Ma 25.6.2012
Olen sitten ilmeisesti lomalla näillä näkymin ainakin vielä viikon heinäkuussa. On aikaa valvoa, on aikaa lorvailla ja netissäkin tulee viihdyttyä liian kanssa.
Kaupungilla liikkuessa huomio kiinnittyy lukeviin ihmisiin. Heitä on kaikkialla. Kaikenikäisiä lukijoita, miehiä ja naisia. Ratikassa, bussissa, metroasemalla, kahviloissa, kaikkialla. Luetaan jotain kirjaa, joskus lehteä. Yleensä istuen, mutta myös pysäkeillä seisoen. Isoissa kirjakaupoissakin, missä lukemaan syventyneitä ei heitetä ulos, vaan aivan rauhassa siellä aina istuskellaan kirja kädessä – kenties ko. kirjaa kuitenkaan ostamatta. :)
|
Kuva: © Marleena |
Toisinaan haluaisin tietää, mitä nuo ihmiset oikein lukevat. Silloin kurkistelen varovasti vieressä istuvan kirjaa tai ohi mennessäni yritän vilkaista, näkyisikö kantta kenties. Harvemmin kysyn.
|
Kuva: © Marleena |
Joskus matkalla voin kysäistä siinä aivan vieressäni istuvalta, muuten en oikeastaan koskaan. Kirjat ovat olleet romskuista tenttikirjoihin. Tavallisin lehti on ollut Metro, jota täällä jaetaan kaikkialla ilmaiseksi ja josta voi lukea viimeisimmät uutiset. Itse saatan työmatkalla ratkaista Metro-lehden ristikon tai tehdä sudokun.
|
Kuva: © Marleena |
Luen itsekin joskus pysäkillä bussia tai ratikkaa odottaessani ja matkalla useinkin. Ainakin silloin, kun en ole niin väsyksissä, että suorastaan torkun puoliunessa töistä kotimatkalla.
|
Kuva: © Marleena |
Pihallakin tulee joskus istuskeltua lukemassa. Nykyisin meillä ei enää ole koiraa, joten ulkonaolo on jäänyt vähäisemmäksi. Kesällä on miellyttävämpää lueskella ulkona kuin sisällä, vaikka en nykyisin enää ole samanlainen lukutoukka kuin joskus ennen.
|
Kuva: © Marleena |
Viimeaikoina on myös sähköinen kirja ilmestynyt monen hyppysiin. Itsekin voisin hankkia sellaisen, jos se ei olisi niin turhan kallis. Toisaalta pidän paperisen kirjan käsittelystä enemmän. Se ei ole niin arvokas, että sitä pitäisi koko ajan varoa ja säilyttää huolellisesti. Tavallista kirjaa ei yleensä kukaan viitsisi pihistää, eikä taloudellinen vahinko olisi kovin suuri, vaikka joskus kävisi vahinko ja jotain juomaa kaatuisi sen päälle tai pudottaisin sen. Koska minulla on kosketuspuhelin ja tietokoneenikin on osittain kosketuslaite, en tarvitse lisää sähköä olemukseeni sähkökirjan kautta. |
Kuva: © Marleena |
Kaupungilla liikkuessa näkee ja kuulee myös kaikenlaista. Viime viikolla en voinut olla kuulematta kahden naisen keskustelua. Toinen selitti kirjojensa olevan kellarissa laatikoissa ja olevansa luopumassa niistä. Kertoi, ettei aio enää ostaa kirjahyllyä, koska on jo iäkäs.