Kukkia siellä ja täällä

Voi tätä kevään huumaa<3 Mamman pää on taas ihan pyörällä kaikesta siitä ihanuudesta, mitä mullan alta nousee! Ensimmäiset kuvat ovat herttaisista virvaliljoista (Bulbocodium vernum). Nämä bongasin viime keväänä Sailan Saaripalstalta :) Tilasin näitä syksyllä Korpikankaalta ja osa sipuleista oli ihan homeisia. Sain onneksi tilalle uusia, jotka lähtivät sitten näin hyvin kasvuun. Pussillisen taisin kyllä ostaa myös ihan paikallisesta Multasormesta. Näitä on nyt kolmessa kohdassa, taisivat lähteä kasvuun myös aikalailla huonokuntoisistakin sipuleista. Ihan homeisimpia en kyllä istuttanutkaan.

Viime viikonlopun aurinkoisina päivinä, näissä vieraili havaintojeni mukaan ainakin villimehiläisiä, nokkosperhosia ja olipa yksi sitruunaperhonenkin, jota en saanut kuitenkaan ikuistettua kameraan.

Tilasin syksyllä Sulevilta mm. näitä kevätkelloja (Leucojum vernum), eikä hän taaskaan tapansa mukaan aiheuttanut pettymystä. Sain heti oikeita sipuleita, joista näyttäisi jokainen olevan elossa. Toivottavasti nämä lisääntyvät vuosien saatossa, ovat todella ihania<3

Tässä kevään yllättäjä! Kuin kuolleista herännyt Corydalis integra :) Tämä hävisi viime keväänä sen näköisesti, että ajattelin tämän mädäntyneen juuria myöten. Toisin kuitenkin kävi, elossa siis jälleen! Tämän kevään suurin menetys muuten näyttäisi olevan kasvihuoneen päädyssä rehottanut punainen särkynytsydän:( Lieneekö myyrän työtä vai kuoliko lopulta omaan ahtauteensa?! Minun piti jakaa kasvi jo viime vuonna, sillä kukinta oli aika vähäistä ja päättelin sen johtuvan puskan liian isosta koosta, sillä muuten kasvu oli entisenlaista. En kuitenkaan uskaltanut kajota kauniiseen puskaan ja nyt se onkin sitten jo liian myöhäistä, snif:( Toivottavasti viime vuonna havaitsemani siementaimet nousisivat kuitenkin ja saisin paikalle kasvamaan lapsosensa<3

Kolmenlaista pientä kurjenmiekkaa on kukassa. Viime keväänä hurmannut George puuttuu nyt kuvista, mutta on vahvasti hengissä ja kukkii komeasti, jopa useammalla kukalla kuin viime keväänä. Kuvaa vain ei ole tullut otettua, sillä kasvavat vielä omenapuuta suojaavan verkon sisällä. Aina sama mietintä joka kevät, voisikohan verkot jo kohtapuoliin ottaa pois?! Ainakin siten kun nurmi alkaa vihertämään oikein kunnolla. Ehkäpä jo tämän sateisen sunnuntain jälkeen, nurmi intoutuu hurjaan kasvuun!

Myös muutamat krookukset ovat jo auenneet. Olen niin onnellinen, kun jänikset eivät ole näitä syöneet, ainakaan vielä! En tiedä saisiko tätä nyt edes ääneet mainita, mutta myös kauriit ovat mielestäni kaikonneet??! Ainakaan mitään uusia tuhoja en ole huomannut. Ehkä heillä on perhekiireitä tähän aikaan vuodesta:)

Vielä kukkii kovasti myös lumikellot! Tällä hetkellä näytäisi siltä, että viime syksynä istuttamistani uusista kelloista, vain yksi on jäänyt kaivurin töytäisyssä niin syvälle, ettei ole jaksanut ponnistaa valoon. Näissä kuvissa niin ylhäällä kuin alhaalla, komeilee Galanthus `Dionysus`. Olen kuvaillut sitä vähän ei avautumisen vaiheissa ja valo-olosuhteissa:)

Valko- ja varsinkin sinivuokot kukkelehtivat jo kovasti. Jännitän nyt kovasti jaksavatko vuokot jatkaa kaunista kukintaansa helatorstaihin asti, sillä silloin olen kutsunut meille joukon pulinapoksilaisia pihavisiitille:) No, menemme onneksi sitten meiltä läheiseen Pähkinäniemeen, sieltä ainakin löytyy taatusti kukkatykitystä ja kaunista lehtoa<3

Tällä hetkellä omassa pihassa "tykittää" myös, ensimmäistä kertaa oikein kunnolla, kaunis jouluruusun taimi<3 Nuo nyt avautuneet nuput säilyivät kasvissa vahingoittumattomana lähes alkutalvesta asti. Alut oli suojattu vain kevyesti havunoksilla. Odottelen muuten edelleen tilaamaani synttärilahjaa Kauppilasta. Tilasin näitä sulottaria muutaman lisää (Double Ellen Picotee ja White)<3 Eikä siinä vielä kaikki, palaan asiaan tilauksen saatuani ;D

Tässä muuten vielä yksi uusi lumikello. Tämän pitäisi olla Galanthus `Greatorex double`. En kuitenkaan vain oikein löydä tästä ainakaan suuria eroavaisuuksia tuohon `Dionysukseen`. Vertailen kyllä sitten vielä uudestaan, kunhan tämä vähän tästä kasvaa. Tämä on toinen niistä, jotka jäivät kaivurin töytäisemiksi. Syvältä tämäkin ponnisti tai sitten on vain vähän myöhäisempi?!

Loppuun vielä kuvapari ennen ja jälkeen:) Käytiin pienimmäisen kanssa ostamassa Motonetistä viime viikolla uppopumppu, jolla ollaan nyt kahtena iltana tyhjennetty lammikkoa. Eilen illalla jätin tyhjennyksen väliin, sillä tänään sinne kuitenkin kertyisi lisää vettä, sillä tälläkin hetkellä käynnissä on melkoinen ropina.
Kyllä minä vaan vieläkin niin kovasti mietin, että miten tuossa kuopassa tuo vesi mahtaisi lopulta pysyä ilman kumia. Pitäisi malttaa vain antaa sen olla yhden vuoden kierron tuollaisena ja katsoa miten kävisi. Toisaalta olen lähes 100% varma, ettei vesi tuossa helteillä pysyisi, sillä kuivaahan se lammikon takaisesta ojastakin. Pitkän ajan kauneinta kesää, lammikko olisi sitten täysin kuivilla. En tiedä haluaisinko sellaista. Olisi ihanaa kun pikkuinen putous voisi olla käynnissä koko kesän ajan, pitkälle syksyyn. Kylläpähän se lopulta kuitenkin ajaa mamman kumikaupoille;D Kunhan nyt ensin saisi tuon kuivumaan ja pääsisin muotoilemaan reunoja. Hiekkakuormankin tarvitsen, ellei maa nyt lapiolla kaivettaessa osoittaudu tontillemme epätyypillisen kivettömäksi. Ainakin viereen, lammikosta nostettu maakasa, näyttäisi olevan lähes kivetöntä! Voisin peittää myyräverkon maanrakennuskankaalla ja Celfoamilla, joka vähän eristäisi roudaltakin.

Mutta nyt ruokaa perheelle ja siten kasvihuoneeseen orvokkeja istuttamaan. Hain eilen kymmenittäin ihania orvokkeja ja kevään ensimmäisen säkkimultasatsin<3 Ihanaa sunnuntaita ja kauneinta kevättä kaikille lukijoille<3

Oman pihan kuulumisia

Pionit, ne kukkien kuningattaret ovat puhjenneet toissa päivänä ensimmäisiin kukkiinsa. Katse hakeutuu koko ajan kukkasten suuntaan ja tällä karulla (ainakin vielä;) pihalla ne todellakin loistavat ja erottuvat edukseen, muuten melkeimpä vain vihreästä taustastaan. Sain syksyllä tädiltäni huikaisevan isot jakopalat kahdesta jo kauan kyseisen talon pihalla kasvaneesta pionista, joista toinen on mitä ilmeisemmin Sarah Bernhard (ylempi kuva), mutta tämä huumaavasti tuoksuva valkoinen on nimetön. Valkoisesta kukasta on sitten tosi vaikea saada selvää kuvaa, mutta jos joku tuosta tuon tunnistaisi, niin olisi mahtavaa!  Minulla olikin tuota Sarahia jo ennestään kolmen juurakon verran ja nekin ovat muutamassa vuodessa kasvaneet jo kovasti. Viime kesänä tuli viisi kukkaa, nyt näyttäisi tulevan huikeat yhdeksän:) Hitaita ovat nämä kuningattaret kasvamaan, mutta hitaasti hyvä tulee!

Tämäkin pieni kurjenmiekka on tuntematon??!

Uudelle mansikkamaalle tuohon kiviaidan viereen on kypsynyt jo muutama mansikka. Oikeastaan lasten mansikan nälkää tyydytetään kuitenkin tällä hetkellä metsämansikoilla, joita kasvaa tuossa kallion ympäristössä niin paljon kuin vain jaksaa kerätä:) Rastaiden määrä on lisääntynyt mansikoiden kypsymisen jälkeen varmaan tuplasti ja ainoa suoja niitä vastaan taitaakin olla ne niin ikävät verkot:( Noista kesäkerhossa värjätyistä kivimansikoista ei ollut kyllä mitään iloa, vaan pian kuvan oton jälkeen tuokin mansikka oli käyty syömässä ja vain raaka pää oli jätetty jäljelle:( No onneksi pienimmäinen käy syömässä myös raakoja marjoja, joten ihan kaikki ei mene räksien suuhun:D

Orjanruusut jotka luonnostaan kasvoivat tontilla, kukkivat myös parasta aikaa! Kiersin keväällä kaikki pusikot ja leikkasin kuivuneet oksat pois, joten nyt nuo piikikkäät daamit näyttävät oikeinkin viehättäviltä. Oksat ovat tuollaisia korkeita kaaria ja erittäin piikikkäitä. Piikit ovat kuin kissan kynnet, niiden päät käyristyvät hieman ja näin ovat tosi tarttuvaisia vaatteisiin ja hiuksiin. Keräsin leikatut oksat tarkasti nurmikolta, etteivät reijittäisi muksujen jalkoja.

Tämä valkoinen kukka kuuluu tänä keväänä istutetulle pensaalle. Pensas on nimeltään kameliajasmike (Philadelphus x virginalis). Olin yllättynyt kun se jaksoi jo tehdä muutaman kukan, mutta pettynyt siihen, että kukat eivät tuksu vaikka niin luvataan ainakin Suomalainentaimi.fi sivuilla. Täytyy vielä kyllä uudelleen nuuhkia näitä kunhan ovat täysin auki, vaan viimeksi kun polvistuin nuuskimaan, niin huomasinkin tuijottavani suoraan kyytä silmiin, yöks, yöks, kyllä mammalle tuli kiirus ja kylmät väreet! Kyitä näkyy nyt jostakin syystä entistä enemmän tänä kesänä. Lähes joka päivä ja monesti montakin kertaa päivässä. Kompostissa asustelee ainakin yksi vakituisesti. Lapsia tämä ei kyllä vaivaa mitenkään, he käyvät katselemassa kompostikäärmettä ja lepertelevät sille kauniisti:) Ei käärmeitä saa tappaa, niilläkin on vain yksi elämä! No en ole onneksi ainakaan tartuttanut heihin mitään käärmekammoa. Toisaalta sitten taas punkeista ei ole tänä kesänä yhtään havaintoa, joten aina on näköjään oltava joku vitsaus.

Lapsuuden kodista siirtämäni akileijat kukkivat kauniisti. En muistanutkaan, että nämä olivat näin kerrottuja vaan muistelin olevan samannäköisiä kuin anopilta saamani yksilö. Joku lehtoakileija tämä on ja varmasti erittäin vanhaa kantaa. Jos luet tätä S, niin kasvaako tätä muuten Uudellapaikalla? Kasvien alkuperän selvittäminen on vähän kuin sukututkimusta, mutta harmillisen vaikeaa kun harvoin kasveista on mitään dokumenttejä kirjattu ylös ja vanhuksilta ei voi enää kysellä kun ovat jo poisnukkuneita. Ei tullut tietenkään nuorempana kyseltyä, että mistähän mikin kasvi on peräisin:(.

Laukoista kukkivat lehtolaukka ja tuo alakuvan ainokainen `Ambassador`. Täytynee oikein mitata tuon boltsin halkaisija, sitten kun kaikki kukat ovat avoinna!

Loppuun vielä kuva kasvimaalta, jossa alkaa olla jo mukavan vihreää. Muistelen aina välillä niitä valtavia lumimassoja, jotka peittivät talvella tämän paikan. Nyt ne ovat onneksi muisto vain <3
Nautitaan nyt lämpimästä kesästä, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...