Saattelin aamulla esikoista kouluun ja aurinkoisen ilman houkuttelemana tulin kotiin vähän pidemmän reitin kautta. Ajelin kynnettyjen peltoaukeiden rauhallisissa maisemissa ja saavuin tälle autiolle talolle. Olen käynyt täällä jo monesti ihastelemassa todellista villipihaa, jotakin lumoavaa tässä vain on, mikähän näissä oikein viehättää?! On jännittävää etsiä luonnonkasvien seasta nousevia, puutarhaan kauan sitten istutettuja kasveja. Äkkiseltään ja ihan vain tieltä käsin löysin ainakin kuvien valtavan alppiruusun ja kolme omenapuuta.
Talon vieressä kasvoi suuria puskia jotakin hortensiaa, kenties pallohortensiaa ja tienvieressä ainakin lumimarjapensasta, josta saattoi vielä hädin tuskin erottaa jonkinlaista aidanteen tapaista muotoa. Täytyypä tulla viimeistään hortensioiden kukinnan aikaan uudestaan, tänne villin pihan lumoihin<3
Vaikka pidänkin kovasti vähän villeistä puutarhoista, niin en silti haluaisi omamme koskaan villiintyvän liiaksi. Jotenka tartuinpa sitten seuraavaksi lapioon:) Tuohon kuvassa lähimpänä olevaan varjotarhan laajennukseen olin siis jo aiemmin syksyllä haravoinut kerroksen lehtiä ja aluksi olin aikeissa peittää alueen sanomalehdillä viimeistään keväällä. Nyt kuitenkin kaipasin mullan möyrintää ja päätin sitten kuitenkin pehmittää maan ja samalla noukkia pois kaikki eteen tulevat rikkaruohot. Vaikkei tuosta millään kaikkea vuohenputkea saisi kitketyksi, niin olisipahan sitä joka tapauksessa ainakin vähän vähemmän. Samalla maasta nousi runsaati valkovuokon juuria, jotka nakkasin vain takaisin multaan. Vuokkojen vuoksi olenkin tullut vähän toisiin ajatuksiin sen sanomalehden kanssa, sehän estäisi myös niiden kukinnan:( Lisäksi olen saanut huomata, miten sanomalehti ja kuorikate kerros vievät hajotessaan maasta typpeä ja estävät maata "hengittämästä". Ainakin luulen, että nuo joidenkin kasvien hailakat lehdet ja omenapuiden hitaasti puhjenneet lehdet olivat seurausta maan pinnan liian tiukasta kattamisesta. Nyt hedelmäpuiden juurella kasvaa tuppaat valkoista bellistä.
Alkuperäisen kipinän tähän varjotarhan laajennukseen taisin kyllä saada jo viime viikolla. Täysin pihalla ryhmään ilmestyi kuva parhaillaan kukkivista vaaleista jouluruusuista, voi miten kauniita ne olivatkaan <3 Jospa vaikka sattuisikin nämä lauhat ilmat jatkuvan joulun yli, niin alennusmyynneistä saattaisi löytyä pelastettavia jouluruusuja ja silloin ne voisi näppärästi istuttaa suoraan maahan, vai voisiko?! Kuivassa sisäilmassa kun nuo ihanuudet tuppaavat ainakin minulla ruskistamaan lehtensä niin herkästi, että olen vain kerran aiemmin saanut yhden yksilön säilymään kevääseen asti. Istutin sen silloin lopulta liian kuivaan ja valoisaan paikkaan ja se raukka menehtyi sitten kuitenkin lopulta:( Nytpä minulla olisi niille ehkä mieleisempi kasvuympäristö jo valmiina, ainakin tuota voisi yrittää. Kärräilen tuohon vielä huomenna turvetta sekaan ja jätän sen sitten odottelemaan ruusujaan;)
Vieläkö teillä toisilla muuten puutarhakipini palaa vai oletteko jo siirtyneet kokonaan sisälle muihin puuhiin? Täysin pihalla ryhmässä on nyt käyty mielenkiintoista keskustelua puutarhakrapulasta, joka on iskenyt joihinkin ryhmäläisistä. Oletko itse koskaan kärsinyt moisesta taudista? Mikäli lauhat ilmat vain jatkuvat, niin voivatko kevätkylvöt jäädä väliin, elleivät mieli ja keho saa yhtään lepoa puutarhalta tai sen suunnittelulta?
Krapulatonta alkavaa viikkoa kuitenkin toivottelen teille, rakkaat blogiystäväni!
