Katutacoja ja olutta

Kaikkea sitä blogatessa oppii. Kuten juomaan olutta.

Kaikki kävi niin, etten koskaan oppinut pitämään oluesta. Ja eihän sitä oppia voikaan, jollei kukaan kerro minkä kanssa olutta kannattaa juoda. Tätä nykyä olen todella viisas tietäessäni, että olutta kannattaa juoda esimerkiksi manchego-juuston, ylikypsän possun, savulohen tai vuohenjuustopiiraan seurana. 

Kuin taikaiskusta vieras ja vaikeasti lähestyttävä olut muuttuu jumalten nektariksi, kun sen kanssa suuhun asettaa jotain rasvaista ja suolaista. Taikuuksia tapahtuu. Esimerkiksi ylikypsän possun kanssa lipitetty tumma olut maistuu tosi hyvältä.

Olin aika tohkeissani, kun pääsin maistelemaan olusia mitä parhaimmassa seurassa. Oli Lapin Kullan porukkaa, Teemu Laurellia, Blogiringin tyyppejä ja mitä parhaimpia bloggaajakollegoita. Teemun opastuksella teimme pöydän täydeltä katuruokaa, jota sitten oluen kanssa haukkailimme. Oli itämaisia makuja, friteerattuja jättikatkarapuja, mangosalaattia ja vaikka mitä. Itse pääsin lieden ääreen tekemään tabboulehta. Kyllä kelpas!

Kotona jatkoin katuruokakehittelyä ja rukasin perjantai-illan huumassa tacon täydeltä chili con carnea. Seuraksi tehtiin guacamolea ja tuoresalsaa. Kyllä taco kourassa ja Lappari toisessa kelpais kuljailla pitkin Turun keväisiä katuja. 

Ps. Kevään kunniaksi 4,5-vuotiaan blogini taustalla hääräävä naama saa luvan tulla ulos kaapista. Vinkki: olen pukeutunut neonväriin ja lisäksi vähän vakava. 

Katutacot turkulaisittain

(kuudelle)

Chili con carne

oliiviöljyä

reilusti savupaprikajauhetta

1 keltasipuli

3 kynttä valkosipulia

400 g hyvää naudan jauhelihaa

2 purkkia hyvää tomaattimurskaa

1 prk kypsiä valkopapuja 

vettä

tuoretta korianteria

mustapippuria

juustokuminaa

ruokosokeria

suolaa

rutkasti chiliä silputtuna tai jauheena

Kuumenna öljy valurautakattilassa. Lisää paprikajauhe ja valkosipuli, anna makujen irrota hetki. Lisää sipuli, kuullota. Lisää jauheliha, ruskista. Kaada sekaan tomaattimurska, vettä tarpeen mukaan (soossista kannattaa tehdä aika paksua, jotta se pysyy paremmin tacoissa), pavut sekä mausteet. Anna soossin muhia hyvä tovi, maistele välillä ja lisää mausteita tarpeen tullen. 

Guagamole

2 avokadoa

1 pieni punasipuli

1 pieni tomaatti

1 kynsi valkosipulia

1/2 limen mehu

mustapippuria

chiliä

suolaa

Murskaa avokadot ja silppua sipuli ja tomaatti sekä valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Tuoresalsa

4 tomaattia

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

tuoretta korianteria

chiliä

ruokosokeria

suolaa

mustapippuria

limen mehua

Poista tomaatista siemenet. Silppua tomaatti, sipuli ja valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Kokoa täytteet tacoihin, ripottele päälle cheddaria ja lusikoi ranskankermaa. Vetele huiviin kera Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lagerin. 

Yhteistyössä Lapin Kulta.

Syyskaalia ja karamellisoitua sipulia

Mistä tietää, että on tullut syksy? Siitä, että keräkaalista tekee coleslaw'n sijasta mieli kokata vanhaa kunnon kaalilaatikkoa. Ja niinpähän tein.

Kaalilaatikko on ihan parasta ruokaa. Täyttävää, lämmittävää, edullista ja terveellistä. Tällä kertaa tein kaalilaatikon minimalistiseen henkeen kaalista, sipulista ja jauhetusta naudanpaistista. Nyt jo eläkkeelle jäänyt lihakauppiaani kyllä aina käski tekemään kaalilaatikon possusta tai possun ja naudan sekoituksesta, ja oli siinä ihan oikeassa. Kaali tarvitsee pehmitäkseen ja maustuakseen rasvaa. Naudanpaistista tehty loota on kuitenkin sekin oikein herkullinen, kunhan ei voissa nuukaile. 

Tämän kaalilaatikon salaisuus on karamellisoitu punasipuli. Pari kolme pientä voin ja ruokosokerin kanssa muhitettua punasipulia antavat kaalilootaan todella herkullisen säväyksen. Laatikko on sitä parempi, mitä kauemmin ja matalammalla lämmöllä annat sen muhia uunissa. Odotus on vaivan arvoista!

Kaalilaatikko karamellisoidulla sipulilla

(iso uunivuoallinen, kuudelle)

1 keskikokoinen keräkaali

n. 400 g hyvää jauhelihaa 

3 valkosipulinkynttä

3 pientä luomupunasipulia

ruokosokeria

voita (vuoan voiteluun, punasipulin paistamiseen ja nokareiksi laatikon päälle)

2 dl kermaa

3 dl luomukasvislientä

reilusti hyvää suolaa

lorauksittain siirappia

mustapippuria

meiramia

ripaus chiliä

Leikkaa kaali siivuiksi tai pienemmiksi palasiksi ja pane kattilassa veteen kiehumaan. Paista voissa valkosipuli ja liha, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihat valmiiksi uunivuokaan. Pilko pannulle punasipulit, lisää voinokare ja ripauksittain sokeria. Anna pehmitä miedolla lämmöllä niin, että sokeri sulaa ja imeytyy sipuliin. Lisää lopuksi vähän suolaa.

Valuta pehminnyt kaali lävikössä ja lisää vuokaan. Nostele sekaisin lihan kanssa, lisää vielä sipulit. Mausta vielä suolaripauksella (iso määrä kaalia kaipaa yllättävän paljon suolaa). Kaada lopuksi sekaan kerma ja kasvisliemi, siirappi sekä meirami. Sekoita. Tipauta pinnalle voinokareita. Paista 150 asteisessa uunissa n. puolitoista tuntia. Vahdi ruoan pintaa, lisää tarvittaessa folio tai alenna lämpöä. Lisää nestettä tarvittaessa. Jos haluat pintaan kunnon väriä, nosta lopuksi lämpö hetkeksi 200 asteeseen. 

Nauti sellaisenaan tai puolukkahillon kera.

Ps. Ruokahommia tarvitsee äänesi Alpro-kisassa! Äänestä tästä! 

Kaalicarbonara ja kesähurmos

Hengissä ollaan, vaikka viime viikkoina (öh, kuukausina?) on ehkä hieman muulta vaikuttanut. Keittiö on kumissut tyhjyyttään, sillä bloggarilla on ollut hieman liikaa muuta askaretta käsissään. Muun muuassa 55-tuntisia työviikkoja kahden sorttisen työteon muodossa, viheliäisten viisaudenhampaiden poistoja ja lopulta, onneksi, vielä yksi ihana Barcelonan-reissu. Huh! Ensi viikon jälkeen alkaa käytännössä katsoen loma, sillä aion tehdä ainoastaan yhtä (1 kpl) työtä. Ja päivittää blogia koko kevään edestä.

Kaiken kiireen keskellä kesä tuli ihan varkain. Kesäsuunnitelmat kytevät mielessä jatkuvasti, samoin kaikki ihanat, kesäiset reseptit. Eilen teimme vakavan investoinnin ja ostimme 9,90 eurolla pikkuisen pallogrillin, jonka tehtävä on viedä meidät puistoon, pihalle ja rantaan mahdollisimman monena kesäiltana. Parhaat grilliherkkuvinkit kommenttilooraan!

Paras kesäruokavinkki sen sijaan tulee tässä: Tehkää kaalicarbonaraa! Glorian Ruoka & Viinin (vaikka oikeastaan kylläkin karppifoorumin) tarjoama resepti on vienyt sydämeni ihan totaalisesti. Vehnätontä arkiruokavaliota noudattavana kaipaan toisinaan kovasti juuri pastaa sen helppouden ja muunneltavuuden takia. Vaan kukapa olisi arvannut, että ihana, makea varhaiskaali sopii carbonarakastikkeen kaveriksi jopa paremmin kuin pasta!

Kaiken kukkuraksi resepti on tosi helppo ja nopea. Voiskohan varhaiskaalia kasvattaa ikkunalaudalla? Entä minkä muun pastakastikkeen seuraksi kaali sopisi?

Kaalicarbonara
(kahdelle nälkäiselle)

1 kg varhaiskaalia
suolaa
180 g pekonia
50–100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
4 (luomu)kananmunankeltuaista
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Irrota kevätkaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta se suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään. Jäähdytä kaali laskemalla siivilään kylmää vettä. Näin kaali säilyy kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi.

Leikkaa pekoni suikaleiksi. Ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämmennyt.

Annostele ruoka lautasille ja raasta juusto päälle. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Kruunaa annokset raaoilla kanamunankeltuaisilla.

Munakoisot rullalle!

Munakoiso on ystävä. Yksi parhaista. Keittokirjahyllyn uusimpia tulokkaita on Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso, joka pursuaa toinen toistaan idearikkaampia munakoisoreseptejä. Kahdesta testatusta reseptistä toinen meinasi mennä lepikköön, sillä ohjeessa käskettiin höyryttämään munakoison palasia "muutama minuutti", mutta vielä kahdenkymmenen minuutinkaan jälkeen ne eivät olleet lähimainkaan kypsiä. Lopulta palaset paistettiin pannulla kypsiksi ja vuohenjuustoisesta munakoisosalaatista tuli aivan maistuvaa. Höyryttäminen mietityttää. Jos jollain on hyviä vinkkejä sen suhteen, antaa kuulua!

Toinen resepteistä sen sijaan korjasi potin kotiin kertaheitolla. Homma vaati hitusen sormien likaamista ja näpertämistä mutta oli vaivan väärti. Munakoisorullat saivat täytteekseen basilikaa, mozzarellaa ja parmankinkkua ja ne tarjoiltiin maukkaaksi keitetyn tomaattikastikkeen kera. Ihan taivaallisen hyvää!

Tomaattikastikkeen suhteen en totellut kirjan ohjetta, sillä ilman sokeria, balsamicoa ja sipulia ei mielestäni ole mahdollista saada purkkitomaateista hyvää kastiketta. Eikä ehkä tuoreistakaan, ainakaan täällä päin maailmaa.

Rullia maistellessa mietin, pärjäisivätkö ne parmankinkkua. Tulin siihen tulokseen, että homma on ainakin kokeilemisen arvoinen. Parmankinkku antoi rullille mehevyyttä ja suolaisuutta, joten pelkällä juustolla mentäessä rullille kannattaa ripottaa reilummin suolaa. Mozzarellan määrääkin voisi kinkuttomiin rulliin vallan hyvin lisätä.

Niin tai näin, kauan eläköön munakoiso!

Munakoisorullat

(kahdelle)

2 pientä tai yksi iso munakoiso

merisuolaa

8 viipaletta parmankinkkua

pallo mozzarellaa

mustapippuria

oliiviöljyä

tuoretta basilikaa

kastike:

1 purkki (vajaakin riittää) tomaattimurskaa

1 pieni salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

balsamicoa

merisuolaa

sokeria

mustapippuria

chilijauhetta

tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna itkeä noin puoli tuntia.

Tee sillä aikaa tomaattikastike. Kuullota oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja chilijauhetta. Kaada sekaan tomaattimurska. Lisää reilusti sokeria, suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Anna hautua kannen alla ainakin 15 minuuttia. Maista ja mausta tarpeen mukaan. 

Pyyhi munakoisoviipaleet kuiviksi keittiöliinalla. Kuumenna pannu ja paista viipaleet kypsiksi reilussa rasvassa. Levitä viipaleet leikkuulaudalle. Aseta päälle pala parmankinkkua, pala mozzarellaa ja basilikanlehti. Ripota päälle ihan pikkiriikkisen suolaa (enemmän, jos et käytä kinkkua) ja reilusti mustapippuria. Pyöritä viipale täytteineen rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Asettele rullat vieri viereen uunivuokaan. Uunivuoka saa olla 225-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, kunnes juusto on alkanut kunnolla sulaa. Tarjoa rullat lämpiminä tomaattikastikkeen kera. Nuole uunivuoka. 

Resepti: Marja Lindfors - Taivaallinen munakoiso

Katkarapua ja korianteria, kiitos!

Sitten viimeisimmän merkinnän olen viettänyt yhden hyvin aktiivisen kesäloman, joka kuljetti minut muun muaassa Helsinkiin, Tampereelle, Poriin sekä Tukholmaan. Erityisesti Tampereesta saatan kirjoittaa myöhemmin pari sanaa, mutta nyt on parempi palata rytinällä oman keittiön reseptien äärelle. Niitä nimittäin piisaa!

Muistelen joskus maininneeni, että suhteeni korianteriin on ollut vähän kinkkinen. Niin kuitenkin pääsi käymään, että söin jossain ravintolassa jonkin erityishyvän annoksen, jossa oli runsaasti korianteria, ja jäin ihan koukkuun. Sittemmin olen raahannut kotiin korianteripuskia toisensa perään ja tilannut ravintoloissa lähestulkoon pelkästään korianteria sisältäviä ruokia. Se vaan on niin hyvää!

Kotona olen lykkinyt korianteria lähinnä erilaisten aasialaishenkisten salaattien sekaan. Erään Jamie Oliverin ohjeen pohjalta olen sittemmin rakentanut useita erilaisia korianterillisia salaatteja, joista en meinaa saada tarpeekseni. Erityisen kovassa huudossa on ollut yhdistää korianteri katkarapuihin. Mikä pariskunta! Hämmentävää kyllä, katkaravutkaan eivät nimittäin olleet mikään suurin suosikkini ennen erästä Södermalmilla nautittua salaattia, jonka käsin kuoritut herkkuravut suorastaan sulivat suuhun. Suomesta tuntuu olevan hieman haastavampaa löytää hyviä, tuoreita ja meheviä katkiksia. Oisko vinkkejä?

Lopuksi se Jamien ohje, joka on oikeastaan kahden Jamien ohjeen yhdistelmä. Jauheliha kuulosti minustakin vähän erikoiselta, mutta toimi salaatissa oikein hyvin, kunhan on laadukasta tavaraa. Sittemmin olen vaihtanut jauhelihan muun muuassa avokadoon. Pähkinät ovat tässä hommassa elintärkeitä, samoin kalakastike, lime ja inkivääri. Kaapista sattui löytymään myös ohjeessa mainittua kiinalaista viismaustetta, josta on sittemmin tullut kaikkien Aasia-salaattieni pohjamaku. Valmiin viismaustesekoituksen voi korvata ripottamalla sekaan kanelia, tähtianista, korianterin siemeniä, aniksen siemeniä ja chongchiaa, joka ilmeisesti lienee jonkinlainen thai-chili. Semmosta!

Aasialaishenkinen katkarapu-korianterisalaatti

200 g paistijauhelihaa/avokadoa/tofua/mitä vaan
1 iso kesäkurpitsa
reilusti öljyä
n. 2 tl kiinalaista viismaustetta
3 kynttä valkosipulia
1 rkl raastettua inkivääriä
2 limen raastetut kuoret ja mehu
chiliä maun mukaan
soijakastiketta
ruokosokeria
muutama kevätsipuli varsineen
n. 150 g hyviä katkarapuja tai jättikatkaravun pyrstöjä
kaksi kourallista paahdettuja pähkinöitä (esim. maapähkinöitä, cashewpähkinöitä)
haluamaasi salaattia
200 g kirsikkatomaatteja
suuri kourallinen tuoretta korianteria
kourallinen tuoretta minttua

Kuumenna uuni 225 asteeseen, pane pähkinät pellille ja paahda niihin rusehtava väri. Ole tarkkana, pähkinät palavat helposti.

Jos käytät jauhelihaa, paista se ensin.Jos et, siirry suoraan kesäkurpisojen paistamiseen. Kuumenna pannulla reilusti öljyä ja viismauste. Ruskista jauheliha. Lisää sekaan pilkotut kesäkurpitsat. Lisää valkosipuli, sokeri, soija ja inkivääri. Anna paistua joitakin minuutteja, kesäkurpitsat saavat jäädä rapsakoiksi. Jos käytät kypsentämättömiä, tuoreita katkarapuja, lisää ne pannulle kesäkurpitsojen kera. Kypsät katkaravut on parempi lisätä suoraan salaattiin, etteivät sitkisty.

Revi salaatti ja pilko kirsikkatomaatit suureen kulhoon. Purista ja kaada sekaan limemehu, kalakastike ja reilusti oliiviöljyä. Lisää myös silputtu kevätsipuli, katkaravut, chili, paahdetut pähkinät ja yrtit. Rapsauta päälle mustapippuria ja merisuolaa. Kun pannulla paistettu seos on hieman jäähtynyt, kaada se salaattipohjan sekaan. Nostele sekaisin. Lisää vielä vähän tuoretta korianteria. Nauti.

Reseptin alkulähde: Jamie Oliver - Jamien keittiössä

Yksinkertainen tie onneen eli kesäkurpitsapyttipannu

En tavallisesti ole kovakaan tyttö säveltämään erilaisia luovia sörsseleitä jääkaapin aineksista, vaan pidän enemmänkin selkeistä, yksinkertaisista ja klassisista ruoista, joissa on muutama aines ja maku. Reseptejä sovellan usein kyllä omaan ruokavaliooni ja makuuni sopiviksi, mutta juurikin sen reseptin sisältämän idean tarvitsen ja haluan avukseni ruokaa laittaessani. Siksi tekisikin hyvää joskus irrotellakin, niin saattais keksiä jotain kreisiä. 

En nyt varsinaisesti voi kutsua tätä viime viikkoista keksintöäni erityisen kreisiksi, sillä viritelmä oli luonteeltaan kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen, muutaman raaka-aineen ja maun yhdistelmä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin ihan järisyttävän herkullinen viritelmä!

Oma kehu haisee, ja se haisee paahteiselta sipulilta, kesäkurpitsalta, pekonilta ja valkosipulilta!

Kesäkurpitsapyttipannu

1 sipuli

2 kynttä luomuvalkosipulia

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

paketti pekonia 

oliiviöljyä

mustapippuria

tulista paprikajauhetta

ripaus suolaa

tarjoiluun ranskankermaa

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi. Tee sama sipulille. Hienonna valkosipuli ja paloittele pekoni. Kuumenna valurautapannu ja lorauta sille vähän oliiviöljyä. Ripottele päälle paprikajauhe ja lisää hienonnettu valkosipuli. Lisää sipulit ja kesäkurpitsat, lisää ihan tosi tosi vähän suolaa ja kuullota hetki. Lisää pekonit. Paistele niin kauan, kunnes pekonit ovat rapeahkoja ja kesäkurpitsakuutiot kypsiä. Mausta mustapippurilla. Tarjoile ranskankerman kera.

Patojen pata

Ikuisen lumen (joka sittemmin ikävästi suli) kunniaksi valmistin viime viikolla rehellistä pataruokaa. Chili con carne oli, kiitos keskuskeittiön, lapsuuteni inhokki. Laihaa keittomaista riisin kylkiäistä, joka koostui jauhoisista pavuista ja kuivaksi paistetusta jauhelihasta. Tomaattipyreen hapan maku kaiken yllä.

Kyllä kyseistä ruokaa aina välillä kotonakin syötiin ja toki rutkasti parempana versiona keskuskeittiön kyhäelmästä, mutta olin lapsena valitettavasti aika nirso ruoan kuin ruoan suhteen. Chili con carnen ja minun välit jäivät näin ollen varsin kylmiksi.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ymmärsin, kun pari viikkoa sitten lusikoin suuhuni äidin hauduttamaa chiliä. Olin myyty. Tein itse kotona. Olen yhä myyty. Parasta talviruokaa.

Ja mitä riisiin tulee, sellaista ei tarvita, korkeintaan hyvää tuoretta leipää, jos sitäkään. Ranskankermaa kylläkin. Joka lusikalliselle.

Chili con carne

(mukaelma Jamie Oliverin reseptistä, Jamie's America)

oliiviöljyä

400 g hyvää naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 luomuvalkosipulinkynttä

1-3 kuivattua chiliä (itse panin yhden ilman siemeniä, mutta lisäsin tulisuutta myöhemmin chilirouheella)

1 tl jeeraa

1 tl savuista paprikajauhetta (käytin vahvaa unkarilaista)

merisuolaa

mustapippuria

2 tölkkiä kidneypapuja

1 punainen paprika

2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g, puolet käyttämästäni tomaatista oli paseerattua)

n. 2 rkl tomaattipyreetä

raakaruokosokeria

Pane kuivatut chilit veteen pehmenemään. Kuumenna valurautapadassa loraus öljyä. Ripota öljyyn jeera ja paprikajauhe. Kuullota niistä makua irti, lisää pilkottu sipuli. Kuullota. Lisää valkosipuli ja pilkotut chilit. Anna pehmetä. Lisää jauheliha, paista kypsäksi.

Kaada sekaan tomaatit, valutetut pavut ja pilkottu paprika. Mausta sokerilla. Lisää vettä jos tarpeen, soossin on tarkoitus olla muhennusmaisen paksua, ei keittomaista. Anna porista kannen alla niin ainakin tunnin verran. Maistele välillä, lisää suolaa, pippuria tai sokeria jos tarpeen. Tarkista myös tulisuus ja lisää potkua, jos siltä tuntuu. Mikäli muhennus uhkaa jäädä liian vetiseksi, anna porista kansi raollaan.

Tarjoile ranskankerman kera.

Papuja, pekonia, valkosipulia

Valkeaa vuotta 2012! Onni on valkoinen maa, pikkupakkanen, arkivapaat ja ikuiselta tuntuneen syksyn jälkeen löytynyt blogausmotivaatio.

Vuosi vaihtui varsin kulinaristissa tunnelmissa. Vuoden viimeisenä ateriana nautin raisiolaisen Victoryn (sisustuksellisesti kebabravintoloiden ehdotonta aatelia) muhkean kokoisen rullakebabin. Itse vuoden vaihtumista juhlistin ostamalla kolme pussia sipsejä.

Paluu arkeen ja patojen äärelle on ollut vähän kankea. Onneksi kovalevy on pullollaan vanhempaa materiaalia, aloitetaan niistä.

Tämä sapuska oli varsinainen hittituote keittiössämme alkusyksyllä. Sain kaverilta tuoreita tarhapapuja, joista halusin tehdä kaverin juuresmuusille. En valitettavasti enää muista, mistä päin netin syövereitä idean sain. Lopputulos oli joka tapauksessa niin herkullinen, että olisin ehkä voinut uida seassa.

Valkosipulisten pekonipapujen kera syötiin palsternakkapyrettä. Muistaakseni. Ainakin sellaiselta tuo keltainen muusi kuvassa näyttää. Mitään kausiruokaahan tämä ei "varsinaisesti" ole, (juuri tämän takia reseptit kannattaisi blogata esimerkiksi heti eikä puolen vuoden päästä, nimimerkillä "juustokakku tuoreilla kirsikoilla odottelee kesää") mutta mikäli löydät jostain kaukaa tuotuja tuoreita papuja, käytä niitä. Pakastepavutkin käyvät kyllä.

Valkosipuli-pekonipavut

(kahdelle)

kourallinen tarhapapuja (tai muita pitkulaisia papuja, en tiedä onko niitä monenlaisia)

n. 100 g luomusavukylkeä

n. 100 g pekonia

3 kynttä luomuvalkosipulia

mustapippuria

Keitä pavut kattilassa nopeasti. Kuumenna paistinpannu, lisää savukylki. Paista hetki, lisää hienonnettu valkosipuli. Anna valkosipulin paahtua reilusti, lisää pekoni. Kun pekoni alkaa olla rapsakkaa, kippaa pannulle pavut. Pyörittele hetki pannulla, pippuroi, nauti.

Syksy selättyy

Sain pari viikkoa sitten Italian tuliaisina kaapin täyteen juustoa ja pari pötköä salamia. Jokunen päivä sitten osa salamista sai kyytiä, kun uhrasin sen osaksi erästä tomaattikeittoa.

Keitto sopii kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joita pimenevä syksy synnyttää. Esimerkiksi peiton alla kyhjöttämiseen, kouluhommien pakoiluun, kaukokaipuuseen, maaseuturetkien termarievääksi ja ankean päivän lohtulounaaksi.

Lihattomaan versioon voi salamin sijasta kipata vaikka purkillisen papuja. Jos taas riisi ei maistu, tuovat pavut siinäkin tapauksessa soppaan lisää sisältöä.

Tomaattikeitto syksyn tapaan

(riittää juuri ja juuri neljälle)

loraus oliiviöljyä

2-3 kynttä luomuvalkosipulia

1 puna- tai keltasipuli

100-150 g hyvää salamia

2 rkl valkoviinietikkaa

250 g kirsikkatomaatteja

400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja (kiitos Mutti, jolta taannoin kyseisiä herkkupalleroita sain)

n. 8 dl vettä

½ dl täysjyväriisiä

merisuolaa

raakaruokosokeria

mustapippuria

paprikajauhetta

kuivattua chiliä

tuoreita yrttejä, kuten basilikaa ja ruohosipulia

ranskankermaa

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää pienitty valko- ja punasipuli. Kuullota hetki, lisää paloiteltu salami. Paistele hetki. Lisää sekaan viinietikka ja anna kiehahtaa. Kippaa sekaan halkaistut kirsikkatomaatit ja tölkkitomaatit liemineen. Kaada sekaan vesi ja riisi. Mausta keitto maistellen. Anna porista matalalla lämmöllä kannen alla niin kauan, että riisi on kypsää. Lisää lopuksi yrtit. Tarjoile ranskankermasilmän kera.

Resepti on muunnelma Glorian Ruoka & Viini -lehdessä (2/2011) ilmestyneestä chorizo-tomaattikeiton reseptistä.

Harvoin tarjolla

Teen hyvin harvoin mitään jauhelihasta, mutta kun teen, haen sen hallista. Järkyttävän suuren laatueron lisäksi yllätys on ollut hinta - hallin pienestä lihakaupasta ostettu 400 gramman käärö naudan paistijauhelihaa maksaa reilusti alle neljä euroa. Eipä siis todellakaan ainakaan rahan takia ole tarvinnut jättää parempaa lihaa ostamatta.

Luomulihan suhteen olen vielä noviisi, sillä en ole saanut aikaiseksi selvittää, mistä saisin laadukasta ja tuoretta luomujauhelihaa. Kaupan vakuumipakattu luomu ei makunsa ja koostumuksena puolesta kyllä ole vakuuttanut. Luomuhommat ovat kovasti sekä mielen päällä että sydämellä, joten Turku-vinkkejä laadukkaan luomu(jauhe)lihan suhteen otetaan mieluusti vastaan.

Tuossa männä viikolla pyöräytin yllä mainitusta laatulihasta pannullisen lihapullia. Blogaamisen arvoisia pullat ovat siksi, että ne olivat ehdottomasti parhaat ikinä tekemäni lihapullat. Reseptissä ei kai sinällään ole mitään ihmeellistä, mutta ihan taivaallisia palleroita ne kyllä olivat. Voissa paistamiselle toki saattoi olla osuutta asiaan.

Lihapullien eliittijengi

(n. 12-14 kpl)

400 g hyvää (luomu)jauhelihaa naudan paistista

puolikas punasipuli

3 kynttä valkosipulia

n. 1 rkl dijon-sinappia

2 rkl ranskankermaa

1 kananmuna

mustapippuria, reilusti

harmaata merisuolaa, ainakin reilu teelusikallinen

ripaus sokeria

chilijauhetta

paistamiseen voita

Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi. Sekoita keskenään taikinan ainekset. Pyörittele taikinasta pienehköjä pullia. Kuumenna pannussa voi ja paista pullat muutamassa erässä. Kääntele pullia niin, että ne paistuvat joka puolelta tasaisesti. Pullat saavat tulla pinnaltaan aivan ruskeiksi.

Voit halkaista yhden pullan kokeeksi, mikäli se on ihan aavistuksen verran punertava keskeltä, on pulla valmis. Nosta valmiit pullat astiaan folion alle hetkesi vetäytymään. Tarjoile muhkean salaattipedin kera.

Munakoison pauloissa

Toisinaan käy niin, että johonkin yleisesti hyväksi tiedettyyn raaka-aineeseen hurahtaa vasta vähän jälkijunassa. Munakoiso on kasvis, jota vastaan minulla ei koskaan ole ollut mitään, mutta josta en myöskään montaa kertaa itse ole valmistanut mitään. Sen tähden en ole ajatellut munakoisosta koskaan mitään sen ihmeempää.

Violetin pökäleen hienous paljastui minulle eräänä iltana, kun heräteostos-sellaisen jääkaapista eteeni kaivettua päätin kehittää pökäleestä pienen iltapalan. Ohuet viipaleet itkettyivät, paistuivat nopeasti pannulla, saivat päällensä kasan valkosipulijauhetta ja läjän mozzarellajuustoraastetta ja menivät sitten hetkeksi uuniin. Suuhun päästyään herkkukiekot olivat viedä kielen mennessään. Aah, mistä olinkaan jäänyt paitsi!

Seuraavana päivänä ryysäsin heti ostamaan pari lisäkoisoa, vähän hyvää jauhelihaa ja palan parasta parmesania. Nappasin eteeni munakoisoruokien kreikkalaisen kuninkaan reseptin ja ryhdyin toimeen. Parin tunnin päästä edessäni komeili vuoallinen ihanalta tuoksuvaa moussakaa. Ja juu-u, hyvää oli. Ihan taivaallista.

Sormeni syyhyävät munakoison suhteen joka suuntaan, eikä ihan vähän Pumkin Jam -Marin versioon pasta alla normasta. Uuden ihastukseni virkeänä pitääkseni otan kiitollisena vastaan muitakin mahtavia munakoisoreseptejä!

Moussaka

(mainio resepti Pastanjauhajilta, omat muutokset suluissa)

1 isohko munakoiso

oliiviöljyä paistamiseen

Jauhelihakastike:

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

500 g lampaanjauhelihaa (käytin nautaa)

400 g hyvälaatuista tomaattimurskaa (Mutti!)

valkoviiniä (paremman puutteessa lorautin sekaan valkoista balsamicoa)

kanelitanko

oreganoa

suolaa

Bechamel-kastike:

1/2 l (luomu)maitoa (haloo Valio ja muut, missä viipyy luomutäysmaito?)

2 rkl voita (kastiketta räveltäessä mulla kului voita varmaan kolminkertaisesti)

3 rkl vehnäjauhoja

suolaa ja pippuria

runsaasti raastettua parmesaania (iso kourallinen)

muna

Viipaloi munakoiso, aseta viipaleet pöydälle, ripota päälle merisuolaa ja anna itkettyä. Käy sen jälkeen kiinni jauhelihakastikkeeseen.

Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet ja ruskista ne oliiviöljyssä. Lisää sekaan jauheliha ja ruskista. Kippaa sekaan tölkillinen tomaattimurskaa, valkoviinia (tai loraus etikkaa) ja mausteet. Anna muhia kannen alla vaikkapa tunnin, tarkista maku.

Bechamel-kastiketta varten kuumenna maito miedolla lämmöllä niin, että voit hetken kuluttua lisätä sitä voi-jauhoseokseen. Sulata kattilassa voi. Ripota voin päälle jauhoja ohut kerros. Sekoita, lisää jauhoja, voita, jauhoja, voita, ruskista noin viisi minuuttia koko ajan sekoitellen. Lisää voita tarpeen tullen. Lorauttele parissa erässä sekaan maito. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria ja lisää juustoraaste. Anna kastikkeen nopeasti kiehahtaa ja paksuuntua, nosta pois liedeltä ja lisää sekaan löysästi vatkattu kananmuna.

Pyyhi munakoisojen päältä suola ja pisarat pois ja paista viipaleet pannulla molemmin puolin ruskeiksi. Munakoiso hörppii itseensä öljyä, jota ei sen tähden kannata pannulle kauheasti lorautella.

Lado munakoisot vuoan pohjalle. Kaada päälle jauhelihakastike ja sitten bechamel-kastike. Anna paistua 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kevättä ikävä

Tulispa jo kevät, niin tomaatit maistuis makeammilta ja tekisin ihania salaatteja joka päivä. Tällä hetkellä salaattiosasto ei oikein kiinnosta eikä inspiroi, kun kaikki kaupassa on raakaa, ylikypsää ja kallista.

Kyllä niitä salaatteja silti tulee tehtyä. Tässä eräs, jota varten paahdoin kaapista löytyneet parmankinkun jämät pannulla rapeiksi. Keskelle iskin löysähkön kananmunan lusikoitavaksi kupiksi. Kelpo oli!

Maalaissalaatti parmankinkusta

(kahdelle)

1 ruukku hyvää salaattia

rasia kirsikkatomaatteja

puolikas punainen paprika

pallo mozzarellaa

n. 4 siivua parmankinkkua

2 maun mukaiseen kypsyyteen keitettyä kananmunaa

kurpitsansiemeniä

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

balsamicosiirappia

Paahda parmankinkkuviipaleet pannulla rapeiksi. Heitä pannulle kurpitsansiemenet ja paahda niihin vähän väriä pintaan. Viipaloi tomaatit, paprika ja mozzarella. Revi salaatti. Kasaan ainekset lautasille, mausta ja lorauta päälle öljyä ja balsamicosiirappia.

Holy trinity

Mikä tahansa tuorejuustolla täytetty ja pekoniin kääritty on aina syntiä. Aivan erityisesti seuraavat herkkukääryleet.

Chilin, tuorejuuston ja pekonin pyhä kolminaisuus oli addiktoiva ja hurmoksellinen, vaikka pieni möhli sattui kyllä siinä, että tulin käyttäneeksi ihan liian mietoja, lähes paprikamaisia punaisia chilejä. Tujumpaa tavaraa saa aikaan käyttämällä jalapenoja.

On kai sanomattakin selvää, ettei chilien sisään (eikä mihinkään muuhunkaan syötäväksi tarkoitettuun) todellakaan kannata survoa mitään kevytjuustoa. Merkille pantavaa on lisäksi se, että esimerkiksi kolme käärylettä per naama ei riitä mihinkään. Edes alkuruoaksi. Ja lopuksi sanon vielä yhden asian: sitä uunivuokaan jäävää lientä ei kannata aliarvioida. Sen voi hyvin esimerkiksi nuolla pois (jäähtyneestä) vuoasta. Aamen.

Alkuperäinen resepti täältä, itse löysin sen täältä.

Pekonichilit

chilipalkoja (vaikka valikoima tulisuusasteiltaan erilaisia)

maustamatonta tuorejuustoa

pekonia

Halkaise chilipalkot puoliksi. Poista siemenet. Täytä juustolla. Kääri pekoniin. Paista ruskeiksi. Syö.

Syntinen salaatti

Salaatti-inspiraatiotyhjiössä kelluskellessaan on mahtavaa törmätä reseptiin, joka saa saman tien veden kielelle. Niin kävi viime viikolla, kun eteeni osui mainion Hannan mainiossa blogissaan ylistämä talvisalaattien kuningas. Avokadosta, paahdetuista porkkanoista ja siemenistä kasattu mausteinen salaatti kuulosti juuri siltä mitä olin kaivannutkin - erilaiselta.

Salaatti ilman tomaattia ei ole salaatti -ajattelu on ollut varsin vankka uskomus päässäni (samaista asiaa ovat pähkäilleet Pastanjauhajatkin), mutta täytyy kyllä myöntää, että vielä tomaatittomuuttakin vaikeampaa minun on toisinaan ollut uskoa, että salaatti ilman minkään sortin juustoa voisi olla herkkua. Aika ahdasmieliseksi sitä itsensä on totuttanut!

Tämä Jamie Oliverin kynäilemä resepti ravistelee rankasti pahimmankin tomaatti- ja juustohiiren paatuneita salaattikäsityksiä. Avokadon, jeeralla ja chilillä maustetun porkkanan, rapeiden siementen ja täyteläisen ranskankerman yhdistelmä oli aika syntinen kokemus.

Alkuperäinen resepti kehotti repimään salaatin sekaan paahdettua vaalea leipää, mutta kuten Hannakin, skippasin minäkin karppipäissäni leivän, ja paistoin tilalle pari siivua pekonia. Huh, miten herkullinen ateria. Eipä vaan ole porkkana kenties koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Mikäli ruokavalio antaa myöden, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan salaattia pekonilla.

Talvisalaatti vailla vertaa

(neljälle, mutta kyllä se kulho aika vaivatta kahdestaankin tyhjenee)

400-500 g pienehköjä luomuporkkanoita

2 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä (tai saman verran jauhettua juustokuminaa)

1-3 kuivattua pientä chiliä

luomumerisuolaa

luomumustapippuria

ripaus raakaruokosokeria

2 valkosipulinkynttä

2 tl kuivattua timjamia

oliiviöljyä

puna- tai valkoviinietikkaa

1 appelsiini halkaistuna

1 sitruuna halkaistuna

2-3 kypsää avocadoa

2 kourallista hyviä salaatteja (käytin friseetä, rucolaa ja ruukkujääsalaattia)

1,5 dl ranskankermaa

4 rkl paahdettuja siemeniä (kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä esimerkiksi)

( ½ pakettia pekonia)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuori porkkanat ja halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Keitä porkkanoita suolavedessä sen verran, että haarukka uppoaa niihin hieman, älä kuitenkaan kypsiksi. Valmista sillä aikaa mausteseos: murskaa juustokuminan siemenet, chilit, pippurit ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja sekoita tahnaksi. Kaada sekaan reilusti oliiviöljyä ja tilkka puna- tai valkoviinietikkaa, sekoita tasaiseksi.

Asettele porkkanat pötköttämään vierekkäin uunivuokaan ja kaada mausteseos päälle. Aseta halkaistut sitrushedelmät porkkanoiden vierelle leikkuunpinta alaspäin. Paahda uunissa 15-20 minuuttia, ei haittaa, vaikka porkkanat saisivat ihan vähän väriäkin. Paahda sillä välin kuivalla pannulla siemenet ja mikäli käytät pekonia, paista ne pannulla rapeiksi.

Kuori avokadot ja leikkaa ne siivuiksi. Purista sitruunan ja appelsiinin mehut avocadoille. Revi kulhoon reilusti salaatteja. Kippaa jäähtyneet porkkanat ja avokadot salaattien päälle. Ripottele päälle siemenet ja pekonit. Kaada sekaan uunivuoan pohjalle jäänyt mausteliemi, lisää öljyä, mausteita ja etikkaa jos tarpeen. Sekoittele varovasti. Ripottele päälle reilusti ranskankermaa, syö - ja olet koukussa.

Kebabia, falafelia ja kaipuuta Budapestiin

Itse tehty kebab on killunut kirjanmerkeissä jo jonkin aikaa, ja kun sitä eräänä viikonloppuna vihdoin ryhdyin toimeen, päätin samalla tehdä tarjolle kebab-ravintolan koko ruokalistan.

Itse kebabpökäle oli varsin helppo valmistaa, varsinkin, kun omistaa yleiskoneen, jolla vaivata jauhelihataikina tiiviiksi. Maustaminen sen sijaan olikin vaikeampaa, ja kebablastut maistuivat liikaa pippurilta ja liian vähän suolalta. Käytin ensimmäistä kertaa luomumustapippuria, joka osoittautui tavallista mustapippuria paljon tujummaksi. Hyvää se kebab joka tapauksessa oli! Varsinkin lisukkeineen.

Tein kebabille kavereiksi soosit tomaatista ja jogurtista. Itse tehtyjen pitaleipien onnistumis- eli pullistumisprosentti oli minulle ominaiseen tapaan 50, mutta onneksi tein niitä reilun satsin. Kebabin ja soosien lisäksi pitaleivän sisään tuli salaattia, tomaattia ja hummusta. Jälkikäteen ajateltuna sekaan olisi hyvinkin kannattanut viskata sipulia ja kaalisuikaleita, sillä sooseistaan huolimatta kebabtasku olisi ehkä kaivannut vielä lisää makua.

Samoilla tulilla ryhdyin sitten ensimmäistä kertaa falafelin tekoon. Uppopaistamista lukuunottamatta kaikki meni aika nappiin, falaelit olivat hyviä, mehukkaita ja kuitenkin sopivankiinteitä. Amatöörifriteeraajana sain aikaiseksi ainoastaan rasvan sekaan murentuneita palleroita, joiden paistuminen kesti ihan liian kauan (rasva ei ollut tarpeeksi kuumaa, sillä en omista paistolämpömittaria) ja jotka lilluivat ihan liian pienessä määrässä öljyä (loppui kesken, hyvin varauduttu! :D).

Lopputulos, kolme pikkuruiseksi kutistunutta ja superrasvaista kikkaraa eivät juuri falafeleilta näyttäneet, joten lopetin touhun kesken ja paistoin loput pallukat ihan vaan pannulla. Ja hyvältä nekin maistuivat. Friteeraamisen suhteen aion kuitenkin ottaa revanssin, tulihan sentään reikäkauhakin sitä varten hankittua.

Falafelien tekeminen oli kiintoisaa hommaa, sillä hyviä sellaisia on ainakin Turusta aika hankala löytää. Varsinkin sen jälkeen, kun on maistanut maailman parasta falafelia, joka löytyy Budapestistä, Hummus Bar -nimisestä ravintolasta. En ikinä unohda sitä ateriaa! Falafelit olivat täydellisen rapeita pinnaltaan ja uskomattoman herkullisia maultaan. Seuraksi tarjottiin niin ikään parasta ikinä syömääni hummusta. Se oli paksua, täyteläistä ja valkosipulista, ja seassa oli ihania kikhernesattumia. Taivaallista.

Annoskoot olivat massiiviset, mukaan otettu rasiallinen hummusta riitti vielä seuraavalle päivälle saakka. Söimme kumpikin alkuruoat (pienen salaatin ja ison kanapitarullan), pääruoat (falafel-hummuslautasen ja lampaanliha-hummuslautasen) sekä jälkiruoat (baklavat mieheen) että juomat (vettä ja olutta). Koko lysti maksoi yhteensä 19 euroa, mikä tuon tasoisesta ruoasta jopa Unkarin hintatasolla on mielestäni melko uskomatonta.

Ateria oli kummankin mielestä koko reilireissun paras. Ihastuimme Hummus Bariin niin, että menimme sinne syömään seuraavanakin iltana, niin kuin kunnon turistit! Tämän hehkutuksen jälkeen on kai turha sanoa, että suosittelen paikkaa kaikille Budapestin reissaajalle? :D Nettisivut ovat varsin hyvät, kaupungista löytyy kolme Hummus Baria, joista kaksi on kasvisravintoloita. Me osuimme lihaa tarjoavaan raflaan, josta kuitenkin löytyi erittäin runsaasti myös kasvisruokia.

Jaahas, takaisin asiaan? Reseptejä kehiin. Kebab-setin reseptit ovat Voisilmäpelistä, falafelien ohje Olivia-lehdestä. Pitaleipien ohjeen olen kadottanut, ja hummuksen tein ihan perinteisesti kikherneistä, tahinista, valkosipulista, sitruunamehusta, öljystä ja mausteista, mutta lisäsin sekaan pari-kolme ruokalusikallista paksua turkkilaista jogurttia, jolla yritin tavoitella Hummus Barin hummuksen täyteläistä tunnelmaa. Hyvää!

Kebab

400 g naudan paistijauhelihaa

1 ½ tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

1 rkl rouhittua mustapippuria (jos käytät luomumustapippuria, vähempikin riittää)

Iske jauheliha ja mausteet yleiskoneeseen. Vaivaa taikinakoukulla niin kauan, kunnes taikina on sileää ja kiinteää. Muotoile taikinasta pötkö, kääri se folioon ja pane 100-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi kypsymään. Kun liha on kypsää, leikkaa se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä. Voit paistaa lastut pannulla öljyssä, jos haluat. Itse unohdin.

Kebab-kastike

1 sipuli

2 tölkkiä tomaattipyrettä (n. 60-70 g)

2 valkosipulinkynttä

1 dl appelsiinimehua

1 rkl sinappia

2 tl valkoviinietikkaa

chilijauhetta maun mukaan

suolaa

mustapippuria

sokeria

3 dl rypsiöljyä

Sekoita kaikki aineet paitsi öljy tehosekoittimessa. Lisää ensin vähän chiliä, suolaa, mustapippuria ja sokeria ja lisää maun mukaan. Kun kaikki aineet ovat sekaisin, pidä tehosekoitin käynnissä ja lisää öljy ohuena nauhana sekaan.

Jugurttikastike

2 dl turkkilaista jugurttia

2-3 valkosipulinkynttä

2 tl kuivattua persiljaa

Silppua valkosipulinkynnet pieniksi. Sekoita kaikki aineet ja anna maustua hetki jääkaapissa.

Ainoa kuva falafeleista on tämä - tuolla jossain ne pyörivät kebabin, salaatin, hummuksen ja paistetun halloumin seassa, seuraavan päivän herkkulautasella.

Falafelit

(noin 30–35 pyörykkää)

4 dl kuivattuja kikherneitä (vaikka ohjeessa toisin käskettiin, käytin valmiiksi liotettuja, pehmeitä kikherneitä)

taikina:

1 pieni sipuli

2 valkosipulin kynttä

3 rkl korppujauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl ruokasoodaa

1 tl juustokuminaa

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl suolaa

1 tl jauhettua mustapippuria

0,5 tl cayennepippuria

1 dl hienonnettua lehtipersiljaa

0,5 dl hienonnettua minttua

2 rkl sitruunamehua

friteeraamiseen:

0,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl seesaminsiemeniä

n. ½ l rypsiöljyä

Jos käytät kuivattuja kikherneitä, kippaa ne kulhoon. Kaada päälle runsaasti kylmää vettä. Liota jääkaapissa yön yli tai 8 tuntia. Siivilöi kikherneet liotusliemestä. Kiehauta puhdas vesi kattilassa ja mausta suolalla. Lisää kikherneet. Keitä 15 minuuttia niin että herneet jäävät vähän raaoiksi. Valuta siivilässä ja jäähdytä.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Mittaa tehosekoittimen kulhoon kikherneet, sipulit, korppujauhot, vehnäjauhot, ruokasooda sekä mausteet ja sitruunamehu. Pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, joka on vielä murumaista. Anna levätä jääkaapissa 30–60 minuuttia. Tee taikinasta noin 35 pientä pyörykkää. Sekoita vehnäjauhot ja seesaminsiemenet lautasella. Pyörittele falafelit seoksessa.

Kuumenna öljy valurauta- tai teräskattilassa. Aseta paistolämpömittari öljyyn niin, ettei anturin pää koske pohjaa. Kun öljyn lämpötila on 180 astetta, lisää kattilaan noin 10 pyörykkää kerrallaan. Paista 4–5 minuuttia välillä käännellen. Pidä huoli, ettei öljyn lämpötila nouse yli 190 asteen. Muuten falafelit palavat pinnalta ja jäävät sisältä raaoik-si. Nosta pyörykät talouspaperin päälle lautaselle.

Padoista jaloin

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni - ilman karjanlanpaisteja ja Tuntemattomia sotilaita, mutta hyvässä seurassa, burgundinpadalla ja italialaisella suklaakakulla varustettuna.

Padan suhteen panokset olivat korkealla, sillä kyseessä oli ensimmäinen valmistamani burgundinpata. Klassikkopadan resepti oli kuitenkin niin simppeli, ettei epäonnistumiseen oikein ollut mahdollisuutta. Oikein hyvää!

Padan kanssa söimme rosmariinilla maustettuja uunijuureksia. Puikulapottujen ja porkkanan kera sekaan lensi purppurabataattia, joka oli värinsä puolesta aika viehättävä tuttavuus. Maku sen sijaan oli hyvin pitkälti sama kuin oransseissa bataateissa.

Suklaakakusta sen verran, että se ansaitsee ihan oman merkintänsä.

Burgundinpata

kuudelle

(resepti Valittujen palojen mahtavasta Ruokavuosi - ruokaa vuodenaikojen mukaan -kirjasta)

1 - 1,2 kg naudan sisäpaistia

170 g pekonia

öljyä tarpeen mukaan

4 salottisipulia

3 pienehköä punasipulia

4 valkosipulinkynttä

n. 1 dl vettä

1-2 rkl vehnäjauhoja

1 prk tomaattipyreetä

4 dl punaviiniä

kuivattua persiljaa ja timjamia

1 laakerinlehti

puhdistamatonta luomumerisuolaa

valkopippureita

Kuumenna valurautainen paistinpannu. Ruskista pannulla pekonit, nosta ne valurautapataan odottamaan. Lisää pekonirasvaan tarpeen mukaan öljyä ja ruskista suupaloiksi leikkaamasi liha pienissä erissä. Pyörittele lihoja pannulla hetki niin, että ne saavat hieman väriä, siirrä lihat sitten pataan odottamaan. Halkaise punasipulit ja salottisipulit kahtia ja ruskista niitä hetki pannulla. Kippaa sipulit pataan. Lorauta paistinpannulle vettä ja anna sen kiehahtaa nopeasti. Kaada vesi pataan ja lisää sekaan valkosipuli. Ripottele sekaan jauhot. Suolaa ja pippuroi, lisää tomaattipyree ja yrtit. Kaada päälle punaviini, lihat saavat melkein peittyä.

Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä noin 2-3 tuntia joko levyllä tai uunissa 160 asteessa.

Rosmariinijuurekset

1 purppurabataatti

4 puikulaperunaa

2-3 porkkanaa

oliiviöljyä

puhdistamatonta luomumerisuolaa

luomumustapippuria

loraus hunajaa

reilusti kuivattua rosmariinia

Pilko perunat ja bataatti suurinpiirtein saman kokoisiksi palasiksi. Leikkaa porkkana noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita juurekset uunivuokaan, lorauta päälle öljyä ja mausta. Anna kypsyä 200 asteessa niin kauan, kunnes porkkanatkin ovat kypsiä, n. 40 minuuttia.

Pitkän päivän pasta

Joskus pitkän päivän jälkeen kotiin tullessa onnistaa, ja eteisessä tuoksuu ruoka. Eräänkin päättömän työpäivän päätteeksi nälkäisenä ja väsyneenä monsterina kotiin saavuttuani sain eteeni lautasellisen mitä övereintä ja herkullisinta pastaa.

Pekonilla, parillakin eri juustolla ja tuoreilla yrteillä varustettu pasta upposi räytyneeseen mielentilaani kuin kuuma veitsi voihin. Resepti ei välttämättä ole omiaan toteutettavaksi lounaalle, mutta myöhäisenä illallisena punaviinilasillisen kera se on täydellinen.


Pekonipasta
neljälle

150 g pekonia
ainakin 100 g voimakasta sulatejuustoa, kuten Koskenlaskijaa

50-100 g sinihomejuustoa

2 dl kermaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

kourallinen kirsikkatomaatteja

kourallinen tuoretta persiljaa

saman verran tuoretta ruohosipulia

mustapippuria

Iske pekonit pannulle paistumaan. Lisää sekaan pilkotut valkosipulinkynnet ja sipuli. Kun pekonit ovat kypsyneet rapeiksi, kippaa ne sipuleineen päivineen kattilaan.

Lorauta pekonien sekaan kerma ja juustot. Anna muhia ja mausta pippurilla. Jos soossi on liian paksua, lisää vettä. Ennen tarjoilua lisää yrtit ja lohkotut tomaatit. Nauti pastan kera.

Eka merkintä tägin "leffaruokaa" alle!

Nyt seuraa jotain helppoa ja viihdyttävää.

Pane uuni lämpiämään 225 asteeseen. Ota esiin uunipelti, aseta päälle leivinpaperi. Kaada pellille reilu satsi nachoja.

Ota esiin paistinpannu, kuumenna se, lorauta päälle öljyä ja öljyn päälle vähän chiliä ja paprikajauhetta, kuullota mausteita hetki. Kumoa pannulle pikkukasa pilkottua sipulia, pari valkosipulinkynttä hienonnettuna ja paistijauhelihaa ja paista ne kypsäksi (tai soijarouhetta, liemikuutiota/suolaa ja vettä, anna maustua ja imeytyä pienellä lämmöllä). Mausta suolalla ja vaikka pippurilla.

Kippaa sekaan purkillinen hyvää tomaattimurskaa, ripottele joukkoon vähän ruokosokeria. Anna hautua ihan hetki ja kaada sitten koko komeus nachojen päälle. Etsi kaapista kaikki mahdollinen juusto (cheddar sopii parhaiten, mozzarellaraasteet ja emmentalit käyvät myös), raasta ja kippaa päällimmäiseksi. Iske pelti uuniin ja anna olla siellä niin kauan, että juusto sulaa ja nachot saavat hieman väriä. Nautitaan elokuvan äärellä.

(Mukaan uuniin voi huoletta heittää avokadonsiivuja, punasipulirenkaita ja jalapenoviipaleita. Myös ranskankerman lusikoiminen uunista tulleen setin päälle ei haittaa laisinkaan.)

Reseptiterkut Hämeenlinnaan!

Maailman paras hampurilainen

Onnekas oli se päivä, jona löysin kenties maailman herkullisimman ruokablogin äärelle. Ree Drummondin, tuttavallisemmin Pioneer Womanin blogi on kiistämättä yksi inspiroivimmista ja hauskimmista ruokablogeista ikinä. Vaikka olen varmasti viettänyt Pioneer Womanin blogissa enemmän aikaa kuin omani parissa, en jostain syystä ole kovinkaan montaa blogin resepteistä toteuttanut. Arkistojen syövereistä löysin kuitenkin otoksen eräästä asiasta, jota en kertakaikkiaan voi jättää mainitsematta.

Kyseessä on Pioneer Womanin sanoin vaatimattomasti maailman paras hampurilainen, ainakin tällä hetkellä. Kolme purilaista ahmittuani en voinut juuri muuta kuin yhtyä Drummondin mielipiteeseen. Haaveilen tästä hampurilaisesta vähintään joka toinen päivä, enkä voi ymmärtää, miten vain muutamalla ainesosalla voi saada aikaiseksi jotain niin hyvää. Kannattaa kokeilla ja valmistautua läpi loppuelämän jatkuvaan purilaishaaveiluun.

Pari juttua vielä.

Pioneer Woman paistaa hampurilaisen osineen parilalla, itse käytin sekä uunia että paistinpannua.

Sipulien karamelisoiminen on ehdottomasti vaivan arvoista ja purilaisen juju. Sinihomejuustossa ei kannata säästellä. Tabascon suhteen voi toki olla varovainen, mutta on aika hämmentävää, miten tosi monta tippaa sitä voi sekä majoneesin että jauhelihan sekaan viskellä ilman, että maku on ollenkaan hallitseva.

Vaihdoin vaalean sämpylän ruisleipään, koska Suomesta ei oikein tahdo saada valmiina hyviä hampurilaissämpylöitä, enkä myöskään jaksanut ryhtyä niitä itse leipomaan. Ruis oli hyvä!

Tätä purkeria ei kannata skipata lihahommien tähden, vaan korvata jauhelihapihvit esimerkiksi Kädenvääntöä-blogin soijarouhepihveillä.

Maailman paras hampurilainen (juuri tällä hetkellä)

400 g naudan paistijauhelihaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

reiluhkosti Tabascoa

2 rkl voita

1 punasipuli

2 rkl raakaruokosokeria

1 dl kunnollista majoneesia

4-6 kpl hampurilaissämpylöitä/ruisleipiä hattuineen

100-150 g sinihomejuustoa

salaatinlehtiä

Mausta jauheliha suolalla, mustapippurilla ja haluamallasi määrällä tabascoa (itse pudottelin sekaan kuusi-seitsemän tippaa). Jos käytät pihvien paistamiseen pannua tai grilliparilaa, laita liha vielä odottelemaan, mikäli taas uunia, muotoile pihvit ja iske ne 180-asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi paistumaan. (Pihveistä tulee saletisti parempia pannulla paistettuna, kokeilen ensi kerralla).

Paloittele sipulit ja kuumenna pienehkö paistinpannu. Sulata pannulla voi, lisää sekaan sipulit ja ripottele päälle sokeri. Sekoittele sipuleita vähän, anna niiden muhia pienellä lämmöllä 20 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta majoneesi tabascolla.

Grillaa tai paahda sämpylät tai ruisleivät. Paista pihvit pannulla tai grillissä molemmin puolin kypsiksi. Lusikoi pihvin päälle karamelisoitunut sipuli ja sinihomejuustoa ja anna pihvien olla pannulla ihan pieni hetki. Voitele paahtuneet leivät majoneesilla, nosta päälle pihvi kuorrutteineen, kasaa päällimäiseksi keko salaattia ja kansi. Syö.

Kesäkurpitsalohtu

Sateiset vapaapäivät vaativat ratokseen lohturuokaa. Kilokaupalla kasviksia torilta sateessa raahattuani päätin, että lohtu olisi saatava suurimmalta osin torikassit täyttäneiden kesäkurpitsojen muodossa.

Kesäkurpitsat päätyivät lautaselle täytettyinä. Yrttifetalla, pekonilla ja uuden sadon sipulilla kuorrutetut kurpitsaveneet veivät kyllä kielen mennessään. Kesäkurpitsa se vain on loistopötkö!

Feta-pekonitäytteiset kesäkurpitsat

2 kesäkurpitsaa

1 pieni uusi sipuli

puolikas paketti pekonia

100 g fetaa (käytin Apetinan uutta yrttimaustettua, nam)

1 valkosipulinkynsi

juustoraastetta

mustapippuria

merisuolaa

basilikaa

Halkaise kesäkurpitsat pitkittäin. Kaavi niiden sisus pois ja paloittele se. Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja laita ne pannulle paistumaan. Lisää sekaan kesäkurpitsa. Anna kypsyä hetken, mausta mustapippurilla, suolalla ja basilikalla. Lusikoi kesäkurpitsoihin täyte, ripottele päälle reilusti fetaa ja päällimäiseksi juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että juusto gratinoituu, reilut 15 minuuttia.