Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Sunnuntain viettoa

Korukoplasta löytyy nyt sitten uusi haaste! Ai kun mahdollisimman moni lähtisi mukaan!



Itse tunnen oloni jotenkin hyvin energiseksi tänään. Olisiko osuutta ihanalla kookoskahvilla, jota laitoin ripauksen aamukahvini sekaan? Pelkkä tuoksukin jo huumaa :-) 

Sain kyseisen maustekahvin eilen siskoltani. Hän toi myös noita annoskokoja haudutettavaa teetä. Varmaankin tänään tulee yksi niistäkin kokeiltua - jalankulkijoille on varoitus erittäin liukkaasta jalankulkusäästä ja meidän mäellä se todella tarkoittaa sitä! En siis aio suuremmin ulkoilla, ehkä aloitan Koplan haastekorua ja lueskelen erästä tiiliskivi-romaania... Kupponen teetä kuuluu lukunautintoon.


Jaa, teinpä muutaman parin lisää näitä yks ja kaks -korvakorujakin, ihanan säihkyviä Swarovskin kristalleja! Kuvasta voi saada liiankin säihkyvän mielikuvan, mutta kyllä nämä ovat ihan jokapäivän koruja! Ja mukaan tulee muuten tavallinenkin nappikorviksen tausta, joten tuota pikkunappia voi käyttää yksinäänkin. Kaupassa ovat.

Suloinen Suomen talvisää!

Tänään on ihastuttava sää, kunnolla pakkasta ja aurinko paistelee; viime yönä kai olisi nähnyt revontulia, mutta en muistanut pysytellä valveilla ja tarkistaa ;-D

Koko loppuvuosi meni korunteon suhteen aikoessa ja miettiessä; mikään mitä aloittelin ei halunnut valmiiksi. Niinpä sitten annoin olla ja odottelin inspiraatiota, valoisampia päiviä, tekemisen iloa. Ja saivatpa ranteenikin sitten kunnolla levätä, ei ole nyt kipujakaan tekemistä häiritsemässä.

Ehkä se tästä jo pikkuhiljaa alkaa... en kyllä aio pakottaa mitään, katsotaan.




***

Mutta uusi korvakorumalli kiinnosti niin paljon, että tein muutaman version, omissa korvissa eka kuvan korut ovatkin killuneet joulusta asti!
Kuvaaminen tuntui taas niin hurjan hankalalta, yritin ottaa omista korvistakin kuvia, mutta ei nyt vaan onnaa. Tuo päätorso on sellainen jäykkis, että koru kääntyy hassusti ;-o

Olkoonkin, että tämä on niin helposti liimattu tai noiden pienten kristallien osalta valmispohjaan 'napsautettu', niin erilaisten kapussien yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat! Klassinen vaalea helmikään ei tunnu niin vanhanaikaiselta tässä uudessa mallissa. Kuvissa näkyvät isommat helmi- ja kristallikapussit ovat kooltaan 10mm ja pienemmät 6mm, Swarovskin kristallinapit 3mm.

***

Etsiskelin tuolta vuosien takaa tämän kirjoitukseni, jonka sisällöstä edelleen itseäni muistuttelen - että muutoksen kohteeni olisin minä eikä 'ne muut'.

Moni antaa uuden vuoden alkaessa lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...

Monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...

Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti meitä kuuntelijoita:

"Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan."

Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.

Toivottelen tänne kurkistaville oikein hyvää alkanutta vuotta!

.

Herkkistuulella

Aika hempeällä linjalla tänään.

Ensin kaulakoru, jossa riipuksena suloista suloisempi simpukankuorilaattaan maalattu nuoren naisen hahmo. Jos jostakin voi käyttää japanin kielen ilmaisua 'kawaii' (=suloinen, söpö), niin tästä. Niinpä sitten koko koru syntyi samalla söpöstely-otteella. Meinasin ensin laittaa jotakin pinkkiä tuonne, mutta

sitten sattui käteen tämä simpukankuorisydän, paua-simpukkaa, ihanat kiilteet ja heijastukset! Turkoosisiniset pisarat ovat amatsoniittia, kristallein koristeltu valkea helmi akaattia ja hennonkeltaiset viistehiotut helmet ovat kristallia, kauniisti kiiltelevät nekin. Helmet on linkitetty hopeoidulla langalla, välilenkit ja lukko ovat hopeaa.

Vielä koko koru, näette, että simpukkahelmissä on aivan samat sävyt. Uskaltaakohan kukaan aikuinen nainen näin hempeillä, vai menneekö koru nuoren tytön kaulalle... ;-D

Tässä päivän teemassa sopii hyvin esitellä japanilaisen helmientekijän lamppuhelmet, korvakoruina nämä pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, vaikka soisin kuvien olevan parempia - aurinko nyt vaan ei ole taas näyttäytynyt. Hopeaa, kirkasta hopeaa näissä osaset.

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!