Metsän eläviä

Metsäpolkuja kulkiessa, ylivuotisten kuivien heinien kahahdellessa, tuulen puuskan työntäessä kahta puunrunkoa vastakkain, auringon valon osuessa johonkin kimmeltävään... silloin voi kuvitella näkevänsä, kuulevansa metsän asukkaita, joita ei välttämättä muutoin huomaa. Vielä löytää jonkin ison linnun sulan tai mielenkiintoisen muotoisen puunpalan eikä millään malttaisi jättää niitä paikalleen. Kotona sitten helmipöydän ääressä etsii niitä samoja tuntemuksia ja muotoja.

"Woman in the Woods"; luuriipukset, luuhelmiä, puuhelmiä, makeanvedenhelmiä, hamppunaruun solmittuna kaulakoruksi, rannekoru mokkanahkaa.

Summer is almost here

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You'll find it here!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble and dull nowadays!

Olen kiertänyt noita kansainvälisen helmivaihdon osallistujia ja ihaillut toinen toistaan luovempia koruja ja muitakin kädentöitä, aivan upeaa! Hieman yli puolet kierretty ja huh, aion jatkaa!





 
*********

Kesä lähestyy, ainakin jo viikonlopuksi lupaillaan helteitä!

I was asked to make a long, whimsical and fun necklace for summer. The weather forecast is promising very warm weather for weekend, so I just started this one.

Joten nyt tilauskoru, tämä odotteli valmistumista pitkään, kun en vaan saanut kiinni muusani kuiskeesta.
Toiveena oli piiitkä ja hiukan villikin kesäkoru. Aloittelin tuolla selkeällä niskan taa tulevalla helmiosuudella, sileät helmet tuntui parhaalta valinnalta, jaspista ja lasihelmiä, yksi väripilkku. Jossain vaiheessa olin päättänyt käyttää koruun ketjua ja myöskin halusin tähän koruun nuo pitkulat puikulat luuhelmet, joissa on kaiverrettuna norsun kuvat.

Sitä villiä ja vapaata, iloista ja meneväistä kesäilmettä hain lisäämällä ketjuun erilaisia osasia: pieniä vaaleita luuhelmiä, isompia riipuksia.

Tuo pikku koiruli-nappi oli taas niin varma mukaanpääsystään, että mikäs minä olin kieltämään! Kaikki korun luuhelmet ovat nepalilaisia, vapaalla kädellä kaiverrettuja. Korun nimi, "Koirani karkasi (nepalilaisen norsun mukaan!)" oli työnimi, mutta osoittautui, että korun tilaajalla todellakin on pieni vaalea koira, jolla on tuollaista karkailutaipumusta ollut, kunnes saatiin kunnon aita kulkemiskaipuun esteeksi!

Muuten käytin korussa helmien kiinnitykseen metallilankaa ja lenkkejä, mutta koiralla on nyöristä hihna ja sitä vielä tuolla pitkälti irrallaan vauhtia antamassa.

Aika mahdoton taas saada näin pitkää korua kokonaan kuvaan, ainakaan järkevällä tavalla. Ehkä tästä jotakin ajatusta saa, isoimmat helmet ovat n. 5 cm.

 

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!

Ihme, ihmetys, ennusmerkki

Istuin nojatuolissa, käänsin katsettani ikkunaan, oli suljettava silmät, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti.

Tunsin kevyen hipaisun kämmenellä, aukaisin silmäni ja hetken ajan näin valkoisen hahtuvan. Sitten se vain katosi, ehkä se oli kirkkaan valon aiheuttama näköharha...

 

Halusin muuttaa tuon kokemuksen koruksi, olinhan hankkinut luusta kaiverretun siiven juuri jotakin tällaista herkkää korua varten. Siipiriipuksen lisänä on vain pikkuisia valkoisia lasihelmiä hopeoidussa, silver-filled, langassa.


Ensimmäisen kerran käytin silver-filled lankaa melkein vuosi sitten. Ne rannekorut ovat kestäneet kauniina, joten päätin tehdä tämän korun lasihelmien linkitykset tuolla vahvasti ja kestävästi hopeoidulla langalla. Tämä pinnoitettu lanka on aivan eri luokkaa kuin muut kokeilemani, vaikkapa artistic wire tms. jotka ovat todella lötkyjä ja ikäviä käyttää ja jotka tummuvat hyvin nopeasti.

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!

Patinaa ja paukutusta

Joskus vaan natsaa!

Moni meistä koruilijoista on ihaillut Solen taitavien käsien aikaansaannoksia! Minäkin kaipasin rinkuloita ja annoin Solelle 'vapaat kädet' toiveenani jotakin 'ehkä punaisia tai ruskeita värimaailmoita' (maltoin siis olla pyytämättä turkooseja...), mutta toiveena oli patinaa ja paukutusta.


Tämän korun kaksi kuparista Sole-rengasta ovat kauniin punasävyiset ja mielenkiintoisin osuus on taas tämä telepaattinen, ääneen lausumaton tilaukseni: toivoin, että renkaat sopivat tuohon jo kauan sitten tilaamaani luiseen käsinkaiverrettuun ja värjättyyn sulkaan tahi nuolenpäähän, kumpihan se nyt on. Ja voilà, kiekuroita myöten sama maailma!


Sitä en etukäteen tiennyt, että teen korun makeanvedenhelmistä :-D ja toinen ihana juttu on, että pääsin itsekin patinoimaan! Metallilangat ja -renkaat, joita tässä olen käyttänyt, ovat patinoitua hopeaa eikä se yhtään riitele Solen renkaiden kanssa.
Kiedoin luu-sulan hopealangalla renkaaseen, liimaaminen olisi varmasti ollut siistimmän näköinen kiinnitys, mutta tykkään ehkä enempi tästä ilmeestä. Korussa on makeanvedenhelmien lisäksi muutama musta onyksi ja muutama tsekki-helmi. Nuo pari isompaa viistehiottua rondellia ovat samoja punaisia kuin aiemmassa rannekorussa, jonka oikein mustaksi patinointia nyt harkitsen tosissaan.


Ai niin vielä, riipus, se on fossiilikivi, jonka ihana Vikki kerran suostui mulle messuostoksistaan myymään ja niistä toinen vielä odottelee paikkaansa. Fossiili on rinkulassa kiinni nahkanauhalla ja alemmasta kuvasta näkyy, ettei koru ole niin levoton kuin tuosta 'makuu-kuvasta' vois ajatella.

Kauppaanhan koru on menossa, kun koruvarastoni on niin iso jo. Mutta punasävyistä korua minulla ei varsinaisesti taidakaan olla ;-D