Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Sittenkin

Se kevät tuli ja oikein lupaus kesästä! Kevään ihana viherrys eteni parissa päivässä valtavasti, kaikissa lehtipuissa ja -pensaissa jo huikeat hiirenkorvat!



Löysinpäs kaapista suloiset silkkinauhat ja nythän oli oiva aika kokeilla pitkästä aikaa kumihimoa. Jess, se sujui niin joutuisasti ja helposti - kädet muistivat :)

Olin aikonut tehdä isoista kukkahelmistä korvakorut, mutta nyt tällainen ihanuus päätyi herkäksi riipukseksi kumihimon rinnalle. Mua niin haluttais tilata lisää näitä ihania kukkasia, mutta lienenkö ainut kukka-höppänä!?

Ainut kelju osuus korussa oli taas noiden nauhanpäiden sovittaminen ja liimaaminen, onneksi sentään löytyi sopiva koko varastoista. Korussa on hopeinen lukko ja hopeaa muutkin osat, mutta juurikin nauhanpäät ovat hopeoidut. Hopeisia on kyllä vaikea löytää muita kuin aivan pieniä.


Silkkinauhoja täytyy saada lisää, on se niin ihanan pehmeää kaulalla!

*

Ketju-haaste 1/3

Täytyyhän minun tietenkin haastajana aloittaa tämä Korukoplan ketjuja koskenut haaste.
Koruja aiheeseen tulee kolmena perättäisenä sunnuntaina; kukin saa valita mieleisensä aikataulun, joten mukaan ehtii mainiosti!

Eli kaulakorua tarkoituksena itse muotoiltu ketju
("toisiinsa liitetyistä renkaista tms. osista koostuva nauhamainen tai köysimäinen taipuisa rakenne" sanakirjasta)
sekä lisähaasteena korussa tulee toteutua kolmen rivi seuraavasta ruudukosta

puu	jokeri	punainen
metalli	neliö	sininen
kivi tai lasi	jokeri	valkoinen
tekstiili	pyöreä	musta

Olipas aika hankala löytää omista helmistä mitään sopivaa!

Kuvittelin ensin tekeväni ketjua noista edellisen postauksen vasaroiduista hopealenkeistä hiukan enemmältikin, mutta en löytänyt mieleisiäni mustia helmiä, tai neliönmallisia sinisiä... Sattui sitten eteeni pari noita kaiverrettuja valkeita kukkahelmiä valmiiksi linkitettyinä, hmm... kaulakorua niistä olin ajatellutkin. Ja kappas, löytyi sopiva rivi: kivi, jokeri, valkoinen ;-)
Ja vaikka helmilinkit olisivat tietenkin vastanneet haasteen kuvausta ketjusta aivan sinälläänkin, halusin koruun lisäilmettä noilla eteen sijoittuvilla hopealenkeillä sekä niihin ripustetuilla pikku lasihelmillä - pääsin pitkästä aikaa tekemään myös korupiikkejä ohuemmasta hopealangasta. (Ne on niin nopsa tehdä, että ihmettelen, miksi edes tilaan valmiita korupiikkejä!)

Teen settiin myöhemmin vielä rannekorunkin, tässä kuitenkin korvakorut, hopeakoukuissa upotettuina kuutiollista zirkoniaa, bling!

Tästä linkistä pääset Korukoplaan ja sieltä kommenteista löydät tänään koruaan esittelevät (ei kyllä vielä ollut muita kuin allekirjoittanut...)

***

Korukaupassani myös tämän postauksen valkeat ihanaiset.

***

Sunnuntain viettoa

Korukoplasta löytyy nyt sitten uusi haaste! Ai kun mahdollisimman moni lähtisi mukaan!



Itse tunnen oloni jotenkin hyvin energiseksi tänään. Olisiko osuutta ihanalla kookoskahvilla, jota laitoin ripauksen aamukahvini sekaan? Pelkkä tuoksukin jo huumaa :-) 

Sain kyseisen maustekahvin eilen siskoltani. Hän toi myös noita annoskokoja haudutettavaa teetä. Varmaankin tänään tulee yksi niistäkin kokeiltua - jalankulkijoille on varoitus erittäin liukkaasta jalankulkusäästä ja meidän mäellä se todella tarkoittaa sitä! En siis aio suuremmin ulkoilla, ehkä aloitan Koplan haastekorua ja lueskelen erästä tiiliskivi-romaania... Kupponen teetä kuuluu lukunautintoon.


Jaa, teinpä muutaman parin lisää näitä yks ja kaks -korvakorujakin, ihanan säihkyviä Swarovskin kristalleja! Kuvasta voi saada liiankin säihkyvän mielikuvan, mutta kyllä nämä ovat ihan jokapäivän koruja! Ja mukaan tulee muuten tavallinenkin nappikorviksen tausta, joten tuota pikkunappia voi käyttää yksinäänkin. Kaupassa ovat.

Helmeillään

Oijoi! Kyllä vaan makeanvedenhelmet ihastuttavat uudestaan ja uudestaan! Nämäkin helmet ovat vanhoista varastoistani ja omasta mielestäni aivan parhaita, koska niitä ei ole värjätty vaan ne loistavat ja hohtavat täysin Luontoäidin kätten jäljiltä.
Makeanvedenhelmet sopivat arkeen ja juhlaan, jokapäivään!

 

Korua ei ole solmittu, mutta näinkin se laskeutuu pehmeästi ja tuntuu niin ihanalta, oi tuota helmien juhlavaa kiiltoa. Korun hopeiseen lukkoon voisi lisätä riipuksenkin, jonkin ihanan ison keramiikkakuvion vaikka, tai, tietenkin hopeaa tai kiveä tai...

Lisääkin makeanvedenhelmiä on työpöydälläni.

***

Suloinen Suomen talvisää!

Tänään on ihastuttava sää, kunnolla pakkasta ja aurinko paistelee; viime yönä kai olisi nähnyt revontulia, mutta en muistanut pysytellä valveilla ja tarkistaa ;-D

Koko loppuvuosi meni korunteon suhteen aikoessa ja miettiessä; mikään mitä aloittelin ei halunnut valmiiksi. Niinpä sitten annoin olla ja odottelin inspiraatiota, valoisampia päiviä, tekemisen iloa. Ja saivatpa ranteenikin sitten kunnolla levätä, ei ole nyt kipujakaan tekemistä häiritsemässä.

Ehkä se tästä jo pikkuhiljaa alkaa... en kyllä aio pakottaa mitään, katsotaan.




***

Mutta uusi korvakorumalli kiinnosti niin paljon, että tein muutaman version, omissa korvissa eka kuvan korut ovatkin killuneet joulusta asti!
Kuvaaminen tuntui taas niin hurjan hankalalta, yritin ottaa omista korvistakin kuvia, mutta ei nyt vaan onnaa. Tuo päätorso on sellainen jäykkis, että koru kääntyy hassusti ;-o

Olkoonkin, että tämä on niin helposti liimattu tai noiden pienten kristallien osalta valmispohjaan 'napsautettu', niin erilaisten kapussien yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat! Klassinen vaalea helmikään ei tunnu niin vanhanaikaiselta tässä uudessa mallissa. Kuvissa näkyvät isommat helmi- ja kristallikapussit ovat kooltaan 10mm ja pienemmät 6mm, Swarovskin kristallinapit 3mm.

***

Etsiskelin tuolta vuosien takaa tämän kirjoitukseni, jonka sisällöstä edelleen itseäni muistuttelen - että muutoksen kohteeni olisin minä eikä 'ne muut'.

Moni antaa uuden vuoden alkaessa lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...

Monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...

Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti meitä kuuntelijoita:

"Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan."

Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.

Toivottelen tänne kurkistaville oikein hyvää alkanutta vuotta!

.

Välipaloja

Olen selvästi laiskistunut! Siis korujen teossa. Pakko tunnustaa, että harmaat säät on osasyynä.
Jotakin pientä sentään puuhastelen, kuten nämä korvakorut, pääosissa taas ihanat kivet.

Eka pari on opalisoitunut puuta, oijoi, en saanut vangittua sen upeutta, ehkä aavistuksen. Nämä kivinuolet ovat reilun kokoiset, nelisenttiset. Alla olevat suloiset ametistikvartsiovaalit ovat hiukkasen pienemmät, kaksi ja puolisenttiset. Ripustukset mahdollisimman yksinkertaiset: vain hopealenkit.

-Rehellisesti sanottuna, kyllä minä aloitan ja aloitan, kaulakoruja, rannekoruja, mutta aina se tyssää ajatukseen "ei tämä olekaan hyvä näin, ei tämä nyt toimi" ja sitten koru jää kesken vaikka kauniita helmiä ja riipuksia on tarjolla. No, omia koruja olen jonkin verran tuunaillut, ehkäpä niistä seuraavaksi...

Iloista päivää itse kullekin piipahtajalle!

Viikot, veden lailla soljuu

Aivan mukavia päiviä, hiljaiseloa, ulkoilua, hammaslääkärissä käyntiä, postikin tuo pieniä iloisia hetkiä. 

Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että koruni ovat hyvin selkeälinjaisia ja yksinkertaisia; kauniita kiviriipuksia vailla ylimääräisiä tehosteita. Niin on hyvä, tuntuu hyvältä, esitellä kivien kauneutta!

Korvakorut fossiilikorallista hopeisin renkain ja koukuin - ja kyllä, isompi lätkä on ajateltu kaulakoruun :-) Se onkin todella iso, yli 8 sentin levyinen! Korvakorujen kivet ovat noin kolmesenttiset, molemmin puolin sileät ja kiiltävät namuset, vaaleammat kuin kuva antaisi olettaa. Pikkukuvassa oikea värisävy, hurmaava!

Kaksi samanlaista, hieman erilaista riipusta opalisoitunutta puuta; toisessa lisänä kaunis lamppuhelmi, toisessa hopeinen ripustusspiraali; nämä voi laittaa ketjuun tai nauhaan. Kolmesenttiset nämäkin.

Okei, en nyt laita enempää, kun kaikkia täytyy näköjään kuvata taas uudelleen, huoh!

Mukavia iltahetkiä!

***

Korukaupassa pieni välikausi-ale!

***

Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.

Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 

Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 

Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.

Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.

Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!

Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.

Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!

Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 

Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.

Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.

Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...