Tällainen tämä kevät!

Pari vuotta vierähti, ystävät. Paljon kuvia on kadonnut viime kirjoituksista, en tiedä minne!

***

Edelleen kuljeskelen luontopoluillani, mutta voi tätä kevättä!
Katujen hiekat on lakaistu, ruoho yrittää pihamailla vihertää, sinililjat aukaisevat kukkiaan, peipposet uhmaavat ilmojen haltijaa, västärkkikin keikkuu ojan reunalla. Ja sitten ykskaks, räntää, rakeita, hyytävää tuulta... Aamuisin maa valkeana, päivisinkin, ja asvaltilla pelottelee Musta Jää...

Kävelin tuossa yhtenä päivänä metsäpolulla ja jokin lintunen, en tunnistanut matkan päästä, keräili puuhakkaasti oksan pätkiä, mutta heitti yhtäkkiä päätään kääntäen nokan tyhjäksi ja lennähti puuhun lurittelemaan, hassu lintu :) Varmaan liverteli kumppanilleen. Aivan samalla hetkellä ilma oli sakeana valkeita hitusia, kaukaa loisti pieni leskenlehti. Jotenkin niin harmillista ja hassua yhtaikaa.

Ja sitten kohta jo paistaa taas aurinko, ei tosin lämmitä. 

 **

**

***

Näin mulle kävi, helmet on ihan pikkuisen ruvenneet kuiskimaan!


Toivottelen hyvää Äitienpäivää, jos tänne joku eksyy!

***

Jatketaan vielä

Samoissa tunnelmissa tänäänkin korujen suhteen; nuo kauniit käsintehdyt paperihelmet löysivät seuransa aika nopeasti, tällä kertaa naisellisempaan versioon.
Tämänkertaisessa kaulakorussa on kuva- ja tekstihelmien seurana kauniinpunaista korallia, tummemmanpunaista jadea ja lisänä vielä hienostuneen himmeitä kuparihelmiä.
Koruvaijeriin pujoteltu lyhyt koru on miellyttävän keveä, pieni hopealukko niskassa, vaikkei kuvissa näy.

*****

Lisäänpä nyt vielä tämänkin korun näytille. Vitruviuksen mies vähän hillitymmässä ympäristössä kuin poitsuni korussa. Tähän tuli mielestäni unisex-fiilistä. Kuva- ja tekstihelmen seurana on mustaa onyksia, ihanaista kultarutiilikvartsia ja kirjaviksi patinoituja luuhelmiä.

Seuraavaksi taitaa jo olla enemmänkin kivihelmiä jonossa... :-D

Mukavaa viikkoa itse kullekin!

*****

Hiljaisempaa

*
Kun aamulla herätessä ei avaakaan ikkunaa, ei kuule lintuja. Jos ei aukaise radiota, ei teeveetä, voi kuulla jotakin muuta, ehkä sisäistä ohjausta.

Rukousnauhassa on hopealla linkitettyinä mustia onykseja ja melkein mustia obsidiaaneja sekä tiikerinsilmähelmiä.

Hyvää sunnuntaita! 

Nyt voikin mennä monta päivää ennen seuraavia postauksia.

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Kohta ehkä

Tiukasti etenee kevät, odotan jo kovasti, milloin pääsen pyörällä liikkeelle!

Auringosta ja valosta huolimatta mua kiehtoo juuri nyt tummat kivet, esimerkiksi mietiskelen näitä sinisiä tiikerinsilmiä! Kuvassa on kyllä myös mietinnän kohteena olevat siivet ja höyhenet ja sen sellaiset, tuossa luuta ja puuta, tai, kaiverrettua luuta ja kivettynyttä puuta.

 

Viime viikkoina on tullutkin paljon enemmän mietityksi kuin tehdyksi. Olen oikein tietoisestikin yrittänyt antaa itselleni vapaata kun ranteita välillä vihloo. Vaan ajatus viipyy jatkuvasti kivissä ja sitten koruja syntyy unissa :-)


Tämänkertainen sudenpää-korukin sai alkunsa unesta, tosin sitä oli toivottu muistokoruksi koiransa menettäneelle, mutta  sysäys naiselliseen koruun tuli unessa. Koirankuonolainen siis tässä, valkoista akaattia ja kuten sanoin, halusin tietoisesti viedä korua naisellisempaan suuntaan kuin aiemmat voimakorut.

Vahvat kivet kuitenkin valitsin surua ja kaipausta lievittämään, voimaa uhkuva onyks ja lempeämpää energiaa hehkuvat lumijade sekä kirkas vuorikide, sydänlukko hopeaa. Vesielementtiä kuvastaa siniset kristallirondellit.

Vaistojen varassa

Kuten ennekin olen varmasti monta kertaa kertonut, kun minulta tilataan koru, niin jo ensimmäinen yhteydenotto ja viesti laittaa pienet harmaat, eikun siis, mielikuvitukseni, liikkeelle. Mitä tilaaja kirjoittaa ja mitä on toisaalta luettavissa tai aistittavissa rivien välistä; mitä siis pyydetään ja mitä käteni tahtovat tehdä!
Niin ja sitten se yksi rajoitus - mitä materiaaleja minulla on varastossa tai tilattavissa, kaikkeenhan ei veny.

Näin, toiveita kuulostellen ja aivan omapäisesti toteuttaen, syntyi tämä "Vaistoni vahva" -koru miestilaajalle. Riipusvaihtoehdoista valikoitui äkkiä akaatti-sudenpää korun keskiöön ja muut kivet sitten tukemaan suden henkeä.

Käytettyjen kivien ominaisuuksia:
Valkoinen akaatti: uskollisuus
Musta onyks: voima, viisaat päätökset
Musta koralli: lempeä muutosvoima negatiivisesta positiiviseen
Labradoriitti: puhdistava, tasapainottava, intuitiota lisäävä

Tenho

Olkoonkin miehen etunimi, niin tenhon merkitys on hyvin naisellinen; "lumo, viehätysvoima, lumous, viehätys, hurmata, charmi" kertoo synonyymisanakirja.

Tämän päivän kaulakorun riipus toikin itselleni mieleen aikaisemmat japanilaishenkiset koruni, se sai käännöksenä nimen Sharumu (=lumo, tenho).


Sain tannoin tilaajalahjana pieniä, pieniä, vaaleanpunaisia swarovskeja. No, vaaleanpunainen ei ole minulle helppo eikä ensimmäinen valinta minkään korun välihelmiksi. Mutta nyt aloitin korun niistä. Mitä kaveriksi, millä hävittää yletön hempeys ;-D

No, kun muistin tuon sedimentti-jaspisriipuksen, niin onyks olikin aika selvä valinta. Tässä erästä tilauskorua tehdessä ja onykseja etsiskellessä olivat tulleet vastaan ihanat puikulat, aivan vastaansanomattomasti ne kuuluivat tähän koruun. Vielä mukaan nuo pikkuruiset onykspallerot ja riipuksesta poimittu violetti ihastuttavan viistehiotun ametistin muodossa.


Hitsit, olen kyllä hämmästynyt kuinka pienillä eväillä se hempeys muuttui voimaksi. Kristallit sädehtii naisellista viehkeyttä ja musta onyks vetää voimia universumista, jaspis tasapainottaa.

Kaunis patinoitu ja kierrekuvioinen hopealukko tulee korun eteen, riipus onkin lukon lenkkiin kiinnitetty.

Karavaani kulkee

Sarjassamme kaluttuja otsikoita... Mut hei, pakkasta, -29 astetta! En astu ulos ennen puoltapäivää, kun ei oo pakko. Mieluummin mietin aavikoita ja karavaaneja.

Eilisen rannekoru sai sisarkorun. Riipuksena samaa tuntematonta kivisarjaa, aivan yhtä hauskan näköinen ja -tuntuinen kivimurikka kuin ekakin. Kertoo samoja kulkijan tarinoita.

Tähän koruun tuli 2-rivinen helminauha, Afrikanopaalia ja raidallista onyksia.
Riipuksina karavaani-kiven lisäksi upea harmaa makeanvedenhelmi ja hiukan erikoisempi risti, Ankh-risti, joka tunnetaan myös matkantekijän suojelusamulettina. Metalliosiin sekoitin sekä patinoituja että kirkkaita hopeaosia.

Alakuvassa molemmat rannekorut, kakkosen pienimmät helmet ovat nelimillisiä ja ykkösen helmet kahdeksan millimetriä halkaisijaltaan.

Lenkon lapset

 

Eilen mainostin tätä tämän päivän haastemaailmaa eli halloweenia - onko sille muuten edes suomennosta? Kysymyksestä voitte jo päätellä, että minulle vieraalla alueella liikutaan; ei omassa eikä lasteni lapsuudessa vielä karkki-kepposteltu; pojat kävivät pääsiäis-virpomassa. Kekrihän on vielä vanhempaa perinnettä.

Siispä yritin etsiskellä inspiraatiota tähän aiheeseen googlen tarjoamista kuvista. Tunnustan, leikellyt kurpitsat ynnä muut ei istuneet ajatuksiini. Löysinkin tämän kuvan:
This was my inspirational photo for the 'October Fest' -challenge i.e. halloween jewelry. I needed some inspirational help because this is not so common festive time in Finland, but I am always ready for trying new things! Btw, in the blog hop there are 44 of us! You'll find the list of the participants on the blog post under this one!
And, Happy Birthday to You, Rita, our host of the challenge!

 (kuva kaapattu ilmaissivulta)

Ja kuva sitten vei ajatukset lepakoihin, lapsena niitä kotimme lähellä näin ja todella pelkäsin.
Olin tilannut Marsha Nealilta keramiikkalepakon toisenlaisin koruajatuksin, mutta se idea oli kadonnut ja todella kaunis lepakko vapaana!

In the inspiration photo I saw a mother-bat approaching the tree, where some others are sleeping, perhaps its' youngsters waiting for food, too? The cute ceramic bat by Marsha Neal.

Inspiraatiokuvassa emo-lepakko lentää kohti puuta, jossa lajitoverit jo lepäilevät, poikaset varmaankin odottavat ruokaa ;-) Koruun tein pienoisia nahkasiipiä metallilangasta sangen viitteenomaisina hahmoina.

 

Myös nuo mustat 'packmanit' näyttävät mun kuvitelmissa lepakoilta. Korun värimaailma on öinen, ei liian pelottavakaan, tällainen kesy suomalaisversio ;-D
Ai niin, korun nimi 'Lenkon lapset'? Jep, suosikkini Avara Luonto on niin opettavainen ohjelma; joitakin viikkoja sitten se kertoi muun muassa lepakoista, jotka on nimetty uudelleen. Lentävä Koira saakin nyt lepatella lenkon nimen alla.
Kortissani on origami-lepakot teitä hiukan pelottamassa, asiaankuuluvasti.

I like origami and learned to make these 'charming' origami bats for my halloween card :-)

Katsokaahan edellisestä postauksesta tuo nimilista ja seuratkaa linkkejä, taatusti upeita tuotoksia luvassa!

Uusi viikko, uudet kujeet

Tosi tylsä otsikko, sori!

Kun helmitilaaja saa käsiinsä aivan uudenlaisia 'helmiä', niin aluksihan sitä tietenkin kauhistuu "mitä näistä voi tehdä?". Vaikka siis ihasteleekin ja on tietoisesti tilannut sen, mitä posti tuo. Nuo kaikki yläkuvan nauhat ovat erilaatuisia silkkejä, on Mulberry- Eyelash- ja Tussah-silkkiä ym. Eikö nimetkin ole kuin tuhannen ja yhden yön saduista?
Hassuissa helmissä tekijä, kanadalainen Nell Burns, on käyttänyt huopaa, silkkisamettia ja kultalankakirjailua. Nämä ovat aivan uskomattomia käsityötaidon näytteitä.

Ensisäikähdyksen mentyä ohi, alkaa helmitilaaja huumaantuneena haeskella aiemmista helmistään uusille seuraa. Puuhelmiä olikin jo esillä, niiden värisävyt käyvät hyvin.

Akvamariineja olinkin ajatellut tähän seuraan...

Entäs vielä savukvartsia mattana? Ja... ja... ja...

Tässä vaiheessa on jo aivan hullaantunut materiaaleista, vaikka korumallista ei vieläkään ole tietoakaan :-D Jospa se tästä hiljalleen valkenee.


Mielen rauhoitukseksi tein yhdet korvakorut, kiiltävää onyksia, mattamustaa korallia, niobium-koukut.

***

J.k. Vinkiksi: Helena Katarina on kokoamassa viiden vaihtorinkiä, kurkatkaa hänen blogiinsa!

Noitanainen

Tilasin taikanäppiseltä Othelilta pari keramiikka-riipusta sekä tämän, jota tekijä kutsui 'saviherraksi', materiaali mustaa savea.

(kuva Othelin) 

Meillä hän joutuikin yllättäen sukupuolenvaihdoksen uhriksi!

Silti hän vaikuttaa aika coolilta, aivan kuin ei välittäisi ympäristöstäänkään tuon taivaallista,

helisyttelee taikakuutioitaan, mumisee itsekseen tai uskolliselle korpilleen, miettii uusia taikajuomasekoituksia kerättyään sisiliskon häntiä ja aamukastetta pulloonsa.

Mut ehei, katsokaa noita silmiä alakuvassa! Mikä terävä katse salamyhkäisen otsatukan alla :-D

Ja mitä kaikkea koruun tulikaan käytetyksi: mustaa korallia hiuksina ja kieputeltuina ketjunosina; lasi-, puu- ja kivihelmiä; patinoituja hopealenkkejä ja taas kokeeksi sitä silverfilled-lankaa kieputuksiin. Korppi vaihtoi käyttämättä jääneestä 'karhun synty' -korusta tänne noitanaisen seuraksi. Pienessä lasipullossa ei ole suinkaan eläimen osia vaan kuivattuja kukkasia.
Mietin pääni puhki tuota korallihiuspehkoa, mikä oli aluksi aika villi. Pehmensin vaikutelmaa mustalla pitsinauhalla, mikä kyllä myöskin suojaa ihoa riipuksen karhealta taustalta. Nauha on tullut kamulta materiaalivaihdossa ja kaikki aikanaan tulee käyttöön :-)

Kaulakoru on lyhyt ja täällä sitä taas kerran kehutaan itseä: tykkään, että onnistuin saamaan sen tunnelman, mitä hain, ilman että olisin ympännyt mukaan liikaa elementtejä.

***

Kesä on kukkien aikaa, ootteko muistaneet haistella ja ihastella!? Minä kiersin pyörälenkillä ylimääräisen kierroksen, että sain haistella ihanaa mesi-kukkaisten tuoksua kahteen kertaan :-D Huvinsa kullakin!

Mut sehän mun piti sanoa, että Korukoplassa on uusi, kesäinen ja kukkainen haaste!

***

Lintu sanoo 'huit'

Amatsoniitti on yksivärinen, sinivihreän lukuisisssa sävyissä esiintyvä silikaattimineraali. Usein se esiintyy yhdessä valkoisen maasälvän, albiniitin sekä mustan turmaliinin kanssa. Tietämäni mukaan amatsoniittia löytyy myös Suomesta vaikka nimensä se on saanut Amazon-joesta, esiintyy siis runsaammin siellä.

Tämän päivän rannekorussa on sekä yksiväristä amatsoniittia että tuota sekoittunutta kerroskiveä. Kauniita molemmat. 

Tein rannekoruun linkitykset uudenlaisesta silver filled eli hopeoidusta kuparilangasta. Myyjän mukaan "1/10 hopeakerros on niin paksu että ei käytössä kulu pois". Koska lanka on huikeasti sterling-hopeaa edullisempaa, niin kokeilen nyt muutaman korun tästä ja testailen, miten hyvin kestää. (Voit myös tilata linkitetyn korun tästä langasta ja haluamistasi helmistä edullisesti, koska haluan käyttäjäkokemuksia.)

Ketju, lukko ja välilenkit tässäkin korussa ovat sterling-hopeaa.

Ranekoruunkin lisäsin pikkuruisen raidallisen onyksin, joten korvakoruissa samoja helmiä. Ja koukuissa olen siirtynyt toistaiseksi niobiumiin, koska saamani palaute on ollut pelkästään hyvää!

101 korvakorut -haasteessa tämä pari on nro 60.

Ai mikä lintu sanoo 'huit'? No, luhtahuitti. Näihin aikoihin muniva lintu on kuulemma utelias ja saattaa ääntelyn lisäksi näyttäytyäkin kärsivälliselle odottajalle.

Minä odottelen kärsivällisesti lisää osallistujia Korukoplan nappihaasteeseen :-D