Oman pihan kuulumisia

Pionit, ne kukkien kuningattaret ovat puhjenneet toissa päivänä ensimmäisiin kukkiinsa. Katse hakeutuu koko ajan kukkasten suuntaan ja tällä karulla (ainakin vielä;) pihalla ne todellakin loistavat ja erottuvat edukseen, muuten melkeimpä vain vihreästä taustastaan. Sain syksyllä tädiltäni huikaisevan isot jakopalat kahdesta jo kauan kyseisen talon pihalla kasvaneesta pionista, joista toinen on mitä ilmeisemmin Sarah Bernhard (ylempi kuva), mutta tämä huumaavasti tuoksuva valkoinen on nimetön. Valkoisesta kukasta on sitten tosi vaikea saada selvää kuvaa, mutta jos joku tuosta tuon tunnistaisi, niin olisi mahtavaa!  Minulla olikin tuota Sarahia jo ennestään kolmen juurakon verran ja nekin ovat muutamassa vuodessa kasvaneet jo kovasti. Viime kesänä tuli viisi kukkaa, nyt näyttäisi tulevan huikeat yhdeksän:) Hitaita ovat nämä kuningattaret kasvamaan, mutta hitaasti hyvä tulee!

Tämäkin pieni kurjenmiekka on tuntematon??!

Uudelle mansikkamaalle tuohon kiviaidan viereen on kypsynyt jo muutama mansikka. Oikeastaan lasten mansikan nälkää tyydytetään kuitenkin tällä hetkellä metsämansikoilla, joita kasvaa tuossa kallion ympäristössä niin paljon kuin vain jaksaa kerätä:) Rastaiden määrä on lisääntynyt mansikoiden kypsymisen jälkeen varmaan tuplasti ja ainoa suoja niitä vastaan taitaakin olla ne niin ikävät verkot:( Noista kesäkerhossa värjätyistä kivimansikoista ei ollut kyllä mitään iloa, vaan pian kuvan oton jälkeen tuokin mansikka oli käyty syömässä ja vain raaka pää oli jätetty jäljelle:( No onneksi pienimmäinen käy syömässä myös raakoja marjoja, joten ihan kaikki ei mene räksien suuhun:D

Orjanruusut jotka luonnostaan kasvoivat tontilla, kukkivat myös parasta aikaa! Kiersin keväällä kaikki pusikot ja leikkasin kuivuneet oksat pois, joten nyt nuo piikikkäät daamit näyttävät oikeinkin viehättäviltä. Oksat ovat tuollaisia korkeita kaaria ja erittäin piikikkäitä. Piikit ovat kuin kissan kynnet, niiden päät käyristyvät hieman ja näin ovat tosi tarttuvaisia vaatteisiin ja hiuksiin. Keräsin leikatut oksat tarkasti nurmikolta, etteivät reijittäisi muksujen jalkoja.

Tämä valkoinen kukka kuuluu tänä keväänä istutetulle pensaalle. Pensas on nimeltään kameliajasmike (Philadelphus x virginalis). Olin yllättynyt kun se jaksoi jo tehdä muutaman kukan, mutta pettynyt siihen, että kukat eivät tuksu vaikka niin luvataan ainakin Suomalainentaimi.fi sivuilla. Täytyy vielä kyllä uudelleen nuuhkia näitä kunhan ovat täysin auki, vaan viimeksi kun polvistuin nuuskimaan, niin huomasinkin tuijottavani suoraan kyytä silmiin, yöks, yöks, kyllä mammalle tuli kiirus ja kylmät väreet! Kyitä näkyy nyt jostakin syystä entistä enemmän tänä kesänä. Lähes joka päivä ja monesti montakin kertaa päivässä. Kompostissa asustelee ainakin yksi vakituisesti. Lapsia tämä ei kyllä vaivaa mitenkään, he käyvät katselemassa kompostikäärmettä ja lepertelevät sille kauniisti:) Ei käärmeitä saa tappaa, niilläkin on vain yksi elämä! No en ole onneksi ainakaan tartuttanut heihin mitään käärmekammoa. Toisaalta sitten taas punkeista ei ole tänä kesänä yhtään havaintoa, joten aina on näköjään oltava joku vitsaus.

Lapsuuden kodista siirtämäni akileijat kukkivat kauniisti. En muistanutkaan, että nämä olivat näin kerrottuja vaan muistelin olevan samannäköisiä kuin anopilta saamani yksilö. Joku lehtoakileija tämä on ja varmasti erittäin vanhaa kantaa. Jos luet tätä S, niin kasvaako tätä muuten Uudellapaikalla? Kasvien alkuperän selvittäminen on vähän kuin sukututkimusta, mutta harmillisen vaikeaa kun harvoin kasveista on mitään dokumenttejä kirjattu ylös ja vanhuksilta ei voi enää kysellä kun ovat jo poisnukkuneita. Ei tullut tietenkään nuorempana kyseltyä, että mistähän mikin kasvi on peräisin:(.

Laukoista kukkivat lehtolaukka ja tuo alakuvan ainokainen `Ambassador`. Täytynee oikein mitata tuon boltsin halkaisija, sitten kun kaikki kukat ovat avoinna!

Loppuun vielä kuva kasvimaalta, jossa alkaa olla jo mukavan vihreää. Muistelen aina välillä niitä valtavia lumimassoja, jotka peittivät talvella tämän paikan. Nyt ne ovat onneksi muisto vain <3
Nautitaan nyt lämpimästä kesästä, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Lasten aurinkojuhlat Westersin ihanassa puutarhassa

Olinpa onnekas eilen aamulla kun silmiini osui Hernepensaskujanteen blogissa maininta aurinkojuhlista Kemiönsaarella, Westersin ihanassa keittiöpuutarhassa! Olin jo vuosia halunnut päästä käymään tuolla puutarhassa ja nyt siihen tarjoutui oikein oiva tilaisuus!

Juhlien ohjelma koostui erilaisista työpajoista, joissa lapset yhdessä aikuisen kanssa saivat askarrella kaikkea kivaa. Materiaaleina olivat luonnon antimet ja kierrätys tavarat. Syntyi nappikoruja lapsille ja mammakin sai ruusun tuoksuisen kaulakorun tuoreista ruusuista kaulaansa :)

Yhdessä pajassa sai pestä pyykkiä aidolla Havin mäntysuopapalalla ja ripustaa puhtaat vaattet kuivumaan lämpimään auringon paisteeseen! Myös lasten rakastamia pukeutumisleikkejä saattoi toteuttaa omenapuun alla ja peilailla itseään isosta pyöreästä peilistä. Isommat vähän ihmettelivät joidenkin vaatteiden ripustamista puihin roikkumaan, mutta pienin keksi heti miten ihanaa niiden välistä olikaan juosta, siinä saivat mekon helmat heiluntaa ;D
Mieluisimmat kotiin tuomiset olivat kyllä ehdottomasti keppihevoset! Toteutus oli yksinkertaisuudessaan hurmaava! Valittiin mieleinen sukka, joka täytettiin heinällä ja lopuksi sidottiin keppiin ja ommeltiin napit silmiksi. Hevosille rakennettiin heti kotona esterata ja ravaaminen jatkui vielä ilta myöhällä! Tänään ajattelin laittaa pesusoikon pihalle, jotta päästään testaamaan kaarnalaivojen merikelpoisuus;)

Kaiken touhuamisen jälkeen pääsin viimein kiertämään keittiötarhassa. Kylläpä se olikin hurmaava ja kuvailin monta ihanaa yksityiskohtaa, koko ajan kasvavaan "ideapankkiini" :D Yksi hauskoista yksityiskohdista oli tuo hernepensasaita joka oli leikattu noin aaltoilevaksi, aivan hurmaava, miksi aitojen pitäisikään olla viivasuoria??! Toisaalta salaatit olivat taas kauniista juuri noin, neliöksi istutettuna.

Variksenpelättikin oli vallan hurmaava nainen, jonka mekosta kasvoi jotakin vihreää!

Tämä osio oli reunustettu kauniisti vanhoilla kattotiilillä ja kasvit kasvoivat siisteissä ruuduissa.

Kasvihuone oli täynnä mm. ihania yrttejä ja tomaatteja. Tomaatit kasvoivat kauniissa ruukuissa ja aloin heti miettimään, miten rumia omat multasäkkini ovatkaan!

Vaikka päivä oli todella lämmin ja hiki valui niin että silmiä kirveli, jaksoivat lapset ihmeen hyvin touhuta ja kiertää vielä puutarhankin ilman pahempia narinoita. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu, kiitos juhlien järjestäjille!!

Yön kuningatar, yön kuningatar, kun puhkeaa kukkaan kerran...

 Voi sentään miten onnelliseksi tulin noin vuosi sitten näihin samoihin aikoihin, kun huomasin ihan sattumalta tontillamme kasvavan näitä valkoisia kukkia <3 En ollut koskaan nähnyt moisia kaunottaria ja aloin heti googlettamaan mikä kasvi tämä erittäin hyvälle, etenkin yöaikaan, tuoksuva kukka voisikaan olla?!  Ja kyllähän tämä mitä ilmeisemmin sitten paljastui valkolehdokiksi. Wikipedian mukaan tämän voi tosin helposti sekoittaa keltalehdokkiin, joka eroaa valkolehdokista lähinnä kukan muodon perusteella. No olkoon hän kumpi tahansa niin molemmat ovat harvinaisia ja rauhoitettuja kämmekkäkasveja, joten tontillamme kasvaa luonnonvarainen orkidea!!  Vuosi sitten en jostakin käsittämättömästä syystä sitten kerennyt kuvata näitä kasveja ja koko vuoden olen odottanut hetkeä, jolloin näkisin ne uudelleen ja saisin ikuistettua tämän ihmeen kuviksi. Eilen sitten facebookin täysin pihalla ryhmään ilmestyi parikin kommenttia kukkivista lehdokeista, joten ryntäsin suin päin yöpaitasillani kurkistamaan tilanteen :) Kiitos ryhmäläisille muistutuksesta, nyt nämä yön kuningattaret ovat tässä kuvina kaikkien ihailtavina!

Sitten vähän arkisempiin asioihin ja kuviin ;)  Tuoksumiekkaliljat ovat päässeet "vähän" isompaan ruukkuun viettämään kesäpäiviään! Ensin olin ajatellut laittavani ne tuohon multakasan penkkiin, mutta kun sain tämän ruukun puutarhaystävältä, niin näin siinä heti miekkaliljat tuulessa huojumassa:) Kiitos vielä sinulle H <3
Miekkaliljojen seurana on jo keväällä istuttamani onnenapilan sipulit ja onneton basilika kasvusto, joka pääsi alussa vähän ruskettumaan. Alemmassa kuvassa pilkottaa vähän tummakurjenpolven lehtiä, jotka sointuvat mielestäni parahiksi tuon onnenapilan lehtien väriin! Multakasan penkki alkaa tästä sitten heti vasemmalla. Aluksi oli tarkoitus istuttaa tuo kurjenpolvi tuonne penkin puolelle, mutta istutinkin sen sitten tuohon kiven viereen, josta voi rauhassa levitä tuohon edustalle tavallisten metsäkurjenpolvien kaveriksi. Nyt ajelin siitä kyllä kasvustot kylmästi alas, koska eilen kun menin ihailemaan ruukkujani niin käärmehän se siitä luikerteli tuonne betonisen raparperinlehden alle piiloon, yöks!

Hyötytarhan puolella sade sai aikaan ihmeitä. Mustaselja `Black Lace` siis paleltui talven aikana noin puolesta välistä, mutta hyvin tuo on kirinyt jo takaisin samoihin mittoihin! Olenkin tänä kesänä hyödyntänyt runsaasti raparperia, jotta mustaselja on saanut tarpeeksi kasvutilaa ja ennen kaikkea valoa, josta se pitää erityisesti. Avokompostissa kasvaa kaksi Halloweenkurpitsan tainta, jotka sinne ehdin istuttaa ennen kuin tulin häirinneeksi käärme perheen rauhallista eloa heinien alla. Yöks sekä käärmeet, että tarhuri pakenivat pikaisesti eri suuntiin:D Kompostin edustalla kasvaa ruiskukkia, unikkoja ja kahdenlaisia ruusupapuja. Alemmassa kuvassa olevat perunat rehahtivat sateesta niin, että toiset lajit olivat jopa vähän menneet lakoon. Tuosta alemmasta kuvasta näkee hyvin miten erilaisia eri lajikkeiden varretkin ovat. Tuo takana oleva penkin pätkä kasvaa Mayan Twilight pottua ja edessä taas retkottaa kunkku Edvard :D

Salaateille ei jäänytkään enää tilaa kasvimaalla, joten kylvin ne sitten tällaiseen rakennus ajalta jääneeseen isoon saaviin, jonka pohja olikin sopivasti rikki;) Myös ylimääräinen tomskun taimi pääsi salaattien kaveriksi. Jännä nähdä tekeekö nämä miten hedelmää näin ulkosalla?! Taas kerran sain muuten huomata, että kyllä aika tavaran kaupitsee:DD Olin useasti miettinyt tämän rikkinäisen saavin hävittämistä, mutta tuosta koivun altahan sen nyt sitten onnekseni löysin;D

Tässä vielä yksi Nuppulan vaihtari, jota en malta olla esittelemättä! Istutin tämän palloarovuokon tuohon kiurunkannuksen viereen ja näin löysin heidät jo kaulailemasta seuraavana päivänä;)

Ja ei tietysti Multasormen reissua ilman taimia:DD Menin paikalliseen liikkeeseen hakemaan vain Sprutzit myrkkyä kasvihuonekurkkujen vihannespunkkeja vastaan ja melkein jo pääsin kassoille asti, mutta päätinkin sitten vain pikaisesti vilaista perennat;D Morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius) pääsee tuohon multakasan penkkiin paistattelemaan aurinkoon ja tuon valkotäpläimikän (Pulmonaria saccharata) laitan varjotarhan puolelle.

Lopuksi vielä kuva tonttiamme uhkaavasta vaarasta:/  Vaikka nämä lupiinit niin kauniita kannussa ovatkin, niin hitaasti mutta varmasti niiden kasvustot ovat alkaneet hivuttautumaan tuolta tien vierestä, pellon piennarta myöten kohti tonttiamme. Jopa ylhäältä kalliolta, läheltä yön kuningattaria, löytyi yksi yksilö! Jospa lehdokit kutsuivatkin minua jo silloin avukseen, kun ensi kerran vierailimme tällä tontilla, olin kerrankin heti ilman mitään miettimisiä täysin varma, tälle tontille haluan torppamme pystyttää:DD
Leppoisaa sunnuntaita Eija Kantolan tahdissa ja nyt toisen "superturjakkeen" kimppuun, tiedossa nurmikon leikkuuta!

P.S Äiti, klikkaa hiirellä tuosta keskellä olevasta kolmiosta:))

On piilossa viidakon... pieniä varjotarhan alkuja :)

Jahas taas tuli pieni laulun pätkä mieleeni, kun mietin otsikkoa tämän kertaiselle jutustelulleni! Ja viidakko saikin viime yönä lisää kasvuvauhtia antavaa nestettä, vettä oli kertynyt mittariin huimat 10 mm!! Sateinen tuhrukeli näyttäisi jatkuvan tämän päivän, ainakin taivas on sen verta pilvisen näköinen. Istutukseni osuivat kelien suhteen aika nappiin, pikkuruisten kasvin alkujen ei tarvitse heti ensi metreillään kitua porottavan auringon alla, vaan saavat rauhassa kasvatella juuriaan! Nopeasti ne niitä muuten kasvattelevatkin. Istutin vain muutama päivä sitten tuoksukurjenpolven avojuurisia maavarsia, ja eilen tulinkin paikan suhteen katuma päälle, joten päätin siirtää ne heti toisaalle parempaan paikkaan. Ajattelin ettei niille vielä ollut mitään kerinnyt tapahtua, mutta juuriinhan olikin jo muodostunut melkoisesti ohuempia hiusjuuria!! Nopeaa toimintaa ainakin tällä kasvilla.
Sitten sinne varjon puolelle! Ylemmässä kuvassa komeilee tyttäreni Nuppulasta ostama komea liuskavaleangervo (Rodgersia podophylla). Mustilan arboretumin kasvitiedoissa kerrotaan tämän suosivan puolivarjoista, rehevää ja hapahkoa metsäpuutarhaa. Kaksi ensimmäistä tuossa kasvupaikassa varmaankin toteutuvat, mutta luulen että maa saattaa olla melko kalkkipitoista, ainakin vuokkojen viihtymisestä päätellen. Olisikin muuten joskus tosi hauska testailla pH-paperin kanssa millaisia lukemia se näyttäisi! No aika näyttää miten tuossa viihtyy ja toisaalta saattaa olla ihan hyväkin, että joku kasvutekijä vähän rajoittaa tuota ilmeisesti melko jättiläiseksikin kasvavaa kasvia.

Samaisen metsän reunalle olin viime syksynä istuttanut kauan haaveilemani köynnöshortensian. En vain aikaisemmin ollut keksinyt sille paikkaa meidän paahteiselta tontiltamme. Olisin halunnut sen kiipeävän kalliota pitkin, mutta eihän tuohon kallion alle pysty mitään istutuskuoppaa kaivamaan, niin kovaksi pakkautunutta kivimoreenia siinä on. Sitten hokasin nämä paljaat pihlajan rungot tontin laidalla ja näin mielessäni valkoiset kukkatertut tuolla korkeuksissa:DDD.  Hm hortensian latva on kyllä elossa, mutta kovin hitaasti se sinne puskee lehtiään, mikähän sitä vaivaa??! Onkohan paikka sittenkin liian varjoinen, poistin tuosta edestä muutamia kuusen oksia ja taidan ottaa vielä muutaman lisää. No mutta hortensian helmoihin pääsikin sitten taimivaihdoista hankkimani taimet. Koska Nuppu varoitteli minua tuon pseudofumarian kovasta innosta tehdä siementaimia, niin siirsin sen kukkapenkistä tuonne saniaisen (Dryopteris affinis angusta-cristata) taakse. Paikka on sille kenties liian varjoinen ja kosteakin, ainakin googlen kuvahaun kuvissa näyttivät kasvavan jopa kallion koloissa! Jos se tuossa vähän edes leviäisi niin voisi kokeilla sitä myös tuonne ylemmäs kalliollekin. Aika hankalaa onkin muuten jo löytää näistä Nuppulan kasveista tietoja internetistä, ainakaan suomalaisilta sivustoilta! Sen verran myyjäkin kertoi tuosta saniaisesta, että luulen ainakin tuon kasvupaikan olevan sille mieleisen. Muita kasveja tuossa ovat karhunlaukka (Allium ursinum), vaaleanpunainen kielo ja ainakin myyjän mukaan kalliokielo. Toivon salaa että se olisikin korkeampi lehtokielo;) Jo istuttaessa tajusin, että karhunlaukkaa ei sitten meillä käytetäkään ihmisravinnoksi, kun noin kielojen joukkoon sen laitoin kasvamaan. Kielon ja laukan lehdet muistuttavat kovasti toisiaan!

Tämä istutusalue sijaitsee mahdollisesti joskus nousevan kesäkeittiön vieressä, syreenien varjossa. Istutin tuon katsuran (Cersidiphyllum japonicum ) siihen viime syksynä ja kovasti mietin olisiko paikka sille sittenkin liian varjoinen?! Mustilan arboretumin sivuilta sain kuitenkin jälleen vahvistusta paikan oikeellisuudesta. Siellä kerrotaan, ettei katsura olisikaan niin nuuka varjoisuuden suhteen, mutta kosteutta se tarvitsee ja sitä tässä kohdassa luullakseni onkin, ainakin tuplasti enemmän kuin ylempänä. Katoin tuon alueen viime syksynä sanomalehdillä ja kuorikkeella, jotka pidättävät mukavasti kosteutta. Ihan kivasti pikkuinen taimi onkin venynyt jo pituutta ja pienet lehdet latvassa ovat ihanasti punertuneita. Ja miten kauniin muotoisia ne ovatkaan <3 Myöskin viime syksynä tuohon katsuran eteen pääsi riutunut posliinivuokon (Anemonopsis macrophylla) taimi ja se on ainakin hurjasti kasvanut kokoa, mutta lehtien väri on aika vaalea, joten en ole ihan varma viihtyykö se tuossa miten hyvin?! Katsuran takana komeilee oikein kunnon jakopala varjohiippaa! Sain tämän sieltä puutarhaseuran taimivaihdosta, voitte arvata miten salaa kyttäsin tämän vieressä ja odotin lupaa alkaa hamuamaan kasveja:DD Kun lupa saatiin niin nämä hävisivät ensimmäisenä!! Tarkempaa nimeä en tuolle tiedäkään, joitakin kukkiakin siinä oli vielä jäljellä, mutta en silloin älynnyt ottaa niistä kuvaa:(

No jouhevasti siirrytäänkin sitten varjon puolelta suoraan kasvihuoneeseen:) Kurkkuja vaivaa joku??! Jotakin pitäisi ilmeisesti ruiskutella kun tietäisin mitä?? Silmillä en näe näissä mitään elukoita, mutta luulen että joku "punkki" se saattaa olla! APUVA!

Jottei nyt tästä päivityksestä jäisi ihan "punkkinen" olo, niin lopuksi vielä kännykän kuvista löytämäni otos siitä ainokaisesta vihreäraidastani! Kyllä se oli niiin komea ja (vilaisu ikkunasta) vieläkin siinä näyttää jokunen lehti roikkuvan kiinni, vaikka parhaillaankin satelee aika rivakasti! Siis mukavaa sadepäivää kaikille lukijoille toivottelen mä!

Sataa, sataa ropisee...

Eilen illalla saatiin viimein vähän sadetta tännekin päin suomea! Kokonaista 5 mm näytti mittarissa olevan, eihän se mihinkään riitä, mutta saivatpahan kasvit edes pikkuruisen suihkun lehdilleen. Toukokuun alussa kylvetty nurmi on lähtenyt tosi nihkeästi kasvuun kuivuuden vaivaamana, jospa edes se nyt vähän tuosta sateesta  piristyisi:)

Sain myös eilen parahiksi kasvit istutettua tuohon toiselle uudelle alueelle, hm minkähän nimen tälle  nyt annoinkaan, olikohan se multakasanpenkki?! No joka tapauksessa siihen upposi hurja määrä kasveja ja totesin taas kerran, että ilman omia kylvettyjä perennoja en pystyisi millään täyttämään näin laajoja alueita osto taimilla. Istutin siihen lähes kaikki täpläkellon, ranskantulikukan, valkoisen iisopin ja rohtosormustinkukan (Apricot beauty) taimet, jotka olin kevään aikana kasvattanut. Laitoin taimet kyllä melko lähekkäin, jotta siitä kasvaisi mahdollisimman pian, mahdollisimman tuuhea:) Lieneekö sitten joskus tätä tapaa kiroan, mutta olisipahan sitten jotakin mitä jakaa taimivaihtoihin. Näiden lisäksi alueelle istutin paljon valkoista ukonkelloa, jonka olin kylvänyt jo viime vuonna. Olin melko ihmeissäni kun potit heräsivät keväällä eloon, vaikka viettivät talvensa vain purkeissaan maan pinnalla, hieman heinää päälle heitettynä. Tuohon toiseen pätyyn laitoin jonkun neilikan, joka kulkeutui tontillemme juuri tämän kyseisen multakasan mukana. Löysin sen siitä viime kesänä ja purkissaan sekin talvehti täysin moitteettomasti. Pioneja penkkiin pääsi kolme kappaletta. Tähän yläpäähän pääsi vuoripioni, jonka sain keväisellä pihavierailullani, kiitos vielä T! Keskemmälle istutin Uudenkaupungin  kukkamessuilta, "mummomyjältä", ostamani juurakon palan 40 v. vanhasta pionista. Myös nyt Nuppulasta ostettu kiinanpioni Hong Yan Fei Shuang pääsi multiin. Laitoin nyt juurakkojen ympärille karheaa hiekkaa, kun näin Ahti Vallin neuvoi tekemään viimeisimmässä Viherpihan numerossa olleessa artikkelissa. En ole kyllä hiekkaa aiemmin istutettujen ympärille laittanut ja ihan hyvin ovat ainakin lähteneet kasvuun, mutta ompahan nyt oikea oppisesti nuo uudet istutettu:) Tällä tontilla ei kyllä ainakaan seisova vesi juurakoita haittaa, sillä yläpihan kivimoreeni ja rinne pitävät huolen vesien pikaisesta imeytymisestä. Näiden lisäksi penkissä on vielä kaksi punavihmaa ja valkoinen ja punainen vuorijumaltenkukka tuolla tammen lehvästön alla vähän suojassa porotukselta. Tosin mielessä kyllä kytee ajatus, josko sittenkin vielä vaihtaisin nuo jumaltenkukat johonkin vähän varjoisampaan ja näkyvämpään paikkaan?!

Tuo päällinen joka on kuorikkeella jäi vielä kokonaan ilman kasveja, paitsi talon puoleisessa päädyssä ovat "Loviisalaiset`" daaliat jo mukavassa kasvussa. Takareunassa on rivi koristekurpitsoja, jotka saavat nyt tänä kesänä levittäytyä tuohon kuorelle, jos nyt sitten jaksavat tässä kuivuudessa kasvaakaan?! Tuolla tammen vieressä on vielä onneton karstaohdakkeen taimi, vaan taisin sen jo päästää päiviltään liian ahkeralla kastelulla ruusukkeen päälle. Tein sen tavanomaisen mokan kun kasvi näytti nuutuneelta, niin kaadoin vain lisää vettä ilman tarkistamatta asian oikeaa laitaa:( Tuo sanomalehti/kuorikate kerros muuten pidättää vettä toisaalta tosi mukavasti, viime vuotisia istutuksia kivikasan penkissä olen kastellut kunnolla vain kerran juurikastelijalla.

Kasvimaalla kaikki kylvökset ovat itäneet melko mukavasti, kohta pääsee jo porkkanaa harventamaan ja herneet ja pavut pitäisi tukea pikaisesti. Miten muuten tuette pavut, jotka eivät tee mitään tarttuma kiekuroita kuten herneet??

Kasvihuoneessa alkavat Pukin pelargonit availla ensimmäisiä nuppujaan ja "ruokakaupan" hortensia tekee lisää kukkaa. Tomaatitkin huitelevat jo melkein katossa, apua pitääkö ne jo kohta katkaista, snif:( Ei vaines, ihan mahtavaa kun ne ovat tänä vuonna niin aikaisessa!!
Särkyneet sydämmet availee jo viimeisiä sydämmiään ja tuo helmililjakin on kohta jo hävinnyt kesäpikkusydänten kätköihin. Myös F. acmopetalat kukkivat piilossa särkyneen sydämmen helmoissa. Niiden väritys jää noin vihreäksi, varmasti juuri varjoisan kasvupaikan takia. En koskaan uskonut, että tuo särkynyt sydän viihtyisi tuossa noin hyvin ja nyt se peittää kaikki pienet helmoihinsa:( En kuitenkaan uskalla sitä alkaa pilkkomaankaan, vaan käyn vain välillä nostelemassa helmojansa:DD Tuon valkoisen nyt luulisi jäävän vähän sirommaksi?! Tähkäesikon ainokainen kukka venyy ja venyyyyy! Valtava pötikkä jo, vaikka alkaa alempia kukkiaan jo ruskettamaankin.

Toinen ananasliljan sipuleista pukkaa kukkatupsua! Ja ananakselta tuo tosiaan näyttääkin! Lapset onneksi kuitenkin kammoavat tämän kasvin ulkonäköä, esikoisen mielestä tämän täytyy olla tosi myrkyllinen ja kertoi saavansa kylmiä väreitä tämän katselemisesta:) Ehkä nuo tummat pilkut jotenkin viestittävät vaarasta??!

Denise

 Terassin kaikki kesäkukat kyyhöttävät yhdessä kasassa talon vierellä, evakossa maalauksen vuoksi.

Sammalkivi I:en penkissä kukkivat rikot ja ihan pian lehtolaukat, joita istutin syksyllä suurpakkauksen myös kivikasan penkkiin. Tuo kivien päällä luikerteleva suikeroalpi ilmestyi tontillemme maiden mukana ja penkkiin päästyään on jonkin verran jo levinnyt. Ketunleipä ja kielo ovat itsestään tuohon juurensa ankkuroineet ja söpöjä siinä mielestäni ovat! Samoin kuin rikkojen seassa olevat hiirenvirnat, jotka kitken vasta kukinnan jälkeen. Kallion kupeessa auringossa kasvavat virnat ovat jo kukassa. Meillä kasvaa tuota myös keltaisena ja   parahiksi juuri keltaisten maksaruohojen seurana tuossa kalliolla.

Kiviaidalla ei paljon kuivuudesta välitetä:D Mehikasvit pullistelevat ruusukkeitaan ja maksaruohot kukkivat pian. Patjarikko (Saxifraga arendsii, Rosea) on kasvattanut muutaman hennon kukkavarren.

Tämä ainokainen vihreäraita se vaan jaksaa ja jaksaa kukkia!! Vaikka tämä kasvaa täydessä paahteessa niin kukinta kesti ihän älyttömän kauan, eikä vieläkän näköjään (vilkaisu ikkunasta) ole pudottanut kaikkia terälehtiään!! Jos nyt heitän jonkun arvion, niin ainakin kaksi viikkoa on ollut kukassa. Voin vain kuvitella miten hurmaava puska tämä olisi ollut, jos eivät myyrät olisi syöneet muita sipuleita.

Ruusuorapihjala teki jo ensimmäisenä kesänään muutaman kukkasen! Nämä ovat todellakin kuin pieniä ruusuja <3 Kivikasan penkissä kukkivat myös ukkolaukat (`Purple Sensation`) ja koristelaukka `Ambassador` pullistaa nuppuaan. Kuvittelin näitä istuttaessani, että Moskovan kaunotar jotenkin peittäisi laukkojen ruskettuvat lehdet, vaan vielä ainakin näyttäisi olevan toisin päin, laukat verhoavat kaunottaren kellan ruskeaan mekkoon:DD

Anopilta saamani rikko kukkii ihanana vaaleanpunaisena pilvenä paahteisessa rinteessä. Nuppulasta ostin samanlaisen, mutta kirjavalehtisen. Se pääsi samaan kallionvierus penkkiin, josta ei kärsi nyt ottaa yleiskuvaa ennen kitkemistään:D

Talonvierus penkissä kukkivat nyt iirikset, akankaalit ja lehtoakileija! Aika vähän tekivät tänä vuonna iirikset kukkia viime vuoteen verrattuna, liekö kärsivät kuivuudesta, vaikka lehdistö onkin ihan hyvän näköinen?! Kevätkaihonkukan lehdet ovat taustalla mukavan vaaleanvirheänä. Lisäksi tässä penkissä on erilaisia kuunliljoja, jotka ihmeekseni jaksavat näinkin kuivassa ja aurinkoisessa penkissä kasvaa. Tuon kuvassa olevan kuunlinjan meinaavat tosin akat ihan tukehduttaa:D

Pensaista syreenit lopettelevat kukintaansa ja koiranheisi on nyt kauneimmillaan. Nämä molemmat kasvoivat tontilla alkuperäisenä, molemmat alkavat nyt hoidon ansiosta olla varsinaisia tonttimme helmiä! Tästä voisi moni uuden tontin rakentaja ottaa vähän oppia. Heti ei pidä mennä kaatamaan kaikkea kasvillisuutta, vaan raivataan vain välttämättömin ja katsotaan rauhassa mitä käyttökelpoisia kasveja tontilla mahdollisesti kasvaa jo valmiiksi. Tuo koiranheisi oli ihan kamala raasku ja monena vuonna siitä madot söivät kaikki lehdet, vaan nyt kun on muutamana vuonna sitä myrkytetty ja karsittu kuivat oksat pois, niin hänestä onkin kuoriutunut varsinainen kaunotar. Tontin tässä kohdassa kasvaa heiden taimia vähän siellä sun täällä ja onkin ollut jo pitkään mielessä siirtää yksi tuonne alemmas vähän kosteampaan paikkaan, jospa pärjäisi siellä ilman myrkkyjäkin:D

Lopuksi vielä herkkä kevätkello (näin lukee sipulipakkauksessa vaikka eihän nyt enää mikään kevät ole??) sammalkivi II:en penkistä, jossa muuten on nyt hyvin vihreä tunnelma. Liljat, kelta-alpi ja jalopähkämö vielä antavat odottaa itseään.
Kesä on nyt kukkeimmillaan, nyt NAUTITAAN <3