Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Ma 11.7.2011

Osmo Rauhala, Kuutti Lavonen, Pirkko Silveri: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko - St Olaf`s Church In Tyrvää on upea kirja. Otsikossa on myös suomeksi ja englanniksi teksti: Sata ja yksi kuvaa. Tämä isokokoinen nelivärin kuvitettu Kirjapajan julkaisu on kokonaisuudessaan kaksikielinen.

Kirjassa kerrotaan myös, miten tuhopolton jälkeen vanha kirkko nousee uudelleen tuhkasta entistä ehompana ja miten suunnattoman työn talkooväki teki. Pääpaino tässä kirjassa on työn loppuvaiheessa. Kuvien avulla näytetään, miten kaksi suomalaista taiteilijaa lopulta viimeistelivät kirkon töillään vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala kertovat töistään myös sanallisesti.

Kun 2.7.2011, siis reilu viikko sitten sain käydä tuossa kirkossa ja nähdä kaiken omin silmin, todella ihastuin tuohon kirkkoon. Ensinnäkin se sijaitsee erittäin kauniilla paikalla korkealla mäellä järven rannalla. Kirkkomaalaukset ovat hyvin vaikuttavia. Kuutti Lavosen työt kertovat Jeesuksen kärsimyksistä ja Osmo Rauhalan symboliikka luo kokonaisuuteen seesteisyyttä. Kirja on yksi hienoimmista taidekirjoistani. Vaikka kirkossa ei pääsisi itse käymään, niin katselemalla kirjan kuvia saa hyvän käsityksen kirkon vaikuttavuudesta ja hienoista maalauksista. Tämä kirja kuuluu kirjahyllyni aarteisiin.

Blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia on kuvia, joita otin 2.7.2011 käydessäni tuossa kirkossa.

Jotain Vanhan kirjallisuuden päiviltä Sastamalassa

Ke 6.7.2011

Kun olimme puoli kolmen maissa lauantaina 2.7.2011 lähdössä Vanhan kirjallisuuden päiville, vastaamme tuli tällainen joukko. He kertoivat olevansa Vanhan Kirjallisuuden päivillä innostamassa lapsia lukuharrastuksen pariin. Lapsille ja nuorillehan merirosvotarinat ovat seikkailua ja romantiikkaa. Aikuinen kyllä saattaa miettiä, mitä romantiikka merirosvoilussa voi yleensä olla. Ja mistähän tuo merirosvojen seikkailujen ihannointi on saanut alkunsa. Todellisuus kun on varmasti jotain muuta kuin kirjojen tarinat antavat ymmärtää.

kuva - Sami Saramäki,
teemajuliste - Duunari Oy

Lauantai-iltapäivä oli siis jo pitkällä, kun joukkomme lähti kohden Sylvään koulua ja Vanhan kirjallisuuden päiviä, joiden teemana oli tänä vuonna rikos. Helle hiostutti ja paljon oli jo nähty paikkakunnan matkailutarjonnasta. Osa porukasta oli kaiketi jo mennyt edeltä, me "laiskimmat" menimme tyyriisti pikkubussilla. Oikeastaan minulle tämä autovaihtoehto oli hyvä, sillä polveni ei vielä ollut täysin kuntoutunut. :)

En myöskään ole dekkarifani, päinvastoin. Kestän

korkeintaan Mika Waltarin Komissario Palmun seikkailut ja jotkut vanhat klassikot, kuten Agatha Christie, Hercule Poirot... Niitä voin katsoa TV-sarjoinakin, mutta en nykyisin enää kovin halukkaasti. Ehkä Alfred Hitchcock myös...

Luin joitakin vuosia sitten niin inhottavan dekkarin, että en halua lukea ainuttakaan sellaista enää. Se kirja oli Syysuhri, jonka oli kirjoittanut Petra Hammesfahr. Siitä jäi niin ikävä jälkimaku, etten halua sen takia lukea enää dekkareita. Hyi sentään! Tuo yksi ainoa aivan sairas tarina sai reaktioni aikaan! Sain tuon kirjan kaupanpäälisinä Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta, johon silloin vielä kuuluin.

En sentähden ollut kiinnostunut Vanhan kirjallisuuden päivien rikos-aiheisista luennoistakaan. Panu Rajalaa olisin voinut mennä kuuntelemaan, jos hänen esityksensä olisi ollut ohjelma-aikamme puitteissa.
Olimme vähän ennen kolmea Sylvään koululla, mistä olimme jatkamassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle noin puoli viisi. Valitsin ohjelmatarjonnasta jotenkin kiinnostavalta vaikuttavan auditoriossa pidetyn tilaisuuden:

Kello 15.00–16.00
Tyrvääläinen tryki (auditorio)
Järjestäjä: Kustannusliike Warelia
Juontajana kirjailija Marko Vesterbacka

- Tyrvään Pyhä Olavi ja Karkun Vanha Maija, professori Unto Salo
- Tyrväätä Mauri Kunnaksen sarjakuvissa. Poimintoja uutuuskirjasta "Kunnaxen kiäli”, kirjailija Marko Vesterbacka

Ajattelin, että olisi mukava kuulla tarkempaa tietoa tuosta vanhasta kirkosta, jonka uudet maalaukset kiinnostivat minua erityisesti. Luulin tosiaan, että proffa puhunee puoli tuntia ja toinen puoli on sitten Mauri Kunnakseen liittyvää juttua. Vaan professori puhuikin sitten melkein koko tunnin, olin suoraan sanoen nukahtaa kesken koko esityksen, mutta en sitten kuumuuden takia viitsinyt lähteä kesken poiskaan. 

Kunnaksen kieltä käsittelevä osuus jäi tyngäksi. Eipä siitäkään paljon mitään jäänyt mieleen. Kirkon ikäasiatkin jäivät aivan pelkäksi jaaritukseksi. Auditorio oli kyllä täynnä väkeä.

Kuvassa professori on juuri istuutumassa ja toinen luennoitsija vihdoin aloittamassa.

Ehkä päivän anti oli ollut minulle sääolosuhteisiin katsoen liian valtava, hellettä Suomen oloissa, reippaasti lähemmäs 30 plusastetta. 

Teltassa antikvariaattien valtameri lainehti täynnään ummehtuneita vanhoja kirjoja, joilla oli runsaanpuoleinen hintakin enimmäkseen, paitsi kustantamojen poistokirjoilla. Huomasin jonkun ostaneen yhden vanhan taidetta käsittelevän kirjan kahdellakympillä, saman, jollaisen itse ostin viime vuonna eurolla Helsingistä.

Osa kirjoista oli esillä sekalaisena röykkiönä, osa kauniisti aseteltuna. 

En jaksanut innostua sarjakuvanäyttelystäkään, joka oli tehty kuvaamalla seinänkorkuisille sermeille aikakausittain piirtäjiä ja heidän töitään. Jos olisi ollut nähtävillä aitoja sarjakuvia, vaikka vitriineissä, niitä olisi mieluummin katsonut kuin lattean näköisiä valokuvasommitteluja aiheesta suurina painokuvina. Myös piirtäjistä olisi voinut olla jotain kunnollista materiaalia. Tapahtuma kesti tosin vain kaksi päivää, joten noilla isoilla julistemaisilla painokuvilla saatiin näyttelynomainen tilanne helposti pystyyn. 

Kävijöitä Vanhan kirjallisuuden päivillä on ilmoitettu olleen n. 15 000.

Museokirjapaino laiteineen oli myös nähtävänä. Jotain lisää Vanhan kirjallisuuden päivistä on myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.

Mauri Kunnaksen lastenkirjojen maailma

Ma 4.7.2011

Sastamalassa on Herra Hakkaraisen talo, jossa voi konkreettisesti sukeltaa sisälle Mauri Kunnaksen lastenkirjoihin. Siellä niin lapset kuin aikuisetkin saavat tutustua Mauri Kunnaksen luomiin piirroshahmoihin, vaikka eivät koskaan olisi lukeneet ainuttakaan kirjaa, joissa nuo satuhahmot seikkailevat. Aikuisille on ohjelmana 45 minuutin video Mauri Kunnaksesta ja toki lapsetkin sen voivat katsoa, jos kärsivällisyyttä riittää. Katso myös Mauri Kunnaksen omia nettisivuja.

Parasta antia lapsille lienevät nuket, joihin on lupa koskea ja joitten kanssa saa leikkiä ja samalla muistella mistä kirjasta ne ovatkaan. Osa on tietysti näyttelymateriaalia, joihin koskeminen on kiellettyä.

Mutta katsominenkin on varmasti kivaa, vaikka ei aina tietäisikään mihin tarinaan pienoismallit ja satuhahmot liittyvät.

Katsellessani pikkutyttöä, joka todella hermostui Herra Hakkaraisen kuorsauksesta, mietin, olisiko Kunnas hahmoja luodessaan osunut lähemmäs poikien kuin tyttöjen maailmaa. Muistan kyllä oman tyttärenikin pitäneen Kunnaksen lastenkirjoista. Herra Hakkaraisen talo on kuitenkin kuin luotu juuri poikien mielikuvitukselle, vaikka tytötkin noista satuhahmoista pitävät. Eihän se tietysti mikään ihme olekaan, onhan hahmojen luoja itsekin mies, jolla iästä huolimatta on poikamainen ote kirjoissaan.

Olen Herra Hakkaraisen talosta kirjoittanut myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.  ;) 

Retki Pukstaaviin, Kirjan kulttuurihistorialliseen museoon Sastamalaan (Vammalassa)

Su 3.7.2011
Kun lähtee Helsingistä ajamaan kohti pohjoista ja ajaa noin kolme tuntia ja muistaa kääntyä oikeista tienristeyksistä kohti entistä Vammalaa, joka tunnetaan nykyisin nimellä Sastamala, tullaan vihdoin paikkaan nimeltä Pukstaavi, joka on Kirjan kulttuurihistoriallinen museo.

Pukstaavi

"Työnimellä Kirjan Keskus - Kirjan Museo valmisteltu suomalaiselle kirjalle omistettu museo avaa ovensa Sastamalassa, Marttilankadulla, 1.7.2011. Pukstaavi-nimi löytyi museolle nimikilpailun kautta." (Teksti sivulta http://www.sastamala.fi)

Ja lainaus jatkuu:

"Pukstaavi on säätiön ylläpitämä valtakunnallinen museo, joka on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan. Pukstaavi harjoittaa näyttely-, koulutus-, tapahtuma- ja julkaisutoimintaa omalla erikoisalallaan.

Pukstaavi sijaitsee vanhassa apteekkarin talossa Sastamalan keskustassa. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on peruskorjattu museon käyttöön Sastamalan kaupungin ja Euroopan aluekehitysrahaston avustuksella."

Tietoja museosta verkkosivuilla.


Talossa on hyvä kahvila, josta saa myös erinomaista ruokaa. Kirjoitin tästä retkestämme Sastamalaan myös jo jotain toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia. Kurkkaapa lopuksi myös sinne. :) (EDIT: Linkki korjattu)

Vietimme ruokailun jälkeen näyttelytiloissa aikaa tunnin pari. Minkä jälkeen menimme vieressä sijaitsevaan Herra Hakkaraisen taloon, josta kirjoitan seuraavassa postauksessani. Sitten matkamme jatkui Vanhan kirjallisuuden päiville –  siitäkin lisää myöhemmin. Aivan lopuksi menimme Tyrvään Pyhän Olavin kirkoon ihastelemaan Kuutti Lavosen ja Rauhalan maalauksia ja katsomaan kirkkonäytelmää Maria Magdalenasta. Näistä kaikista lisää myöhemmin. 


Päänäyttely: Inkunaabelista e-kirjaan
Vaihtuvat näyttelyt: Kirjahyllyni 1.7.2011 – 28.2.2012

Kuten näyttelyistä arvata saattaa museossa oli paljon kirjoja esillä ja monen monta kirjahyllyäkin, sillä menossa on paraikaa Kirjahyllyni-muistitiedon keruu (palkintona kirjoja):

"Suomen Kirjainstituutti käynnisti kesällä 2010 valtakunnallisen muistitiedon keruun, joka tallentaa kirjojen omistamiseen ja säilyttämiseen liittyviä muistoja, kokemuksia, tarinoita sekä valokuvia. Keruuseen voi ottaa osaa vastaamalla oheiseen kyselyyn 28.2.2012 saakka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Kyselyyn voi vastata:

1. netissä (Katso linkki)

2. tulostamalla lomakkeen ja lähettämällä sen postitse osoitteeseen Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi / Minna Honkasalo, Marttilankatu 12, 38200 Sastamala 

Kirjoita annettujen teemojen pohjalta vapaamuotoisesti itsellesi sopivalla tyylillä.  

Keräämme myös valokuvia kirjahyllyistä. Lisätietoja: Minna Honkasalo minna.honkasalo.at.pukstaavi.fi p. 010 3212 955, 050 3131 412 Ohjeet kuvien ottamiseen (Kayso linkki)

HUOM! Pukstaavissa ”Saa koskea!”

Tässä muutamia kirjahyllyjä tuosta näyttelystä:

Kirjahyllyjä oli vessojenkin seinillä:

Kirjaston vanhaa maailmaa oli myös nähtävänä:
Toinen heistä on nukke, toinen ei. :)

  

Uuttakin oli näyttelyssä aivan sujuvasti vanhan kanssa vierekkäin. 


Kirjapainoasioitakin saattoi tutkia pienoismallin avulla ja katselemalla oppipojan ja mestarin puuhia.

Tyrvään kirjapainon pienoismalli

Toinen on nukke, toinen oikea ihminen. Arvaa kumpi on kumpi!

Latojan kasti (ja heijastuksia ikkunoista yms.)

Kirjansidontaa esiteltiin monipuolisesti vaihe vaiheelta:

Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, ettei kaikkea millään jaksanut omaksua yhdellä katsomisella. Tuli sellainen olo, että tässä kirjan museossa olisi mukava poiketa toistekin, jollei olisi niin pitkä matka. Tässä vielä lisää kuvia tästä näyttelystä:

Menossa on sarjakuvan juhlavuosi, joten siitäkin oli paljon katsottavaa:

Kun vielä katsoi kaikki seinille heijastetut videot ja kirjavitriinit, oli pakko mennä kuumista näyttelyhuoneista ulos helteeseen hengittämään!

Videokuvaa

Kirjavitriinien tarjontaa

KATSO MYÖS NÄMÄ: Jotain voit tosiaan katsella omalta koneeltasikin, jos et Sastamalaan asti pääse. Eli kannattaa tutustua myös Pukstaavin verkkonäyttelyyn Tarina-apteekkiin, josta löytyy myös jotain Kaarlo Sarkiasta!

Palkittu verkkonäyttely Kaarlo Sarkiasta antaa uutta näkökulmaa hänen runoihinsa.

Kaikki tämä visuaalinen tarjonta ja eri puolilla magnetofooneista kuuluvat esittelyt vaativat tunnollisemmankin kävijän kaiken tarkkaavaisuuden. Siispä välillä hetkeksi ulos hengähtämään ja sitten seuraavaan paikkaan, joka oli Herra Hakkaraisen talo aivan Pukstaavin vieressä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Lisää tästä retkestä Sastamalaan on siis myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.