Epätoivoista valokuvausta

Enimmäkseen olen viime päivinä saanut keittiön ikkunasta tuijotella näitä keinoaurinkojani, mutta eilen sitten paistoikin ihanasti se oikeakin aurinkoinen<3 Siitä innostuneena oltiin tietysti ulkona melkein koko päivä ja otin kamerankin mukaan kauniiden kuvien toivossa. Sumuinen aurinko ei kuitenkaan paljon aamun ensimmäisiä kuvia valaissut ja sitten kun se alkoi paistaa vähän ylempää, olikin tosi hankala saada sellaisia kuvia, missä kaikki ei olisi liian kirkasta ja epäselvää:( Meillä on ollut Lännen hyötyjen  kanssa jo pitkään puhetta pienestä valokuvauskurssista ja nyt sen tarpeellisuus tuli taas mieleeni. Jospa saisimme sen jossakin vaiheessa toteutumaan, tarvetta olisi, ainakin minulle:)

Oletteko huomanneet nämä puiden oksissa killuvat tuhannet ja taas tuhannet pienet vesitimantit? 

Nyt kun ruskan väritkin ovat väistyneet, korostuvat vielä jäljellä olevien kasvien lehtimuodot ja pinnat. Hopean väriset harmaakäenkukan lehdet näyttävät kirkkaille ruskeassa maassa. Nämä ovatkin puutarhan uusimmat tulokkaat, kiitokset jälleen sinulle T<3 Tiedetään, tiedetään kasveistahan ei saisi kiittää, mutta taidan tästäedes unohtaa koko mokoman suosituksen, sillä isohkon pihan ja laihan lompakon omistajana olen aina ylen kiitollinen saamistani kasvilahjoista. Kenties jonkun ajan päästä voin jo itsekin jakaa kasveja eteenpäin, kunhan ne vain vähän ensin runsastuvat ja vahvistuvat.

Myös tämä kasvi ansaitsee tulla mainituksi! Nämä herttaisen pehmeät lehdet kuuluvat nukkapähkämölle (Stachys b. `Silky Fleece`). Lapset pitävät tästä kasvista kovasti ja esikoinen tämän halusi kesällä meille ostaakin. Kasvi on jo levinnyt jonkin verran, joten pian pääsen levittämään sitä vähän isommalle alalle.

Sammalta ei voi tähän aikaan vuodesta hehkuttaa kylliksi! Kesällä tämä sammalkivi I ja kallion pällys ovat ruti kuivia, kunnes syksyn sateet ja kosteus saavat kiven pinnan taas eloon!

Kalliolla kasvaa myös tämä saniainen, jonka maanpäälliset osat ovat jo kuihtuneet, mutta jos sitä oikein tarkasti katsoo, löytänee siitä edelleen jotakin kaunista, ainakin lehti muodosta.

Kiviaidalla viheriöi edelleen. Alemman kuvan lyydianmaksaruoho on suloisen pehmeän näköistä ja kaukasianmaksaruohokin (Sedum spurium `Summer Glory`) yrittää vielä vähän kukkia.

Tämä tuoksuorvokki hurmaa edelleen ja availee kukkiaan. Tämä on selvästikin vanhaa ja hyvää kantaa, täysin erilainen elinvoima kuin siemenestä kylvämilläni `Queen Charlotte` tuoksuorvokeilla.

Hortensiat hurmaavat minut myös ruskeina, näitä voisi napsia myös sisälle maljakkoon.

Sillä välin kun väkersin kasvihuoneessa lopuista kranssi tarpeistani kuvan puolukkakranssin, oli sumu hälvennyt ja aurinko pääsi paistamaan koko marraskuun mahtavuudessaan<3
Mukavaa viikonloppua kaikille, nyt lähden poikien kanssa hakemaan takkajakkaramme puusepältä, joka korjasi sitä hartaudella kokonaisen vuoden;D

Etsitään kauneutta vaikka kiven alta

Kovin syksyinen kuvapläjäys tarjolla tällä kertaa. Kauneutta ja kukien värejä saa etsiä jo ihan tosissaan, yleisväriksi alkaa kääntymään keltainen ja ruskea. Onneksi pidän kovasti myös maanläheisistä väreistä<3 Tällainen ihana valoilmiö, kaunis sateenkaaren pätkä kuitenkin nähtiin jokunen päivä sitten<3 Pitäisiköhän mennä tuonne kuusen juurelle kaivelemaan, jos vaikka löytyisi vähän kultarahoja, joilla voisi vaikka tilata vielä vähän sipuleita tai muuta kivaa;) Tässä ihana linkki http ://www.hot.ee/s/sibullilled/, jonka sain Piviltä Onnea istuttamassa blogista.

Sisälle on jonoa;D Näistä suurin osa on kuitenkin jo päässyt lämpimään, vaikka ahtaan puoleista tulikin. Lapset huomasivat "joulukuusensa" kasvaneen kesän aikana ja koti muuttui kuulemma ihan eri kodiksi kun kaikki kasvit olivat sisällä, viidakkomaista tunnelmaa ilmeisesti;)

R:ltä saamani tuoksuorvokki kukkii uudelleen ja siemenestä kasvattamani `Queen Charlotte` on myös kasvanut ja siemenkodista päätellen kukkinutkin minulta aivan salaa!

Punaista väriä löytyy enää niukasti. Mummoni pihasta tuoma syysleimu on sitten pinkkiäkin pinkimpi<3 Kuvasta oikea väri ei näy kunnolla, mutta tummien lehtiensä kanssa tämä on kyllä aikamoinen katseen vangitsija. Sitä ovat myös alemman kuvan siankärsämöt, jotka ovat näköjään maistuneet jollekin kukkien ystävälle.

Tämä kasvi ei luulisi maistuvan kenellekkään, syysmyrkkylilja kun on nimeltään, hui! Näitä en ole vielä uskaltanut istuttaakaan kuin tämän yhden, jonka sain kylkiäisenä viime syksynä Korpikankaalta. Vaikkakaan kukaan lapsistani ei ole, vielä tähän päivään mennessä ainakaan, kasveja suuhunsa laittanut, mutta toki varuillaan täytyy aina olla, nyt kun kaikenlaisia sieniäkin nousee joka paikasta.

Avokompostin takana on kesän aikana tapahtunut kasvua. Mustaselja `Black Lace` on kasvattanut paleltuneen tilalle uuden ja entistä ehomman latvan ja viime syksynä kylvetyt varjoliljan siemenet ovat muuttuneet pienen pieniksi sipuleiksi! Vielä jokunen vuosi varmaan hurahtaa, ennen kukintaa;)
Hevoskastanjoita olisi vielä muuten jäljellä, ehkä pienen metsän verran;)

Kevät-talvella kylvämäni kiinalainen ruohosipuli on kasvanut mukavasti, vaikka alussa näyttikin melko epätoivoiselta. Lehdet ovat oikein maukkaita, miedomman makuisia kuin perinteisessä ruohosipulissa.

Myyrän tai kontiaisen käytävistä huolimatta tämä keväällä Nuppulasta meille kotiutunut Corydalis (Craighton blue) on myös kasvattanut itseään oikein mukavasti. Kun istutin tämän, siinä oli vain yksi lehti ja kukkavarsi!
Tähän penkkiin mahtuisi paljon lisää ihania kiurunkannuksia tuolta Sulev Savisaaren nettikaupasta<3

Tässä löytämäni kasviaarre tien penkalta. Täysin pihalla ryhmäläiset tunnistivat tämän korallikanukaksi, vaikka oksansa eivät ainakaan vielä ole kovin punaiset.

Tässä toinen tunnistettavana ollut kasvi, kurjenpolvi, joka on myös löydetty tuosta meidän tien varrelta, kohdasta jonka lähelle on tuotu maita ties mistä. Samoilta paikoilta olen löytänyt myös kevätesikkoa ja illakkoa. Ryhmäläiset ehdottivat tätä huhtakurjenpolveksi (Geranium bohemicum), joka kyllä Luontoportin mukaan olisi erittäin samannäköinen tämän yksilöni kanssa. Ihmetytti vain kun tämän siemen pitäisi itää vasta lämpökäsittelyn jälkeen mm. metsäpalot ja kulotukset, ja tämä oma yksilöni on nyt jo ainakin toista vuotta tässä kukkimassa. Luontoportin mukaan kasvi on yksivuotinen, joten siemenien on ollut pakko itää tässä ihan "kylmiltään"!! Tosin yhdellä ryhmäläisellä oli siemen myös itänyt ilman lämpöä, joten ehkä sitten näillä on yksilöiden välisiä eroja tai toinen on jotenkin jalostettu versio??! Joka tapauksessa kannattaa tien vierukset katsella tarkasti kulkiessaan, sieltä voi löytää todellisia aarteita;))

Tuoksumiekkaliljat eivät vielä yhdestä hallayöstä olleet moksiskaan vaan jatkavat tuoksunsa tupsautteluja ilokseni.

Tuoksumiekkaliljoista vasemmalle puolelle jää keväällä aloittamani uusi istutusalue, multakasanpenkki. Siinä aluksi niin heiveröiset siementaimet (vanha juttu täällä ja täällä) ovat kyllä lihoneet oikein mukavasti kesän aikana, vaikkakin kukkaan niistä kerkisivät vain nuo valkoiset iisopit. Onneksi, sillä ne ovat olleet kimalaisten suosiossa aivan lähi päiviin asti. Keskimmäisessä kuvassa näkyy täpläkellojen melko rajuhko leviäminen. Isojen taimien ympärillä on jo nyt tosi paljon "juurivesoja". Toisaalta nyt minulla on ainakin täpläkelloa ensi kevään kasvi vaihtoihin;D Väreistä ei vain vielä tiedä kun eivät kerinneet kukkimaan, siemenet olivat valkoisen ja punaisten sävyjen sekoitus. Täpläkellon vieressä olevat tummemman vihreät pienet lehdykät kuuluvat punavihmalle, jonka T:lta saamani jakotaimet ovat lähteneet hyvin kasvuun. Nämä täytyy vain peitellä hyvin verkolla, jotteivat joudu pupun ruokalistalle.

Varjopenkissä keväästä asti kasvanut ihana saniainen sai suomenkieleisen nimen viime kotipuutarha lehden jutusta. Puutarhaystäväni T siinä kertoi upeasta kokoelmastaan ja kuvissa oli myös tämä oma, Aivar Kaljusteelta ostamani norjanalvejuuri! Toivottavasti Aivar jaksaa myös ensi kesänä tulla tuomaan aarteitaan myytäväksi meidänkin kulmille!

Samassa varjopenkissä kasvaa nyt sitten myös tämä, vielä tunnistamaton kasvi, joka on muuten myös löytö tien penkalta;) Laitoin tähän myös kesällä kylvämäni rohtosormustinkukkien taimet ja kirjopikarililjojen sipuleita. Saa nyt sitten nähdä onko tämä liian varjoinen paikka noille pikarililjoille?!

Mayan Twilight

Kestrel

Tähän loppuun vielä satokuvia! Keväällä kiviaidan viereen istutetut mansikat tekisivät vielä hurjasti satoa, mikäli vain kelit sen sallisivat. Kasvimaan syyskunnostuksessa nousivat loput potutkin päivän valoon. "Inkapotut" olivat todella hauskan värisiä ja malloltaan erittäin keltaisia. Kestrelit taas olivat todellisia jättiläisiä! Molemmat hyviä ihan kuoripottuinakin, mutta vielä parempia muussina, nami! Kunnostuksen yhteydessä löydettiin vielä paljon myös viime vuotisista, peltoon jääneistä potuista kasvaneita jälkeläisiä. Pottukattila oli aika pirtsakka näky kaiken värisine pottuineen<3
Väriä elämään kaikille lukijoilleni, ei anneta kylmien syystuulien hyydyttää meitä;)