Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Sielujen sympatiaa

Kiitos ihanista kukista siskolle!

***

En nyt sitten malttanut pitkään säästellä tilaamiani ihanaisia keramiikkariipuksia. Yksi vähän erilainen jäi jonnekin syksyn hämäriä odottelemaan, mutta tässä vielä kaksi hiljaisia kuunteluelämyksiä sielulle tarjoavaa kaulakorua katseltavaksi.

Ensimmäisessä keramiikkaa, helminä makeanvedenhelmiä ja salaperäistä lepidokrosiittia...

... ja tässä toisessa keramiikkaa, pari jaspista, mystinen kvartsi ja pidempi korumetalliketju. Tein kelloriipukselle pienemmän parin hopeaosasista.

Laitan vielä yhteispotretin näistä Robynin keramiikkariipuksista tekemistäni koruista. Omasta mielestäni näissä on sellainen sekoitus karuutta ja kauneutta, joka puhuttelee minun sieluani.

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!

Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?

Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.

Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.

Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Oh ja voi!

Voi miten juuttunut tai itsestäänselvyytenä tottunut sitä on nettiin! Menin aivan pois tolaltani pari päivää sitten, kun rakas koneeni jumittui täysin suostumatta avaamaan armasta bittiavaruuttani! Olin aivan toistaitoinen, mikä tarkoittaa etten pystynyt keskittymään mihinkään. Onneksi, onneksi, onneksi poikani jo eilen illalla pelasti minut. Olin kuvitellut, että joudun hankkimaan uuden koneen, voi itkut! Toisaalta olin jo itselleni selittänyt, että voisi olla hyväkin joutua uusimaan kaikki, myös blogit ynnä muut sillä passwordien 'muistaminen' ei ole vahvuuksiani, saati että ne olisivat ylöskirjoitettuina... Muuttumisen/kasvun mahdollisuus myös itselle...
No, monen tunnin työn jälkeen kone alkoi pelittää, turha kysyä minulta mikä oli vikana, ehkäpä oma 'sorminäppäryyteni', mene tiedä. Pääasia, että taas pääsen kiertelemään ja katselemaan :-D

En pystynyt korujakaan viime päivinä tekemään, mutta tässä kuitenkin parit pienet korvakorut, jo selkeinä aikoina näperretyt.
Ensimmäisessä parissa on Othelin ihanaiset nerikomi-keramiikkariipukset ja Saran lamppuhelmet. Tilatessa luulin Othelin riipuksia isommiksi (mistähän syystä? ehkä siksi että Othel tekee statement piissejä!), mutta niinpä ne saapuessaan pariutuivat sopivasti näiden lasikaunokaisten kanssa. Tykkään tosi paljon noiden keramiikkapalasten rouheasta pinnasta.

Toisena parina kaunista ametistia ruusuina hopeanapeissa 

ja kolmantena upeat vuorikidekierteet hopeakoukuissa, joissa vielä kuutiollista zirkoniaa upotuksina.

Huomenna on tarkoitus julkistaa Korukoplan uusimman haasteen korut!

Syksyä, tykkäilen

Nysse tuli. Eilen satoi räntää useaan otteeseen, muttei maahan mitään valkoista jäänyt. Tänäänkin on todella kylmä eikä aurinko edes yritä näyttäytyä.

Ei se mitään. Onneksi on korupöydällä kaikenlaista tarviketta iskemässä silmää ;-)

Nämä korut odottelivat ketjujaan jonkin aikaa, mutta tänään sitten sain valmiiksi.

Ensimmäisessä korussa on se aiemmasta korusta orvoksi jäänyt siivekäs, nyt se lennähti kauniisti kaiverretulle apatiittilehdelle. Apatiittia on korussa lehden lisäksi pari pientä murua, seuranaan hohtelevaa labradoriittia. Jokaisessa viistehiotussa neliössä on hiukan erisävyinen labradoriitti, mutta niin kuin hyvin tiedätte, kuvaan niitä säihkeitä ei suinkaan saa.
Ketjuna on vintage-henkistä filigraaniketjua tummaksi patinoituna, muut korun metalliosat ovat siis hopeaa.
Koru on lyhyttä mallia.

Ja toinen koru on sekin samoja haileita ja unelmoivia sinisävyjä. Riipus on keramiikkaa ja vaikka siinä olikin kultahippuja, valitsin ketjun sävyksi antiikkipronssin, tuota ihanaa filigraanimallia. Kukkaset ovat tsekkiläisiä lasihelmiä, seurana heillä yksi Swarovskin kristalli. Koru on lukoton, pään yli kaulaan pujahtava.

Tästä korusta tuli hyvin rauhallinen, minulle itselleni se kertoo hiukan hempeämmästä syyssateesta kuin näiden päivien kylmemmät pisarat. Vaan silti, joka syksy tämän sanon: Rakastan syksyä!



Vielä ehtii ilmoittautua Korukoplan vastavärit-haasteeseen!

Sanatonta viestintää

Tänään vaan sanoo Bling!

Kristallien koko 13x18 mm.