 |
| Kansikuva Kirsti Ellilän blogista |
Aloitin kirjan lukemisen lähes puhtaalta pöydältä eli en oikein tiennyt mihin kategoriaan kirja sijoittuu. Kirsti Ellilän tyyli ja kirjat eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Jotain fantasiaan liittyvää, sen verran olin antanut itselleni etukäteen kertoa. ;) Huvittavaa on, että useimmiten suljen korvani täysin kaikelta informaatiolta, kun olen päättänyt lukea jonkin kirjan. Eli vaikka joku kuinka selittäisi minulle päin naamaa kirjasta, niin en kuuntele, en "tajua" mitä hän puhuu. Monessa blogissa huomasin tästä kirjasta jo kirjoitetun, mutta en lukenut niitä. Eli vaikka kirja olisi ollut aikuisille suunnattu, en olisi hämmästynyt! :)
Tarina veikin minut jonnekin satumaailmoihin ja tekstin monet runolliset kohdat viehättivät minua. Mitään häkellyttävän uutta ja rajua fantasiaa en kirjasta löytänyt. Varmaan nuorimmat lukijat saavat kirjasta irti eniten. Se ei ole liian pelottava ja tapahtumat etevät sangen loogisesti ja yllättävän todentuntuisesti, kun kysymys kuitenkin on selvästi lastenkirjasta, jossa koirat ja muutkin eläimet voisivat puhua. Satuhahmot siellä sentään pystyvät puhumaan ja tekemään melkein mitä vain.
Kirjassa on aineksia klassisista satujen teemoista, missä tuhkimosta tulee prinsessa ja vallankaappausta yrittävät vehkeilijät koittavat suistaa kuninkaan vallasta. Pienelle lukijalle kirja ei ole liian pitkä, tekstityyppi on sopivan iso ja tarina etenee riittävän jännittävästi. Ja kuten kaikkiin hyviin satuihin, on tähänkin piilotettu opetus: Paha saa lopulta palkkansa.
Toisaalta fantasiaa ja satua kirjassa olisi voinut olla enemmänkin. Kirjan nimi sen sijaan sopisi paremmin aikuisten romaaniin tai runokirjaan. Tällaisella lastenkirjalla voisi olla nimenomaan enemmän lapsia puhutteleva nimi.
Kiitos Kirsti Ellilälle kirjasta! Taidan nyt innostua lukemaan muitakin hänen kirjojaan.
