Kesää, aurinkoa, vettä

Aah! Aurinko kimmeltää jo aika ihanasti veden pinnalla. Tosin tuuli tekee aikamoisia aaltoja, mutta hienojahan nekin ovat. Jos kesällä onkin hauska soudella rantaa hiljakseen, niin tämän päivän rannekorussa vesi pärskyy moottoriveneen keulassa ulapalla :-)

Upeita lamppuhelmiä on korussa kaksi erilaista paria, hopealenkeistä punoin selkeää muinaisketjua.
Pienet hopeisiin korupiikkeihin kiinnitetyt akvamariinirondellit ovat kuin kuultavia vesipärskeitä tuossa lamppuhelmien keskellä.

Turmaliinikvartseissa kirkkaan kvartsin sisällä on vankina mustia turmaliinipuikkoja tai 'hiuksia'.

***

Innostuin tekemään kesäisen korusetin hehkuvanpunaisista korallihelmistä. Kirkas punainen oli joskus aivan suosikkivärini, ympäri vuoden. Edelleenkin se saa aikaan lämpimiä tunteita. Tällä kertaa punainen koralli sai parikseen vedenturkoosia tsekkiläistä lasia. Koralli on kevyttä ja nämä helmet aika pienoisia, joten setti on keveä ja ilmava. Toisella sivulla korussa on korallikiekkojen sijaan suloinen lamppuhelmi-lintu.

Korvakoruissa on tuollaisissa kierteisissä hopeapohjissa kaiverretut koralliruusut, söpöt.

***

Korukoplassa on alkamassa uusi haaste! Tulkaa mukaan ekakertalaisetkin!

***

Why not! Miksikäs ei!

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You just click -here-!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble but I'll try my best!

*****

Why not make a bold necklace for a change! I make necklaces too often with one pendant and then the rest of it with smaller beads, or chain, or cord. I wanted to change my ways and make something different.

Ajattelinpas vaihteeksi muuttaa kaulakorujeni kaavaa. Tavallisestihan teen korun nauhaosuuden pienemmistä helmistä/ketjusta/nauhasta ja yksinäinen riipus erottuu sitten pääosaan. Nyt sain näiden ihanaisten kivien tullessa päähäni, että teenpäs vähän enemmän statementtiä :-)

Pink opal, angelite and red moss quartz, the two first being quite expensive stones.

Vaaleanpunaista opaalia, sinisiä angeliittihelmiä ja punertavaa sammalkvartsia, kaksi ensinmainittua ovat suhteellisen kalliita kiviä, varsinkin tässä koossa, angeliitit 12 mm ja opaalit jopa 3 cm. Molemmat näistä ovat A- tai AA-laatuisina niin kalliita, että helmissä täytyy tyytyä pieniin kuhmuihin ja koloihin, jos niitä käyttöönsä haluaa! Värit ovat aivan ylettömän kauniita.

The necklace is quite short and I knotted the pendants (2 - 3 cm high) and beads with toho beading cord.

Tein korusta aika lyhyen, solmin helmet taas toho-nyörillä, taidan olla nyt aika kallellaan näihin kaikenlaisiin nyöreihin! Tuovathan ne vaihtelua koruvaijeriin ja kalliimpaan ja jäykkään hopealankaan.

Opals are one of my favourite stones and although pink is not usually my color, I had this round my neck for a while and did not want to take it off!

Olen aivan rakastunut kaikkiin opaaleihin, senhän tiesitte jo ennestään. Vaikka vaaleanpunainen ei ole värini, niin mallailin tätä korua jo omalle kaulalle. Aika mahtava!

No, kauppaan se on menossa.

Kivien ominaisuuksista:
vaaleanpunainen opaali; parantaa muistia, edistää luovuutta, saa aikaan onnellisia muutoksia
angeliitti; nimensä mukaisesti yksi enkelikivistä, suojeleva kivi, poistaa vihantunteita, edistää matemaattista lahjakkuutta jne.
sammalkvartsi; pehmentää sopeutumista muutoksiin

 *****

Pilvien takaa aurinko

Aamulla oli hyytävän kylmä ajella pyörällä, mutta onneksi oli lippis ja hanskat, kohta kai sukkahousutkin pitää laittaa, apuva! Mutta, minähän tykkään näistä koleista ja kalseistakin keleistä, viileä tuuli tuntuu hyvältä poskilla ja pilvien lomasta aina joskus pilkahtaa aurinkokin. Ei se kyllä järin lämmitä. Ja niitä sukkiksia inhoan, sitä edestakaisin pukemista, kun suomalaistaloissa on sisällä lämmintä.

Mutta ihania päiviä siis. Ja hurjasti on kyselty viime aikoina rukousnauhoja. Hopeisia ristejä jo sain, joitakin muita osia odotellaan, tulossa nekin lähipäivinä. Aloitin nyt rannekoruversiolla. Nuo harmahtavanhohtoisiksi pintakäsitellyt kirkkaat kvartsti sopivat mukavasti tähän, käytin linkittämiseen täyshopeista lankaa enkä nyt intoutunut patinoimaan mitään, kyllähän se kirkkaus käytössä tummuu.

'Isä meidän' -helmi on tuollainen hopeinen pikku hopeariplakkein pinnoitettu kaunotar ja silti laitoin sille vielä ympärille pitsimäiset helmihatut. Pienellä asialla saa juhlavaa tuntua.

Ei ihan mutta melkein

No. Kyllä minusta viikko kerrallaan eroa blogista on sopivaa lomanviettoa! Joten en enää edes aio sen pidempiä taukoja täällä tarkoituksella pitää. Teen kuitenkin omaan tahtiin eli kaikessa rauhassa.


Siskon mökillä oli laiturilla makaillen niin mukava katsella järvellä viihtyviä joutsen- ja kuikkaparia, että väkisinkin heräsi romanttisia mietteitä. Ihana oli siellä luonnon keskellä kuunnella hiljaisia liplatuksia ja suhinoita, toki ukkonenkin välillä viihdytti. Sopiva pätkä oli tämä, ei aivan ehtinyt tulla ikävä korupöytää, vaikka mitään tarvikkeita ei ollut mukana.


Mutta melkein kuitenkin iski ikävä viime metreillä, ikävä pihtejä ja helmiä ja kieputuksia! Niinpä kotiin tultua heti kieputtelin makeanvedenhelmi-puikkoja vintaj-lankaan ja ujutin tähän koruun romanttishenkistä pitsimäistä ketjua sekä todella hurmaavan upeita turmaliinikvartsihelmiä - katsokaa noita ihania turmaliinisäikeitä kirkkaan kvartsin sisällä!

Riipuksen tummaksi patinoidussa hopeoidussa korulinkissä on pieniä kristalliupotuksia, samoin makeanvedenhelmi-pisarassa säihkyy kristallivyö.

Korvakoruissakin on turmaliinikvartsit ja niiden seurana kaulakorun riipuslinkin sukulaiset, kristalliupotuksin koristellut, hopeoidut ja tummaksi patinoidut rondellit, Swarovskin kristallit vielä alimmaisina. Taas sellaiset ei-niin-pienet-ja-huomaamattomat vaan ihan kivan kokoiset korut, niobium-koukuin.

Vielä lähikuvaa noista kauniisti koristelluista rondelleista, joissa säihkyy pieniä kristalleja salmiakkikuvioiden keskellä.

Tyyneys

Tyyneys oli ensimmäinen sana tai tunne, joka heräsi tämän päivän korulinkin saadessani. Olenkin aika lailla koukussa näihin Birgitta Lejonkloun keramiikkaosasten aiheuttamiin vahvoihin mielikuviin ja tuntemuksiin.

Linkki oli  alun pitäen ajateltu helmivaihdon riipukseksi, mutta parini (esittelen hänet myöhemmin!) on keramiikan tekijä, niin mietin sitten keitoksen uudelleen.

Halusin antaa korussa pääosan rauhantäyteisille kasvoille, en halunnut tällä kertaa etsiä isoja kivihelmiä sen tunnelman vahvistamiseksi. Yhdistin keramiikkaan täysin yllättäen (siis itseni yllättäen) Preciosan viistehiottuja lasihelmiä; luonnonkiven, ehkä punaisen graniitin, värit niissä.
Linkin väreistä poimin akvamariinin ja kirsikkakvartsin pikkuisiksi riipuksiksi. Hopeisen lukon kierrekuvio löytyy autuasilmeisen hahmon otsalta, mikä ihmeellinen sattuma taas! Hopeaa käytin tässä sekä kirkkaana että patinoituna.

 Serene

Tyyneyttä päiväänne!

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?

Enää parit puuttuu

Korviksia 101 paria - "ihan kiva" haaste, nyt kun puuttuu enää pari paria ja hei, oisinhan mä muutenkin, kait, näitä tehnyt :-D

Harvoin teen mitään sarjatyötä ja ei seuraavatkaan nyt aivan sitä ole, koska jokainen pari on kuitenkin erilainen. Laitan kuvat siinä järjestyksessä kuin parit valmistuivat.

Ensin halusin tehdä itselleni korvakorut, joissa olisi hiukkasen väriäkin; totuttelen ajatukseeni ottaa myös hiuksiin vähän rohkeampi väri pitkästä aikaa. Inspiraatiokuvissa oli upeaa karneolia, joten sitä sitten esille. Olin jo pitkään miettinyt tätä puikkohelmien ujuttamista korviksiin, joten sopivista väreistä valikoitui automaattisesti savukvartsi.
Toisessa parissa on Maritalta saadut ruusukvartsit ja niiden kanssa ihanaiset ametisti-palaset.

Ja kolmannet sitten mukamas-neutraalia vuorikidettä kirkkaana ja huurrettuna. Sanoin mukamas, koska vuorikidehän ei ole neutraali, se on voimakas kivi, jolla on puhdas ja kirkas energia.

Kaikissa pareissa jälleen niobium-koukut. Tällä mallilla väriyhdistelmät ovat lähes loputtomat ja kunhan löydän loputkin puikot, niin näitä tullee lisää.

Ihanaa ulkoilu-sunnuntaita!

Aina vaan erilainen

Siltä tuntuu. Että oon erilainen. Monet koruntekijät on niin hip ja muodin harjalla; tietävät senkin, mitkä värit on koruun valittava minäkin kautena ja mistä kuhistaan.

Mut en minä. En juurikaan seuraa noita valtavirtoja siinä mielessä, että toteuttaisin niiden sanelemaa 'muotia'.
Minä vaan tilaan silmääni sattuvia kiviä ja lumoudun hassuista pikku asioista. Niin kuin nyt tämän korun kvartsikivien sisällä olevista 'rutiileista', sulkeumista, neulasista, 'veenuksen hiuksista', jotka auringossa ja valoa vasten ja muutenkin läheltä katseltuna tarjoavat uskomattomia maailmoja. Saavat uneksimaan kesästä ja rantakaislikon salaperäisestä vedenalaisesta elämästä.

Materiaalit: kultarutiilikvartsi, hopealukko patinoituna, savukvartsi, lasihelmet, korumetalliketju

 ***

Odotin aika lailla eilen alkaneelta kotimaiselta ohjelmalta 'Muotitietoinen'. Katsoitteko? Eka osa ei kovin vakuuttanut. En pitänyt siitä, että ohjelman jälkeen olisi pitänyt vielä vaivautua nettiin nähdäkseen ne kiinnostavimmat asut... Katson kyllä jatkossakin, koska kuvittelen, että kotimaisilla tekijöillä olisi paljon annettavaa meille katsojille.

Enenmmän olen innostunut taas tänä iltana nähtävästä 'Asustemuodin huipulle'-sarjasta. Vaikka siinä näkyy kaikenlaista sohellusta ja niin yliampuviakin juttuja, niin silti siitä jää jollain tasolla ideoita itämään. Vaikka en kyllä tiedä, eteneekö niistä ideoista mikään toteutukseen asti.

Hipaisuja

Elämässäni on enkeleitä.
Kuviteltuja? Todellisia?
Näkymättömiä.
Käsinkosketeltavia ja näkyviä.

Elämässä tapahtuu. Paljon. Myös paljon hyviä asioita.
Hipaisuja. Herätyksiä. Valoa ja iloa.
Yritän muistaa kiittää enkeleistäni ja enkeleitäni. Sydämestäni.

Kaulakorussa on jälleen riipuksena tuollainen 'enkelinsiipi'-fluoriitti, jossa kiven toinen reuna on kiteisen rosoinen. Kivi on varmaankin puolta pienempi kuin aiemmissa koruissani olleet, siksi tein korusta lyhyen. Korussa on kahta erilaista tummaksi patinoitua ketjua, kuvioitu vintaj-sydän ja helminä valkoista kvartsia (tai aventuriinia), Swarovskin kristalli ja yksi ihanasti säihkyvä labradoriitti.

Onko sinulla elämässäsi enkeleitä? Toivon niin; ehkä sinun pitää vain huomata jotakin, pieni hipaisu, pieni välähdys...

*

Hetken taika

Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.

Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.

 

Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.

Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.

Vieläkin se tykkää!

... tyttö turkoosista nimittäin ;-)

Kansainvälisyys on niiiiin kivaa, kun näkee niin monenlaista uutta ja usein myös mieltä kiehtovaa korutekniikkaa ja koruntekijää. I write a short 'translation' of this post in the end of text :-)

Tuo helmikeitos-haaste on jo niin laaja, että se tosiaan on jaettu kolmeen osaan, viimeiset korut esitellään kahden viikon päästä. Ensimmäinen kierros oli jo heinäkuussa ja silloin bongasin tällaisen idean

jota oli tehnyt Renetha S. blogissaan Lamplight Crafts.
Sen jälkeen olen nähnyt pari muutakin korua tuolla 'sik-sakilla'. Oman harjoitelmani tein vaijeriin, mutta varsinaisen korun kuitenkin solmin nahkanauhaan tuolta sik-sakin osuudelta. Tässä on jälleen myös uutta rakkauttani sarisilkkiä, jotenkin tuo tehtaan jäännöspaloista revitty risareuna-nauha kiehtoo pehmeydellään, kiillollaan, hienoilla väreillään.
Avainriipus on nytkin värjätty helmien sävyyn; helminä 'afrikan turkoosia' ~ turkoosin sävyistä jaspista; yksi mosaiikkiturkoosi, yksi siniopaali, yksi mystinen kvartsi. Jotenkin halusin koruun lisätä muutakin kuin sävy-sävyyn väriä, mutta mystinen kvartsi sitten valikoitui ainoana poikkeavana helmenä.

 

 

I found the zic-zac pattern by Renetha at Lamplight Crafts blog on the first reveal of the Bead soup party blog hop. I wanted to give a try to that technique and made a rehearsal piece with stringing wire and freshwater pearls. 

It will be a bracelet later but for the necklace of today I took the thin leather cord. I also found a piece of my new love, sari silk ribbon, in a perfect rich colour matching to the turquoise jasper beads, as well as one mosaic turquoise bead and one peruvian blue opal. To break this too harmonious company I thought first to look for some bright coloured parts. Well, the mystic crystal bead was the only one volunteering for the job. The key is again patinated with vintajpatina.

Kello kaulaan

Jos olisin luontokuvaaja... olisin tänään ottanut kuvia harakankelloista, jotka huojuivat heinien seassa tienvierusniityllä. Tyydyin poimimaan muutaman kukkasen kera puna-apiloiden sekä erään tunnistamattoman pikkukukkaisen mykerökasvin.

Muistinpa sitten erään kellokukkasen, kivisen sellaisen. Luullakseni olen aiemminkin esitellyt tämän riipuksen, mutta otin pari uutta kuvaa. Kivenä tässä on sininen kvartsi, josta kukka on kaiverrettu suurpiirteisemmin kuin kaikkein hienoimmissa viistehiotuissa helmissä. Tämä tietynlainen viimeistelemättömyys antaa kukkaselle luonnollisen tunnun. Ripustuslenkin olen takonut ja juottanut paksusta hopealangasta ja kellokukan sisältä säteilee pieni Swarovskin kristalli.
Kukka on noin 17mm eli kohtalaisen kokoinen se on ja yksinäänkin ketjuun tai pehmoiseen nauhaan ripustettuna kaunis.

Hehkua viikonloppuun!

Niin. Tietysti toivoisi auringon hehkuvan, juuri nyt on pilvistä. Noo, voihan sitä loistetta kehittää auringon tilalle vaikka korukivillä, joista yksi upein on varmasti labradoriitti! Sen uskomatonta hehkua on toisinaan toivotonta yrittää kuvaan saada, mutta kun kivessä ei muuta olekaan kuin sitä hohtoa, niin homma on helpompi :-)) kuten tänään.

Parasta tässä isossa riipuskivessä on se, että tuo ihastuttava sinerrys/viherrys näkyy joka suunnasta kiveä ja vieläpä molemmin puolin!


Nuo kiven tummat viirukuviot saivat parikseen hopeisesta neliölangasta taivutukset ja alas vielä tuon pikku labradoriitti-pisaran. Hopeiseen ketjuosuuteen olisin halunnut mini-labradoriitteja, mutta niihin meni vain nollanelonen lanka (kaikkiin ei sekään), joka olisi käytössä aivan liian heikkoa kestämään riipuksen painoa. Siksi kaverina pienet viistehiotut turmaliinikvartsit, viiruja niissäkin.
Tuo iso kivi on kooltaan reilut kolme kertaa puolitoista senttiä, ei siis mikään aivan mitätön :-D



Labradoriitti: puhdistaa, tasapainottaa ja suojelee energiakenttää; avaa intuitiota.