Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!

Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?

Voimakkaita kiviä

Senhän tiesittekin, että olen vakuuttunut kivien sisältämistä energioista ja enegiavaikutuksista. Se tulee itselleni selväksi aina kun aitoja kivihelmiä katselen ja koskettelen, hyväilen hellästi :-) Melkein sairaushan kivien hamstraaminen on, mutta ei mulla monia muita paheita sitten ole. Nerik-loodassa (= näitä en raaski ikinä käyttää) onkin vielä pitkäksi aikaa silmänruokaa.

Aina välillä toki raotan nerik-kätköjä ja olipahan taas opaalin vuoro!
Äsh, eihän se niin mennytkään ;-) Vaan olin ottanut esille tuon sirunauhan, aika erikoisia ja harvoin tarjolla olevia tansaniitteja. Tarkastelin niiden väriä pitkään. Olin aina ajatellut, että se on hiukan sinililaa, mutta tämä sävy näyttää kyllä melkein kyaniitin siniseltä, pieni ero siinä on siihen lilaan suuntaan.

No mutta niin erilainen sininen se on, että piti jonkin aikaa myös miettiä (ja haeskella) sopivaa riipuskiveä. Nuo tsekkiläiset kukkahelmet sen sijaan jo odottivat pöydällä kaiketi juuri tätä paikkaa ja niiden kirjava reunus toi mieleen opaalini.
Opaaliriipus on todella, todella kaunis boulder-opaali Australiasta. Sen maisema on niin kiehtova ja kivi on hiottukin tuon maiseman mukaan syvenemään, kuin vesiputous ja lampi vuoristomaisemassa! Tottakai tämä onkin yksi arvokkaimpia hankkimiani riipuskiviä.
Jos voimakorua etsii, niin tansaniitin sanotaan edistävän toiveiden muuttamista todellisuudeksi ja boulder-opaali kertoo, ettei mikään ole mahdotonta.

***

Miesten korujakin teen niin mielelläni, aina kun sellaista kysytään. Voimakoruun toivottiin etenkin turkoosia ja yhdistin himmeäksi hiottuun afrikanturkoosiin upeasti säihkyvän labradoriiti-sudenpään, pintakäsiteltyjä mustia akaatteja ja lasihelmiä. Edellinen koru oli pakko tehdä vaijeriin, kun tansaniittisirujen reiät olivat niin pikkuruisia ja tässä korussa tuli helmien paino vastaan, joten valitsin nyörin. Koru asettuu todella pehmeästi ja mukavasti kaulalle.

Tämän korun energiavaikutuksista muun muassa:

labradoriitti: vahva suojelija, itsensä hyväksyminen

turkoosi: ystävyys, mielenrauha, ”mestariparantaja”

Ihannemies... arvonta

Keisari Augustinuksen hoviarkkitehti määritteli ihannemiehen mitat, joiden perusteella da Vincin Vitruviuksen mies on piirretty.

Hmm... vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan. Tulisiko ihannemies vastaan, jos hänen kuvaansa kantaa kaulallaan? Täytyyhän se kokeilla.

Keltaisen opaalin kerrotaan helpottavan päätöksentekoa ja vihreä väri sekä rauhoittaa että avaa sydämen lukkoja.

En nyt halua nimittää tätä miehenmetsästys-koruksi, mutta haittaisiko tällainen viaton apukeino? Jos toisaalta se ihannemies jo viereltä löytyy, niin voihan hänen 'kuvaansa' näinkin kantaa mukanaan :-)

Helminä siis upeiden paperihelmien vierellä kaunista keltaista opaalia ja jännittäviä vihreitä viistehiottuja kristallilasihelmiä. Niskassa suloinen lasipisara.

***


En ole vähään aikaan arponut täällä blogissa, joten kommentoi alle ja kerro kaksi ihannemiehesi tärkeintä ominaisuutta, niin olet mukana pienen helmipaketin arvonnassa - paketista löytyy sitten ainakin ihannemies - helmi, tietenkin!

No otin kuvan tästä pienestä arvontasatsista, voi olla, että mukaan lähtee vielä jotain pientä...
Tässä nyt siis keramiikkaa, paperihelmiä, korukiviparit, hopeaa ja herkimer.


*** Arvonta 24.6. klo 18!

Why not! Miksikäs ei!

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You just click -here-!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble but I'll try my best!

*****

Why not make a bold necklace for a change! I make necklaces too often with one pendant and then the rest of it with smaller beads, or chain, or cord. I wanted to change my ways and make something different.

Ajattelinpas vaihteeksi muuttaa kaulakorujeni kaavaa. Tavallisestihan teen korun nauhaosuuden pienemmistä helmistä/ketjusta/nauhasta ja yksinäinen riipus erottuu sitten pääosaan. Nyt sain näiden ihanaisten kivien tullessa päähäni, että teenpäs vähän enemmän statementtiä :-)

Pink opal, angelite and red moss quartz, the two first being quite expensive stones.

Vaaleanpunaista opaalia, sinisiä angeliittihelmiä ja punertavaa sammalkvartsia, kaksi ensinmainittua ovat suhteellisen kalliita kiviä, varsinkin tässä koossa, angeliitit 12 mm ja opaalit jopa 3 cm. Molemmat näistä ovat A- tai AA-laatuisina niin kalliita, että helmissä täytyy tyytyä pieniin kuhmuihin ja koloihin, jos niitä käyttöönsä haluaa! Värit ovat aivan ylettömän kauniita.

The necklace is quite short and I knotted the pendants (2 - 3 cm high) and beads with toho beading cord.

Tein korusta aika lyhyen, solmin helmet taas toho-nyörillä, taidan olla nyt aika kallellaan näihin kaikenlaisiin nyöreihin! Tuovathan ne vaihtelua koruvaijeriin ja kalliimpaan ja jäykkään hopealankaan.

Opals are one of my favourite stones and although pink is not usually my color, I had this round my neck for a while and did not want to take it off!

Olen aivan rakastunut kaikkiin opaaleihin, senhän tiesitte jo ennestään. Vaikka vaaleanpunainen ei ole värini, niin mallailin tätä korua jo omalle kaulalle. Aika mahtava!

No, kauppaan se on menossa.

Kivien ominaisuuksista:
vaaleanpunainen opaali; parantaa muistia, edistää luovuutta, saa aikaan onnellisia muutoksia
angeliitti; nimensä mukaisesti yksi enkelikivistä, suojeleva kivi, poistaa vihantunteita, edistää matemaattista lahjakkuutta jne.
sammalkvartsi; pehmentää sopeutumista muutoksiin

 *****

Vaikuttavia kiviä

Kivihän voi olla lajiltaan melkein mitä vain, minuun vaikuttaa sen värit ja kuviot, maisemat. Lähes kaikki tilaamani helmet ovat kuiskutelleet tarinaansa jo nettikaupan kuvissa. En tietenkään ehdi tai osaa heti kaikkia niistä käsitellä ja saattaa koruiksi. Ajattelin laittaa tähän yhden tai pari kuvaa sellaisista, jotka ovat jo tovin odottaneet ja saavat edelleenkin odotella, että saan kiihkeän inspiksen tehdä kehyksiä niihin, sillä ne ovat poraamattomia.
Kaivan ne kuitenkin aina välillä tuulettumaan, australialaiset koroit-opaalit upeine kuvioineen ja säihkyineen, joita en kuviin saa kuin hiukkasen...

Yksi rakkaimmista koruistani on tämä yksinkertaisella helmiketjulla varustettu opaalikoru parin vuoden takaa.

Lähes vastakkainen näille rikaskuvioisille opaaleille on vaikkapa hennonvihreä prasioliitti, siis lähes väritön, mutta viistehiottuna uskomattoman kaunis ja herkistävä tuttavuus.

Prasioliitti on varastossani siinäkin mielessä noiden opaalien vastakohta, että se pääsi koruun heti tultuaan. Se sopi korun saajan toiveisiin, sillä prasioliitin energioiden sanotaan lisäävän luovuutta, houkuttelevan kantajalleen menestystä ja vaurautta ;-)
Seuranaan prasioliitilla on tässä rannekorussa pari hurmaavaa ametistia sekä viehkeää lepidokrosiittia, hopeinen tummaksi patinoitu sydänlinkki.

Vaeltajan sydän

Millainen on vaeltajan sydän? Levoton ja vapaako? Vai halukas oppimaan kokemuksistaan, valmis tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin, lähtemään uusille teille?

Tilauskoruun toivottiin tiettyjä elementtejä, jotka toteutin omavaltaisesti näin. Vaeltaja-kaulakorussa vahvoja ja kooltaankin keskimääräistä isompia kivihelmiä: nefriittijadea, Perun opaalia, jaspista, hopeaa, lamppuhelmiä.

***

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?

Karavaani kulkee

Sarjassamme kaluttuja otsikoita... Mut hei, pakkasta, -29 astetta! En astu ulos ennen puoltapäivää, kun ei oo pakko. Mieluummin mietin aavikoita ja karavaaneja.

Eilisen rannekoru sai sisarkorun. Riipuksena samaa tuntematonta kivisarjaa, aivan yhtä hauskan näköinen ja -tuntuinen kivimurikka kuin ekakin. Kertoo samoja kulkijan tarinoita.

Tähän koruun tuli 2-rivinen helminauha, Afrikanopaalia ja raidallista onyksia.
Riipuksina karavaani-kiven lisäksi upea harmaa makeanvedenhelmi ja hiukan erikoisempi risti, Ankh-risti, joka tunnetaan myös matkantekijän suojelusamulettina. Metalliosiin sekoitin sekä patinoituja että kirkkaita hopeaosia.

Alakuvassa molemmat rannekorut, kakkosen pienimmät helmet ovat nelimillisiä ja ykkösen helmet kahdeksan millimetriä halkaisijaltaan.

Miltä näyttää, miltä tuntuu, miltä kuulostaa?

Ihmisen ulkonäön ja iän voi päätellä äänen perusteella. Jos on uskominen prismastudion ohjelmaan. Ehkä se pitää paikkansa, ainakin radioäänille olen itsekin antanut selkeät hahmot kuvitelmissani.


Vaikka kivestä ennen tilaamista näkee nettikuvan ja saa tietoonsa nimen tai koon, ei voi tietää vielä edes puolta totuudesta.
Kivi täytyy nääs saada käsiinsä, tunnusteltavaksi, silitettäväksi, vähän haisteltavaksikin. Kun kirjeestä kaivettu kivi on kämmenelläni, suljen hetkeksi silmäni ja yritän aistia lämpötilaa, hivelen kiven pintaa, kuuntelenkin josko kivi sanoo jotakin. Joissakin helmissähän on tunnetusti suolaisen meriveden haju.

Onko tämä rannekorun polkuja ja verkkokuvioita täynnä oleva kivi ollut muinoin jollakin kaukaisella rannalla? Onko sen pinnan meri hionut vaiko vieruskivet? Onko se viipynyt kalastajan ahavoituneessa kädessä vai onko se sittenkin tullut esiin jostakin erämaan perukoilta?

Tarinoita sillä ainakin oli ja niiden perusteella valikoitui seuraa; fossiilijaspista, vuorikidettä, Perun opaali ja pari lamppuhelmeäkin; olihan 'hän' karavaanin matkassa nähnyt niin herraa kuin rahvastakin; kulkenut sitten matkansa viimeisen pätkän keramiikkahelmen kera kauppiaan suuressa tavarasäkissä.
Hopeiset lenkit ja lukon patinoin ja hiukkasen murjoinkin, onhan karavaanimatka niin pitkä, ettei siitä aivan silkoisena selviä.

Riipuskiven lajinmääritys ei ole selvillä. Se saattaa näyttää kuvissa enemmän joltakin siemeneltä, mutta kyllä se on kivi, kova ja ei höyhenenkevyt. Mutta pinnan verkkokuvio on todellakin vertaansa vailla ja näin rannekorussa helposti hiplattavissa :-)

***