Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!

Oho, heihei lumelle!

Are you looking for BSBP7 reveal? You'll find my post  -here- !


Eilen satoi todella kovasti, onneksi ehdin ulkoilla aamusta - kävin kastelemassa reissussa olevan äitsyn kukkaset ja paluumatkalla näin, tai oikeastaan ekaksi kuulin, joutsenpariskunnan. Liekö kuuloni alentunut, mutta niiden keskinäinen keskustelu kuulosti suorastaan kujertelulta ;-D Kevättä ilmassa...
Eräs kanssapyöräilijä oli seisahtanut rantaraitilla ja lainasi minullekin kiikareita toviksi. Sain linssiin joutsenten lisäksi myös tukkasotkaparin ja haapanoita ja lokkeja, varmaan muutakin, mutten tunnistanut.
Jotenkin tuo joutsenten bongaaminen keväisin  (ja sitten taas syksystä) on sellainen onnellinen ennusmerkki siitä, että mukavia asioita on edessäpäin.


Onnellista aikaa vietetään myös "Kuusamakujalla", ruusun tuoksussa, kukkaispuutarhassa. Liekö punainen mökki rakennettu kalliolle vai olisiko siinä noin ruhtinaallisen kokoinen terassi, jossa loikoilla ja ihastella kesäluontoa. Vain poutapilviä tämän tontin yllä.

Rannekorussa on keraamisen talon seurana valkoisia jaderuusuja, iso keraaminen kukkaishelmi, lasikukkaset, ihastuttava puuhelmi sekä pilvinappi, hopeisessa korusalvassa lentelee perhonen.

***

Seuraava koru alkoikin näistä keramiikka-'kaunokaisista'. Hmm... sellaisia rustiikkisen rouheita helmiä, jotka itseäni miellyttää suunnattomasti. Ne ovat skotlantilaisen tekijän käsistä. Jos säntillisistä ja sileistä tykkää niin ei varmaan ymmärrä, että kiljahtelin ja ynähtelin ja sydämestä otti kun nämä kääröstään ilmaantuivat.

Minusta keramiikkahelmien kuviot ja vain himmeästi värjätyt pinnat rauhoittavat mieltä.  

Nämä koruun valikoituneet toivat mieleeni japanilaiset kivipuutarhat, joten korun nimikin sitten sieltä lainattu. (Mizutamari = lampi) Ja nuo hitusella kultaa silatut vintage-helmet sopivat niin tähän joukkoon, japanilaisia kun ovat, jo ammoisia etsy-hankintoja.

Valkoisen talon, Willa Mizutamari'n, porras on iso kivipaasi, sen vierellä puutarhaa ja marjapensaiden takaa alkaa japanilainen puutarha; kivilaattojen polku lammelle, jonka reunuksilla herkkiä (ruusukvartsi) kasveja.

Tra-laa! Valkoinen oli viimeinen talo-rannekoru tällä erää ;-)

Miljoona, miljoona ruusua

Kuten kerroin aikovani, pyöräilin eilen puutarhalle. Kiertelin aikas kauan vain ihastuttavia värejä sisääni nautiskellen. Trooppisella puolella tuli kovin lämmin ja pakenin vilvoittelemaan leikkokukkien vilpolaan.
Oli kyllä upeita sekakimppuja tarjolla, mutta tällä kertaa ihastuin kirjaviin ruusukimppuihin ja sellainen lähti mukaan. Ei siellä muuten aivan miljoonaa ruusua ollut, mutta satoja, satoja puutarhan omaa tuotantoa, kauppanimi Nuppula.

Nappasin kuvaa ennen kuin ryhdyin jakamaan ja asettelemaan kauniisti maljakoihinsa - puolet vien tänään äidille ja yksittäinen on tässä tietokoneen äärellä ilahduttamassa. Jo kukan näkeminen syrjäsilmällä aiheuttaa tässä kirjoitellessa väristyksiä :-)

Heti kotiin tultuani ja pakettia avatessa tein muuten yllättävän havainnon! Ruusun tuoksu! Oi ihanuutta! En muista, että ikänä olisi marketista ostettu ruusukimppu tuoksunut millekään! Mutta tästä kimpusta osalla ruusuista on kerrassaan hurmaava aito tuoksu. Oi onnea!

Tietenkin täytyi sopiva korukuva etsiskellä ja tämä rannekoru onkin esittelemättä. Se lähti tulikettu-kaulakorun kaveriksi.

 Hehkuva karneoliruusu, raikas oranssi akaatti ja turritellaa, turritellaa.

Oikein upeaa ulkoiluviikonloppua jokaiselle piipahtajalle! 

Oho!

Syntyi korusetti aivan oman värimaailmani ulkopuolelta, mutta värien huumassa innostuin!

 
Sain kuvan mekkokankaasta ja sen väreihin hamusin sitten Helmiq:n helmiäislasihelmiä, kun niiden värit nyt oli niin sopivat ja ihanaiset! Taas kerran Pia kumppaneineen palveli nopeasti ja hyvin, kiitos heille!

Toiveissa oli korut ranteeseen ja korviin ja minä innostuin sitten tekemään kaksirivisen rannekorun sekä reilun kokoiset korvakorutkin. Kullattu gf-lanka oli minun ehdotus, sillä se näyttää ihanan blingiltä makeiden pinkkien ja punaisten vierellä, myös pienet välihelmet samaa materiaalia.
Saas nyt sitten nähdä, miltä nämä siskon yllä näyttävät heidän perheen uutta ylioppilasta juhlittaessa.
  

 

 

 

***

J.k. Korukoplan viimeisimmän haasteen (kierrätys) julkaisu huomenna! Mun sähellys ei valmistu... mutta 21 muuta korua tulossa, jee!

Haikuttaa

Rannekoru synnytti tällä kertaa myös haikun, josta tulee aika romanttinen olo ;-D

- Heräävä valo
Ruusuisissa sanoissa
Lintusen pesä -

Korussa on Akvamarinin tekemät lintunen ja muna, hauskasti munankuorella koristellut.

Väriä olen koruihini näin keväällä yrittänyt herätellä ja kaivella, viimein sain tuosta linnun värityksestä napatuksi hiukkasen oranssiakin, herkän kuukiven ;-)

Myös pienet etsatut kevätvihreät lamppuhelmet, pari viistehiottua prasioliittia (vihreä ametisti) ja haalea savukvartsi sekä jade-ruusu tulivat linnun seuralaisiksi.


Osansa haikun herättelijänä oli itellan ruusukirje-pakkauksellakin...

Ruusunpunaa, orvokinsinistä

Roses are red,

Violets are blue,

Sugar is sweet;

And so are you.

Taidatte pian luulla mua aivan toivottoman romanttiseksi, mutta ajattelin vaan käyttää loputkin vintaj-langasta ;-D

Riipuksena jälleen tuollainen polymeeri-saveen paistettu vintage-kaunotar. Kuva oli haaleansävyinen, joten lasihelmien romanttiset himmeät sävyt sopivat seuraan. On siellä mukana muutama säihkyvä kristallirondellikin.

Rakkauskirje, onnellisena aamuna

Fluoriitit olivat odottamassa, leveä samettinauha oli lähtövalmiina, rakkauskirje oli Akvamarinin aarteista pöydälleni lennähtänyt, pronssinen sydänkin oli melko varma mukaan pääsystään. Jotakin puuttui.
Yllärikirjeessä korukamu Niinalta tuli hienot ruusut, no, siinähän se puuttuva palanen olikin :-) Erään taitavan ystävän tekemistä keramiikkakuutioista oli vielä yksi jäljellä, siinä oli niin tähän samettinauhaan ja kirjekuoreen mätsäävät värit, että melkein tärisin!

Olen erityisen ihastunut tässä korussa violetin ja vihreän vuoropuheluun. Innostuin linkkeihin kieputtamaan kiekuroita, löysin ilokseni hiukan vahvempaa vintage-lankaa, nollaysiä. Kiekurat toistavat riipussydämen kuviointia. Lukonkin kieputtelin itse ja se onnistui ihme kyllä eka yrityksellä, joskus pitää kokeilla montakin kertaa.






********************

Onnellisena aamuna, tästä tuli sisarkoru aiemmalle Viestille. Tyyli on sama, mutta aivan eri ilmeen antoivat valitut kivet, hennon kellertävät sitriinit ja kauniit, enkelinhiuksia sisälleen sulkeneet rutiilikvartsit.

Onnellisena aamuna -korun tilasi sitä voimakorukseeen tarvinnut 'pohjoisen tytär'. Viesti-koru meni 'etelään' ja kauniita kuvia korustani, monin verroin itse ottamiani laadukkaampia, näet täällä!

Pikkirilli

'Anna sille pikkurilli ja se vie koko käden.' Monesta asiasta kai varoitellaan näin. Mutta kai sitä pikkuisille asioille voi sen pikkurillinsä antaa, pienille helmille vaikka?

'Give it your little finger, and it will take all of you' is a finnish saying, which we beaders all know to be true.

Ajattelin kyllä pienoiset raitahelmet nettikuvassa nähdessäni, että eivät nuo kovin kummoisia voi olla, otanpa välihelmiksi, kun pieniäkin aina tarvii, vaikkakin hinta on normalia hiukan korkeampi, mutta ovathan ne viistehiottuja...
En muista, milloin olisin ollut yhtä ihastuksissani helmien saapuessa. Viistehionta antaa näille helmille aivan spesiaalin kimmellyksen, jota en sitten kuviin saanut taas millään.

Nelimilliset hauskan raidalliset sardonyxit on tässä kovin paljon suurennettu.Who would have believed that 4mm tiny sardoyx-beads are SO lovely as these babies!? Not me, I ordered them only for complementing some bigger beauties, but no-no; they took the leading role in the next necklace!

My expectations were much higher for the white agate 'snowballs', but for my disappointment only a few of 2 whole strands were acceptable!

Samoihin aikoihin saapuivat myös kovasti odottamani valkoiset isot 'lumipallot' Ne olivat muka-edullisia, tilasin kaksi nauhaa, joista vain pieni osa on kunnollisia. Erittäin turhauttavaa, kun on tehnyt suunnitelmia.

**
Kaulakorussa 'Pikkirilli' on riipuksena yksi iso lumipallo-akaatti ja palasin vähän koruntekoni alkulähteille romanttisten miniruusujen kera, niille seuraksi laitoin herkät pinkit ametistit. Tämä on varmaankin sellainen kaunosielun koru.

One snowball, a couple of pink roses and pink amethysts, many many many tiny faceted sardonyx-beads. It is 'Pikkirilli' which means 'pinkie'. What a romantique I am, not?

Romanttiselle ruusuja

Olisiko ollut paikallaan etsiä pitsipuseroa kuvausrekvisiitaksi?

Olin aivan ihastunut, kun tämän päivään postista löysin hypisteltäväkseni suloisia ruusuhelmiä! Ne taikoi polymeerisavesta tietenkin Akvamarin-korun Lea ja laittoi minun kirjeeseeni varsinaisen tilaukseni lisäksi, ihana ylläri :-D
Tosin hän ne esitteli jo eilisessä postauksessaan, joten minä täällä tiesin valmiina kahvijaspisten kanssa odottella kirjettä.Kokeilin ensin hopeapillereitä helmien väliin, mutta eipä sopinut lainkaan ja tulin katsoneeksi kesän jäljeltä kupariosasia, joista sitten äkkiä valikoitui ruusuille ja ruskeakirjaville jaspiksille passelia seuraa. Ruusuhelmet saavat tässä loistaa ja hiukan lisäsäihkettä antavat nuo pikkuiset välirondellit kristalleineen. Vaaleanpunaiset rondellihelmet ovat rodokrosiittia.

Niin romanttista, niin romanttista!

Olen nyt jotenkin ihastunut sekä tähän malliin, jossa tuo takaosa korusta on ketjua että myös lukottomaan malliin - ketju on niin pitkä, että tämä koru pujahtaa pään yli oikein mukavasti.

ÄHH vie mukanaan

Totta. En lainkaan aikonut totetuttaa ähh:ta päivittäin tai edes kovin nopeassa tahdissa, mutta niin vain eilenkin illalla istuin helmipöydän ääressä ja helmet toisensa jälkeen puhuttelivat. Tänään on vuorossa tällainen lähinnä pinkkien ja vaaleanpunaisten ryhmä.

Tiedättekö, ei riitä, että itse keräilen ja omistelen kivikaunottaria, aika ajoin täytyy rynniä toistenkin apajille!
Niinpä tämän ensimmäisen korvakoruparin upeat helmet ovatkin Monalta ahnehdittuja, hurmaavan kirjavat kvartsipisarat, joissa on väriä sen verran, että muussa koristuksessa en kauheasti kikkaillut, hopealenkkejä sileinä ja röpelöinä. Nämä kyllä livenä kiiltää aivan toisella lailla kuin kuvassa.
Toinen korvispari samaa värimaailmaa, mutta helmet ovat Swarovskin kristalleja, sävyt rubiini ja vitrail medium. Tuo barokki-pisara on aina yhtä romanttisen viehkeä!


Kolmansiin korviksiin toinen ihana helmiystävä, Vikki, luopui mielettömän hienoista vuorikristalli-kimpaleista! Nämä jääpalat ovat kyllä niiiiin coolit!


**
Ja pitkästä aikaa rannekoru.

Pensasruusu York and Lancaster on siitä erikoinen ruusulajike, että sillä on samassa pensaassa sekä valkoisia, vaaleanpunaisia että osaksi kaksivärisiä kukkia. Koska rannekorussa on kolmea eri vaaleanpunaista korukiveä, sai kyseinen ruusu lainata korulle nimensä.

Isot vaaleanpunaiset helmet ovat hartaasti hillottuja, Perun opaalia ja kunziittia, niiden keskellä kaksi läpikuultavaa turmaliinirondellia ja raaskinpas herkistä turmaliinisydämistäkin valita kaksi suloisinta tähän koruun.
Pitkästä aikaa lisäsin koruun myös ketjunpätkän, kun sellainen oli käsillä, tyylikästä figaro-ketjua. Hopeinen sydänlukko sulkee koko romanttisen vaaleanpunaisen kokonaisuuden.

Kiitos ruusuista 2, Velvet Rose

Tällä kertaa ruusuni on kuin suloisin yö, ihana pehmeissä samettisissa sävyissä hohtava käsintehty ruusu.
Sen minulle lähetti ja valmisti Akvamarin, jolla on kyllä taito hyppysissä näiden napo-massojen kanssa! Katsokaa itse esimerkiksi näitä 'koppakuoriaisia'!

Rannekorun lukko ja ruusu asettuvat kämmenselälle, joten ruusu on korun todellinen katseenvangitsija. Käytin rannekkeeseen poikkeuksellisesti lasihelmiä, kun ne sattuivat niin täydellisesti samaa sävyä ruusun kanssa.


Kirkkaatkin hopeaosat oli tarkoitus saattaa tummiksi, mutta kun ehdin koota korun ennen patinointia, niin nyt täytyy selvittää, kestääkö ruusu patinalientä...
Näitä ihania ruusuja jäi vielä muuhunkin settiin, ihanaa, kiitos Akvamarin :-D