herkullisissa merkeissä. Itse lojun tällä hetkellä Saimaan saaressa. Huomenna koittaa arki, jonka vastaanottamiseen tarvitaan ehkä jotain perusaamiaista järeämpää.

Kuten ehkä olette huomanneet, täräytti Blogirinki ilmoille yhteistyökamppanjan Alpron kera. Minä uljaana blogirinkiläisenä pääsin vetämään kyseisen aamiaiskamppiksen ankkurivuoron. Koska taannoin hurjaa suosiota blogiympyröissä saavuttaneet kohupannarit eli banaaniletut jättivät sieluuni kyltymättömän pannarihimon, päätin testata, josko Alpron jogurttihapatettuja tuotteita apuna käyttämällä saisin aikaiseksi hieman tuunatun version kohupannareista.

Ja sainhan minä! Valitsin raaka-aineeksi Alprolta luomun, maustamattoman soijajogurtin. Kohupannarireseptiin kippasin proteiinilisäksi jogurttia ja mausteeksi vaniljaa ja kanelia. Voissa paistetut jogurttipannarit saivat keralleen karamellisoituja banaaniviipaleita, hunajaa ja tuoretta persikkaa. Sanoisin, että oikein oivallinen tapa aloitta mikä tahansa aamu tai viikonloppu!

Jogurtti-banaanipannarit
(n. 12 kpl pieniä pannareita)

2 munaa
1 iso banaani
1 dl Alpro luomujogurttia (maustamaton)
kunnon ripaus luomukanelia
samanlainen ripaus jauhettua vaniljaa
voita
hunajaa
tuoretta persikkaa

Sekoita ainekset keskenään. Kuumenna pikkulettupannu ja paista pannarit miedolla lämmöllä ruskeiksi. Tarjoile karamellisoitujen banaanien, hunajan ja persikkaviipaleden kera.

Karamellisoidut banaanit
voita
1 banaani
ruskeaa sokeria

Viipaloi banaani. Paista viipaleet voissa ja sokerissa niin, että niihin tulee rapea ruskea pinta.

Yhteistyössä Alpro

Munapiilot ovat täällä!

Aamiainen on minulle ehdottomasti päivän tärkein ateria, jolla jaksan helposti iltapäivään saakka. Useimmiten aamupalani koostuu kananmunista joko kokkelin tai paistetun munan muodossa. Viikonloppuaamuisin on kiva keksiä jotain spesiaalimpaa aamiaspöytään, mutta erityisesti uusien kananmunareseptien suhteen olen ihan tosi saamaton.

Onneksi tuli törmättyä ja testattua Suvin mainioita munapiiloja. Loistava nimi, loistava herkku! Munapiiloihin voi kananmunan lisäksi kätkeä melkein mitä vaan. Päälle kipataan reilusti (ranskan)kermaa. En äkkiseltään keksi kyllä mitään ihanampaa viikonloppusyömistä kuin nämä kermassa haudutetut kananmunat. 

Lähdin liikkeelle pekonilla, paprikalla ja basilikalla maustetuilla munapiiloilla, tosi hyvää. Seuraavaksi täytynee kokeilla savulohimuunnelmaa. Vankka suositus munapiiloille Ruokahommilta. Viikonloppuun on enää neljä päivää!

Munapiilot/Oeufs en cocotte

(kahdelle)

2 kananmunaa

n. 2 dl kermaa tai ranskankermaa

ripaus suolaa
mustapippuria

neljännes paketti pekonia

pieni pala punaista paprikaa

tuoretta basilikaa

Ota esiin kaksi pientä uuninkestävää annoskulhoa ja yksi isompi uunivuoka, johon pikkukulhot mahtuvat. Sekoita kerman mukaan ihan pieni ripaus suolaa ja mustapippuria. Lorauta kulhojen pohjalle pikkuisen kermaa. Viipaloi pekonit ja paista niitä hetki pannulla. Lisää kerman joukkoon pekoni, paprikakuutiot  ja tuore basilika saksittuna.

Riko kananmunat kulhoihin varovasti niin, että keltuainen jää ehjäksi. Kaada päälle vielä kermaa. Aseta pikkukulhot uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä noin puoliväliin kulhoja. Aseta varovasti 180 asteiseen uuniin ja anna kypsyä noin 10 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt. Varo kypsentämästä liikaa tai ruoan pehmeys katoaa. Lusikoi lämpimänä naamariin!

Kohu- eli banaanipannarit

Kaveripiirissäni on viime aikoina kulovalkean tavoin levinnyt eräs salamyhkäisen nerokas pannariresepti. Alunperin resepti osui silmiini Pitkän reseptiarkistosta, mutta unohtui kokeilla (kuten valitettavasti kiireisen bloggajaan arjessa usein käy). Onneksi siskon poikaystävä pari viikkoa myöhemmin paistoi nokkamme eteen pinon noita kohupannareita. Olin heti myyty.

Kohupannarit ovat siitä kivoja, että ne eivät tee kenestäkään kohupullukkaa (vuoden hienoin uusiosana, kiitos Iltalehti). Ainesosia on tasan kaksi ja ne ovat superterveellinen kananmuna sekä ei-kovin-epäterveellinen banaani. Kahdesta ainesosasta huolimatta pannarit maistuvat jumalattoman hyviltä, eivät ollenkaan munakkaalta. Jos en olisi tiennyt, olisin vannonut pannareiden sisältävän jauhoja. 

Kohupannarit tulille! Suosittelen pikkulettupannua, hyvää lastaa ja voita taikka kookosöljyä. Päälle marjoja, kermavaahtoa ja hunajata.

Banaanipannarit

(n. 12 kpl pieniä pannareita)

1 isohko banaani

2 munaa

(hiven vaniljasokeria lähinnä tuoksun takia)

paistamiseen voita tai kookosöljyä 

Blendaa ainesosat sekaisin esimerkiksi sauvasekoittimella. Kuumenna pannu ja paista letut reilussa rasvassa puolin toisin. Tarjoile kermavaahdon, marjojen ja hunajan kanssa. Joka päivä elämäsi loppuun saakka.