Forest gardening, peltometsäpuutarha

Ruokaa metsästä?! No mikähän uusi ja ihmeellinen juttu tuo nyt muka on?! Ainahan me suomalaiset olemme täyttäneet syksyisin pakastimemme marjoilla ja sienillä, luonto antaa meille antimiaan ja vielä täysin ilmaiseksi, kiitos jokamiehenoikeuden! Vaan tämä ylellisyys ei olekaan aivan jokaiselle ulkomailla asuvalle niin itsestään selvä asia kuin meille suomalaisille. Joten joku viisas keksi alkaa rakentamaan metsää omaan putarhaansa, tai sitten hän oli vain kyllästynyt ajamaan nurmikkoa;D

Olen nyt viimein saanut luettua joululahjaksi itselleni hankkimani kirjan Creating a forest garden by Martin Grawford. Täytyy sanoa, että kirja oli täyttä asiaa ja sain pitkästä aikaa lukea kirjaa, josta todella opin paljon uusia asioita, kasveja ja miten niitä voisi hyödyntää ravinnossa. Kirjassa oli myös laajalti käsitelty metsäpuutarhan, eli tarkemmin suomennettuna peltometsäpuutarhan (agroforestry, forest gardening), kuten Ella Räty täällä asian hyvin selittää, rakentamista. Miten suojavyöhykkeen istuttaminen alueen pohjoiselle puolelle on hyvin tärkeää ja miten kasvit pitää istuttaa, jotta ne varjostaisivat toisiaan mahdollisimman vähän. Kirjassa oli myös laajalti ja erikseen käsitelty kasvien eri kerrokset, mm. puut, pensaat ja maanpeittokasvit. Kaikkien kasvien ei tarvitse olla kuitenkaan syötäviä, vaan useassa kohdin kirjaa suositeltiin istutettavan myös kasveja. jotka ovat hyviä sitomaan typpeä ja kerryttämään muiden kasvien tarvitsemia mineraaleja kasvualustaan (nitrogen fixation and mineral accumulation). Näistä esimerkkinä rohtoraunioyrtit (comfreys) ja imikät (lungwort).

Raunioyrttiä voisin yrittää jostakin metsästää valkokukkaisena (S. orientale), mutta toisaalta vähän pelkään kasvin villiä leviämistä?! Vaikka peltometsäpuutarhan olemukseen kuuluisi sellainen villi ja vain ihmisen varovasti ohjailema kasvu, niin luulen, että lopulta päädyn toteuttamaan tätä omassa pihassani hieman soveltaen. Jo ihan siitäkin syystä, että alueella kasvaa keväisin ihana valkovuokkomeri, jota en missään nimessä halua tukahduttaa rohtoraunioyrtillä, vaikka se olisi kuinka hyvä typen tuoja:) Ja vaikka ruohonleikkuu työllistääkin kesällä kovasti on vielä tulevina vuosina vain jaksettava jatkaa sitä. En voisi kuvitella, että lapset juoksentelisivat alapihalla paljain jaloin, jos alue olisi perinteisen peltometsäpuutarhan kaltainen. Kyitä luikertelee pihallamme siihen malliin, että niin kauan kuin lapset ovat pieniä, on kasvustot pidettävä mahdollisimman siisteinä ja pusikkomaisia alueita oltava mahdollisimman vähän.

Peltometsäpuutarhan olemukseen siis kuuluu, että paljasta maata ei ole näkyvissä ja heinät ja muut rikkaruohot tulee aluksi hyvin tukahduttaa esim. peittämällä alue mustalla muovilla! Kuulostaa kätevälle, mutta jokainen saattaa mielessään kuvitella, miltä jopa puolitoista vuotta paikallaan pidettävä muovi näyttää:( No muitakin keinoja kirjassa esiteltiin, mutta tämä oli koettu parhaimmaksi. Mikäli alkaisin toteuttamaan tuota menetelmää, saisin siis sanoa hyvästit vuokoille ja kevätlinnunsilmälle. Siis ei mustaa muovia tähän projektiin;) Kirjassa esiteltyjä maanpeittokasveja ajattelin kyllä käyttää. Kardoni eli villiartisokka (ainakin Kauppila on joskus näiden siemeniä myynyt) oli minulle aivan uusi kasvi ja aluksi luulinkin että kirjassa kerrotaan latva-artisokasta! Ovat kuitenkin eri kasveja, vaikkain sukulaisia keskenään. Kirjassaa suositellaan myös istutettavaksi maanpeitoksi alaskankleitoniaa (Claytonia sibirica), joka on muuten mainio salaattikasvi!!  Sain viime vuonna tuota kasvia pienen alun ja toivon nyt kovin, että se viihtyy ja lisääntyy magnolian juurella, jotta voin myöhemmin levittää sitä myös alapihalle.

Toinen minusta erittäin yllättävä syötävä kasvi joka kirjassa mainittiin ovat kalliokielot (Polygonatum spp. Solomon`s seals)!!! Tässä suora lainaus kirjasta: Uses: The young shoots are cooked as a vegetable. Kirjassa luetellaan ainakin nämä: P. biflorum, P. commutatus, P. x hybridum, P. multiflorum, P. odotatum ja P. verticillatum. Empä kyllä kuitenkaan ihan heti lähtisi noita keittelemään, sen verran huono kaiku on sanalla kielo:)

Kuvan saniainen ei ole kotkansiipisaniainen.

Tässä kotkansiipi.

Eikös kallioimarteen juuret olekin syötäviä?!

Saniaisista mainitaan ainakin kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris) ja uskokaa tai älkää, niin sekin on syötävä (Uses: The young fiddleheads are cooked as a vegetable.) Kirjassa kuitenkin sanotaan, että tämä on yksi niitä harvoja saniaisia, joita voi turvallisesti käyttää ravintona! Ovat unohtaneet kallioimarteen lakritsan makuiset juuret!!

Vaahterat eivät harmikseni ole kirjan mukaan suositeltavia, niiden suurikokoisten lehtien vuoksi. Ne varjostaisivat liikaa. Toisaalta pohjoisen puolen tuulensuojaaidanteseen voisi tätäkin kasvisukua ajatella ja onhan näitä paljon myös hyvin pienikasvuisiksi jääviä kuten osa näistä meillä jo kasvavista Mustilasta tuoduista taimista.

Kermesmarja mainitaan myös kirjassa, ei kuitenkaan tällä kertaa syötävänä vaan hyvänä värjäyskasvina! Sen kasvutapa on varsin pensasmainen, joten sitä voisi hyvinkin käyttää aidanteen etureunassa.

Kiviä, niitä tarvittaisiin ja paljon!! Ajattelin pitää tämän mielessä sitten kun joskus tulevaisuudessa mahdollisesti kaivetaan autokatoksen ja maakellarin perustuksia. Suunnitteilla olevaan alapihan alueeseen liittyisi myös se pieni lammikko/kosteikko, jonka reunaan tarvitsisin isojakin maakiviä. Vink, vink, katsokaapa uusimmasta Allt om Trädgård- lehdestä sivua 56!! Aah ja vielä kerran aaah<3
Lehdessä on muuten iso juttu myös peltometsäpuutarhasta!!

Hyviä maanpeittäjiä ovat myös tuoksuorvokit, jotka tietysti ovat myös syötäviä! Varjohiipoista en tainnut löytää kirjasta viitettä, mutta sitä haluan myös istuttaa ainakin kosteikon reunalle, alueen varjoisaan alareunaan. Eihän kaiken tarvitse olla syötävää;D

Tässä kuvan vasemmassa reunassa näkyy karhunlaukan lehtiä. Sitä voisin levittää tulevaisuudessa myös tuulensuoja-aidanteen pensaiden alle. Huom kuvan raitalehtiset kielot eivät ole edible;))

Erilaisia raparpereja pitäisi jostakin löytää! Ainakin turkkilainen raparperi Rheum palmatum kiinnostaa. Kirja on kuitenkin tehty ajatellen englannin ilmastoa ja kasvuvyöhykkeitä, joka täytyy ottaa kyllä huomioon talven kestävyyttä ajatellen. Lieneekö turkkilainen kestävä meidän pakkasissa?!

Tätä japaninvatukkaa voisin siirtää myös alapihalle, olettaen että sen viimekesänä istutettu taimi kasvaa ja siitä voi jakaa.

Kirjassa painotettiin kovin paljon noita jo edellä mainitsemiani typensitojakasveja. Lannoitus tarpeen pitäisi olla erittäin vähäinen tai sitä ei ehkä tarvitsisi ollenkaan, kunhan vain valitsee alueelle kasvamaan oikeanlaiset kasvit, ja jättää kuolleet lehdet ja varret paikoilleen! Paljon tuottavien puiden esim. omenapuun lähelle raunioyrttiä tai vaikka siperianhernepensasta (Caragana arborescens). Isoista puista mainitaan myös moneen kertaan lepät (Alnus), joista voisin harkita alueelle lystikästä muhkuraharmaaleppää A. incana `Muhkura`. Myös tammet on kirjassa mainittu ja niitähän alueella jo kasvaakin ihan mukavasti:) Siirrän ikävää ajatusta kauemmaksi hamaan tulevaisuuteen, sillä joskus tammia täytyy vähentää:(

Kirjassa kerrotaan myös paljon pähkinöistä. Alueella kasvaa jo pähkinäpensasta ja voisin siirtää sinne vielä muutaman taimen, jotka löysin viime kesänä kallion juurelta. Oravat piilottelevat pähkinöitä ja taimia on siellä ja täällä:) Samaa kokoluokka pähkinäpensaiden kanssa ovat seljat, joita olen jo pitkään halunnut istuttaa. Ainakin Sambucus nigra:n pitäisi menestyä meidän korkeudella.
Mustaseljan kukista olisi ihana kokeilla joskus tehdä seljankukkamehua<3 Myös marja-aronia ja saskatoon eli marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) olisivat käyttökelpoisia. Tuomipihlajista olen jo pitkään halunnut saada puutarhaan sirotuomipihlajan (A. laevis ), mutta kirjasta löysin myös uuden tuttavuuden, rusotuomipihlajan (A. lamarckii), jonka heinäkuun loppu puolella kypsyvät marjat ovat maistuvia ihan sellaisenaan.

Mutta Linda omenapuusta aion aloittaa (ehkä myös kirsikkaluumu pölytyskaveriksi viereisellä hyötytarhan alueella kasvavalle) ja katsotaan sitten syksyllä olenko saanut mitään muuta tehtyäkään alueen hyväksi. Ai niin en muistanutkaan, että olenhan muuten jo aloittanut alueen varsinaisen toteuttamisen, kylvin niitä ruusukvittenin siemeniä silloin jokunen viikko sitten. Alueen yläpäässä voisi olla sopivan kuiva paikka myös muutamalle kvittenille;)

Siemenistä puheenollen, kylvin aamulla toisen satsin!! Orvokkeja, jättiverbenaa, pampaheinää ( `Pink Feather`), loput alppikellon (S. pusilla) siemenet ja aina niin ihanaista keijunmekkoa<3 Alppikellot itivät viime keväänä, mutta yksi pieni unohdus kastelussa ja ne pikkuruiset alut kuivahtivat:( Nyt uusi yritys! Tilasin eilen yhdeksän pussia jännittäviä uusia siemeniä ja niistä riittää kylvettävää tälle vuodelle. Ajattelin nyt jättää kesäkukat vähemmälle ja keskittyä perennoihin ja ompa mukana yksi pensaskin:) Oikein kihisen jännityksestä, toivottavasti saan kaikki tilaamani!

Mikäli jaksoitte kahlata tämän postauksen loppuun asti niin muistuttaisin vielä meneillään olevasta arvonnastani! Siihen voi osallistua vielä ensi viikolla täällä!

Nyt toivottelen oikein mukavaa sunnuntain jatkoa,  inspiroitukaa oi ystävät<3

Esikkojen aikaa

Tervehdys tääältä hankien ja pakkasten keskeltä! Mittarissa on tällä hetkellä -14 astetta ja eilen sai huhkia lumitöissä koko päivän. Kovin on vaihtelevainen tämä talvi ollut ilmojen puolesta! Kuinkahan monennen kerran tämän muuten toteankaan?:) Sitten edellisen postauksen eli kymmenen päivää sitten on muistaakseni ollut vesisadetta, talvi, vesisadetta ja taas sitten eilen alkanut täysi talvi! Vai kuinka? Eipä tässä meinaa oikein perilläkään pysyä. Ja jälleen näyttäisi Foreca lupailevan seuraavaksi lauhtuvaa ja perjantaiksi vesisadetta!! Huh huh! Onneksi joka kerta kun mittari on kiristynyt pakkasen puolella on maassa ollut ainakin jonkinlainen lumipeite suojana, vaan kyllähän se on varma, että arimmat kasvit eivät tule kestämään tällaisia olosuhteiden rankkoja vaihteluita.
Järkevämpää, kuin kauhistella etukäteen mahdollisia kasvien menetyksiä, on ehdottomasti nautiskella ensimmäisen esikon kauneudesta<3

Myös kerrottu paavalinkukka ilahdutti kahdella kukalla<3

Nämä hiihtokuvat taitavat olla siltä viimeistä edelliseltä "talvelta", nyt toissa yönä tuli vielä jonkin verran enemmän lunta. Eilen käynnistelin kolaa joskus yhdeksän aikaan ja lopettelin vasta iltapäivällä, vähän ennen hämärän tuloa. Lunta oli lasten mielestä jopa liikaa, liikkuminen vaivalloista ja pöllyävää lunta ujuttautui kenkiin ja puvun kauluksesta sisään:(

Tässä mallailin joulukuusen avulla, miltä kuusiaita tuossa rinteen yläreunassa mahtaisikaan näyttää.

Tammet ovat kasvaneet kovasti kuudessa vuodessa. Tämä yksilö ei jaksa pitää ihan niin kovasti kiinni lehdistään, suurin osa on lennellyt talven tuuliin.

Tässä taas kuvia tuosta alapihalta, mihin suunnittelen sitä metsäpuutarhaa hyötykasveineen. Tein eilisen kolauksenkin siten, että en kolannut yhtään lunta tuohon koivun ja seljan eteen. Testasin lumien mahtumista. Jospa tuohon ojan reunalle istuttaisi jotakin pohjoisen tuulilta suojaavaa aidannetta?! Koivun tilalla voisi sitten kasvaa vaikka se Linda <3 Koivun takana ojan penkalla kituuttaa kolme hevoskastanjan alkua. Kuvassa näkyvästä verkosta huolimatta tuotakin taimea on jänikset päässeet kurittamaan, kun suoja oli kellahtanut vinoon. Voisin valita niistä yhden parhaimmassa kunnossa olevan ja yrittää suojata sitä jatkossa huolellisemmin. Kolme, täysikasvuisena valtavaa, puuta on tuohon kohtaa ihan liikaakin, yksi riittää mainiosti vaikka tuolla vähän alempana.

Meillä juhlittiin viikonloppuna pienimmäisen syntymäpäiviäkin<3 Kävin ensimmäistä kertaa läheisessä iloisen leipurin myymälässä, Paakari Piparmintussa. Ihan mahtava paikka jos tykkää leipomisesta! Mukaan tarttui tuo kuva kakun päälle (jonka muuten sai myös gluteenittomana), auto kynttilät ja tammenlehden muotoinen piparimuotti! Kyllä tuosta leipomisestakin voisi vaikka ihan innostua, vaan kyllä sitten kuitenkin innostuin äsken huisin paljon enemmän. Huomasin näet, että balkaninkohokki kylvökseni oli itänyt!! Olin aikeissa lähteä viemään kylvöksiä lumen alle kylmäkäsittelyyn, vaan onneksi huomasin pikkuruiset alut mullassa<3 Oi onnea! No huomenna kiikutan lumipenkkaan loput viisi kylvöstä, vaan kaivelisikohan niitäkin ensin vähän jos vaikka.... ;D

Leppoisaa alkavaa viikkoa kaikille!

I have a Dream(s)

Sateinen uuden vuoden terveydys ystävät! Kyllä tämä talvi jää todennäköisesti mieleen varsinaisena on/off talvena!! Sitten edellisen postauksen on kerinnyt paukkua kovat pakkaset ja luntakin oli jo sen verran, että kerran pääsi kolaamaan. Mutta tällä hetkellä ulkona on jälleen monta astetta plussaa ja vettä tulla tihuuttaa, sulattaen kaiken lumen ja jään!
Vaan mikäs tässä on olla pirtin lämmössä ja aloitella ensimmäisiä vuoden 2015 kylvöjä! Hain uuden vuoden aattona paikallisesta säkin kylvömultaa ja olin myöhästyä töistä, kun jäistä säkkiä yritettiin irrotella mukaan. Taisin olla vuoden viimeinen ja seuraavan ensimmäinen mullan hakija;D Tyytyväisenä kannoin sitten eilen säkin sisälle sulamaan. Pesin kylvöastiat ja annoin mennä:) Voi kuinka ihanaa, tästä se uuden kasvun odotus taas alkaa! Nämä siemenet tosin joudun vielä viemään pian ulos saamaan kylmäkäsittelyä (vai kenties lämpö??). Multiin pääsivät:

• helokoiranhammas (E. grandiflorum)
• jättikarhunputki (A. gigas)
• balkaninkohokki (Silence asterias)
• japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)
• jaloängelmä (T. dipterocarpum)
• pensaskärhö (Clematis recta)

 Helokoiranhampaan siemenet ostin kesällä Mustilasta ja jaloängelmän siemenet ovat vanhaa varastoa, joista sainkin edellisellä kerralla kolme ihanaa taimea<3 Loput siemenistä sain elämäni ensimmäisestä siemenketjukirjeestä! Olipa se jännää puuhaa! Odotin kärsimättömästi kirjettä ja arvatkaa vain, olinko fiiliksissä kun pläräsin kirjeen mukanaan tuomia ihania siemenöisiä. Jospa nyt vaikka saisin itämään tuon jättikarhunputkenkin, kun siemenet ovat tuoreempia. Myös pensaskärhöstä olen intona, sen itämisen odottelussa tosin kehotettiin olemaan kärsivällinen:) No sitähän minulla piisaa, jaksoinhan odotella niiden nuokkulaukkojenkin itämistä melkoisen pitkään. Myös balkaninkohokki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja japaninruusukvittenit istutan uudelle metsäpuutarha-alueelle, tyrnin taimien juurelle;) Jos nyt kuitenkaan en onnistu siemenkasvatuksessa, niin ainahan taimia saa valmiina;)
Forest gardening on saanut minut pauloihinsa ja mitä enemmän tutustun aiheeseen, sitä enemmän se saa minut innostumaan alapihan istutuksista! Joku aika sitten harmittelin mielessäni, ettei tontilta oikein enää löytyisi hyviä paikkoja hyötykasveille, joita kuitenkin haluaisin vielä paljon lisää. Ihastuin mm. erääseen asiakkaani tuomaan talviomenaan Lindaan, jonka taimen haluaisin keväällä tilata Hirvensalmen taimistolta. Setä musta ehdotti miehiseen tapaansa, että kaadetaan alueelta kaikki luonnon puut ja istutetaan suoriin riveihin hyötykasveja:( Ääh ymmärrätte varmaan, ettei idea saanut minua innostumaan, olihan tuolla alueella keväisin melkoinen valkovuokkomeri ja ihanat tammemme haluan ehdottomasti antaa kasvaa kyseisellä alueella. Tammet sitten tietysti aikanaan kasvavat vallan isoiksi, mutta jo pelkästään koivujen poistaminen antaisi tilaa muutamille isommillekin omenapuille! Rakastan tuossa alueessa juuri sen luonnonmukaisuutta, enkä missän nimessä halunnut luopua kaikista luonnonkasveista. Saman alueen alareunaan muuten suunnittelen sitä kosteikkoa. Tämä forest garden ideologia tuli kuin tilauksesta, aion hyödyntää sen oppeja tuon alueen suhteen, niin paljon kuin vain mahdollista. Ihan aluksi täytyy kyllä lukea joululahjakirjani aiheesta, en ole päässyt siinä vielä alkua pidemmälle.

Pienten siemenunelmien lisäksi olen jälleen saanut päähäni vähän isomman unelman<3 Joulun pyhinä googlettelin rautaisia huvimajakatoksia ja ihastuin niihin ikihyviksi. Paikkakin tuollaiselle löytyisi tuosta uuden kivikasan penkin laajennuksen vierestä. Vielä tosin puuttuu hallituksen hyväksyntä ja rahoituskin on vielä auki;)

Loppuun vielä kuvia omista ja äitini askarteluista. Ennen joulunpyhiä ja "talvea", kerkisin kerätä metsästä vielä vihreitä saniaisen ja sinivuokkojen lehtiä. Painoin niiden avulla lasipurkkeihin tuollaisia kuvia. Voi kun olikin niin ihanaa hypistellä tuoreita lehtiä<3

Kauniita ovat, kiitokset vielä Mude<3

Viimeisessä kuvassa on äitini tekemiä narupalloja. Laitoin pallojen sisälle pienen paristovalosarjan.
Nyt perjantai-illan viettoon, kosteissa tunnelmissa;) Jos vettä sataa tähän tapaan koko kevään, lainehtii kosteikkoni varmasti pian jo ilman kaivamistakin! Mukavaa viikonloppua ja loppiaista kaikille!