Biitsisalaattia!

Huomasin, että olen viime aikoina blogannut lähinnä makioita herkkuja. Kesä on selvästi herättänyt sisäisen sokerihiireni eloon. Elelkööt rauhassa, palataan sitten syksymmällä ruotuun.

On täällä silti muutakin syöty. Kuten esimerkiksi eilen ihan tosi herkullista kikherne-fetasalaattia rannalla auringossa loikoen ja yatzya pelaten. Tein salaatin rantaevääksi kaapin jämistä ja siitä tuli ihan vahingossa tosi hyvää! Salaatin salaisuus piileen sekaan silputussa korianterissa ja lime-hunajavinegretissä. Kikherneet ovat ihan täydellinen makupari korianterilla ja limelle!

Salaatti on erittäin kelpo biitsin lisäksi myös sekä töihin evääksi että kesäbileiden juhlapöytään. Korianterin määrässä ei sovi nuukailla. 

Kikherne-fetasalaatti

(kahdelle lounaaksi)

ruukku rapeaa salaattia

1 punainen paprika

purkki kypsiä luomukikherneitä

1 nektariini

n. 150 g fetaa

reilusti tuoretta korianteria

Revi salaatti pieneksi, paloittele paprika, feta ja nektariini pieniksi kuutioiksi. Lisää sekaan kikherneet ja silputtu korianteri. 

Lime-hunajavinegretti

1 limen mehu

n. 2 rkl hunajaa

n. 3 rkl oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita ensin haarukalla hunaja ja lime. Lisää öljyä ja mausteet. Maistele ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Sekoita salaatin joukkoon. 

Patojen pata

Ikuisen lumen (joka sittemmin ikävästi suli) kunniaksi valmistin viime viikolla rehellistä pataruokaa. Chili con carne oli, kiitos keskuskeittiön, lapsuuteni inhokki. Laihaa keittomaista riisin kylkiäistä, joka koostui jauhoisista pavuista ja kuivaksi paistetusta jauhelihasta. Tomaattipyreen hapan maku kaiken yllä.

Kyllä kyseistä ruokaa aina välillä kotonakin syötiin ja toki rutkasti parempana versiona keskuskeittiön kyhäelmästä, mutta olin lapsena valitettavasti aika nirso ruoan kuin ruoan suhteen. Chili con carnen ja minun välit jäivät näin ollen varsin kylmiksi.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ymmärsin, kun pari viikkoa sitten lusikoin suuhuni äidin hauduttamaa chiliä. Olin myyty. Tein itse kotona. Olen yhä myyty. Parasta talviruokaa.

Ja mitä riisiin tulee, sellaista ei tarvita, korkeintaan hyvää tuoretta leipää, jos sitäkään. Ranskankermaa kylläkin. Joka lusikalliselle.

Chili con carne

(mukaelma Jamie Oliverin reseptistä, Jamie's America)

oliiviöljyä

400 g hyvää naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 luomuvalkosipulinkynttä

1-3 kuivattua chiliä (itse panin yhden ilman siemeniä, mutta lisäsin tulisuutta myöhemmin chilirouheella)

1 tl jeeraa

1 tl savuista paprikajauhetta (käytin vahvaa unkarilaista)

merisuolaa

mustapippuria

2 tölkkiä kidneypapuja

1 punainen paprika

2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g, puolet käyttämästäni tomaatista oli paseerattua)

n. 2 rkl tomaattipyreetä

raakaruokosokeria

Pane kuivatut chilit veteen pehmenemään. Kuumenna valurautapadassa loraus öljyä. Ripota öljyyn jeera ja paprikajauhe. Kuullota niistä makua irti, lisää pilkottu sipuli. Kuullota. Lisää valkosipuli ja pilkotut chilit. Anna pehmetä. Lisää jauheliha, paista kypsäksi.

Kaada sekaan tomaatit, valutetut pavut ja pilkottu paprika. Mausta sokerilla. Lisää vettä jos tarpeen, soossin on tarkoitus olla muhennusmaisen paksua, ei keittomaista. Anna porista kannen alla niin ainakin tunnin verran. Maistele välillä, lisää suolaa, pippuria tai sokeria jos tarpeen. Tarkista myös tulisuus ja lisää potkua, jos siltä tuntuu. Mikäli muhennus uhkaa jäädä liian vetiseksi, anna porista kansi raollaan.

Tarjoile ranskankerman kera.

Pyöreiden asioiden aatelia, osa 2

Pidän linsseistä, mutten koskaan ymmärrä tehdä niistä muuta kuin linssikeittoa, mikä sekin on kyllä erinomainen muoto syödä linssejä. Onneksi kuitenkin hoksasin, että niistä voi tehdä muutakin, kuten esimerkiksi pyöryköitä. Pumpkin Jam -blogista löysin sopivan oloisen reseptin, jolla sain aikaiseksi pellillisen ihan erityisen hyviä palleroita.

Jostain kumman syystä sain päähäni raastaa pyörykkätaikinaan parmesaania, mikä ei kyllä sitten hetken päästä ajateltuna kuullostanut ollenkaan sopivalta pyöryköiden hivenen aasialaiseen makumaailmaan. Valmiiden pyöryköiden maku yllätti - parmesaani sopi palloihin vallan hyvin tehden mausta tosi täyteläisen. Sanoisin kuitenkin, että ilmankin pärjää, jos haluaa pyörykkänsä vegaanisina.

Resepti muokkautui hitusen muiltakin osin. Alla ohje sellaisena kuin sen toteutin. Näitä uusiks! Samoin tuoreella mintulla terästettyä porkkanatsatsikia, joka päätyi samalle lautasella ja muodosti pyöryköiden kera aika täydellisen parin. Mukana niin ikään hengaillut kukkakaalimuusi sen sijaan jäi auttamatta tovereidensa varjoon, vaikka hyvää olikin.

Linssipyörykät

2 dl punaisia linssejä

vettä

1 isohko sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 pienehköä luomuporkkanaa

1 pieni kesäkurpitsa

2 rkl voita tai kookosöljyä

2 rkl tomaattipyreetä

1 dl raastettua parmesaania

1 dl mantelijauhetta

1 dl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä

1 tl mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

1 tl garam masala -mausteseosta

1 tl hienoa merisuolaa

Huuhtele linssit ja keitä niitä noin 15 minuuttia. Valuta hyvin. Kuori ja silppua sipulit. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsa. Kuumenna rasva kasarissa ja kippaa sekaan sipulit. Kuullota hetki ja lisää raasteet. Anna niiden muhia ja pehmentyä pannulla tovi. Yhdistä linssit ja kasvikset, soseuta setti sauvasekottimella.

Paahda siemeniä kuivalla paistinpannulla sen verran, että ne saavat pintaansa väriä. Rouhi siemenet murusiksi. Lisää taikinan sekaan siemenet, mantelijauhe, parmesaaniraaste ja mausteet.

Muotoile taikinasta palleroita ja paista ne kypsiksi 200-asteisessa uunissa. 15 minuuttiakin riittää, mutta koska halusin pyöryköiden pintaan vähän enemmän väriä, paistoin niitä lähes 25 minuuttia.

Alkuperäinen resepti Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjasta.

Papuja taukohuoneessa

Viime aikoina blogaus on unohtunut vähän taka-alalle, sillä olen parin kuukauden tauon jälkeen astunut takaisin työntekemisen ihmeelliseen maailmaan. Pitkien ja myöhäisten työpäivien jälkeen en ole jaksanut juuri evääni liikauttaa, varsinkaan keittiön puolella. Mutta työhommissapa piileekin ruokahaastetta koko kesäksi - mistä nyhjäistä pitkille työpäiville täyttäviä, muttei ähkyyn ajavia eväitä?

Parasta taukohuonepurtavaa ovat mielestäni tuhdit salaatit. Niitä ei tarvitse lämmittää ja niillä välttyy ähkyltä ja kamalalta keskipäivän väsymykseltä. Ongelma on tietysti vain se, etten oikein millään tahdo keksiä uusia ja uusia salaattiviritelmiä. Tässä kuitenkin yksi onnistunut kokeilu, jonka salaisuus piilee marinoiduissa pavuissa.

Marinoitu papu-mozzarellasalaatti

purkillinen papuja (esimerkiksi kidneytä)

kourallinen raastettua parmesaania

loraus hunajaa

oliiviöljyä

balsamicoa

mustapippuria

chilirouhetta

merisuolaa

tuoretta basilikaa

nippu rucolaa

kolmannes kesäkurpitsaa

rasia kirsikkatomaatteja

pari desiä keitettyä pastaa

1 mozzarellapallo

2-3 rkl kurpitsansiemeniä

balsamicoa

mausteita

Huuhtele pavut hyvin ja valuta ne. Sekoita kulhossa marinadi, lisää pavut ja ripottele sekaan parmesaniraaste. Sekoita ja laita jääkaappiin kannen alle maustumaan.

Pilko tomaatit, kesäkurpitsa ja mozzarella. Sekoita ne keskenään kulhossa ja lisää rucola ja pasta. Paahda kurpitsansiemeniä hetki kuivalla pannulla ja lisää ne joukkoon. Lisää lopuksi marinoidut pavut, tarvittaessa balsamicoa ja muista mausteta ja pakkaa evääksi tai nauti heti.