Viime viikonloppu vierähti helsinkiläisten vieraiden kanssa Turun murretta imitoiden, viiniä nauttien ja pizzaa syöden. Fanaattisuus kuvaa parhaiten sitä tunnelmaa, joka keittiössä vallitsee, kun valmistan ruoaksi pizzaa. Täydellisen, italialaishenkisen pizzan valmistaminen ilman leivinuunia (ja varmasti sen kanssakin) on eritoten haastavaa, mutta myös jollain lailla kauhean koukuttavaa ja hauskaa. Tieni kohti täydellistä pizzaa on kulkenut jos jonkinlaisten taikinantekotapojen, paistolämpötilojen, juustolaatujen ja tomaattikastikkeiden kautta siihen pisteeseen, että pizzan teon viisi kriittisintä tekijää ovat mielestäni seuraavat:
1. Hyvin vaivattu, kuivahiivalla ja pikkulirulla oliiviöljyä varustettu taikina, joka kaulitaan erittäin ohueksi.
2. Itse keitetty tomaattikastike, joka tehdään tietysti mieluiten tuoreista tomaateista, toiseksi mieluiten paseeratusta (Mutti-merkkisestä) tomaatista tai kaltatuista (Mutti-merkkisistä) tomaateista. Tölkkitavaraa käytettäessä on tomaateista saatava poistettua se tölkkitavaralle ominainen kitkerä maku, ja hommassa apuna käytetään yrttejä, sokeria tai hunajaa, hyvää suolaa, balsamicoviinietikkaa ja paria muuta maustetta.
3. Vähäiset ja tarkkaan valitut täytteet, joista ehdottomasti tärkein on hyvä, tarpeeksi rasvainen juusto, josta osan on ehdottomasti oltava mozzarellaa. Juuston levityksessä tärkeintä on, että se ripotellaan heti tomaattikastikkeen päälle, ei siis vasta mahdollisen muun täytteistön pinnalle gratinoitumaan. Kova juttu täytteiden saralla ovat myös tuoreet kirsikkatomaatit, rucola ja basilika juuri uunista tulleen pizzan päälle ripoteltuna.
4. Oikeanlainen paistoalusta, kuten öljytty uunipelti ilman leivinpaperia, tai vielä parempaa: Ikeasta eurolla ostettu pyöreä, teflon-pintainen pizzanpaistopannu. Sen päällä pizza pääsee kuumenemaan niin, että siitä paistuu superrapea!
5. Tarpeeksi kuuma uuni ja alalämpö. Viimeksi kokeilin 250 astetta, seuraavaks mahdan kokeilla vielä korkeampaa.
Kokeilut jatkuvat edelleen, sillä ainakaan omasta mielestäni en ole vielä kyennyt valmistamaan aivan täydellistä pizzaa. Mutta lähellä ollaan, lauantaina sain ensimmäistä kertaa pizzani reunat kupruilemaan! Vinkkejä silti lisää, kiitti.
Lauantaisten pizzojen täytteet olivat simppelit ja onnistuneet, erästä liian tyrmäävää ainesosaa lukuunottamatta. Onnistuin ostamaan niin vahvaa gorgonzolaa, että sen hapokkuus sai melkein kielen poreilemaan. Gorgonzolat jäivät siis vähemmälle, ja puolista pizzoja tuli ihan vaan mozzarellalla ja tavisjuustoraasteella ryyditettyjä margheritoja. Päälle kasasimme tuoretta rucolaa, basilikaa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Vieraanamme ollut ystävä antoi pro-vinkin mozzarellalle: juustopallo pitää kyniä ohuiksi suikaleiksi, jotta se leviää pizzan päälle mahdollisimman hyvin. Toimi!
Toisen pizzan valelimme ohuilla chorico-makkaraviipaleilla, eikä sekään maistunut ollenkaan hullummalta. Leivinuunin lisäksi haaveilen suuren porukan pizzaillasta, jossa täytteitä olisi miljuuna ja jokainen uunista ulos tullut pizza erilainen. Joku suuren keittiön omaava, järjestä kekkerit ja kutsu minut!
Melkein italialainen pizza(neljälle)
Tomaattikastike (jota teen aina liikaa):
2 purkkia hyvää paseerattua tomaattia
oliiviöljyä
pieni punasipuli
valkosipulinkynsiä
suolaa
sokeria tai hunajaa
mustapippuria
chilijauhetta
tuoretta ja kuivattua basilikaa
balsamicoviinietikkaa
Pohja:
n. 5 dl jauhoja (durumvehnää ja tavallista vaikka, itse käytin jälleen vain Lidlin sämpyläjauhoja)
n. 2 dl vettä
pussillinen kuivahiivaa
suolaa
vähän sokeria hiivaa varten
loraus oliiviöljyä
Lorauta kattilan pohjalle öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää sekaan tomaatit, anna porista hiljalleen ja ryhdy maustamaan. Maustamisen seassa maistele ja tee kastikkeesta niin hyvää, että sitä voisi syödä pelkältään. Anna hautua hiljaisella lämmöllä niin kauan kuin on aikaa.
Sekoita kulhossa keskenään suola ja jauhot. Tee jauhokasaan pieni kuoppa ja kaada sinne keskenään hyvin sekoitetut sokeri, hiiva ja tarpeeksi lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lirauta tilkka öljyä sekana ja ala vaivata möykkyä. Jatka kymmenisen minuuttia ja jätä taikinapallo sitten nousemaan esimerkiksi vesihauteeseen. Taikinan noustua (varttikin riittää) kaulitse siitä ohuen ohuita pohjia, lukumäärä riippuu tietysti paistopeltien koosta.
Levitä pohjien päälle tomaattikastike, mutta varo lutraamasta sen kanssa: jos kastiketta on liikaa, pohja ei takuulla paistu rapeaksi. Ripottele tämän jälkeen pizzan päälle juustoraaste ja mozzarellapalat, lisää sitten loput täytteet ja paiskaa pizza uuniin kypsymään. 225-250 asteessa pizza kypsyy aika nopsaan, vajaassa kymmenessä minuutissa. Kun pizza on tullut uunista, ripottele sen päälle tuoretta rucolaa, basilikaa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Nauti heti!
