Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Sittenkin

Se kevät tuli ja oikein lupaus kesästä! Kevään ihana viherrys eteni parissa päivässä valtavasti, kaikissa lehtipuissa ja -pensaissa jo huikeat hiirenkorvat!



Löysinpäs kaapista suloiset silkkinauhat ja nythän oli oiva aika kokeilla pitkästä aikaa kumihimoa. Jess, se sujui niin joutuisasti ja helposti - kädet muistivat :)

Olin aikonut tehdä isoista kukkahelmistä korvakorut, mutta nyt tällainen ihanuus päätyi herkäksi riipukseksi kumihimon rinnalle. Mua niin haluttais tilata lisää näitä ihania kukkasia, mutta lienenkö ainut kukka-höppänä!?

Ainut kelju osuus korussa oli taas noiden nauhanpäiden sovittaminen ja liimaaminen, onneksi sentään löytyi sopiva koko varastoista. Korussa on hopeinen lukko ja hopeaa muutkin osat, mutta juurikin nauhanpäät ovat hopeoidut. Hopeisia on kyllä vaikea löytää muita kuin aivan pieniä.


Silkkinauhoja täytyy saada lisää, on se niin ihanan pehmeää kaulalla!

*

Saan ja voin

Eipä nyt vielä hihkuta, mutta kyllä tuntuu hyvältä hiplailla helmiä ja tehdä koruja! Niin tavattoman pitkään oli päällä ajatus "en jaksa, en osaa, ei huvita..." ja paljon muitakin "esteitä". Ehkä nyt on jokin itse asetettu vaatimus väistynyt ja ilo koruista pikku hiljaa palaa.



Yksi sysäys oli näiden ylioppilaille tulevien korujen sommittelu. Ja olin niin iloinen, kun toiveena oli makeanvedenhelmiä :) Näiden molempien settien mv-helmet ovat kaikki värjäämättömiä, Luontoäidin siveltimestä.

Hopealangalla linkitetty kaulakoru ja korvakorut, hopeaosia ja upeita viistehiottuja vuorikide-helmiä makeanvedenhelmien seurana. Kaulakorua voi pitää sekä ilman riipusta että sen kera.

Toisessa setissä aiemmin tehty kaulakoru sai seurakseen hurmaavat korvakorut, joissa ihanaisten kristallivöisten helmien seurana pienet turmaliinirondellit. Kaulakorussa on upea turmaliiniriipus ja sen lähellä kauniit pinkit ametistit viistehiottuina, hopeaa ja Swarovskin kristalleja.

Sunnuntain viettoa

Korukoplasta löytyy nyt sitten uusi haaste! Ai kun mahdollisimman moni lähtisi mukaan!



Itse tunnen oloni jotenkin hyvin energiseksi tänään. Olisiko osuutta ihanalla kookoskahvilla, jota laitoin ripauksen aamukahvini sekaan? Pelkkä tuoksukin jo huumaa :-) 

Sain kyseisen maustekahvin eilen siskoltani. Hän toi myös noita annoskokoja haudutettavaa teetä. Varmaankin tänään tulee yksi niistäkin kokeiltua - jalankulkijoille on varoitus erittäin liukkaasta jalankulkusäästä ja meidän mäellä se todella tarkoittaa sitä! En siis aio suuremmin ulkoilla, ehkä aloitan Koplan haastekorua ja lueskelen erästä tiiliskivi-romaania... Kupponen teetä kuuluu lukunautintoon.


Jaa, teinpä muutaman parin lisää näitä yks ja kaks -korvakorujakin, ihanan säihkyviä Swarovskin kristalleja! Kuvasta voi saada liiankin säihkyvän mielikuvan, mutta kyllä nämä ovat ihan jokapäivän koruja! Ja mukaan tulee muuten tavallinenkin nappikorviksen tausta, joten tuota pikkunappia voi käyttää yksinäänkin. Kaupassa ovat.

Suloinen Suomen talvisää!

Tänään on ihastuttava sää, kunnolla pakkasta ja aurinko paistelee; viime yönä kai olisi nähnyt revontulia, mutta en muistanut pysytellä valveilla ja tarkistaa ;-D

Koko loppuvuosi meni korunteon suhteen aikoessa ja miettiessä; mikään mitä aloittelin ei halunnut valmiiksi. Niinpä sitten annoin olla ja odottelin inspiraatiota, valoisampia päiviä, tekemisen iloa. Ja saivatpa ranteenikin sitten kunnolla levätä, ei ole nyt kipujakaan tekemistä häiritsemässä.

Ehkä se tästä jo pikkuhiljaa alkaa... en kyllä aio pakottaa mitään, katsotaan.




***

Mutta uusi korvakorumalli kiinnosti niin paljon, että tein muutaman version, omissa korvissa eka kuvan korut ovatkin killuneet joulusta asti!
Kuvaaminen tuntui taas niin hurjan hankalalta, yritin ottaa omista korvistakin kuvia, mutta ei nyt vaan onnaa. Tuo päätorso on sellainen jäykkis, että koru kääntyy hassusti ;-o

Olkoonkin, että tämä on niin helposti liimattu tai noiden pienten kristallien osalta valmispohjaan 'napsautettu', niin erilaisten kapussien yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat! Klassinen vaalea helmikään ei tunnu niin vanhanaikaiselta tässä uudessa mallissa. Kuvissa näkyvät isommat helmi- ja kristallikapussit ovat kooltaan 10mm ja pienemmät 6mm, Swarovskin kristallinapit 3mm.

***

Etsiskelin tuolta vuosien takaa tämän kirjoitukseni, jonka sisällöstä edelleen itseäni muistuttelen - että muutoksen kohteeni olisin minä eikä 'ne muut'.

Moni antaa uuden vuoden alkaessa lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...

Monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...

Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti meitä kuuntelijoita:

"Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan."

Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.

Toivottelen tänne kurkistaville oikein hyvää alkanutta vuotta!

.

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!

Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.

Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!

Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?

Kesää, aurinkoa, vettä

Aah! Aurinko kimmeltää jo aika ihanasti veden pinnalla. Tosin tuuli tekee aikamoisia aaltoja, mutta hienojahan nekin ovat. Jos kesällä onkin hauska soudella rantaa hiljakseen, niin tämän päivän rannekorussa vesi pärskyy moottoriveneen keulassa ulapalla :-)

Upeita lamppuhelmiä on korussa kaksi erilaista paria, hopealenkeistä punoin selkeää muinaisketjua.
Pienet hopeisiin korupiikkeihin kiinnitetyt akvamariinirondellit ovat kuin kuultavia vesipärskeitä tuossa lamppuhelmien keskellä.

Turmaliinikvartseissa kirkkaan kvartsin sisällä on vankina mustia turmaliinipuikkoja tai 'hiuksia'.

***

Innostuin tekemään kesäisen korusetin hehkuvanpunaisista korallihelmistä. Kirkas punainen oli joskus aivan suosikkivärini, ympäri vuoden. Edelleenkin se saa aikaan lämpimiä tunteita. Tällä kertaa punainen koralli sai parikseen vedenturkoosia tsekkiläistä lasia. Koralli on kevyttä ja nämä helmet aika pienoisia, joten setti on keveä ja ilmava. Toisella sivulla korussa on korallikiekkojen sijaan suloinen lamppuhelmi-lintu.

Korvakoruissa on tuollaisissa kierteisissä hopeapohjissa kaiverretut koralliruusut, söpöt.

***

Korukoplassa on alkamassa uusi haaste! Tulkaa mukaan ekakertalaisetkin!

***

Sinne meni

Meni viileä juhannus. Lähinnä kotosalla, mitä nyt hiukan yritin koleassa säässä ulkoilla, tutkailin lähistön pihojen kukintaa. Niittykukkiakin on tällä hetkellä hurjasti kukintavaiheessa, pyöräilyreittieni varsilla.

Se oli pakollinen sääosuus. Katsoin muuten yhden jalkapallo-ottelunkin, loppuosan. Siinä oli Costa Rica, vastustajaa en muista, mutta niin hyvä maalivahti oli noilla, että pakko oli seurata sen ottelun loppu, wau!
Enkä ole ollut edes futis-äiti, vaikka kuopus hetken pelasikin.

Hö, tuleepas lörpöteltyä, oonko ollut liikaa omassa seurassani ;-D

***

Rippiristejä kesäisin kysellään, tein pari sellaiseksi ajateltua korua valmiiksi, ainakin toiveiden pohjaksi nämä.

Kaulaan lyhyt koru, siinä muutama tummasävyinen korukivi hopealla silattuna, ketju ja lukko ovat hopeaa, krusifiksi on hopeoitu.
 

Rannekoru on omasta mielestäni ihan huikeen söötti. Ajatus oli kyllä ensin tuohonkin makeanvedenhelmi-jonoihin lisätä ketjua kaulakoruksi, mutta mutta. Työpöydällä oleskellut pantalangan valmiiksi pätkästy ja kuvioitu palanen houkutteli kokeilemaan uutta lukotonta rannekorumallia - asettuu omaan ranteeseeni mukavasti, täytyy vielä testata siskolla ainakin ennen kuin liikaa kehuskelen.

Laitan vähän hammasta purren kuvan kädestäni, nyrkissä, kun muuten oli niin kauheen ryppynen, vaikka käsivoidettakin kuluu... Saatte ehkä paremmin ideasta kiinni. Jäykkä hopeaosuus pysyy kivasti paikallaan ja myös nuo helmiosuudet ovat yhdessä langassa napakasti. Siis ei lukkoa, Tuhkimon tapaan joko sopii tai ei.

(Vielä ehdit mukaan arvontaan!)

Kun...

Kun liikkuminen ja paikalle jääminen on samanarvoista...

Kun kuuma aurinko tuntuu jo liian raskaalta...

Kun varjo ja pienikin tuulenvire ovat hartaimmat toiveesi...

Kun odotat sadetta, sateen jälkeistä raikasta ja kevyttä olotilaa...

Ja sitten... mikä helpotus!

"Scent from Orient" - korulla oli nimi jo ennen kuin aloitin sitä. Hassua, miten tuo painostava sää teki korustakin ensin 'raskaamman' (yläkuva). Isoja helmiä oli kuitenkin liikaa ja mietin uudelleen...

Alla sitten koru lopullisessa muodossa, kevyempänä; kuin kertoen tuulen tuomasta häivähdyksestä jostakin kaukaisesta ja salaperäisestä, pieninä hippusina, joita ovat nuo pikkuiset helmet Orientin kaunottaren alapuolella.

Kaulakorussa on hopealla linkitettyinä kauniit lamppuhelmet, yksi upea aito turkoosi, hennonvihreitä prasioliitteja ja hurmaava riipushelmi, paperitaiteilijan käsistä; pikkuhelmet ovat kuukiveä, labradoriittia ja apatiittia.

Häivähdys Itämailta on vapaa, mutta allaoleva 'kukikas pesä' lähti jo omistajalleen, siinä sama värimaailma kuin aiemmassa kukka-lamppuhelmen ympärille tehdyssä korussa.

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...