Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!

Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...

Huhtikuun viimeisiä

Huhtikuu aivan lopuillaan, eilen ainakin tuoksui jo, uskallanko sanoa, kesältä! Sellainen sateen jälkeinen ihana lempeä olotila kaikkialla, linnut konsertoivat tosi kovaa ja lentelivät aivan umpimähkään pyöräni ympärillä :-)

Joskus tilauskorut syntyvät kivuttomasti, toisiin menee aikaa kuin Iisakin kirkkoon, ne vain odottavat oikeaa palasta ja oikeaa hetkeä, niin se on.

Tämä koru on niitä kivuttomia; lähdettiin värimaailmasta ja koru syntyi nopsaan, nyt se on jo matkalla tilaajalle. Korun nimi Sweet Morning tuli siitä, että oli niin makee sinä aamuna herätä, tekemään korua, ihanalle tilaajalle.

Riipusviritelmä on ehkä erikoinen, mutta havaitsin niin toimivaksi, että tein samalla ajatuksella toiseenkin koruun. Allaoleva on kyllä vielä pikkuisen kesken, mutta tässä silti.

Tuli vastaan myös tällaisia, japanilaisia Miyukin puuvillahelmiä. Erittäin kevyitä, puuvillasta puristettuja, helmiäiskerroksella peitettyjä, unelmaisia ovat.
(Lisätty: linkki Miyukin sivulle, siis tuo pinta on oikeaa helmiäistä!)

Itseäni helmiäishohde aluksi hiukan arvelutti, mutta nämä olivatkin oiva pari kyaniitin hohteelle tässä korussa.

Lyhyehkössä kaulakorussa onkin nyt sitten reilusti kivihelmiä, vedensävyisiä pieniä kalsedonihelmiä sekä isompia akvamariineja, mukana yksi kaunis hopeinen helmi tuomassa hiukan tekstuuria sileään seuraan.

Tapani mukaan unelmoin korua tehdessä. Mietin sellaistakin, että haluaisin asua aivan veden äärellä - ehkä joen varressa, jossa olisi isoja kiviä, joilta istuen voisi varpaita vedessä lillutella ;-)

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!

Room with a view

Valokuvaus-blogeissa kulkee kiva meemi: Vuosi kuvina-haaste, jonka ideana on kuvata vuoden kiertoa, samaa maisemaa kuvataan samasta paikasta joka kuukausi. Esimerkiksi täällä. Ehkä jokainen voi omasta ympäristöstään löytää itseä puhuttavan näkymän, jota tarkastella aika ajoin vaikkei kuvia ottaisikaan.

Minä katselen olohuoneeni ikkunasta omaa maisemaa ainakin viikottain, Jyväsjärven suuntaan. Ja tällä hetkellä minulla on taas järvinäkymä! Lehtipuut kun loppusyksystä riisuutuvat melkein kokonaan, niin  minulla on hetken aikaa suora sihti liikkuvaan veteen. Siihen asti kunnes jää ja lumi valloittavat tienoot.

Jos siis nyt katson ikkunasta, en koe maisemaa lainkaan marraskuun harmaana, vaan siellä täällä näkyy myös värejä, viimeisiä keltaisia lehtiä puissa, erilaisia sameita vihreitäkin, sinistä monessa sävyssä, hiukan tummaa grafiittia... Värit toistuvat suoraan näissä kirjavissa akaatti-helmissä.

Enpä voinut vastustaa näkymän siirtämistä koruksi. Hurmaavien akaattien seuraksi vielä hurmaavampaa kyaniittia, riipus on kooltaan lähes nelisenttinen ja neliöt ~ ikkunat ~ 8mm. Sileäksi hiotun kyaniitin pinta läikehtii kuin järven vapaa selkä.

Riipus on harvinaisen hehkeän sininen kyaniitiksikin. Laitan selvennykseksi sisarkuvan muista samanmerkkisistä riipuskivistäni, jotka tosin kimmeltävät kauniin salaperäisinä nekin, tuollaista rouhean hiomatonta hehkua.

 

Aivan toisenlaista sinistä löytyy näistä korvakoruista, joiden helmet eivät olekaan kiveä vaan ihan 'man-made'-lasia, nimeltään kultakiveä. Aivan ihanaa tummaa yönsinistä, täynnä tähtiä. 

Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Hiljaisia säveliä

Lintu sininen, kaihoisia mielikuvia, kesän lempeimpiä iltoja, kauniita hetkiä luonnossa.

  En osannut valita vain yhtä kuvaa, niin saatte katsella monta melkein samanlaista...

 

Odotin tämän rannekorun lintu sinistä, polymeerisavesta taiteiltua, reilun kuukauden; se on meikäläiselle aivan liian pitkä aika, ainakin idea oli jo hukkaantunut ja nyt sitten hain vain sävy-sävyyn sinivoittoisia seuralaisia.

Korussa on iso keramiikkamöykky, aivan ihana, se on kuvioineen kuin tuon linnun rakentama pesä, myös kyaniittihiutale on täsmälleen samaa sävyä. Kesän kukkasia tietenkin pitää laululinnullamme olla. Nuo siniset välirenkaat ovat paksua niobium-lankaa, lukon osat patinoitua hopeaa.


Mukavaa alkanutta viikkoa toivottelen sekä työhön palanneille että vielä lomaa viettäville :-)

Aamulla lumisadetta

Vain pari päivää sitten metsäpolku oli tummankirjava. Vähitellen alkoi lumi peittää kiviä, sammalia, varpuja, polunpohjaa; myös kaikki epäjärjestys katoaa valkeaan. Näyttää siistiltä eikö vaan.

Yritän ajatella, että pidän tästäkin välivaiheesta luonnossa, suosikkejani ovat kyllä selkeät vuodenajat. Jos kerran tulee lunta, niin tulkoon sitten samaan syssyyn pakkastakin ja ihania valoisia hetkiä päivään!

Oikea kivikaunotar riipuksena, jälleen kerran valtamerijaspista, joka on kestosuosikkini moni-ilmeisyytensä vuoksi. Helminä käytin mustavalkoisia seeprajaspiksia, pari kaunista kuviollista hopeahelmeä ja pari sinistä kyaniittia, joissa toistuu riipuksen sinisävyt. Helmet ovat 6-7 -millisiä, joten koru ei ole millään muotoa massiivinen.
Kaulakoru on omaa suosikkimalliani, riipuksella koristettu salpalukko edessä, kauniit helmivanat ja takaosa kevyttä ketjua, käy monenlaisten puseroiden seuraksi, erityisen kiva paitiksen seurana.

Vielä oma kuvansa riipuksesta, mielikuvitukseni tuottaa syysmyrskyisen kivikkoisen rantamaiseman...

Hauskaset korvakorut menivät shamaani-kaulakorun seuraksi, laavakiveä, hopeaa, niobium-koukut.

Paleleva lehti

Sekin oli yksi kysymys, mitä esikoiseni pienenä esitti koleassa syyssäässä: Paleleeko lehtiä? Sanoin muistaakseni että 'ei', mutta nyt rohkenen epäillä.

Onkohan lehdillä tunteita? Ainakin ne herättävät tunteita, vahvoja sellaisia, kuten tämän rannekorun pronssilukko. Miten hyvä olo tuleekaan kauniisti tehdystä osasesta (Lesley Watt)! Huolelliset rajat, kaunis kuviointi, erityisen herkullinen väri! Sellainen paleleva sinivioletti?

Lukon kuviot on nostettu esiin luonnollisen pronssin sävyisenä, senpä vuoksi lisäsin muuten selkeälinjaiseen koruun muutaman suloisen helmihatun upeiden ametistien vierelle. Erilaiset sinisävyiset ja violetit helmet muodostavat mukavan värimaailman, löytyy paljon katseltavaa. Sodaliittia kiiltävänä ja mattana, kyaniittia, ametistia, lepidoliitti, opaali... Naisellista helinää koruun toin pienillä tansaniittimurusilla, jotka ovat riipuksina ketjuosassa.

***

***

Retkiä

Vietin viikonlopun siskon luona 'maalla'. Oi. En kaivannut mitään. Oli ihana herätä huikeaan rauhalliseen järvimaisemaan, pupujussit vilistivät vihreällä pihamaalla, rantapelloilta kuovien konsertti jatkui pitkin päivää, mieli todella lepäsi.

Kotiin tultuakaan ei laisinkaan heti tarvinnut hyökätä tietokoneelle, vaikka niin olin luullut. Kaunis sää houkutteli ulos, metsään ja kävelyille.

Eilen pyöräilin raiteilla ja rannoilla aivan kesätunnelmissa ja illalla päätin ottaa esille aiemmin tehtyjä koruja, niitä jotka vain seisovat laatikossa ja odottavat jotakin. Tuunasin niitä hiukan uusiin kehyksiin.

1.Kesiin, ehkä enemmän lapsuuden ja nuoruuden kesiin, yhdistän kaikenlaisen seikkailun, hiiviskelyn ja haaveilun. Ehkä haaveilen edelleenkin kesäpaikasta, Villa Rosasta...

"Villa Rosan pihassa

piikkipensaan piilossa

pesä salainen

linnun pienoisen"

Vaihdoin riipukseen ruusun alle ihanan Villa Rosan ja lisäsin ylemmäs hopeisen patinoidun linnunpesän hohtavanvalkeine munineen :-D No aah, Romantikolle!

2.Ihania kesähetkiä vietetään tietenkin piknikillä hyvien kirjojen seurassa, välillä ehkä kirjoitetaan päiväkirjaa entisistä ja tulevista seikkailuista.
Kirja-riipus saikin koruun sopivamman pitsisen nauhan nahkaisen tilalle; tästä korusta poistin pari pikkuriipusta ja niiden tilalle tuli kullattu lehti ja patinoitu hopeinen avain. 

3.Ja vielä toinen sininen muunneltu koru, jossa jätin pois raskaan keramiikka-osan. Ihana kyaniitti on kovin vaikea kuvattava, siinähän on noita upeasti hohtavia kiteitä sinisävyjen keskellä. Tämä koru keveni ja selkiytyi - kyaniitin sanotaan rauhoittavan ja tasapainottavan koko henkistä ja fyysistä olemustamme vastaanottavaiseksi erilaisille viesteille.

***

Korukoplassa uusi haaste, lähtekäähän mukaan!

Mietiskelyä

Korukoplan kuvasta koruksi -haasteessa oli kolme kuva-vaihtoehtoa aiheesta 'Lepo'. Valitsin tämän taiteilija Samuli Heimosen maalauksen (kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen taiteilijan kuvagalleriaan)

Kun sain noita kaiverrettuja suden pää -helmiä ajoissa, saatoin toteuttaa korun sellaisena kuin ajattelinkin. (Saman sarjan 'valpas susi' oli tuolla aiemmin)

Sinikirjavat kyaniitti-rondellit ovat mukavan monisävyisiä kuten maalauksen taustakin; kyaniittipisarat markkeeraavat tämän 'Meditoivan Eläimen' sekä tassuja että taideteoksen valuvia maalijälkiä.
Eläimeni hännäksi (jota ei maalauksessa näy) löytyi lähes yksivärinen merisiilen piikki, joka sopii vaaleasta akaatista kaiverrettuun suden päähän. Pyöreät vaaleat helmet ovat helmiäistä, joissa voi erottaa maalauksen tapaan raitoja; ei sillä että olisin tekovaiheessa sitä huomannut, vasta aurinko toi ne esille. Lukko on tehty polymeerisavesta.
Kuvaaminen oli melkein ylivoimaista. Ehkä kaulatorso-kuvassa näkyy, että koru on kaulalla hyvinkin tasapainoinen ja levollinen.

'Mietiskelyä'

Kiertäkäähän myös toisten osallistujien korut katsomassa! Linkit blogeihin löytyvät täältä!