Elokuvasovitus suositusta kirjasta

SU 20.11.2011

Kuva: Elokuvan oma sivu

Aika takkuisesti olen lukenut vuodesta 2006 Kjell Westön kirjaa Missä kuljimme kerran. Kirja sai silloin Finlandia-palkinnon. Olen myös kuunnellut monta lukua kyseisestä kirjasta Kotilieden sivuilta.

Keskellä tätä pitkäksi venähtänyttä keskeneräistä projektiani päätin kuitenkin käydä katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan, joka tuli ensi-iltaansa äskettäin. Elokuvasovitukselta odotetaan paljon, kun se perustuu suosittuun kirjaan. Koska en ole kokonaan lukenut kirjaa, en tiedä, miten uskollisesti elokuva seuraa Kjell Westön tekstiä.

Kuva: Elokuvan oma sivu

Elokuva oli aika pitkä, kaksi tuntia, mutta silti tuntui kuin siitä olisi puuttunut jotain oleellista. Tosin kuvattava ajanjaksokin oli pitkä 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Tulossa on myös kuusiosainen TV-sarja tuosta Westön kirjasta 21. joulukuuta alkaen FST5 -kanavalla. Jos tämä elokuva on tiivistelmä, niin kovin hyvä tiivistelmä se ei ole. Ihailen kuitenkin nuorten näyttelijöiden vahvaa eläytymistä rooliinsa. Heidän suorituksensa olivat hyviä.

Kuva: Elokuvan oma sivu

Olisin kuitenkin odottanut käsikirjoitukselta elokuvamaisempaa otetta. Kameran käyttö oli taitavaa, mutta aika kaavamaista. Pysyttäydyttiin lähes koko ajan teatterimaisessa kuvauksessa. Olisin tosiaan odottanut syvällisempää tulkintaa. Ehkä syy oli kuvaustavassa. Lähikuvia ei ollut paljoakaan. Kuvaus oli teatterimaista, paljon yleiskuvia kuin näyttämöllä.

Vaan ei elokuva kuitenkaan niin huono ole, etteikö sen katsominen kannattaisi. Olisin kuitenkin toivonut, että kamera olisi tallentanut edes muutaman myönteisen kuvasarjan, hieman inhimillistä lämpöä, hieman elämäniloa johonkin väliin. Tai ehkä sitä sitten edusti naispääosan esittäjä diivamaisella persoonallaan.

En pidä sotaelokuvista, väkivalta ja ampumiset ovat minulle liian raskasta katseltavaa. Jotenkin olin lukemastani saanut hieman toisenlaisen kuvan, mutta enhän ole päässytkään vielä kirjan loppuun. Elokuvassa punaisten ja valkoisten yhteenotto nousee keskeiseksi ja ehkä se on kirjassakin keskeinen, vaikka itse olen kokenut kirjan enemmänkin ihmissuhtesiin keskittyväksi.

Kuva: Bio REX

Kaksi itsemurhaa ja sisällissodan teloitukset puolin ja toisin ovat rankkaa katseltavaa. En menisi toista kertaa tuota elokuvaa katsomaan. Tuskin katson TV-sarjaakaan. Kirjan saatan jossain vaiheessa lukea tai kuunnella loppuun.

"Pääosassa nähdään parhaillaan New Yorkissa teatterityön opiskeluja täydentävä Jessica Grabowsky, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Grabowsky on vieraillut näyttelijänä myös YLE TV1:n Kotikadulla.
Elokuvan miespääroolin tekee yksi Berliiniin asettuneen suomenruotsalaisen Nya Rampen -teatteriseurueen perustajajäsenistä, Jakob Öhrman.

          - - - -

 Missä kuljimme kerran menestyi hyvin myös teatterissa. 

Keväällä 2008 kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saanut näytelmä veti suurelle näyttämölle yli 42.000 katsojaa. Teoksen ohjasi Kari Heiskanen."  

YLE Uutiset, 9. marraskuu 2011

Kuva: Elokuvan oma sivu

Missä kuljimme kerran

(Där vi en gång gått)

Suomi 2011

Ohjaaja: Peter Lindholm

Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Jimmy Karlsson

Pääosissa: Jessica Grabowsky,  Jakob Öhrman,  Andreas af Enehielm

Muita näyttelijöitä: Oskar Pöysti

Ensi-ilta: 28. lokakuuta

Laji: Draama, Historia

Kesto: 126 min.

Ikäraja: K-13
Tuotanto: Helsinki-filmi


TV-sarjan tuottaja: Aleksi Bardy & Annika Sucksdorff
Osajako: Jessica Grabowsky (Lucie), Jakob Öhrman (Eccu), Andreas af Enehielm (Allu), Oskar Pöysti (Cedi), André Wickström (Lonni), Mikko Kouki (Ilmari Salmikoski)

Katso esittely (trailer), ELOKUVAN SIVULLA tai Youtubessa.


EDIT:
Haluan lisätä tähän, että ajankuvauksena, eräänlaisena "dokumenttifiktiona", emmehän oikeasti voi palata enää tuon ajan ilmapiiriin ja maisemiin – kaikki on kuviteltava – pidän tätä elokuvaa ihan hyvänä, mutta väkivallan ja sisällissodan eräiden puolien kuvaus on minulle liian rankkaa katsottavaa.
Kuten kirjoitinkin, näyttelijäosuudet olivat hyviä, samoin lavastus. Käsikirjoitukselta olisin odottanut enemmän, samoin kuvaajalta. Kovin pian en halua nähdä elokuvaa uudestaan edes pitempänä TV-versiona, vaikka siitä varmaan löytyy niitäkin asioita, joita elokuvasta kaipasin.