Mahtavassa loppukesän auringon paisteessa matkasimme eilen työporukan kanssa, Helsingin Kauppatorilta lähteneellä pienellä turistilaivalla kohti Söderskärin majakkasaarta! Mennen tullen saimme hyvää ruokaa mahojen täydeltä ja hyvässä seurassa matka saarelle taittui silmän räpäyksessä.
Saavuttuamme saarelle mieleeni tuli heti ajatus, että täällä en kyllä kauaa viihtyisi, missään ei ollut maata nimeksikään, kasvit sinnittelivät kallion koloissa minimaalisen maa-aineksen turvin. Kasvimaasta täällä voisi vain haaveilla.
Luotsituvan edustalta löytyi pieni alue orvokkeja<3
Kurttulehtiruusu kasvoi rehevänä.
Yhden saniaisenkin löysin:)
Rantakukkaa oli paljon ja myös jokunen pietaryrtti kasvoi saarella.
Mutta voi nuo siloiset kalliot, miten vaikuttavia ne olivatkaan!!
Tämä keltaisen jäkälän peitossa ollut möhkäle muistutti olemukseltaa valtavaa valasta.
Riippusilta johti pääsaarelta pienemmälle sivusaarelle.
Pieni kaunis yksityiskohta kahvilan seinältä.
Lopuksi pääsimme vielä oppaan kanssa kierrokselle itse majakan sisälle.
Kerrosten välissä kuulimme tarinoita saaren ja majakan historiasta. Myös saarella asuneiden ja työskennelleiden majakkamestarin ja majakanvartijoiden ja heidän perheidensä vaiheista oli jännittävää kuulla.
Portaikot olivat jyrkkiä.
Kotimatkalla saimme edelleen nauttia upeasta lämpimästä ilmasta ja meri oli jopa tyynempi kuin mennessä. Kaunis purjelaiva näytti hurmaavalta lipuessaan kevyesti kauempana horisontissa.
Meri ja saaret ovat osa maamme kauneinta luontoa, vaan silti olen itse enemmän kuitenkin maakrapu kuin merikarhu;) Johtunee siitä, että olen syntyjään järvisuomesta Keiteleen rannalta. Siellä näkyvät aina turvallisesti rannat, vaikka olisit kuinka kaukana selällä.
Kaunista sunnuntaita<3
